Aivovamman hoitoketjut Suomessa, pitääkö uusia vai riittääkö rasvaus? Juhani Sivenius Neuron Kuopion yliopisto KYS

Käypä hoito-suositus (1) Seurantaa tarvitaan ainakin siihen saakka, että oireisto on käytännössä joko täysin korjaantunut tai vakiintunut. Hyvin lievissä vammoissa rutiinimaista seurantaa ei tarvita vaan riittää, että potilas saa suulliset ja kirjalliset ohjeet Lievissä ja sitä vakavammissa vammoissa tulisi varata seurantakäynti noin kuukauden päähän vammasta tai sairaalasta pääsystä, jotta jälkihoidon tarve voidaan havaita ajoissa. Useimmissa lievissä vammoissa seurantaa tarvitaan vain viikkoja tai kuukausia. Aikuisiän aivovammat 2008

Käypä hoito-suositus (2) Aivovammojen jälkitilojen diagnostiikka, hoito ja seuranta Tulee alkuvaiheessa toteuttaa neurologisessa tai neurokirurgisessa erikoissairaanhoidossa. Keskussairaaloiden neurologisissa yksiköissä tulisi olla ainakin yksi aivovammojen seurantaan perehtynyt erikoislääkäri tai kuntoutusohjaaja. Seuranta suositellaan toteutettavaksi erikoissairaanhoidon neurologisissa yksiköissä (yliopisto-, keskus- tai aluesairaalat), kunnes oireisto on korjaantunut tai tilanne vakiintunut, sisältäen työkyky- ja korvausratkaisut. Tämän jälkeen suurin osa potilaista voidaan ohjata perusterveydenhuollon seurantaan. Aikuisiän aivovammat 2008

Käypä hoito-suositus (3) Aivovammojen jälkihoito edellyttää yleensä moniammatillista toimintatapaa Yhteydenpito eri hoitavien tahojen kesken on tärkeää yhteisistä tavoitteista ja keinoista sopimiseksi. Neuropsykologian ja -psykiatrian lisäksi erityisesti sosiaalityön ja kuntoutusohjauksen merkitys on usein keskeinen. Kuntoutusmuodosta riippumatta palveluntuottajan perehtyneisyys aivovammojen jälkitilojen oireistoon on ensiarvoisen tärkeää. Aikuisiän aivovammat 2008

Yleistä aivovammojen hoidosta Suomessa Aivovammat ovat laiminlyödyin osa-alue merkitykseensä suhteutettuna maassamme Hoitokäytännöt ovat kehittymättömät ja hoidon käytännöt vaihtelevat sairaanhoitopiirien ja myös paikkakuntien välillä Käypä hoito-suositusta ei noudateta

Hoitoketjun nykytila Vanhaan aikaan aivovammojen (’kallovammojen’) hoito oli kirurgian vastuulla Jos potilas oli tajuissaan, kotiutus ilman tutkimuksia tai seurantaa Näin tapahtuu valitettavasti vieläkin Vasta kuukausien tai vuosien jälkeen potilaan kokemat moninaiset neuropsykologiset oireet ymmärretään aivovammasta johtuviksi Heikkoudet aletaan ymmärtää paikoittain yritetään tunnistaa alkuvaiheessa ongelmapotilaat Aivovammapotilaille kontrolli neurologian pkl:lle

Hoitoketjun nykytila Aivovammapoliklinikka 3/21 shp:ssä Neurologian erikoisalalla hoitovastuu akuutin vaiheen jälkeen 6/21 shp:ssä Poliklinikoiden resurssipula estää täysimittaisen seurannan järjestämistä

Hoitoketjun heikot kohdat lievissä aivovammoissa Perusterveydenhuollossa tutkimustarpeen tunnistamisen puute Kotiutus ilman tutkimuksia Ei neurologin tutkimusta Ei kontrolliaikaa

Hoitoketjun heikot kohdat vaikeissa aivovammoissa Hoidon keskittäminen ei toteudu Alusta lähtien aivovamman hoito moniammatillista Keskitettävä yliopistosairaaloihin Moniammatillisen kuntoutuksen toteutuminen sattumanvaraista Resurssit huonot Kuntoutus on usean rahoittajan vastuulla Kokonaisvastuu ja tukeva ote monesti puuttuu

Sairaanhoitopiirien tilanne aivovammojen jälkihoidossa toimintamalli akuutti vaihe selkeä jatkohoidossa eroja osastokuntoutus-ss ~ joka toisessa omia moniammatillinen tr ~ joka toisessa aivovammapkl < kolmasosassa kuntoutusohjaaja < joka toisessa kaikissa joko omia tai ostopalvelua ”tarpeen mukaan” kuntoutusohjausta ”lainassa” Dosentti Eeva Leino, Hgin Lääkäripäivät 2009

Lopuksi Hoitoketjujen rasvaus ei riitä, koska hoitoketjuja ei varsinaisesti ole luotu maassamme aivovammojen hoitoon Hoitoketjut on pikaisesti luotava jokaiseen sairaanhoitopiiriin