SISÄLLISSOTA
Vuoden 1917 tapahtumat sodan taustana Venäjän vallankumousten jälkeen syntyi valtatyhjiö, jonka sekä porvaristo että työväenliike halusivat vallata. Kysymys oli korkeimman vallan järjestämisestä. Suojeluskunnat ja punakaartit järjestäytyivät entistä aktiivisemmin ja vastakkainasettelu voimistui. Venäläinen sotaväki jäi maahan ja sen kuri höltyi. Elintarvikepula paheni, kun viljan tuonti maahan tyrehtyi, mistä seurasi nälkämellakoita ja ryöstelyä. Maatalouslakot, työttömyys ja mielenosoitukset kiristivät tunnelmaa. Lokakuun vallankumouksen esimerkki: työväestö radikalisoitui entisestään. Suomessa syntyi suurlakko. Eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi.
Sota alkaa Suojeluskunnista tuli virallinen armeija porvaripuolueita edustavan senaatin määräyksestä 25.1.1918. Punakaartit määrättiin liikekannalle 27.1.1918. Punaiset ottivat vallan Helsingissä: hallitus kukistettiin, ja tilalle tuli punaisten kansan- valtuuskunta. Vaasaan muodostettiin valkoisten hallitus.
Vasemmalla Pukkilan punakaartilaisia ja oikealla Nummen valkoisia Vasemmalla Pukkilan punakaartilaisia ja oikealla Vasemmalla Pukkilan punakaartilaisia ja oikealla Nummen valkoisia suojeluskuntalaisia Vasemmalla Pukkilan punakaartilaisia ja oikealla Nummen valkoisia suojeluskuntalaisia
Sisällissodan yhteiskunnallinen tausta
Valkoisen Suomen joukkojen ylipäällikkö C. G. Mannerheim Suomalaiseen aatelissukuun kuulunut Mannerheim oli saanut sotilaskoulutuksen Venäjällä ja edennyt tsaarin armeijan kenraaliksi. Hänellä oli sotakokemusta Venäjän–Japanin-sodasta ja ensimmäisestä maailmansodasta. Mannerheim pyrki luomaan valkoisesta armeijasta kurinalaisen sotajoukon, vaikka suurimmalla osalla miehistä ei ollut lainkaan sotilaskoulutusta
Jääkärien tulo Suomeen vahvisti merkittävästi valkoista armeijaa.
Punakaartien joukot olivat suunnilleen yhtä suuret kuin suojeluskuntien. • Niiltä puuttuivat kuitenkin sotilaallinen ammattitaito ja ammattiupseerit. • Joukkojen johto oli vaihtelevissa käsissä, joista pääosalla, esimerkiksi toimittaja Eero Haapalaisella ja näyttelijä Hugo Salmelalla, ei ollut lainkaan sotilaskoulutusta. • Myös joukkojen päätöksenteko oli kirjavaa, komppaniat esimerkiksi valitsivat itse komentajansa. • Aseistusta saatiin venäläisiltä.
Rintamalinjat vakiintuvat, taistelut jatkuvat Rintamat vakiintuivat Pori–Tampere–Lahti–Viipuri– linjalle: pohjoispuoli oli valkoisten hallussa, eteläpuoli punaisten. Maaliskuussa valkoiset aloittivat mittavan hyökkäyksen, joka eteni kautta rintamalinjan etelään päin. Valkoiset saartoivat Tampereen usealta suunnalta ja valtasivat sen huhtikuun alussa. Taisteluihin osallistui noin 30 000 sotilasta, joista yli 2 000 kaatui. Tampereen valtauksen jälkeen punakaartit alkoivat vetäytyä Länsi-Suomesta. Valkoisten hyökkäyksen painopiste siirrettiin Viipuriin, joka vallattiin 29.4.
Tampere raunioina
Rintamalinjat vakiintuvat, taistelut jatkuvat Saksalaiset koulutetut ja kokeneet Itämeren divisioonan joukot nousivat maihin huhtikuussa kahdessa paikassa etelärannikolla, Hangon ja Loviisan tienoilla. Punaiset joukot jäivät kahden rintaman puristukseen. Lopullisen voittonsa valkoiset sinetöivät toukokuun alussa, ja voitonparaati pidettiin Helsingissä 16.5.1918. Varsinaiset sotatoimet olivat ohi.
Valkoisen Helsingin lehdet riemuitsivat 13.4.1918
Poliittinen terrori ja vankileirit Vuoden 1918 sodalle oli luonteenomaista poliittinen väkivalta, joka on tapana jakaa punaiseen ja valkoiseen terroriin. Terrorin uhreiksi joutuivat pääosin aseettomat siviilit. Virallisesti sekä valkoinen Vaasan senaatti että punainen Kansanvaltuuskunta vastustivat terroria. Vaikka teloitukset ja muut väkivallanteot liittyivät usein paikalliseen ja henkilökohtaiseen kostoon, osa teoista oli sodanjohdon määräämää ja organisoitua sodankäyntiä. Punaisen terrorin kohteina olivat usein talonisännät, opettajat, papit ja muut virkamiehet. Uhreja oli noin 1 500. Valkoinen terrori iski sekä työväenliikkeen aktiiveihin että tavallisiin rivipunaisiin. Uhreja oli noin 7 000.
Sodan tappavin vaihe – vankileirit Sodan jälkeen lähes 80 000 punaista vankia oli sijoitettuna vankileireille eri puolille Suomea. Vangeista noin 13 000 kuoli nälkään, tauteihin ja teloituksissa.
Vuoden 1918 sodan monet nimet Kansalaissota: saman maan kansalaiset taistelivat toisiaan vastaan Sisällissota: neutraali termi; voi liittyä ulkovaltoja mukaan Vuoden 1918 sota: neutraali termi
Vuoden 1918 sodan monet nimet Kapina: korostaa punaisen puolen toiminnan laittomuutta Luokkasota: punaisten käyttämä nimitys, yhteiskunnan eri asemassa olevat ihmiset vastakkain Vallankumous: punaiset syrjäyttivät laillisen eduskunnan Vapaussota: Valkoisten käyttämä termi; venäläisten riisuminen aseista
Miten suomalaiset jatkoivat elämäänsä vuoden 1918 sisällissodan jälkeen? Maa oli jakautunut kahtia: maaseudulla kylän toisella laidalla oli valkoisten suojeluskuntatalo ja toisella punaisten työväentalo. Sama jako näkyi kaupungissa: urheiluliike, osuustoiminta ja kulttuuriharrastukset olivat jakautuneet kahteen leiriin. Heti sodan jälkeen nostettiin esiin valkoisten voittajien tulkinta sodasta. Virallinen Suomi, sen historiankirjoitus ja oppikirjat kertoivat sisällissodasta lähinnä valkoisten vapaussotana. Tulkinta pysyi valkoisena aina toisen maailmansodan päättymiseen saakka, jolloin muitakin sävyjä alkoi nousta pintaan: työväenjärjestöt esimerkiksi viettivät entistä näyttävämmin punaisten uhrien muistojuhlia.
2000-luvulla vuoden 1918 tapahtumat näyttävät kiinnostavan edelleen. Taisteluihin osallistuneita ei enää ole, ja sodan tulkintaan liittyvät poliittiset rintamalinjat ovat haalistuneet: inhimillinen tragedia ja mikrotason kohtalot nousevat yhä enemmän esiin.
Elokuvissa Suomen sisällissotaa kuvataan edelleen – sota tarjoaa elokuviin sopivaa dramatiikkaa. Olli Saarelan Lunastus (1997) kuvaa papin henkisiä ristiriitoja sodan keskellä. Elokuva Raja 1918 on vuodelta 2007. Käsky (2008) perustuu Leena Landerin samannimiseen romaaniin. Täällä Pohjantähden alla - teoksen uusi versio ilmestyy vuonna 2009 Timo Koivusalon ohjaamana. Elokuvasta Raja 1918.