Eksistentialismi Eero Jussila
Yleistä Filosofian ja kirjallisuuden suuntaus, joka korostaa yksilön ja tämän kokemuksen ainutlaatuisuutta Syntyi reaktiona perinteisempiä filosofisia näkemyksiä, kuten rationalismia ja empirismiä vastaan, kun nämä yrittivät selittää perimmäisen todellisuuden luonnetta. Liike sai alkunsa 1800-luvulla mm. Friedrich Nietzschen ja Søren Kierkegaardin ajattelusta. Eksistentialismi on vaikuttanut merkittävästi II maailmansodan jälkeiseen kirjallisuuteen ja taiteeseen
Ydinajatuksia Ihmisyyttä ei ennalta määrätty, jokainen on vapaa valitsemaan olemisen tapansa, mutta toisaalta on siihen myös pakotettu Olemassaolo edeltää olemusta: ihmisyksilön olemassaolo on perustavanlaatuisempaa kuin merkitys joka ihmisen elämälle voidaan osoittaa. -Ihminen määrittää oman todellisuutensa ja elämänsä tarkoituksen. Kielletään että ihmiset olisivat ensisijaisesti rationaalisia; ihmiset tekevät valintoja sen mukaan mikä on heille merkityksellistä, ei sen mukaan, mikä on järkevää.
Eksistentialismi on taipuvainen näkemään ihmiset subjekteina absurdissa, välinpitämättömässä ja puolueettomassa maailmankaikkeudessa, jossa mikään luonnollinen voima ei tarjoa järjestystä. -Tosin sitä voidaan tilapäisesti ja epävakaasti luoda ihmisen toiminnalla ja tulkinnoilla.
Suhtautuminen tieteeseen Ei filosofisena suuntauksena suoranaisesti kyseenalaista tieteellistä maailmankuvaa
Myös monilla kirjailijoilla, joita ei pidetä filosofeina, on ollut vaikutusta eksistentialismin syntyyn ja kehitykseen. Tärkeimpinä varmaakin Franz Kafka. Kafka kuvaa monissa teoksissaan surrealistisia ja vieraantuneita hahmoja, jotka taistelevat absurdisuutta ja toivottomuutta vastaan.
Lähteet https://fi.wikipedia.org/wiki/Eksistentialismi http://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot/0407016/1138352400309/1157026947138/1157030182944/1157031603804.html http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/opinnot/fi/eksist.htm