Sarjatalvikki (Chimaphila umbellata) SLL, Etelä-Hämeen vuoden laji 2013 Heli Jutila FT

Sarjatalvikin taksonomia Kuluu talvikkikasveihin, Pyroloidea (aiemmin Pyrolaceae); nykyisin nämä luetaan Ericaceae –heimoon Yksi talvikkien neljästä suvusta Chimaphila suvussa viisi Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa kasvavaa lajia; Euroopassa vain yksi laji Chimaphila umbellata ssp. umbellata meillä; Hispaniola saarella ssp. domingensis

Sarjatalvikin ominaisuuksia ja ekologiaa cm korea ja pysty ainavihanta varpu Sarjatalvikin lehdet muistuttavat kiiltävyydessään puolukan lehtiä, mutta ovat kookkaammat ja sahalaitaiset; sijaitsevat kiehkuroina varrella Leviää maanalaisten rönsyjen avulla kasvullisesti Chimaphila tarkoittaa talvenystävää ja laji säilyy muiden talvikkien tapaan vihreänä talven yli talvikit yhteyttävät tehokkaasti jo kymmenen asteen lämpötilassa. talvikeistamme ainoa puuvartinen: vanha nimi varputalvikki; verson ikä voidaan laskea varren vuosilustoista. Sarjatalvikki kertoo kasvupaikkansa olevan vähintään kohtuullisen ikäistä mäntymetsää, taimikoista sitä on turha hakea. Ekto- ja endomykoritsa havaittu ja hiiltä ja typpeä siirtyy sieniosakkaalta sarjatalvikille tutkimusten mukaan

Sarjatalvikin kukinta ja siementuotto Nimensä mukaisesti kukintosarja, alaskaartuva; Kukkii heinäkuussa vaatimattomin vaaleanpunaisin kukin, jopa 30 vrk kasvusto; 1 vko yksittäiset kukat Heteitä on 10, siitepöly vapautuu vaaleanpunaisten ponsien rei’istä Kukan keskellä on yhdislehtinen emiö Kukat avautuvat yöllä Heikko, makea tuoksu Kimalaiset ja kärpäset pölyttävät; sikiäinen tyvessä oleva mesiäisen mesi houkuttelee; siitepöly ei tutkimusten mukaan Kykenee itsepölytykseen alkaa kukkia vasta vuonna; saavuttaa noin 10 v. iän; maanalainen verso 15 v. Siemenaiheita kukkaa kohti peräti Pallomainen kotahedelmä oikenevan kukkaperän päässä

Sarjatalvikin käyttö Intiaanit ovat käyttäneet sarjatalvikin lehtiä teeaineksena. Monin paikoin Euroopassa se on omistettu hyville hengille, haltijoille, menninkäisille ja muulle metsän väelle. Sarjatalvikkia on arvostettu myös mainiona lääkeyrttinä.

Sarjatalvikin levinneisyys Sarjatalvikki on mantereinen laji joka puuttuu Länsi-Euroopasta. Idässä levinneisyys ulottuu Siperian kautta Pohjois-Amerikkaan. Suomessa laji elää pohjoisrajoillaan ainoa talvikkimme, joka ei esiinny koko maassa. Lajin pohjoisimmat kasvupaikat ovat Vaasan ja Joensuun korkeudella.

Sarjatalvikin uhanalaisuus Sarjatalvikki arvioitiin silmälläpidettäväksi viimeisessä uhanalaisten lajien selvityksessä vuonna 2010 Alueellisesti uhanalainen 1a, 2a, 2b, 3 a alueilla; suotuisa 1b:llä

Piirille toimitetut havainnot 2013 Kaikkiaan havaintoja 54 sarjatalvikkikohteesta; 19 kunnasta Hangosta Tohmajärvelle; Korpilahti; eniten Etelä-Hämeestä; 30 havaitsijalta Osa tarkastettiin maastossa Heli ja/tai Karri sekä Soma Jutilan toimesta Yleensä vanhatkin esiintymät löytyivät Hyvinkäällä ja Hämeenlinnassa laji on paikoin jäänyt rakentamisen alle

Eteläisten luontokerhon retkellä

Sarjatalvikki Tuulos, Sahapukinmäki

Sarjatalvikkiristikko

Kiitos! Tietojen keruu jatkuu. Heli Jutila