Karkki vai kepponen… seuraavalla sivulla on kuvia, paina mistä haluat
Olipa kerran ritari, joka oman hevosensa sairastuttua päätti kokeilla kaverinsa hevosta. Ritari ratsasti sillä sitten niityn poikki ja kun päivä oli niin komea, niin päättipä ratsastaa metsän poikki läheiselle nummelle. Ja niin saapui ritari lopulta suolle, jonne hän seisahtui. Vaimeat avun huudot kiinnittivät sankarimme huomion, ja aikansa pälyiltyään huomasi tämä huutojen tulevan aivan jalkojensa juuresta. Pieni haltijahan se siinä killitti suonsilmäkkeessä. Ritari pelasti haltijan pulasta ja tämä tietysti työehtosopimuksen velvoitteiden mukaisesti tarjosi klassiset kolme toivomusta. Mietti ritari aikansa ja sanoi sitten, ettei mammonaa ole koskaan liikaa ja toivoi pussillista timantteja, jonka hetimmiten myös käteensä sai. 'Zip' vaan... Mietti taas tovin ja tuumasi, että tahtoo tuo henkikulta olla aika löysässä turnajaisten tiimellyksessä toisinaan joten sanoi haltijalle: - Toivonpa, ettei yksikään ase voisi minua enää haavoittaa. 'Zip' vaan ja samassa tunsi ritari itsensä haavoittumattomaksi! Mietti ritarimme vielä kolmatta toivomusta. Mietti ja mietti. Ei keksinyt mitään, koska elämä ritarina oli melkoisen mukavaa. Koska haltijalla oli kiire haltijoiden vuosikokoukseen, hoputti tämä ritaria, joka laiduntavan hevosensa korskuessa tuumasi: - Pannaan nyt sitten vaikka vehkeet niin kuin hevosella. 'Zip' vaan ja 'shasaam' - haltijakin oli kadonnut. Kotiinpäin ratsastellessaan ritari tuumasi: - Nyt minä sitä tollukkaa portinvartijaa höynäytän. Onpahan onnen päivä. Portille saapuessaan heitti ritari pussukan vartijalle ja tuumasi, että katsopas noita. Ei ollut tollukka koskaan varmaan timanttia nähnyt, mutta arvasi toki, mistä oli kysymys. - Ohhoh, onpas timantteja, vartija sai hämmästykseltään sanotuksi. Tämän jälkeen hyppäsi ritari ratsailta ja sanoi: - Lyöhän minulta pää poikki jungmanni. Aikansa kun vartijaa komensi, kohotti tämä kassaransa, joskin empien. Lyödä humautti lopulta ritaria, mutta kas ihmettä, kirves hulahti ritarin pään läpi jälkeäkään jättämättä. Seuraavaksi pudotti ritari housut kinttuihin ja tuumasi: - Mitäs sanot velivartija tästä? Silmät ymmyrkäisenä kakisteli vartija - ei saanut raukka henkeä vedettyä saati sitten sanan puolikasta sanottua. Kun lopulta sai jotakin ulos suustaan, niin tuumasi: - Noin isoa vittua ei ole kyllä hevosellakaan!
Tulevaisuuden ennuste
Mutta jos sittenkin jaksaisimme, Älä sure, älä murehdi elämme vain kerran, sitäkin kauniimmin, sitäkin paremmin. Joskus se on vaan niin vaikeaa ymmärtää. Mutta jos sittenkin jaksaisimme, hissun kissun, päivän kerrallaan.
Viimeistä viedään, nyt se on leikin loppu!