2. Piet 1:1-2 Simon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, tervehtii teitä, joille Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus vanhurskaudessaan on suonut saman kalliin uskon kuin meille. Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa. (2. Piet. 1:1-2) Apostoli Pietari tervehtii kirjeen vastaanottajia toivottamalla heille armoa ja rauhaa. Armon ja rauhan toivotuksella alkaa lähes jokainen Uuden testamentin kirjeistä. Arvoisa Sisärengaslainen, Aloitamme nyt toisen Pietarinkirjeen läpikäymisen. Kirje on kirjoitettu kehoitukseksi seurakunnille, joissa ei enää välttämättä eletty Jumalan sanan mukaan - ehkäpä ajankohtaista meillekin. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen

2. Piet. 1:3-9 Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan. Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta. (2. Piet.1:3-4) Pietarin tekstissä korostuu se, että meidän pelastuksemme on kokonaan Jumalan lahjaa. Ensimmäisessä jakeessa hän jo totesi uskon olevan Jeesuksen suoma lahja. Nyt sanotaan Jumalan lahjoittaneen suuret ja kalliit lupaukset ja kaiken muunkin, mikä kuuluu kristityn elämään. Pietari sanoo kristittyjen olevan osallisia jumalallisesta luonnosta. Vastaavasti Paavali kirjeisään opettaa Jumalan Hengen tai itsensä Kristuksen asuvan kristityissä (esim. Room. 8:9-11; 1. Kor. 3:16), tai hän sanoo itsestään: ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa” (Gal. 2:20). Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta. Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää. Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea. Hän on unohtanut, että hänet on kerran puhdistettu aikaisemmista synneistään. (2. Piet. 1:5-9) Usko ja yhteys Jumalaan ovat lahjaa, mutta se ei saa johtaa kristityissä toimettomuuteen tai vielä vähemmän Jumalan tahdon vastaiseen elämään, päinvastoin. Joka on saanut syntinsä anteeksi, ei voi enää elää synnissä – sitähän korostaa myös Paavali (lue esim. Room. 6:13). Oikean uskon on tarkoitus kasvattaa kristityissä hyvää hedelmää, Hengen hedelmää (Gal. 5:22-23), ja sellaiseen kasvuun Pietari nyt kehottaa.

2. Piet. 1:10-15 Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. (2. Piet. 1:10-11) Usko on kokonaan Jumalan lahja, mistä seuraa se, että kristityt ovat Jumalan kutsumia ja valitsemia lahjan vastaanottajia. Myöskään ajatus siitä, että on Jumalan valitsema, ei saa johtaa hengelliseen laiskuuteen vaan päin vastoin innokkaaseen uskonelämän hoitamiseen ja Jumalan tahdon noudattamiseen. Tämän vuoksi haluan alati muistuttaa teitä näistä asioista, vaikka te ne tunnettekin ja pysytte horjumatta siinä totuudessa, joka teille on annettu. Mielestäni on paikallaan, että muistutan ja herättelen teitä niin kauan kuin vielä elän tässä maallisessa majassani. Minä näet tiedän, että majani puretaan kohta –sen on meidän Herramme Jeesus Kristuskin minulle ilmoittanut. Niinpä tahdon huolehtia siitä, että te minun lähtöni jälkeenkin voisitte aina pitää mielessänne nämä asiat. (2. Piet. 1:12-15) Meillä on merkillinen taipumus unohtaa, mitä meille on opetettu Jumalan mielen mukaisesta elämästä. Kun kiusaukset ja oma syntinen olemuksemme houkuttelevat, silloin Jumalan sana jää helposti taka- alalle. Siksi tarvitsemme jatkuvasti muistutusta samoista asioista.

2. Piet. 1:16-18 Emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa. Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun hänelle kantautui Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt." Tämän äänen me itse kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella. (2. Piet. 1:16-18) Pietari muistuttaa kirjeen lukijoille olevansa Jeesuksen siminnäkijätodistajia. Hän ei siis yrittänyt vaikuttaa lukijoihinsa minkään itse keksityn tarinan avulla, eikä hänen apostolinen auktoriteettinsa perustunut hänen omaan persoonaansa vaan Jeesukselta saatuun valtuutukseen. Siksi kirjeen lukijoiden – siis myös meidän – tulee ottaa hänen kehotuksensa vakavasti. Pietari kuului vieläpä Johanneksen ja Jaakobin kanssa siihen kolmen opetuslapsen joukkoon, joka sai nähdä Jeesuksen jumalallisen kirkkauden kirkastusvuorella (Matt. 17:1-8). Sitä hän muisteli vielä vuo- sikymmenten jälkeenkin.

2. Piet. 1:19-21 Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. (2. Piet. 1:19-21) Pietarin voimakas hengellinen kokemus kirkastusvuorella ei johtanut häntä kauemmas kirjoitetusta Jumalan sanasta, päin vastoin. Kirkastetun Jeesuksen kohtaaminen antoi hänelle entistä suuremman luottamuksen Raamattuun. Raaamattu ei ole kokoelma ihmisten käsityksiä Jumalasta, vaan se on Jumalan omaa sanaa, jonka hän on antanut meille valittujen palvelijoittensa välityksellä. Jumalan Henki on johdattanut kirjoittajia, ja Henki myös antaa meille sanan lukijoille ymmärrystä. Pähkäiltävää: Miksi kristityn elämä kovin helposti liusuu pois Jumalan tahdon tieltä? Miten meidän tulisi lukea Raamattua? Raamattuopetus: Ville Auvinen