Institutionaalisen sosiaaliturvan pitkä linja Suomessa Sosiaaliset kysymykset, intressit, politiikat ja instituutiot reformisykleissä Pirkko-Liisa Rauhala 7.12.2016

Institutionaalisen sosiaaliturvan pitkä linja Suomessa Pirkko-Liisa Rauhala Käsitteellisiä lähtökohtia: moderni yhteiskunta, modernisoiminen, reformi Sosiaaliturvareformien tutkimisen metodologiaa: sosiaaliset kysymykset ja ongelmat, tavoiteltu muutos, intressit, intressien ajaminen, intressikoalitiot, politiikat ja poliittinen päätöksenteko – genealoginen metodologia ja sen ongelmat Reformien juurruttaminen - murros Instituutioiden rakentuminen ja niiden muokkaaminen - polkuriippuvuudet

Institutionaalisen sosiaaliturvan pitkä linja Suomessa Pirkko-Liisa Rauhala Sosiaaliturvan viisi reformikautta Suomessa: Varhaisvaihe – uudistusmielisyyttä ja kansakunnan määrittelemistä 1800–1900 -lukujen taitteessa; ensimmäinen modernisaatio Valtiollisen itsenäisyyden alkuvaihe – köyhäinhoitoa ja väestöpolitiikkaa 1920- ja 1930-luvuilla

Institutionaalisen sosiaaliturvan pitkä linja Suomessa Pirkko-Liisa Rauhala 3) Sotienjälkeinen aika 1940- ja 1950- luvuilla – valtiollistumisen vahvistumista, uudistushakuisuutta, stagnaatiota 4) Vanhasta Suomesta uuteen Suomeen – 1960-luvun sosiaaliradikalismin ja sosiaaliliberalismin saattelemana hyvinvointivaltiollisuuteen 5) Hyvinvointivaltiollistumisesta uuteen arviointiin 1900-luvun alun laman jälkeen

Institutionaalisen sosiaaliturvan pitkä linja Suomessa Pirkko-Liisa Rauhala 1990-luvun muutoksia: - 1987–1995 toteutettiin ohjelmallinen julkisen hallinnon uudistus; tulosjohtaminen, tulosohjaus, hallinnon hajauttaminen, uusi aluehallinto, valtionosuusjärjestelmän uudistaminen, valtion toimintojen liikelaitostaminen - keskeisiksi ohjauskäsitteiksi tulivat tuloksellisuus, tuottavuus, taloudellisuus, vaikuttavuus, kustannusvaikutukset ja palvelukyky

Institutionaalisen sosiaaliturvan pitkä linja Suomessa Pirkko-Liisa Rauhala - keskeinen sosiaaliturvainstituutio – valtio, julkinen valta ylipäänsä – kyseenalaistetaan samaan aikaan kun kansallisen ohjauksen mahdollisuudet vähentyvät oleellisesti: valtio ohenee, kun sen valtaa valuu supranationaaliseen suuntaan ja myös alaspäin, esim. maakunnat EU-rahastojen käyttäjinä)

Institutionaalisen sosiaaliturvan pitkä linja Suomessa Pirkko-Liisa Rauhala Sosiaaliturvan alueella uusia vaatimuksia ja trendejä 1990-luvulta alkaen: - kustannusten säätely, kehysbudjetointi - kansalaisten odotukset sosiaaliturvan, erityisesti sosiaalipalveluiden, systeemiperustaisuudesta käyttäjäperustaisuuteen; (markkina)kuluttajuus - universalismista selektivismiin - kohden uutta hallintaa (new governmentality; subsidiarity)

Institutionaalisen sosiaaliturvan pitkä linja Suomessa Pirkko-Liisa Rauhala Kumppanuussosiaalipolitiikan esiinnousu – hyvinvointivaltiollisuudesta kumppanuuteen (companionship social policy) ja nudge- politiikkaan - kansalaisten vastuuttaminen ja omavastuun painottaminen - kansalaisten voimaannuttaminen, rohkaiseminen kumppanuuteen - kansalaisten aktivoiminen ja osallistaminen

Institutionaalisen sosiaaliturvan pitkä linja Suomessa Pirkko-Liisa Rauhala Toisaalta: - kansalaisten hylkääminen, jos nudgettaminen ei onnistu - yhteiskunnallisten suhteiden huonontuminen, jopa kärjistyminen, kansalaisten polarisoituminen, poliittinen passiivisuus ja/tai ääriliikkeiden nousu - hyvinvointinationalismi nationalismin muotona – ”ei muille meidän sosiaaliturvaa”

Institutionaalisen sosiaaliturvan pitkä linja Suomessa Pirkko-Liisa Rauhala Jos aikaa jää: ekskursio vuoden 2014 uuteen sosiaalihuoltolakiin ja sen arviointia pitkässä linjassa – mikä muuttui ja mikä ei muuttunut Päätelmä: