Herukka viljelykasvina

Esitys aiheesta: "Herukka viljelykasvina"— Esityksen transkriptio:

1 Herukka viljelykasvina
Tehokkuutta herukan tuotantoon Raija Kumpula

2 Herukka viljelykasvina, taustaa
herukoiden suku Ribes kuuluu herukkakasvien heimoon siihen luetaan sekä herukat että karviaiset sukuun kuuluu n.150 lajia, joiden levinneisyysalue on pohjoisen pallonpuoliskon viileissä ja lauhkeissa osissa; eräitä lajeja tavataan myös Etelä-Amerikan Andeilla ja Pohjois-Afrikassa, joissa vuoristoseutujen kasveja viljelylajikkeet ovat pitkälti kantamuotojensa kaltaisia; kasvutapaa, sadon määrää ja laatua sekä talven-, taudin ja tuholaisten kestävyyttä pyritty jalostuksella parantamaan -suomen kielessä herukka on alkujaan murresana, jonka Toivo Rautavaara vakiinnutti käyttöön, myös sanaa viinimarja käytetään, mikä viittaa marjojen käyttöön juomateollisuudessa Pohjolan viinirypäle -mustaherukan luontaiselle kasvupaikalle täytyy mennä kesälläkin saappaat jalassa

3 Mustaherukka Ribes nigrum
luontainen levinneisyysalue Skandinavia, Brittein saaret, Keski-Eurooppa työntyen leveänä vyöhykkeenä Aasiaan lähes Tyynenmeren rannikolle saakka Suomessa Kemijoen latvoilla ja pohjoisin Inarijärvellä Pohjolassa runsaasti paikallislajikkeita mm. ruotsalainen Öjebyn, suomalaiset Brödtorp, Melalahti jalostustyötä myös Suomessa MTT -mustaherukka kasvaa sekä rannikkoseudulla että sisämaassa aina Peräpohjolaa myöten -on vaikeaa määritellä, koska tuli viljelykasvi n. 400 v. sitten pohjoisessa manner-Euroopassa, josta pian levisi Brittein saarille. Skandinaviassa viljely alkoi vuotta sitten -aluksi lääkekasvi, pian ryhdyttiin valmistamaan viiniä, myöhemmin mehuja ja hilloja -lajikkeita kuvattu v kpl; jalostus vilkasta erityisesti Englannissa. P-Amerikassa lajiketta-> tuli herukanvillaruoste -Norjassa Hedda, Sigrid, Sunniva -Suomessa v.1987 Vertti v.1989 Mortti

4 Puna- ja valkoherukka ovat monimuotoinen ryhmä, jonka jäseniä tavataan luonnonvaraisina laajalla alueella; tarkka nimeäminen vaikeaa, lajeja on monia jo v.1665 julkaistussa teoksessa löytyvät ´Valkoinen hollantilainen´ja ´Punainen hollantilainen´ myöhemmin ovat yleistyneet `Jonkeer van Tets´ja ´Rondom´ -viljellyt punaherukan Ribes rubrum ja alppipunaherukan R.petraeum risteymiä -valko- ja punaherukat periytyvät samoista luonnonvaraisista lajeista -Punainen hollantilainen on ollut viljelyvarmin lajike

5 Herukka viljelykasvina
monivuotisia pensaita, joiden versot ovat puumaisia, kasvuvaiheessa osittain puutuneita riviviljelyssä saavuttavat 1-1,5 m korkeuden ja n. 2 m leveyden maalaji ja maan kosteus vaikuttavat pensaiden kokoon punaherukat ovat kasvutavaltaan jäykempiä kuin mustat-> myös lajike-eroja mustaherukoiden kehitys on nopeampaa kuin punaherukoiden ja tulevat nopeammin satoikään

6 Herukka viljelykasvina, juuristo
versojuuret, joiden kasvusuunta on pääosin vaakasuora, joten juuristo ei kasva kovin syvälle pääosa juurista ruokamultakerroksessa tai enintään 60 cm:n syvyydessä kate(kerros) aiheuttaa juurten kehittymisen lähemmäksi maan pintaa riviviljelyssä juuristo kehittyy hiukan kauemmaksi kuin oksisto, n.1,5 m pensaan tyveltä juuriston kasvu alkaa aikaisin keväällä ja jatkuu myöhäiseen syksyyn -satoa tuottavien pensaiden juuret kasvavat voimakkaammin silloin, kun versoston kasvu on nopeinta -yksittäiset juuret voivat olla syvemmällä, jopa salaojaputkissa

7 Herukka viljelykasvina, versosto
versot kasvavat varsijatkoisesti ja niiden pensastava kasvutapa johtuu tyvivoittoisesta haarautumisesta versotyypit: silmut ja vuosikasvaimet, joita ovat lyhytversot, pitkäversot ja ns. proleptiset versot (=kehittyvät jo silmun syntyvuonna) sadontuottokyky riippuu paljolti pitkäversoista, koska niihin kehittyy pääosa kukkasilmuista -vanhempien oksien tyviosasta ja pistokaspuusta syntyy ”uudistumisversoja” joita kutsutaan tyviversoiksi, ne kasvavat aluksi kärkivoittoisesti -myöhemmin latvaverson vuosikasvu vähenee ja verso haarautuu enemmän tyvi- ja keskiosastaan -yksittäisen oksanhaaran vanhuuden merkkejä ovat lyhyet vuosikasvaimet ja oksan tyven tumma värisävy -lyhytversot: rajoittunut pituuskasvu (alle 5 cm), lyhyet nivelvälit ja pienikokoiset lehdet, niihin syntyy kukka-aiheita, mutta ovat heikompia kuin pitkäversojen kukka-aiheet. Silmutiheys on suuri esim. ph, jolla suurin osa kukkasilmuja -pitkäversot: nivelvälit ovat pitkät ja lehdet kookkaita -tyviversot: tärkeitä uusiutumisen kannalta-> leikkaus edistää niiden syntyä

8 Herukka viljelykasvina, silmu
verson latvassa kärkisilmu ja useimpien lehtien hangoissa hankasilmu, jos vastaava lehti poistetaan, silmu kuolee tai sen kehitys pysähtyy voimakkaassa silmussa useita kasvulehtien aiheita mustaherukka: kärkisilmu kehittyy voimakkaammin kuin tyviosan silmut; punaherukka: kärkisilmu ei ole voimakkaampi silmun lepovaiheet: esilepo, päälepo ja jälkilepo

9 Kasvuvaiheet nuoruusvaihe (ph:lla pidempi kuin mh:lla)
vasta saavutettuaan kukintakypsyyden reagoi kukintaärsytykseen jos versossa < niveltä, verso ei kuki, vaikka se olisi sopivissa oloissa kukintainduktio: päivän lyheneminen saa aikaan (Suomessa elokuun alkupuolella) n. 16 h; myös lämpötila vaikuttaa

10 Kukinto herukoiden kukinto on terttu, jonka muoto voi vaihdella
kukkaperät lyhenevät yleensä kärkeä kohti kukkamäärä on yleensä alle 10 kpl; pensaan ikä vaikuttaa (nuorissa enemmän) sadontuoton kannalta pensaassa tulisi olla sellainen määrä kukka-aiheita, että pensas jaksaisi käytettävissä olevilla voimavaroilla kasvattaa ne marjoiksi kukkasilmujen osuus voi olla % kaikista silmuista (useimmiten vähemmän) määrään vaikuttaa lajike, pensaan ikä, viljelymenetelmät, vegetatiivista kasvua edistävät ymp.olot -punaherukalla pitkäversoissa kukkasilmuja vain 20-40%, mustaherukan lyhytversoissa %