9. luokan muistiinpanot

 Ennen suomen kirjakielen syntyä eli keskiajalla ( luvulla)tarinat,vitsit, sananlaskut, runot ja loitsut kulkivat sukupolvelta toiselle suullisena perimätietona.  Kalevalamitta, alkusointu ja toisto auttoivat ihmisiä muistamaan pitkiäkin runomuotoisia tarinoita ulkoa. Kalevalamitta = yhdessä runon säkeessä on 8 tavua >> runoon syntyy selkeä rytmi Alkusointu = peräkkäiset sanat alkavat samoilla äänteillä, esim. vaka vanha Väinämöinen Toisto = sama asia toistuu runon peräkkäisissä säkeissä hieman eri sanoin kerrottuna (katso tarkemmat esimerkit kirjan sivuilta 80 ja 82)

 Uskonpuhdistuksen myötä 1500-luvulla syntyi tarve suomen kirjakielelle, sillä Martti Lutherin oppien mukaisessa uskonpuhdistuksessa korostettiin kansankielistä messua ja Raamattua.  Työhön ryhtyi Mikael Agricola, joka käänsi uuden testamentin suomeksi, kirjoitti ensimmäisen aapisen eli ABC-kirjan.  Agricola kehitteli suomen kieleen paljon uusia sanoja.  Agricolaa kutsutaan suomen kirjakielen isäksi.

 luvulla lukutaito yleistyi Suomessa vähitellen, mutta sivistyneistön kieli oli ruotsi.  1800-luvulla kirjailijat alkoivat yhteiskunnallisten tapahtumien myötä kiinnostua yksilöstä, tunteista ja oman maansa kansasta ja historiasta.  Tavallinen talonpoikakin kelpasi kirjallisuuden päähenkilöksi, luontokuvien kautta kuvattiin kotimaahan liittyviä suuria tunteita, ja esimerkiksi sotaa kuvattiin ylevään ja kaunistelevaan sävyyn.  Kirjoitettiin erityisesti runoja, mutta myös satuja, fantasiaa ja kauhua.  Romantiikan aikana kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg on Suomen kansallisrunoilija. Hän kirjoitti runonsa ajalle tyypilliseen tapaan ruotsiksi.

 1700-luvun loppupuolella suullinen kansanperinne alkoi muuttua kirjoitetuksi kirjallisuudeksi, kun oppineet yliopistomiehet lähtivät tapaamaan runonlaulajia.  Näin syntyi myös Kalevala, Suomen kansalliseepos, joka ilmestyi ensimmäisen kerran Tätä voidaan pitää ensimmäisenä merkittävänä tapahtumana suomenkielisessä kirjallisuudessa.  EEPOS = runomuotoinen teos, jossa on yleensä mukana tarina maailman synnystä  NATIONALISMI = kansallisuusaate, jonka mukaan jokaisella kansalla tulee olla oma yhtenäinen kieli, historia ja kulttuuri  Elias Lönnrot on koonnut Kalevalan.

 Teollistuminen ja kaupungistuminen muuttivat maailmaa 1800-luvun lopussa.  Muutos toi mukanaan monia epäkohtia, joihin kirjailijat ja taiteilijat ottivat teoksillaan kantaa.  Realismin aikakaudella, 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, arkiset ja rumatkin asiat haluttiin kuvata realistisesti eli todenmukaisesti.  Aiheina olivat esimerkiksi köyhyys, kurjuus sekä lasten ja naisten huono asema.  Kirjoitettiin romaaneja, novelleja ja näytelmiä.  Tyypillinen realismin ajan teos on kehityskertomus, jossa päähenkilö kasvaa ja kehittyy tarinan aikana.  Minna Canth on ensimmäinen merkittävä suomenkielinen naiskirjailija ja realismin edustaja.

 Ensimmäisen maailmasodan jälkeen 1910-luvulla maailma oli sekaisin ja kaikki vanhat arvot ja asenteet haluttiin hylätä.  Taiteilijat etsivät uutta; yksilö, kaupunkilaisuus, tunne ja kokemus nousivat kirjallisuuden aiheiksi.  Modernismi ei ole yksi yhtenäinen tyylisuunta, vaan sen voi jakaa eri ismeiksi: futurismi, surrealismi, ekspressionismi.  Selkeimmin modernismin ihanteet näkyvät aikakauden runoudessa. Moderni runo eroaa perinteisestä niin muodoltaan kuin aiheiltaankin. Siinä ei ole alku- ja loppusointuja eikä selkeää rytmiä, ja myös tekstin asettelu voi olla hyvin vapaata.

 Sota kotimaisen kirjallisuuden aiheena on tuttu jo Kalevalasta. Romantiikan aikana Runeberg kuvasi sotaa Vänrikki Stoolin tarinoissa sankarikuolemaa ihannoiden.  Tunnetuin kotimainen sotakirja on kiistatta Väinö Linnan Tuntematon sotilas (1954). Se kuvaa sotaa uudella tavalla rivimiesten näkökulmasta ja heijastelee rohkeasti suomalaisten kapinoivaa asennetta johtajuuteen. Erityisenä ansiona teoksessa pidetään sen monipuolista henkilökuvausta.  Tuntsikan kirjoittaja Väinö Linna on tunnettu myös Täällä Pohjantähden alla - trilogiastaan, jossa hän kuvaa yhden suvun elämää 1880-luvulta 1950-luvulle suomalaisen yhteiskunnan muutoksien kautta. Teoksen erityisenä ansiona pidetään vuoden 1918 sisällissodan kuvaamista hävinneiden punaisten näkökulmasta.