HYVINVOINTIPOLIIKAN MUUTOS – SOSIAALIPALVELUT

HYVINVOINTIPOLIIKAN MUUTOS – SOSIAALIPALVELUT
YTT, dosentti, yliopistonlehtori Pirkko-Liisa Rauhala Luento

HYVINVOINTIPOLITIIKKA, SOSIAALIPALVELUT/Pirkko-Liisa Rauhala
Verein für Sozialpolitik, Eisenach/Saksa 1872, 1873; modernin sosiaalipolitiikan ja sosiaalivaltion käsitteellistämisen ja tutkimisen alku, bismarckilainen (tulonjako) ja beveridgeläinen (palvelut) sosiaalipolitiikka, vähitellen 1940-luvulta alkaen kehkeytyvä hyvinvointivaltiollinen sosiaalipolitiikka Sosiaalipolitiikan kolmio, jossa kärkinä ovat - talous; resurssit - väestö; toimijat ja ”kohteet” - sosiaaliset kysymykset ja ongelmat; työväenkysymys 1800-luvulla käynnisti sosiaalipolitiikan

1900-luvun jälkimmäisen puoliskon aikana kolmio alkaa muuttua neliöksi, jossa kärkinä on kolme klassista tekijää eli - talous - väestö - sosiaaliset kysymykset ja ongelmat ja niiden lisäksi - luonto, ekologia

Hyvinvointivaltioteoriat ovat hyvä esimerkki sekä sosiaalipolitiikan kehityksen että vallan muotojen toimimisesta teorian perustana: - intressin kantajat, intressin ilmaiseminen ja ajaminen, muuttaminen sosiaalisiksi käytännöiksi, joissa toteutetaan poliittis-hallinnollista, institutionaalista, resurssi- ja diskursiivista valtaa, myös määrittelyvaltaa - hyvinvointivaltio yhteiskunnallisena muodostelmana, jota voidaan analysoida genealogisesti – ja jota edelleen on sellaisena analysoitava; jatkumoiden ja katkeamien ongelmat; epookki vs. muodostelma; ”edistys” - polkuriippuvuuden käsite (path-dependency) tärkeä väline selitettäessä hyvinvointivaltiollisen kehityksen muutoksia

Nykyisen teollistuneen yhteiskunnan kuvauksia: - informaatio-/tietoyhteiskunta - jälkiteollinen yhteiskunta - verkostoyhteiskunta - postmoderni aikakausi - disorganisoitunut kapitalismi; digitaalinen kapitalismi - postfordistinen kasautumisregiimi - jälkihyvinvointivaltiollinen regiimi (Bell, Beck, Lash, Urry, Harvey, Castells, Giddens ym.)

Suomalaisen sosiaalipalvelupolitiikan muodostelmia; tendenssianalyyttisella metodologialla tutkittuina (Rauhala 1993; 1996; 1998; 2000; 2001; 2006; 2009; 2012; 2014) ”Hyvinvointivaltion rakentamisesta uuteen hallintaan” - Suomessa kyseinen kehitys noin toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta 1990-luvulle, jonka kuluessa uuden hallinnan politiikka alkaa hiipiä esiin - voidaan tutkia sosiaalireformien kautta (kuten olen tehnyt), mutta myös etuuksien, palveluiden ja niitä tuottavien instituutioiden ja ammattilaisten kautta kuten myös väestön yleisen hyvinvoinnin ja siinä tapahtuvien muutosten, esim. uusien ongelmien ja polarisaatioiden ilmaantumisen avulla

luvun lopun sosiaaliradikalismin ja sosiaaliliberalismin nousu: hyvinvointivaltion rakentaminen alkaa; sosiaalisen eriarvoisuuden nostaminen ykkösasiaksi – suuret tuloerot ja alueelliset erot; kansalaisvapauksien ja –oikeuksien puutteet (1967 huomautus YK:sta); suurimpana ongelmana oikeudettomuus ja tavoitteeksi oikeuksien lisääminen ja vajeiden kompensoiminen – sosiaaliturvan rakentamisen ekspansio ja sosiaaliturvan tulkinta tulevaisuusinvestointina; valtion ohjaus- ja resurssivallan lisääminen ja vahvistaminen

Hyvinvointivaltion ”kultakausi” 1980-luvulla; Suomessa ei koskaan saavutettu vastaavaa kultakautta kuin muissa Pohjoismaissa; Ruotsin ”kansankoti”. Kuitenkin: - äärimmäisen aineellisen niukkuuden poistaminen - redistribuutio tulonjakojen ja muiden resurssien saatavuuden avulla (koulutus, sosiaalietuudet ja -palvelut) - palkkatyön rakentaminen sosiaaliturvan pilariksi, vaikka asuinpaikka silti peruslähtökohta; viimesijaisten sosiaaliturvajärjestelmien luominen ja yritys lievittää huono-osaisuuden stigmaa - yhteisyyden rakentaminen ”kansakunta”-projektina; tasa-arvon periaate; bismarckilaisen ja beveridgeläisen mallin toisiinsa sulauttaminen on pohjoismainen erityisyys

1990-luvulla hyvinvointivaltio-sykli ”kypsyy”; hyvinvointivaltio näyttää vahvuutensa 1990-luvun alun laman kestämisessä; työtöntä ym. ongelmat; rakennettu järjestelmä toimi vahvana puskurina sille, että väestö ei romahtanut; tästä mm. Matti Heikkilän ja Hannu Uusitalon tutkimukset 1990-luvun laman jälkeen sosiaalipolitiikan toimintatilan muutos ja uudet vaatimukset, joita nousee sekä tuotannollisista muutostekijöistä että kansalaisilta (asiakasnäkökulman nousu 1980-luvulla, mutta sen kariutuminen lamaan 1990-luvulla)

Uusia vaatimuksia 1990-luvulta alkaen: - kustannusten säätely, mikä tosin on ollut muuten aina sosiaalireformismin keskiössä, ei ole uusi ilmiö - tietoa kansalaisilta, eikä vain kansalaisista - järjestelmäkeskeisyydestä oikeus- ja asiakaskeskeisyyteen - kollektiivisista järjestelmistä yksilöllisiin palveluihin: universaalisuudesta selektiivisyyteen - sosiaalisen integraation vaatimus globaalina ja lokaalina, uudesti määrittyvänä (managing diversity; erilaisuuksien integroiminen; mm. Amartya Sen käsittelee tätä)

Uusia ongelmia/ilmiöitä 1990-luvulta alkaen: - syrjäytymisuhan kasvu, osattomuuden kokeminen - sitkeä pitkäaikaistyöttömyys + samanaikainen työvoimapula - huolenpidotta jäävät lapset; huoli lapsista; moraalipolitiikan nousu ja siihen liittyvä moraalitalous (tai moraalin talous) - hoivaamatta jäävät vanhukset; hoivaköyhyys - kasautunut huono-osaisuus; sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat kietoutuvat toisiinsa - elämänhallinnan ongelmat – miten lisätä elämänhallintaa? Voiko elämää hallita? – Vahva riskien hallinnan ideologia - valtion ohjaus- ja resurssivastuun purkaminen ja päätöksenteon sekä resurssoinnin siirtäminen paikallistasolle ja muukin yleinen hajauttaminen (”valtio tyhjentyy sosiaaliturvatehtävästä”)

Uusi hallinta – uusi sosiaalipolitiikka - markkinoistaminen, yksityistäminen, tilaaja-tuottaja –mallit (jää välivaiheeksi tai ottaa hegemonistisen aseman?) - poliittis-ideologisesti tavoitteena kumppanuuden sosiaalipolitiikka (Yhdysvalloissa, Britanniassa, myös Keski-Euroopassa) – tavoiteltava tila, jonka aikaansaamiseksi uusia politiikkoja, esim. subsidiariteetti-periaatteen nostaminen uudestaan esille; Britannian Big Society –politiikka (joka alkaa muodostua 1980-luvulta alkaen); Yhdysvaltain yhteisövastuun politiikka

Kumppanuuspolitiikan periaatteita: - yhteisöllisyys, keskinäisvastuu, vastuuvelvollisuus, kestävyys (= kustannusten hillintä), verkostot, uudet riippuvuudet yhteisö-perustalta (asuinyhteisöt, sosiaaliset liikkeet ym.) - vertaileva oikeudenmukaisuus, joka muodostuu aktiivisen kansalaiskeskustelun kautta (voice & choice) hyvinvointivaltiollisen institutionaalisen sopimusteoreettisen oikeudenmukaisuuden tilalle - nudge-politiikka (mm. Thaler & Sunstein 2009; Koskiaho 2014) = rohkaisemisen politiikka, pehmeä paternalismi, varovainen, suostutteleva ohjailu – valtio vetäytyy, vaikuttaa taustalla mm. veropolitiikalla, riskipolitiikalla; ei enää kannustinpolitiikalla

Nudge-politiikan pääpilarit: - kansalaisten vastuuttaminen; omavastuiden lisääminen, diskurssit - kansalaisten voimaannuttaminen; empowerment, kumppanuuskykyisyys, kyky mobilisoida voimavaroja itsestään ja ympäristöstään - kansalaisten aktivoiminen; työmarkkinoille, mutta myös muuhun, yleiseen ns. elämänhallintaan, toimijaksi yhteisöihin ym. - nudge: tehdä tietoiseksi, muistuttaa, pehmeästi varoittaa, tönäistä - kansalaisten hylkääminen, jos ”suostuttelu”, integroiminen, omavastuu, aktivointi ei onnistu Teoreettisesti tärkeä pointti: nudge-politiikan oletetaan toimivan ”rakenteettomasti”, toimijoissa; tämä asia odottaa käsitteellistämistään Sosiaalipolitiikan tilanne on hyvin avoin 2010-luvulla: intressipoliittinen monimuotoisuus, hajanaisuus ym.

- käynnissä olevat poliittisesti ohjatut kokeilut Iso-Britanniassa (Big Society 2010) ja Yhdysvalloissa (Obaman hallinto) – vaikutteet liikkuneet nopeasti - kapitalismin muutos ja sopeuttaminen globaaliin talouteen ja samalla kansalliset intressit (valtiot) - modernien yhteiskuntien keskiluokkaistuminen, yksilön vapauden toteutuminen; modernin projekti hyvinvointivaltiollaan tuotti ja tavoitteli kansalaisten yksilöllistämistä siten, että kansalainen irtoaa esimoderneista sidoksista ja velvoitteista

- jälkimodernissa yhteiskunnassa valtio väistyy, syntyy tilaus uudelle yhteisöllisyydelle ja hyvinvointipolitiikka sidotaan sen tuottamiseen samalla kun palvelut personalisoidaan - vahvat hyvinvointivaltiolliset instituutiot eivät taivu uuteen yhteisöllisyyteen; sitä on ajettava (myös) ideologisesti ja pitkäjänteisesti - työn ja tuotantotavan muutos, verotuspohja - demokratian muutos edustuksellisesta deliberatiiviseen, neuvottelevaan demokratiaan

HYVINVOINTIPOLITIIKKA, SOSIAALIPALVEUT/Pirkko-Liisa Rauhala
Kumppanuuspolitiikan tavoitteita: 1) siirtää valtaa ja vastuuta paikallistasoon, ylhäältä alas, 2) siirtää paikallistasolla valtaa ja vastuuta yksilöille ja yhteisöille (sukurakenteet eivät enää toimi?), 3) tukea monitoimijuutta konkreettisella tasolla (markkinoistaminen jää välivaiheeksi, on osittain epäonnistunut jo syntyessään), 4) ohjata tiedolla, neuvonantajilla, koordinaattoreilla; syntyy uusia työtehtäviä

Kumppanuus: - kumppanit ovat itsenäisiä yksiköitä/yksilöitä, jotka yhdistyvät vain (tiettyä) toimintaa varten (eri asia kuin esim. verkosto) (vrt. Jane Addams’in Hull-House) - sopivat yhteistoiminnasta, kun päämäärä on löydetty/asetettu - luovat uuden organisaation tai prosessin tavoitteeseen pääsemiseksi; yhteinen ohjelma - jakavat tietoa, kokemusta, riskejä, palkintoja; jatkuvat arvioinnit kuuluvat kumppanuuteen

Miksi nyt lanseerataan kumppanuuden sosiaalipolitiikkaa ja sen mukaisia palveluja? - talouden, tuotantotavan ja politiikan muutos: automatisaatio, globaalit markkinat, demokratian kriisi? - kansalaisten tyytymättömyys instituutioihin ja niiden ylhäällä olevaan ja ”käskyttävään” päätöksentekoon - arvopluralismi; yhteisen arvoperustan löytäminen on vaikeutunut

Deliberatiivisen tai diskursiivisen tai neuvottelevan demokratian esiinnousu: kansalaiset eivät enää a) luota edustuksellisuuteen ja ylätasoon ja b) haluavat itse vaikuttaa asioihinsa, c) omaavat tietoa, jota on entistä avoimemmin saatavissa - olisi yhdistettävä konsensus ja enemmistöperiaate, mikä onnistuu vain neuvottelemalla; ihmiset haluavat itse ”omistaa” asian; responsiivinen päätöksenteko; alhaalta ylös - kuka tahansa voi esittää idean, jokainen voi kritisoida, ei ole yhtä ”totuutta” – elämänpolitiikka tulee sosiaalipolitiikan tilalle ja sitä edistää kumppanuuspolitiikka - arvopluralismi; monenlaisia arvoja, monimuotoisuutta; käyttäytymisen taloustiede vaikuttaa erittäin paljon taustalla - kestävyys on ehkä muotoiltavissa yhteiseksi arvoksi

Kumppanuuden sosiaalipolitiikan tunnusmerkkejä ja taustaa/Pirkko-Liisa Rauhala
Kumppanuus: - kumppanit ovat itsenäisiä yksiköitä/yksilöitä, jotka yhdistyvät vain (tiettyä) toimintaa varten (eri asia kuin esim. verkosto) (vrt. Jane Addams’in Hull-House) - sopivat yhteistoiminnasta, kun päämäärä on löydetty/asetettu - luovat uuden organisaation tai prosessin tavoitteeseen pääsemiseksi; yhteinen ohjelma - jakavat tietoa, kokemusta, riskejä, palkintoja; jatkuvat arvioinnit kuuluvat kumppanuuteen

Miksi nyt lanseerataan kumppanuuden sosiaalipolitiikkaa ja sen mukaisia palveluja? - talouden, tuotantotavan ja politiikan muutos: automatisaatio, globaalit markkinat, demokratian kriisi? - kansalaisten tyytymättömyys instituutioihin ja niiden ylhäällä olevaan ja ”käskyttävään” päätöksentekoon - arvopluralismi; yhteisen arvoperustan löytäminen on vaikeutunut

Deliberatiivisen tai diskursiivisen tai neuvottelevan demokratian esiinnousu: kansalaiset eivät enää a) luota edustuksellisuuteen ja ylätasoon ja b) haluavat itse vaikuttaa asioihinsa, c) omaavat tietoa, jota on entistä avoimemmin saatavissa - olisi yhdistettävä konsensus ja enemmistöperiaate, mikä onnistuu vain neuvottelemalla; ihmiset haluavat ”omistaa” asian itse; responsiivinen päätöksenteko; alhaalta ylös - kuka tahansa voi esittää idean, jokainen voi kritisoida, ei ole yhtä ”totuutta” – elämänpolitiikka tulee sosiaalipolitiikan tilalle ja sitä edistää kumppanuuspolitiikka - arvopluralismi; monenlaisia arvoja, monimuotoisuutta; käyttäytymisen taloustiede vaikuttaa erittäin paljon taustalla - kestävyys on ehkä muotoiltavissa yhteiseksi arvoksi

Kiitos kiinnostuksestanne! Kommentit ja palaute tervetulleita: Pirkko-Liisa.Rauhala(at)helsinki.fi

HYVINVOINTIPOLIIKAN MUUTOS – SOSIAALIPALVELUT

Samankaltaiset esitykset

Esitys aiheesta: "HYVINVOINTIPOLIIKAN MUUTOS – SOSIAALIPALVELUT"— Esityksen transkriptio:

Samankaltaiset esitykset

Projektista

Palaute

Kirjaudu sisään

Kirjaudu sisään sosiaaliverkostojen kautta:

HYVINVOINTIPOLIIKAN MUUTOS – SOSIAALIPALVELUT

Samankaltaiset esitykset

Esitys aiheesta: "HYVINVOINTIPOLIIKAN MUUTOS – SOSIAALIPALVELUT"— Esityksen transkriptio:

Samankaltaiset esitykset

Projektista

Palaute