Sijaishuollon juhlaseminaari 17.9.2009 HUOLENPIDON HAASTE ”Tehtäviä joita vanhemmille kuuluu ovat lapsista ja toisistaan huolehtiminen” Sijaishuollon juhlaseminaari 17.9.2009 leena.valkonen@cec.jyu.fi

Miksi HUOLENPITO - koska lapset sanoivat niin Valkonen, Leena. 2006. Millainen on hyvä äiti tai isä? Viides- ja kuudesluokkalaisten lasten vanhemmuuskäsitykset. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 286. 207 viides-kuudesluokkalaisen kirjoitelmaa aiheesta ”Millainen on hyvä äiti tai isä?” 1466 käsitystä vanhemmuudesta – joista 360 liittyi huolenpitoon Huolenpito oli eniten mainittu odotus vanhemmille myös muuramelaisten lasten hyvinvointikyselyssä (Valkonen 2009)

Huolenpidon arkkitehtuuri alakoululaisten mukaan – 1. ”Vanhempien täytyy rakastaa, välittää ja pitää huolta lapsistaan.” ”Rakastaa ja huolehtia, en oikein tiedä.” ”Huolehtiminen on tärkeää ja välittäminen.” ”Äitinä olemisessa on tärkeää, että huolehtii lapsestaan ja on kiinnostunut hänen asioistaan.” ”Äitinä ja isänä olemisessa on tärkeää hellyys, rauhallisuus, huolellisuus ja hoiva.” ”Huolehtivia ja vastuuntuntoisia.” ”Arvostaa ja huolehtii”

2. ”Huolehtii hyvinvoinnista.” ”On tärkeää vanhempien huolehtia lapsesta ja sen terveydestä.” ”Jos olisin isä haluaisin pystyä huolehtimaan heidän turvallisuudesta ja koulunkäynnistä.” ”Että he suojelisivat ja pitäisivät minusta huolta.” ”Vanhempien tehtävä on huolehtia lapsen terveydestä ja saada lapset tuntemaan turvalliselta kotona ja perheessä.” ”Isän pitäisi tukea äitiä ja pitää huolta että lapset ovat kunnossa.”

3. ”Mielestäni hyvät vanhemmat ovat huolehtivaisia. Jos tulen myöhään kotiin heidän pitää olla huolissaan missä olen ollut.” ”Semmoiset vanhemmat ovat minun mieleeni, jotka pitävät huolta… ykkösluokalla kun olin ½ tuntia myöhässä, niin hän lähti jo etsimään minua. Voiko huolehtivaisempia vanhempia olla? Minun mielestä ei!”

4. ”Hyvä äiti on sellainen, joka huolehtii lapsistaan määräämällä kellonajan, tekemällä ruokaa, siivoamalla, antamalla rahaa jos tarvitsee ja olemalla illalla kotona.” ”Äidin kuuluu huolehtia lapsistaan: laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, ostaa uusia vaatteita, kastella kukkia. Isän kuuluu myös huolehtia lapsistaan: ostaa vaatteita, auttaa äitiä kotiaskareissa.” ”Huolehtia minusta, tehdä kotitöitä (niin kuin minunkin) ja tehdä ruokaa.”

5. ”Pitää tietenkin lapsistaan huolta eikä antaa lasten hyppiä ulkona yö myöhään.” ”Että he huolehtivat meidän hyvinvoinnista ja huolehtivat, ettei me tehdä kaikenlaisia hulluja juttuja.” ”Huolehtii vaatteista, kotiin tuloajasta, syönkö ja onko kaverit hyviä.” ”Niiden pitäis huolehtia, pitää olla tarpeeks tiukkoja esim: nukkumaan meno ajat koulupäivinä.”

6. ”Isän sekä äitin pitää huolehtia ja auttaa asioissa.” ”Että hän huolehtisi ja auttaisi pahalla hetkellä.” ”Hyvä äiti tai isä on sellainen joka huolehtii lapsistaan sekä auttaa läksyissä: jos osaa.” ”Äidille ja isälle kuuluu auttaa ja avustaa lapsia ja huolehtia että lapsilla on hyvä olla.” ”Äitinä ja isänä olemisesta tulee mieleen että aina pitää auttaa lapsia hyvissä kuin pahoissa asioissa ja kaikessa muussa eri asioissa.”

7. ”Että äiti ja isä pystyvät elättämään minut ja pitämään katon pään päällä.” ”Vanhemmat kuuluu antaa lapsille: nukkumapaikka, ruoka, tarvikkeet, koulutuksen ja huomiota.” ”Huolehtia lapsista, ruoanlaitosta, laskujen maksusta ja lasten koulusta.” ”Sitä, että vanhemmat huolehtii, että kotona on ruokaa jos on nälkä ja on välillä kotonakin ja että vanhemmat antavat rahaa jos sitä tarvitsee esim. vaatteisiin.”

Huolenpitoon siis kuuluu: Tunne: rakkaus ja välittäminen Huolehtiminen lapsen hyvinvoinnin raameista (terveydestä, turvallisuudesta, koulusta…) Huolissaan olo silloin kun on aihetta Kotitöiden tekeminen Rajojen asettaminen sekä lapsen kulkemisista ja tekemisistä ajan tasalla pysyminen Auttaminen: kouluasioissa, erilaisissa käytännön asioissa Elättäminen: kodin, ruoan, vaatteiden jne. tarjoaminen

Huolenpito tunteena, työnä, tunnetyönä ja suhteena Caring about: Huolenpidon tunneulottuvuus, vanhemman ja lapsen suhteen emotionaalinen merkitys, asenne Caring for: Konkreettinen huolenpitotyö, vanhemman toiminta ja tehtävät Emotional labour: Kahta edellistä ei voi erottaa. Tunteet ovat jotakin näkyväksi tulevaa, eivät vain tuntemuksia. Caring for somebody: Huolenpito on suhde – huolenpitoa lapsesta eikä asioista

Sijaisperheessä kasvaneet nuoret: Huolenpidosta (rakkaudesta ja vastuusta) syntyy lapsen ja vanhemman suhde ”No se tekee (vanhemman) se huolehtiminen ja se että tuntee kantavansa vastuuta siitä pienestä, tuntee olevansa niinku täydessä vastuussa… se että tietää että, siis on velvollisuus kasvattaa joku ihminen oikeeks ihmiseks.” ”Kyllä se tosiaan niinku on just se joka välittää ja kasvattaa että, kyllä se tekee siitä sitten sen vanhemman.” ”Rakkaus. Ei no mun mielestä se on sillai että ei tarvii olla rahaa, ei mitään sillai. Se että haluaa huoltaa ja hoitaa lastansa.”

Lastensuojelun kipeät kysymykset eli: ”Jos ei pysty huolehtimaan lapsista ei kannata ryhtyä äidiksi tai isäksi.” Mikä on riittävä määrä huolenpitoa? Mikä on liian vähän huolenpitoa? Miten mitata tai arvioida huolenpitoa suhteena – puutteet huolenpitotyössä on helpompi nähdä. Millaista on vanhemman etähuolenpito tai miten etähuolenpitosuhde kehittyy?

Huolenpito ja auktoriteetti Steutel ja Spiecker: Todellisen auktoriteetin ehto on luottamus. Luottamuksen syntymisen edellytys on lapsen ja vanhemman molemminpuolinen rakkaus. Vanhemmat osoittavat rakkautta pitämällä lapsesta huolta, luomalla hänelle turvallisuutta ja kokemalla iloa hänen olemassaolostaan.

Mika Ojakangas: Uusi auktoriteetti ei vaadi ehdotonta kuuliaisuutta kuria korostamalla, vaan auktoriteettina oleminen on ”toista varten olemista, toisesta välittämistä ja välittämistä toiselle.” Kuri on välttämätöntä sanan alkuperäisessä merkityksessä: laitumelle saattamisena. Kasvatus on lapsen ohjaamista ja johtamista aikuisen maailmaan. Kasvatuksen eetos: ”Pietás”, rakastava huolenpito. ~ ONKOHAN MEILLÄ AUKTORITEETTI-ONGELMA VAI HUOLENPIDON ONGELMA?

Erik H. Erikson ja aikuisuuden mitta Eriksonin kehitysvaiheteoriaan sisältyy myös usein unohdettu generatiivisuus: aikuisen valmius pitää huolta seuraavasta sukupolvesta ja koko yhteisöstä. Psykologinen aikuisuus on siis sitoutumista huolenpitoon. Eli olemmeko ymmärtäneet väärin? Identiteetti ei olekaan minä- vaan sinäprojekti!

Huolenpidon isot kysymykset: Millainen on huolta pitävä kunta/yhteiskunta? Mitä on huolenpidon politiikka? Voisiko huolenpito olla nykyistä vakavammin otettava käsite kasvatus- ja yhteiskuntatieteissä?

”ISÄN JA ÄIDIN PITÄÄ HUOLEHTIA LAPSESTA HYVIN SILLÄ LAPSI EI OLE MIKÄÄN VIRTUAALI OLENTO” ”Äidin pitää huolehtia syömisestä ja kysyä ”onko kaikki hyvin?” Eli pitää huolen myös siitä onko kaikki hyvin. Jos ei ole, äidille voi kertoa melkeinpä ihan kaiken.” ”Äidin ja isän tehtäviin kuuluu pitää huolta lapsesta, laittaa ruokaa, ostaa vaatteita, pitää huolta kun hän sairastuu. Lapsi ei varmaankaan pärjäisi ilman vanhempaa, ainakaan yksin.” ”Lapsesta täytyy huolehtia, jos sen tekee, koska ei lapsia ole pakko tehdä, ja me elämme vain kerran!”