Klaus Viitanen Helsingin yliopisto

Klaus Viitanen Helsingin yliopisto
KULUTTAJAOIKEUS Klaus Viitanen Helsingin yliopisto

1. Johdanto 1.1. Kuluttajaoikeuden taustaa
I) Yhteiskunnalliset muutokset kuluttaja-oikeuden taustalla 1) säännöstelytaloudesta markkinatalouteen A. Tavaroiden ja palveluiden hintasääntelystä luopuminen muutoksen aiheuttamia ongelmia kysynnän ja tarjonnan epätasapaino hintainformaation merkityksen kasvu selvän enimmäishinnan puuttuessa erilaisten hinnoitteluperusteiden aiheuttamat vertailuvaikeudet

B. Rahoitusmarkkinoiden liberalisointi
siirtyminen säännöstelyiltä rahamarkkinoilta luottojen ylitarjontaan etuna lainansaannin helpottuminen ja korkotason lasku ongelmia: kuluttajien ylivelkaantuminen asuntojen hintojen nousu pankkikriisit seurauksena huolettomasta lainapolitiikasta Norja, Ruotsi ja Suomi 1980 –luvun lopussa Islanti ja Espanja luvulla

2) muutokset hyödykkeiden tuotanto- ja jakelu-järjestelmissä
kulutushyödykkeiden massatuotanto siirtyminen hyödykkeiden ylitarjontaan myös palvelut (esim. vakuutukset, matkapalvelut) massasopimusten käyttöönotto yksipuolisesti laadittujen vakioehtojen käytön lisääntyminen muutokset hyödykkeissä valikoimien kasvu ja hyödykkeiden monimutkaistuminen, teknistyminen ja nopea kehitys kestävyyden heikentyminen hyödykkeiden laadullisen vertailun vaikeutuminen hyödykeinformaation merkityksen kasvu, mutta sen saatavuuden heikentyminen tuotantoketjujen pidentyminen tuotanto siirtyy kustannuksiltaan halvempiin maihin esim. hevosenlihaskandaali

3) kilpailun kiristyminen markkinoinnin lisääntyminen
volyymin kasvu uudet markkinointitavat aloitteen siirtyminen elinkeinonharjoittajille lapsiin ja nuoriin kohdistuva markkinointi jakelujärjestelmien keskittyminen pienten liikkeiden häviäminen myyjien asiantuntemuksen heikkeneminen 4) sopijapuolten eriarvoisuuden lisääntyminen kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien taloudellisten ja tiedollisten voimavarojen välisten erojen kasvu

5) kulutusyhteiskunnan voimistuminen
yhteiskunta perustuu jatkuvalle taloudelliselle kasvulle, joka puolestaan edellyttää kulutuksen jatkuvaa kasvua tavaroiden kaupallinen elinikä alittaa niiden tosiasiallisen kestävyyden 6) kuluttajaongelmien lisääntyminen perinteisen riidanratkaisujärjestelmän soveltumattomuus kuluttajariitojen ratkaisemiseen (oikeudenkäyntien kalleus, hitaus ja huono soveltuvuus massariitojen ratkaisemiseen) 7) kuluttajapolitiikan synty pohjoismaissa kiinnostuksen herääminen kuluttajien oikeuksiin ja niiden käytännön toteutumiseen 1960-luvulla kuluttajalainsäädännön valmistelun aloittaminen viimeistään 1970-luvun alussa kuluttajaliikkeen vähäinen merkitys

II) Kuluttajansuojan tarve ja uudet haasteet
A. Em. muutokset ovat lisänneet kuluttajansuojan tarvetta erityisesti seuraavien seikkojen osalta: 1)markkinointi suoja epäasianmukaista markkinointia vastaan objektiivisen, vertailukelpoisen hyödykeinformaation tarve hyödykkeiden ominaisuuksista ja hinnoista 2)sopimusehdot suoja epäedullisia ja kohtuuttomia sopimusehtoja vastaan 3)riitojen ratkaiseminen edullisten ja nopeiden riidanratkaisutapojen tarve massariitojen ratkaiseminen

B. Kuluttajaoikeuden uudet haasteet
tietotekniikan nopea kehitys henkilökohtaiset tietokoneet matkapuhelimet internet –verkkopalvelut älypuhelimet ja taulutietokoneet kansainvälinen taloudellinen integraatio Euroopan taloudellinen integraatio taloudellinen globalisaatio kuluttamisen ympäristövaikutukset mikä on ja mikä voisi olla kuluttajapolitiikan ja -oikeuden rooli? vaihtoehdot: kulutusmyönteisyys, kulutusneutraalisuus tai kulutuskielteisyys

1.2. Kuluttajaoikeus pähkinänkuoressa
I) perusjaotteluita 1) yleinen ja erityinen kuluttajaoikeus lähtökohtaisesti kaikkia kulutushyödykkeitä koskeva sääntely vain tiettyjä kulutushyödykkeitä koskeva sääntely 2) kollektiivinen ja yksilöllinen kuluttajaoikeus kuluttajia suojataan vain kollektiivina (esim. markkinointia ja tuoteturvallisuutta koskeva sääntely) perustaa oikeuksia yksittäisille kuluttajille (kuluttajasopimusoikeus) 3) aineellinen ja menettelyllinen kuluttajaoikeus mitä oikeuksia ja velvollisuuksia kuluttajalla on miten oikeudet voidaan toteuttaa 4) kansallinen ja kansainvälinen kuluttajaoikeus sopijapuolten kotipaikka samassa tai eri valtioissa

II) kuluttajansuojalaki (38/1978)
A)Tavoite suojata pääsääntöisesti heikommassa asemassa olevaa kuluttajaa suhteessa hyödykkeitä markkinoivaan elinkeinonharjoittajaan B) Keinot 1) markkinoinnin sääntely (KSL 2 luku) kokonaisuudistus vuonna 2008 (561/2008), jolla implementoitiin vuoden 2005 markkinointidirektiivi epäasianmukaisen markkinoinnin estäminen markkinoinnin informaatiosisällön parantaminen

2) sopimusehtojen sääntely (KSL 3 luku)
kollektiivinen suoja kohtuuttomien vakioehtojen käytön kieltäminen 3) sopimusehtojen sovittelu (KSL 4 luku) yksilöllinen suoja sopimusehtojen sovittelumahdollisuus 4) kulutustavaroiden kauppa (KSL 5 luku) pakottavaa sopimusoikeudellista sääntelyä mm. viivästyksestä ja virheestä sekä niiden seuraamuksista 5) koti- ja etämyynti (KSL 6-6a luvut) elinkeinonharjoittajan tiedonantovelvollisuus kuluttajan peruuttamisoikeus

6) kulutusluotot (KSL 7 luku) (uud. 2010)
todellisen vuosikoron ilmoittamisvelvollisuus kuluttajan peruuttamisoikeus luotonantajan vastuu (KKO:n VISA-tapaus) 7) kulutuspalvelut (KSL 8 luku) irtaimeen tai kiinteään omaisuuteen kohdistuvat työ- ym. suoritukset pakottavaa sopimusoikeudellista sääntelyä mm. viivästyksestä ja virheestä sekä niiden seuraamuksista 8) taloelementtien kauppa ja rakennusurakka (KSL 9 luku)

10)rangaistussäännökset (KSL 11 luku) (kumottu 2010)
9) aikaosuusasuntojen ja pitkäkestoisten lomatuotteiden markkinointi ja kauppa (KSL 10 luku) (uud lukien) elinkeinonharjoittajan tiedonantovelvollisuus kuluttajan peruuttamisoikeus viivästyksen ja virheen seuraamukset 10)rangaistussäännökset (KSL 11 luku) (kumottu 2010) ks. kuitenkin RL 30:1-3a 11)erinäisiä säännöksiä (KSL 12 luku) kulutushyödykkeen välittäjän sopimusoikeudellinen vastuu välityslausekkeiden mitättömyys kv. sopimuksia koskeva lainvalintasäännös kuluttajaforumsääntö siirretty OK 10 lukuun 2009

III) tuotteiden turvallisuutta koskeva sääntely
1) tuoteturvallisuuslainsäädäntö kollektiivisuojaa: tavoitteena estää ennakolta turvallisuudeltaan puutteellisten hyödykkeiden markkinointi ja tuotevahinkojen syntyminen yleinen tuoteturvallisuus tuoteturvallisuuslaki (75/2004) erityinen tuoteturvallisuus lukuisia erityislakeja (mm. elintarvikkeet, lelut, kosmetiikka) 2) tuotevastuulainsäädäntö yksilöllistä suojaa: tavoitteena helpottaa korvauksen saantia tuotevahingon syntymisen jälkeen tuotevastuulaki (694/1990)

IV) asuntojen kauppaa ja välitystä koskeva lainsäädäntö
1)asuntokauppa asuntokauppalaki (843/1994) koskee asunto-osakkeiden kauppaa kiinteistöjen kaupasta säädetään maakaaressa ostajan suoja rakennusvaiheessa lakiin perustuva RS -järjestelmä uuden asunnon kauppaa koskeva sääntely käytetyn asunnon kauppaa koskeva sääntely koskee myös yksityishenkilöiden välisiä sopimuksia 2)asuntojen välitys L kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä (1074/2000) asuntojen välittämistä koskevaa pakottavaa sopimusoikeudellista sääntelyä

V) matkailua koskeva lainsäädäntö
valmismatkalaki (1079/1994) elinkeinonharjoittajan tiedonantovelvollisuus pakottava sopimusoikeudellinen sääntely ns. ylivarausasetus n:o 261/2004 matkustajan oikeus vakiomääräiseen korvaukseen a) lennolle pääsyn epäämisen b) lennon peruuttamisen tai c) lennon pitkäaikaisen viivästymisen johdosta rautatievastuuasetus n:o 1371/2007 kuluttajansuojaa vai asiakkaansuojaa?

VI) kuluttajien oikeuksien toteutuminen
1) kollektiiviset oikeudet kilpailu- ja kuluttajavirasto (L 661/2012) aloitti toimintansa kuluttaja-asioista virastossa vastaa kuluttaja-asiamies markkinaoikeus (L 99/2013 ja L 100/2013, voimaan ) markkinaoikeudellisten asioiden erityistuomioistuin myös immateriaalioikeudelliset asiat alkaen 2) yksilölliset oikeudet kuluttajaneuvonta (L 800/2008) nykyinen laki siirsi kuluttajaneuvonnan kunnilta valtiolle oikeudellinen valistus, neuvonta ja kuluttajariitojen sovittelu kuluttajariitalautakunta (L 8/2007) maksuton ja kirjallinen kuluttajariitojen käsittely tuomioistuinmenettely forumsääntö OK 10:5 (135/2009) ryhmäkannelaki (444/2007)

VII) kuluttajaoikeuden suhde lähioikeuden-aloihin
1) muu markkinaoikeus kilpailuoikeus (kilpailulaki (948/2011)) tavoitteena toimiva kilpailu koskee yritysten välisiä suhteita kuluttajan saama suoja on välillistä vilpillinen kilpailu (SopMenL (1061/1978)) tavoitteena suojata kilpailevia yrityksiä koskee sekä B-to-C että B-to-B -markkinointia elinkeino-oikeus yleinen elinkeino-oikeus (elinkeinolaki 122/1919) toimialakohtainen sääntely alalle pääsy ja toiminnan harjoittaminen asiakkaansuojaa: suojaa kaikkia asiakkaita, eikä pelkästään kuluttajia

2) yleinen sopimus- ja vahingonkorvausoikeus
sopimusoikeus: sopimusten syntymistä, pätemättömyyttä ja sisältöä sekä sopimusrikkomuksia ja niiden seuraamuksia koskeva sääntely ja periaatteet vahingonkorvausoikeus: sopimukseen perustuvaa ja perustumatonta vahingonkorvausvelvollisuutta koskeva sääntely ja periaatteet yleinen sopimusoikeus ja vahingonkorvausoikeus muodostavat sen perustan, jolle huomattava osa yksilöllistä kuluttajaoikeutta rakentuu näiden oikeudenalojen ja erityisesti kuluttajasopimusoikeuden välinen läheinen yhteys ilmenee sekä sääntelyn sisällön että yleisen systematiikan samankaltaisuutena yleisen sopimus- ja vahingonkorvausoikeuden toissijaisuus: niitä koskeva sääntely ja yleiset periaatteet tulevat sovellettaviksi vain silloin kun tiettyä kysymystä koskeva nimenomainen kuluttajaoikeudellinen sääntely puuttuu

1.3. Kansainvälinen kuluttajaoikeus
1)ylikansallista markkinointia koskeva sääntely kuluttajien kollektiivisten etujen suojaaminen satelliittimainonta verkkomarkkinointi EU-kuluttajaoikeus: lähde- tai kohdevaltioperiaate? globaalit ongelmat: erityisesti sähköpostimarkkinointi ja nettihuijaukset 2)kansainvälinen kuluttajakauppa yksilöllisten oikeuksien suojaaminen ulkomaan matkoilla tehdyt ostokset kansainväliset TV-ostoskanavat verkkokauppa EU: Brysselin tuomioasetus ja Rooma I –asetus tuomioistuinten toimivaltaisuus ja ulkomaisten tuomioiden täytäntöönpano sopimuksiin sovellettava laki EU: tuomioistuinten ulkopuolinen riitojen ratkaisu ECC-verkosto ja kansalliset ADR-elimet

Euroopan unionin kuluttajaoikeus
Perustavoitteet: 1)sisämarkkinaharmonisointi negatiivinen harmonisointi (art. 34 (ent. art. 28)) tavaroiden vapaa liikkuvuus vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden kielto positiivinen harmonisointi (art. 114 (ent. art 95)) jäsenvaltioiden kansallisessa sääntelyssä olevien erojen poistaminen direktiivien ja asetusten avulla vaihtoehtoina minimi- ja täysharmonisointi erot jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä nähdään pelkästään kaupankäynnin esteinä tavoitteena a) sisämarkkinoiden häiriöttömän toiminnan turvaaminen sekä b) yli rajojen tapahtuvan kulutushyödykkeiden markkinoinnin ja niiden hankinnan edistäminen

2)kuluttajansuojan korkean tason varmistaminen
kuluttajansuojaa koskevien vaatimusten huomioon ottaminen (art. 12) kuluttajien etujen suojaaminen ja kuluttajansuojan korkean tason varmistaminen (art. 114 (ent. 95)) ja art. 169, (ent. 153)) perusoikeuskirja 38 artikla: varmistetaan kuluttajansuojan korkea taso Ovatko perustavoitteet (harmonisointi ja kuluttajansuojan korkea taso) sovitettavissa yhteen? periaatteessa kyllä (sillä myös täysharmonisointi voi perustua kuluttajansuojan korkeaan tasoon), mutta entä käytännössä? ks. esim. markkinointidirektiivi 2005 ja kuluttajien oikeuksia koskeva direktiiviehdotus 2008

EU-kuluttajaoikeudellinen sääntely
direktiivit pitkälti toistakymmentä, joiden enemmistö edelleen vähimmäissuojaa tarjoavia minimidirektiivejä a) markkinoinnin sääntely: informaatiosääntely b) pakottava sopimusoikeudellinen sääntely asetukset aikaisemmin melko vähän käytetty keino EU-kuluttajaoikeudessa nyttemmin käyttö on selvästi lisääntynyt nykyiset kehitystrendit vähimmäissuojasta täysharmonisointiin kuluttajaoikeuden kodifiointipyrkimys ”review of the consumer acquis”

1.4. Kuluttajansuojalain soveltamisala
KSL koskee kulutushyödykkeiden tarjontaa, myyntiä, välittämistä, vaihtoa ja muuta markkinointia elinkeinonharjoittajilta kuluttajille (KSL 1:1.1 ja 1:2) 1)kulutushyödyke (KSL 1:3) tavarat, palvelut, muut hyödykkeet tai etuudet (ml. asunnot, arvopaperit ja muu sijoitusomaisuus) tarjotaan luonnollisille henkilöille tai olennaisessa määrin hankitaan yksityistä taloutta varten (esim. sementtisäkit tai moottorisahat) 2)kuluttaja (KSL 1:4) luonnollinen henkilö, joka hankkii hyödykkeen pääasiassa muuhun kuin elinkeinotoiminnan harjoittamista varten (yksityinen kulutus, sivutulojen hankkiminen, sijoitustarkoitus)

3)elinkeinonharjoittaja (KSL 1:5)
a) luonnollinen henkilö tai yksityinen tai julkinen oikeushenkilö b) taloudellista hyötyä saadakseen (voitontavoitteluvaatimus) c) ammattimaisesti markkinoi hyödykkeitä vastiketta vastaan KSL:n soveltuvuus eräisiin julkisiin ja yksityisiin palveluihin 1)sovelletaan myös julkisen vallan tarjoamiin palveluihin välttämättömyyspalvelut (sähkö-, vesi-, puhelin ym.) henkilökuljetukset rautateitse 2)sovelletaan vain yksityisten tarjoamiin palveluihin terveydenhuolto- ja sairaanhoitopalvelut koulutuspalvelut oikeusapupalvelut miten julkisten palveluiden käyttäjien asiakkaansuojaa tulisi kehittää? tulisiko laajentaa KSL:n soveltamisalaa vai luoda oma erillinen asiakkaansuojajärjestelmänsä? Mia Hoffren: Julkisen hyvinvointipalvelun asiakkaan asema (OM 2009:4)

2. Markkinoinnin sääntely
2.1. Markkinointi informointikeinona markkinointiviestintää eli pääasiassa mainontaa ja myynninedistämistä joukkotiedotusvälineiden avulla näyteikkunat, pakkaukset, käyttöohjeet suoramarkkinointi (valitulle kohderyhmälle suunnattu osoitteeton tai osoitteellinen markkinointi) arpajaiset, lisäedut kaupallista viestintää, jonka kohteena on yksittäinen hyödyke yrityskuva- eli imagomarkkinointi eron vaikutukset elinkeinonharjoittajan informointivelvollisuuden laajuuteen tarkoituksena kuluttajan päätöksentekoon vaikuttaminen (subjektiivista tietoa, jonka tarkoituksena on edistää hyödykkeiden myyntiä) peruskonflikti kuluttajan tarpeen kanssa saada objektiivista tietoa eri kulutushyödykkeistä

2.2. Markkinointidirektiivi 2005
Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi (2005/29/EY), EUVL 2005 L 149, ensimmäinen ns. uuden sukupolven täysharmonisoiva kuluttajaoikeusdirektiivi uusi suuntaus: minimidirektiivien sijasta maksimidirektiivejä tavoitteena jäsenvaltioiden markkinointia koskevan sääntelyn täysharmonisointi jäsenvaltioilla ei ole enää oikeutta antaa kansallisella lainsäädännöllään kuluttajille direktiivin säännöksiä parempaa suojaa painopiste on siten annettu sisämarkkinaharmonisointi-tavoitteen toteutumiselle

Markkinointidirektiivin 2005 soveltamisala
Yleistä korvasi harhaanjohtavaa ja vertailevaa markkinointia koskevan direktiivin (84/450/ETY ja 97/55/EY) kuluttaja-asioissa, mutta ei vilpillistä kilpailua koskevissa asioissa vuosien 1984 ja 1997 direktiivistä uusi kodifiointidirektiivi vuonna 2006 (2006/114/EY), joka siis sääntelee pelkästään elinkeinonharjoittajien välistä vilpillistä kilpailua poikkeus: vertailevaa mainontaa koskeva sääntely koskee edelleen myös kuluttajansuojaa Markkinointidirektiivin 2005 soveltamisala kaupalliset menettelyt, joilla pyritään välittömästi vaikuttamaan kuluttajien taloudelliseen käyttäytyminen makuasioita ja säädyllisyyskysymyksiä (taste and decency ) koskeva rajaus (johdanto: kohta 7) voi tulla sovellettavaksi myös sopimuksen syntymisen jälkeisiin kaupallisiin menettelyihin

Direktiivin artiklan 5 yleislauseke
1. Sopimattomat kaupalliset menettelyt ovat kiellettyjä. 2. Kaupallinen menettely on sopimatonta, mikäli a)se on huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten vastainen ja b) se vääristää olennaisesti tai on omiaan vääristämään olennaisesti menettelyn saavutettavissa tai kohteena olevan keskivertokuluttajan tai, kun kaupallinen menettely on suunnattu tietylle kuluttajaryhmälle, ryhmään kuuluvan keskivertohenkilön taloudellista käyttäytymistä tuotteeseen nähden 3. Kaupallisia menettelyjä, jotka todennäköisesti vääristävät olennaisesti sellaisen kuluttajaryhmän taloudellista käyttäyty- mistä, joka on erityisen altis markkinoinnin vaikutuksille henkisen tai fyysisen vajavaisuutensa, ikänsä tai herkkäuskoi- suutensa vuoksi tavalla, jonka elinkeinonharjoittajan voidaan kohtuudella odottaa ennakoivan, arvioidaan kyseiseen ryhmään kuuluvan keskivertohenkilön näkökulmasta

Yleislausekkeen systematiikka
huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten vastaisuus (moitittavuuskriteeri) taloudellista käyttäytymistä olennaisesti vääristävä vaikutus (vaikutuskriteeri) keskivertokuluttaja: kohtuullisen valistunut, kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen henkilö (johdanto: kohta 18) markkinointia arvioidaan aina sen kohderyhmään kuuluvan keskivertokuluttajan näkökulmasta yleismarkkinointi tietylle kuluttajaryhmälle suunnattu markkinointi ns. heikkoihin kuluttajiin (mm. lapset, sairaat, vanhukset) suunnattu markkinointi kyseessä abstrakti arviointi, konkreettista vääristynyttä taloudellista käyttäytymistä ei tarvitse osoittaa keskivertokuluttaja on aina fiktiivinen hahmo, pelkkä laillisuusarvioinnin apuväline

Markkinointia koskevat erityissäännökset
Harhaanjohtavat kaupalliset menettelyt (art. 6-7) kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, mikäli se sisältää (1)totuudenvastaisten tai (2)harhaanjohtavien tietojen antamista tai (3)sen yhteydessä jätetään olennaisia seikkoja mainitsematta ja jotka todennäköisesti saavat keskivertokuluttajan tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei olisi muuten tehnyt Aggressiiviset kaupalliset menettelyt (art. 8-9) kaupallista menettelyä pidetään aggressiivisena, mikäli se häirinnän, pakottamisen, mukaan lukien fyysinen voimankäyttö, tai sopimattoman vaikuttamisen keinoin on omiaan merkittävästi heikentämään keskivertokuluttajan valinnan-vapautta ja näin todennäköisesti saa hänet tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei olisi muuten tehnyt

Musta lista tyypillisesti sopimattomista
menettelyistä (direktiivin liite I) sisältää kaupalliset menettelyt, joita on pidettävä kaikissa tilanteissa sopimattomina edellytyksenä ei siis ole vaikutuskriteerin samanaikainen täyttyminen (johdanto: kohta 17) onko lista systematiikaltaan ja sisällöltään onnistunut? ainakin pohjoismaisesta näkökulmasta se on aika tilkkutäkkimäinen Säännösten keskinäinen suhde erityissäännösten ja mustan listan vastaiset menettelyt ovat samalla aina myös yleislausekkeen vastaisia vastaa siten tältä osin perinteistä pohjoismaista ajatusta yleislausekkeen laajasta soveltamisalasta

Lähde- vai kohdevaltioperiaate?
komission alkuperäinen ehdotus KOM (2003) 356: 4 artikla - Sisämarkkinat 1. Elinkeinonharjoittajien on noudatettava tämän direktiivin yhdenmukaistamisen alaan kuuluvia kansallisia säännöksiä siinä jäsenvaltiossa, jonne ne ovat sijoittuneet. Jäsenvaltion jonne elinkeinonharjoittaja on sijoittunut, on varmistettava säännösten noudattaminen. 2. Jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa palveluiden tarjonnan vapautta eivätkä tavaroiden vapaata liikkumista tämän direktiivin yhdenmukaistamisen alaan kuuluvista syistä. hyväksytyssä direktiivissä on jäljellä vain kohta 4.2. mitä se merkitsee? mahdollistaako direktiivi kohdevaltioiden viranomaisten ensi- tai toissijaisen puuttumisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvaan ylikansalliseen markkinointiin? nyt epäselvä – asia jää EU-tuomioistuimen ratkaistavaksi

Direktiivin tehokkuus harmonisointivälineenä
1) yleislausekkeen sopivuus täysharmonisoinnin välineeksi yleislauseketyyppisessä sääntelyssä päätösvaltaa delegoidaan lainsäätäjältä tuomioistuimille esimerkiksi huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimus jättää varsin paljon tulkinnanvaraa jäsenvaltioiden tuomioistuimille tässä tapauksessa soveltajina lähes 30 eri jäsenvaltion tuomioistuimet voiko ratkaisukäytäntö ylipäätään muodostua yhtenäiseksi koko unionin alueella? tämä ei ole ongelma kuluttajansuojan kannalta, mutta kylläkin ratkaisukäytännön yhtenäisyyden kannalta mahdollisuus EU-tuomioistuimen direktiivin tulkintaa koskeviin ennakkopäätöksiin ei pysty yhtenäistämään ratkaisukäytäntöä

2) direktiivin tulkintaan liittyviä ongelmakohtia
keskivertokuluttajan määritelmä kumpi on olennaisempi: nimi vai määritelmä? vaikutuskriteerin täyttymiskynnys milloin markkinointi (1)on omiaan vääristämään kuluttajan taloudellista käyttäytymistä ja (2)milloin se todennäköisesti saa hänet tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei olisi muuten tehnyt? olisiko koko vaikutuskriteeri kannattanut jättää selvyyden vuoksi direktiivistä kokonaan pois? taste and decency –rajauksen vaikutukset esim. nuoriin kohdistuvassa markkinoinnissa 3)valvonta- ja seuraamusjärjestelmät ei varsinaista yhdenmukaistamista jäsenvaltioilla tulee kuitenkin olla käytössään riittävät ja tehokkaat keinot pelkkä itsesääntelyteitse tapahtuva valvonta ei riitä lähde- vai kohdevaltioperiaate?

2.3. Alkuperäisen KSL 2 luvun rakenne
Tavoitteet: epäasianmukaisten markkinointikeinojen estäminen markkinoinnin informaatiosisällön parantaminen Keinot: KSL 2:1:n yleislauseke (38/1978) ”markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä” hyvä tapa tarkoitti alun perin samaa kuin hyvä liiketapa lakiteksti ei sisältänyt vaikutuskriteeriä eli vaatimusta menettelyn todennäköisestä vaikutuksesta kuluttajan taloudelliseen käyttäytymiseen KSL 2 luvun erityissäännökset markkinointitavat, joiden sopimattomuutta haluttiin erityisesti korostaa niiden kattama markkinointi kuului kuitenkin myös yleislausekkeen soveltamisalaan

2.4. Uusittu KSL 2 luku (561/2008) Esityöt: mietintö OTM 2007:11 ja HE 32/2008 niiden lähtökohta: direktiivi vastaa sisällöllisesti Suomessa aikaisemmin voimassa ollutta markkinointia koskevaa sääntelyä Rakenteellisia uudistuksia sopimattomuutta ja hyvää tapaa koskevan sääntelyn eriyttäminen toisistaan aiemmin hyvän tavan vastaisuus oli yksi sopimattomuuden ilmenemismuodoista sopimattomuuden nykyistä yksityiskohtaisempi määrittely

I) Hyvän tavan vastaisen ja sopimattoman
markkinoinnin kielto (KSL 2:1) säännöksestä ilmenee nykyinen perusjaottelu (1) hyvän tavan vastaiseen ja (2) sopimattomaan menettelyyn II) Markkinoinnin hyvän tavan vastaisuuden kielto (KSL 2:2) kaikki kaupallinen menettely, joka on selvästi ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa erityisesti on kiellettyä kaikenlainen 1)syrjivä markkinointi (sukupuoli, rotu, kansalaisuus, jne) 2)markkinointi, jossa suhtaudutaan hyväksyvästi terveyttä tai yleistä turvallisuutta vaarantavaan toimintaan 3)tietynlainen alaikäisiin kohdistuva markkinointi

hyvän tavan vastaisuus ei edellytä vaikutusta kuluttajan taloudelliseen käyttäytymiseen
siinä ei suojata kuluttajan mahdollisuutta rationaalisen ostopäätöksen tekemiseen perustuu direktiivin taste and decency –rajaukseen eettisesti moitittavan markkinoinnin sääntely on edelleen puhtaasti jäsenvaltioiden oma asia hyvää tapaa koskevan käsitteen sisällön muutos nykyisen KSL 2 luvun hyvän tavan vastaisuus eroaa selvästi vanhassa KSL 2:1:n yleislausekkeessa sekä nykyisessä SopMenL:ssa tarkoitetusta hyvän liiketavan vastaisuudesta kumotun yleislausekkeen hyvän tavan vastaisuuden käyttöala tosin laajeni oikeuskäytännössä mm. Panu- ja Lola- tapaukset syrjivästä markkinoinnista ks. myös Mainonnan eettinen neuvosto ja sen ratkaisukäytäntö

1)sukupuolta syrjivä markkinointi
Oikeuskäytäntöä: 1)sukupuolta syrjivä markkinointi pelkästään vähäpukeisuus ei tee mainoksesta syrjivää MT 2001:6. Maskun Kalustetalo Oy oli markkinoinut televisiossa sänkyä, sohvakalustoa ja porakonetta kampanjalla, jossa esiintyi vähäpukeinen nainen. TV‑mainokset alkoivat radio-kuuluttajan ääntä muistuttavalla naisäänellä, joka sanoi: "Tämä mainos ei sovellu lapsille." Sen yhteydessä näytettiin suurikokoista K‑18 ‑tunnusta. Tämän jälkeen kuvassa esiintyi rintaliiveihin ja pikkuhousuihin pukeutunut nainen, joka lepäsi sängyllä tai sohvalla. Markkinoitavien huonekalujen hinnan ilmoittamisen yhteydessä todettiin: ”Hinta ei sisällä Lolaa”. Markkinatuomioistuin totesi, että naisen esiintymistä vähäpukeisena mainoksessa ei sinänsä voida pitää kuluttajien kannalta sopimattomana. Kuitenkin tapa, jolla nainen mainoksessa esitetään, saattaa olla naista halventava ja siten hyvän tavan vastainen. Kyseisissä mainoksissa keskeisenä sisältönä oli ollut naisen kehon muotojen esittely. Naista oli käytetty mainoksissa pelkästään katseenvangitsijana alentavalla ja halventavalla tavalla, eikä esitystä voitu pitää huonekalujen markkinoinnissa asianmukaisena.

2) Väkivaltakuvausten käyttö markkinoinnissa
puuttumiskynnys on ollut melko alhaalla sallitulta väkivallalta edellytetään asiayhteyttä markkinoitavaan tuotteeseen (esim. sotapelit) MT 2001:16. DNA Finland Oy:n mainoksessa oli kuvattu aggressiivisilta näyttävien nuorten miesten ja poliiseilta näyttävien henkilöiden yhteenottoa. Mainoksen kuvaus oli realistista ja tunnelma näytti ahdistavalta. Väkivallan uhkaa ennakoivan kohtauksen jälkeen osapuolet ottivat fyysisesti yhteen. Mainoksessa näytettiin taklauksia, tönimistä, vaatteista repimistä, kaatumista, seinään paiskautumista, verisen näköistä nenää ja tuskasta vääristyneitä kasvoja. Mainoksen vaikutusta tehostettiin esittämällä kuvaus hidastettuna. Vaikka mainoksen lopussa tilanne laukesi siihen, että mainoksessa pelattiinkin vain jalkapalloa, mainoksesta jäi väkivaltaa ja sen uhkaa ilmentävä yleisvaikutelma. Markkinatuomioistuin totesi, että mainoksessa kuvattu väkivalta ei liittynyt yhtiön markkinoimiin tuotteisiin, eikä kuvatun kaltaisella väkivallalla ollut muutoinkaan yhteyttä matkapuhelinoperaattorina toimivaan vastaajayhtiöön.

III) Sopimattoman menettelyn kielto (KSL 2:3)
1) elinkeinotoiminnassa yleisesti hyväksyttävän asianmukaisen menettelytavan vastaisuus (moitittavuuskriteeri) lähteitä: yksityiskohtaisten säännösten vastaisuus, MaO:n oikeuskäytäntö vuodesta 1978 alkaen, kuluttajaviranomaisten ohjeet, itsesääntelynormit 2) menettely on omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä tehdä perusteltu ostopäätös tai hyödykkeeseen liittyvä muu päätös ja johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei ilman menettelyä olisi tehnyt (vaikutuskriteeri) 3) markkinoinnin kohderyhmän huomioon ottaminen direktiivin 5 artiklan mukainen kolmijako (KSL 2:3.3) siten esim. lapsiin kohdistuvaa markkinointia voidaan edelleen arvioida tiukempien kriteerien perusteella

Keskeisiä kysymyksiä vaikutuskriteerin osalta:
1) käsitteiden keskivertokuluttaja ja tavallinen kuluttaja välinen suhde esitöiden mukaan direktiivin käsite keskivertokuluttaja vastaa tavallista kuluttajaa, ja se jätettiin pois lakitekstistä ”sekaannusten välttämiseksi” EU-tuomioistuimen mukaan keskivertokuluttaja on kuitenkin ”kohtuullisen valistunut, kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen” onko tuomioistuimen määritelmä ylipäätään realistinen ja onnistunut? vastaako se empiirisiin selvityksiin perustuvaa käsitystä tavallisen kuluttajan tietoja huolellisuustasosta? myös muut pohjoismaat jättivät keskivertokuluttajan –käsitteen lakitekstistä pois seurauksena voi olla käytännön tulkintaeroja jäsenvaltioiden kesken

2)vaikutuskynnyksen ylittyminen
selvää on, että arviointi on abstraktia, jossa kohteena on menettelyn vaikutus kuvitteellisen kuluttajan kaupalliseen käyttäytymiseen epäselvää on kuitenkin se, milloin tuo kynnys ylittyy erityisesti lause: ”on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei ilman menettelyä olisi tehnyt” on hyvin tulkinnanvarainen tarkoittaako se sitä, että moitittavuuskriteerin vastainen menettely on omiaan johtamaan virheelliseen päätökseen: pelkästään yksinään (yksinomainen vaikutus) tai yhdessä kaikkien muiden kuluttajan päätöksentekoon yleensä vaikuttavien tekijöiden kanssa (yhteisvaikutus)

a) tulkinta, jonka mukaan menettelyn tulee yksinään johtaa virheelliseen päätökseen
sillä olisi käytännössä hyvinkin dramaattisia seurauksia uusien markkinointisäännösten soveltamiskäytäntöön esimerkkejä ympäristöväittämien markkinointi harva kuluttaja hankkii hyödykkeen pelkästään sen ympäristövaikutusten perusteella kokonaisvaikutelman periaate b) tulkinta, jonka mukaan yhteisvaikutus riittää ei välttämättä johda muutoksiin aikaisempaan tilanteeseen verrattuna, sillä tämänsisältöisenä vaikutuskriteeri on ollut implisiittisesti sisäänrakennettuna jo vanhaan KSL 2 lukuun markkinointiin, jolla ei ole mainittavaa vaikutusta kuluttajien taloudelliseen käyttäytymiseen, ei ole ollut aikaisemminkaan mitään tarvetta puuttua

Vaikutuskriteeri oikeuskäytännössä KSL 2 luvun uudistuksen jälkeen:
1)Markkinaoikeus tähän mennessä ratkaistu yhteensä 7 tapausta, joissa vaikutuskriteeriä on jouduttu soveltamaan neljässä vanhimmassa vaikutuskriteerin täyttymistä ei perustella millään tavalla, vaan se tuntuu seuraavan ilman muuta moitittavuuskriteerin täyttymisestä kolmessa uusimmassa tapauksessa vaikutuskriteerin täyttymistä perustellaan pelkästään toteamuksilla ”tietojen luonteesta johtuen, harhaanjohtava tieto on sen luonteista tai virheiden luonne huomioon ottaen” 2)Korkein oikeus toistaiseksi vasta yksi tapaus (KKO 2011:65) siitäkään ei ilmene, millä perusteilla vaikutuskriteerin katsotaan täyttyneen mitä johtopäätöksiä perusteluista ja pikemminkin niiden puuttumisesta voidaan vetää?

IV) Uudet erityissäännökset (KSL 2:5-9)
niillä implementoidaan erityisesti artiklat 6-9 seuraavien säännösten osalta lisäkriteerinä myös vaatimus menettelyn vaikutuksesta kuluttajan taloudelliseen käyttäytymiseen sekaannusvaara kilpailijaan (KSL 2:5) totuudenvastaisten ja harhaanjohtavien tietojen antamisen kielto (KSL 2:6) olennaisten tietojen antamatta jättäminen (KSL2:7) aggressiivisten menettelyiden kielto (KSL 2:9) vaikutuskriteerin täyttymistä ei vaadita tiedonantovelvollisuus yksilöityä kulutushyödykettä tarjottaessa (KSL 2:8)

V) Säilytetyt erityissäännökset (KSL 2:4,10-14)
a) vastaavat pitkälti kumotun KSL 2 luvun 1a-5§:iä b) eivät edellytä lakitekstin ja esitöiden mukaan vaikutuskriteerin täyttymistä markkinoinnin tunnistettavuus (KSL 2:4 (ent. 2:1a)) negatiivisen sopimussidonnaisuuden kielto (KSL 2:10 (ent. 2:2a)) alennusmyynti-ilmoittelu (KSL 2:11 (ent. 2:3§) lisäetujen käyttö markkinoinnissa (KSL 2:12(ent. 2:4)) arvontojen, yleisökilpailujen ja pelien ehtojen selkeys (KSL 2:13 (ent. 2:4b)) sattumanvaraisten etujen käyttö markkinoinnissa (KSL 2:14 (ent. 2:5) (kumottu lukien) c) vertailevaa mainontaa koskeva ent. KSL 2:4a siirrettiin kokonaan SopMenL:iin

tapahtuiko implementointi tältä osin direktiivin mukaisesti?
EU-tuomioistuimen ratkaisukäytäntö (C-304/08 sekä yhdistetty asia C-261/07 ja 277/07 ): kansallinen lainsäädäntö ei voi sisältää säännöksiä, joiden mukaan tietty kaupallinen menettely katsotaan lainvastaiseksi ilman vaikutuskriteerin täyttymisen selvittämistä, paitsi jos menettely on mainittu direktiivin liitteessä I olevassa ns, mustassa listassa KSL 2 lukua jouduttaneen siten korjaamaan vanhat erityissäännökset joudutaan joko (1) poistamaan tai (2) varustamaan vaikutuskriteerillä uudistuksen käytännön merkitys jää riippumaan siitä, kuinka korkealle vaikutuskynnyksen täyttymistä koskeva vaatimus asetetaan mikäli hyväksytään yhteisvaikutus, vähentää se tämän lainmuutosten käytännön merkitystä

VI) Johtopäätöksiä KSL 2 luvun uudistamisesta
HE 32/2008: uudet säännökset vastaavat vanhoja säännöksiä onko näkemys perusteltu? vaikutuskriteerin kirjaaminen lakitekstiin on meillä sinänsä uutta, mutta kumottu KSL 2:1 yleislauseke edellytti ainakin implisiittisesti sitä, että menettelyllä oli ainakin jonkinasteinen vaikutus kuluttajan käyttäytymiseen keskeistä on vaikutuskriteerin tulkinta: 1)riittääkö yhteisvaikutus vai 2)edellytetäänkö yksinomaista vaikutusta eli pitääkö markkinoinnin moitittavuuskriteerin täyttymisen lisäksi johtaa yksinään kuluttajan virheellisen päätökseen?

EU:n tavoitteiden merkitys tulkinnassa:
mikä merkitys vaikutuskriteerin täyttymisen tulkinnassa tulee antaa SEUT:in 14 ja 169 artiklojen ja perusoikeuskirjan 38 artiklan mukaiselle vaatimukselle kuluttajansuojan korkeasta tasosta? entä vuoden 2005 markkinointidirektiivin 1 artiklalle, jonka mukaan direktiivin tarkoituksena on saavuttaa korkeatasoinen kuluttajansuoja jäsenvaltioissa? suhde vilpillistä kilpailua koskevaan sääntelyyn SopMenL:n yleislausekkeen soveltaminen ei edellytä vaikutuskriteerin täyttymistä miksi kilpailevien elinkeinonharjoittajien tulisi saada kuluttajamarkkinoinnin osalta parempaa suojaa kuin kuluttajien? taste and decency –rajauksen aiheuttamat tulkinta-ongelmat markkinointi, joka on samanaikaisesti hyvän tavan vastaista ja kaupallisesti sopimatonta (esim. alaikäisiin kohdistuvan markkinoinnin sääntelyn päällekkäisyys)

2.5. Markkinointia koskevaa oikeuskäytäntöä
ennen vuoden 2008 uudistusta 1)markkinoinnin tunnistettavuuden vaatimus kuluttajansuojalain (38/1978) aikaisessa oikeuskäytännössä syntynyt periaate, joka implementoitiin lakiin vuonna 2001 käy nykyisin ilmi KSL 2:4:stä (561/2008): ”Markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinoidaan.” kuluttajan tulee siten voida erottaa kaupallinen ja ei-kaupallinen informaatio toisistaan verraten helposti mainonnasta, joka ei täytä tunnistettavuuden vaatimusta, käytetään usein nimitystä piilomainonta miksi kuluttajien näkökulmasta on tärkeätä, että markkinointi-viestinnän kaupallinen tarkoitus on helposti havaittavissa?

a)sanoma- ja aikakauslehdet
MT 1986:2. Bensow Oy:n julkaiseman lehden maksullisuus, myyntitapa, ilmestymistaajuus, tilattavuus, ulkoasu ja sisältö olivat omiaan antamaan kuvan, että kyseessä oli venealaan erikoistunut tavanomainen aikakauslehti. Lehden toimitukselli-seen muotoon laaditut artikkelit koskivat kuitenkin pääosin yhtiön markkinoimia tuotteita. Kyseessä oli itse asiassa yhden yrityksen mainosväline, jonka ensisijaisena tehtävänä oli edistää ko. yrityksen valmistamien ja myymien veneiden myyntiä. Yritystä kiellettiin markkinoimasta lehteä ilman, että sen kaupallinen tarkoitus mainosvälineenä kävi selvästi ilmi. päätöksen jälkeen yhtiö lisäsi lehden kanteen maininnan Bensow Oy:n asiakaslehti mutta koskeeko markkinoinnin tunnistettavuuden vaatimus myös yritysten asiakaslehtiä, ja jos koskee niin missä määrin?

b) radio- ja televisiomainonta
MT 1997:6 KissFM -radio tapaus: Yksityisen radioaseman ohjelmiensa yhteydessä lähettämiä mainoksia ei edeltänyt mikään selvä merkki, jonka perusteella kuuntelijat olisivat pystyneet selvästi erottamaan, milloin oli kysymys toimituksellisesta aineistosta, ja milloin puolestaan kaupallisesta markkinointi- viestinnästä. MT totesi, että radion kuuntelijoilla voi olla käytännössä vaikeuksia tunnistaa ja erottaa mainokset varsinaisesta toimituksellisesta aineistosta erityisesti silloin, kun mainokset on laadittu toimitukselliseen muotoon. Yhtiötä kiellettiin lähettämästä mainoksia ilman niitä edeltävää selvää signaalia. KHO 2003:32. Mainonnallisia piirteitä sisältävien sponsori-tunnisteiden esittäminen ennen mainoskatkon alkamista tai sen päättymisen jälkeen rikkoi markkinoinnin tunnistettavuuden periaatetta.

c) suoramarkkinointi MAO 2003:18. Etelä-Suomen Autokatsastus Oy
Yksityinen autokatsastusyritys lähetti virallisen näköisiä kutsuja, joiden mukaan kuluttajan tuli tuoda autonsa tiettyyn aikaan tapahtuvaan katsastukseen. Kutsun yhteydessä oli valmis lasku. MAO:n mukaan varsinkin vanhemmat autonomistajat saattoivat erehtyä luulemaan tarjouskirjettä heitä velvoittavaksi kutsuksi saapua katsastukseen, koska katsastustoiminta oli avattu vapaalle kilpailulle vain vajaata 10 vuotta aiemmin. Yritystä kiellettiin jatkamasta markkinointia, josta ei selvästi käynyt ilmi, että kyseessä ei ollut viranomaisen kutsu, vaan pelkästään tarjous sopimuksen tekemiseen.

Tuotesijoittelun asettamat uudet haasteet
markkinoinnin tunnistettavuudelle tuotesijoittelulla (product placement) tarkoitetaan vastiketta vastaan tapahtuvaa hyödykkeiden tai yritysten esittelyä, joka sijoitetaan elokuvien tai televisio-ohjelmien sisään siten, että katsoja ei välttämättä edes huomaa toiminnan kaupallisuutta kasvava keino edistää ohjelmien rahoitusta perinteisten mainostulojen lisäksi sääntely EU-tasolla: Audiovisuaalisia mediapalveluita koskeva direktiivi (2010/13/EU) art. 11: jäsenvaltiot voivat halutessaan sallia tuotesijoittelun käytön elokuvissa ja televisio-ohjelmissa tuotesijoittelun käytöstä tulee kuitenkin aina ilmoittaa ohjelmien alussa ja mainoskatkojen jälkeen mutta pitääkö tuotteet tässä yhteydessä yksilöidä? Suomessa päädyttiin sallimaan tuotesijoittelu (TV- ja RadioL 28-28b (306/2010)), mutta yksilöintikysymykseen ei otettu selkeää kantaa

2) markkinoinnin totuudenmukaisuusvaatimus ja elinkeinonharjoittajan todistustaakka
mikäli markkinoinnissa esitetään väitteitä, joiden totuuden-mukaisuutta voidaan ylipäätään objektiivisella tavalla arvioida, tulee niiden olla tosia markkinointia suorittava elinkeinonharjoittaja on velvollinen osoittamaan tosiasiaväitteittensä paikkansapitävyyden näyttövelvollisuus koskee kuitenkin ainoastaan mitattavissa olevia tosiseikkoja (esim. kaupungin halvin), ei makuasioita (kaupungin paras palvelu) välillä MT 1997:2. PC‑Superstore Oy oli markkinoinnissaan käyttänyt tuotteittensa edullisuutta koskevia ilmaisuja. Lisäksi se oli erityisesti ilmoittanut, että mikäli kuluttaja pystyy hankkimaan heidän myymänsä tuotteen halvemmalla kilpailevan liikkeen myymälästä, yhtiö hyvittää kuluttajalle ostohetkellä tuotteiden välisen hintaeron (ns. hintatakuu). Yhtiö ei kuitenkaan ollut esittänyt selvitystä siitä, että sen markkinoimat tuotteet olisivat olleet edullisempia kuin kilpailevien liikkeiden markkinoimat vastaavat tuotteet.

markkinoinnin totuudenmukaisuusvaatimus koskee myös ympäristöväittämiä
MT 1992:26. Suomen General Motors Oy oli käyttänyt Opel- automerkin televisiomainoksessa ilmaisua "puhtaamman ympäristön puolesta". Mainoksessa esiintyvät luontokuvat ja musiikki pyrkivät tehostamaan ilmaisun vaikutusta. Ilmaisu puhtaamman ympäristön puolesta oli liitetty yleisesti Opel -automerkkiin. Mainoksesta ei kuitenkaan voinut päätellä, millä tavoin Opel -automerkin käyttö oli omiaan edistämään ympäristön puhtautta. Ilmaisu saattoi antaa kuluttajille kuvan, että markkinoidut Opel autot olivat ympäristöystävällisempiä kuin muut markkinoilla olevat autot. Tätä ei ollut kuitenkaan näytetty toteen. Markkinointi katsottiin sopimattomaksi. MAO 2011:157. Leaf Suomi Oy ilmoitti markkinoinnissaan istuttavansa yhden puun kutakin kuluttajan ostamaa kolmea makeispussia vastaan. Todellisuudessa yhtiön sitoumus puiden istuttamiseen oli riippumaton myynnin määrästä.

3) markkinoinnin harhaanjohtavuuden kielto
a) kokonaisvaikutelman periaate markkinoinnin lainmukaisuuden arvioinnissa on keskeistä se kokonaisvaikutelma, joka kuluttajille syntyy kun hän tutustuu markkinointiaineistoon melko nopeasti ja pinnallisesti kuluttajan päätöksenteon kannalta olennaisia seikkoja ei saa esittää pienellä tekstillä mainoksen alaosassa KKO 2011:65. TeliaSonera oli markkinoinut matkapuhelin-liittymää televisiomainoksella, josta ilmeni näkyvästi kuukausimaksu ja liittymisedut. Sen sijaan muut maksut ja rajoitukset oli esitetty pienellä, vain hetken näkyvällä tekstillä. KKO 2006:6. DNA oli markkinoidessaan matkapuhelinliittymää lehtimainoksessa esittänyt tarjoukseen liittyvät rajoitukset pientä kirjasinkokoa käyttäen ilmoituksen alalaidassa siten, että lukijan huomio ei kiinnittynyt niihin luontevasti, eikä niiden sisältö ollut myöskään vaivatta lukijan selvitettävissä.

b) kokonaishintaa koskevat vaatimukset
markkinoinnissa tulee selkeästi käydä ilmi kulutushyödykkeen kokonaishinta (perushinta + lisämaksut + verot) tavoitteena hintavertailun helpottaminen MT 2001:11. Nordic Jetline Oy oli lehti‑ilmoituksissaan ja verkkosivuillaan esittänyt laivamatkan reittihinnaksi 65 markkaa. Lisäksi mainoksissa ilmoitettiin erikseen perittävästä 10 markan suuruisesta polttoainelisästä. Lisämaksua koskeva maininta oli esitetty muista hintatiedoista erillään ja muita hintatietoja selvästi pienemmällä tekstikoolla. Vaikka yhtiön mainoksissa oli sinänsä mainittu kaikki sellaiset erät, joista markkinoitujen hyödykkeiden lopullinen myyntihinta oli koostunut, ja myös laskutoimitus kokonaishinnan selville saamiseksi oli ollut helppo, niissä ei ollut kuitenkaan esitetty markkinoidun yksilöidyn hyödykkeen hintaa lopullisena kokonaishintana. Markkinointi katsottiin sopimattomaksi.

4) vertaileva mainonta on sallittua edellyttäen, että
a) hyödykkeet ovat keskenään vertailukelpoisia b) vertailtavat ominaisuudet ovat relevantteja (esim. hinta) c) vertailussa esitetyt tosiasiaväitteet pitävät paikkansa d) vertailussa käytetyt mahdolliset testit on suorittanut puolueeton ja ammattitaitoinen ulkopuolinen taho entisen KSL 2:4:n siirtäminen SopMenL:iin MT 1998:23. Radiolinja Oy oli liittymien edullisuutta koskevien väitteitten tueksi viitannut ulkopuolisen tahon tekemään hintavertailutestiin. Mainoksista ei kuitenkaan käynyt ilmi esimerkiksi se, että testi oli ollut kattavampi kuin mitä mainoksissa oli kuvattu. MT 2003:5. EuroNCAP –testin virheellinen käyttö. Vertailu (”Mersu on turvallisempi kuin turvallisin Volvo tuoreen EuroNCAP –testin mukaan”) katsottiin sopimattomaksi, koska siinä mukana olleet autot eivät olleet keskenään vertailukelpoisia.

5) markkinoinnin kohderyhmän merkitys
markkinoinnin lainmukaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon sen kohderyhmän kyky arvioida markkinointia kriittisesti a) terveysväittämien totuudenmukaisuus terveysväittämät kohdistuvat usein ihmisiin, joiden arviointikykyä paranemista koskevat toiveet helposti heikentävät MT 1983:3. Rollapress Oy oli markkinoinut magneettista rannerengasta väittäen rannerenkaan käyttäjien saaneen lievitystä huonoon verenkiertoon, reumatismiin, migreeniin, päänsärkyyn ym. kipuihin. Yhtiö oli lisäksi käyttänyt yksityis-henkilöiden lausuntoja rannerenkaan kipuja parantavista vaikutuksista. Renkaan markkinoinnissa esitettyjä väitteitä kipuja parantavista vaikutuksista ei ollut edes yritetty näyttää toteen. Ns. tyytyväisten asiakkaiden kirjeitä ei voitu pitää riittävänä näyttönä terveysvaikutuksista. Markkinointi katsottiin sopimattomaksi.

b) lapsiin ja nuoriin kohdistuva markkinointi
lapsiin ja nuoriin kohdistuva markkinointi on sinänsä sallittua, mutta sen lainmukaisuutta arvioidaan selvästi tiukempien kriteerien perusteella kuin aikuisväestöön kohdistuvaa markkinointia nuoriin kohdistuva suoramarkkinointi – samoin kuin markkinointi kouluissa ja päiväkodeissa - on sallittua vain vanhempien luvalla MAO 2003:80. Oy Radiolinja Ab oli lähettänyt Telia City ‑liitty- män käyttäjille suoramarkkinointikirjeitä, jotka olivat sisältäneet esitäytetyn liittymäsopimuksen, uuden sim ‑kortin sekä vanhan liittymän irtisanomisilmoituksen. Kirjeitä oli lähetetty myös alaikäisille henkilöille. Myöhemmin yhtiöstä oli soitettu ainakin osalle niistä kuluttajista, jotka olivat saaneet mainitun kirjeen. Näiden joukossa oli ollut myös alaikäisiä henkilöitä. MAO katsoi, että mainonnassa ei saa käyttää hyväksi alaikäisten kokemattomuutta ja herkkäuskoisuutta. Alaikäinen ei voi myöskään omissa nimissään tehdä sopimusta matkapuhelin- liittymästä, vaan siihen tarvitaan hänen huoltajansa myötävaikutus. Markkinointi katsottiin sopimattomaksi.

6) markkinointiterminologian väärinkäyttö a) alennusmyynti –ilmoittelu
alennuksen on oltava todellinen (KSL 2:11, ent. 2:3) alennusmyynnin toistuvuus, kesto alkaen -hinnat alennustuotteiden riittävyys MT 1993:17. Instrumentarium Oy oli toteuttanut useita, kestoltaan suhteellisen lyhytaikaisia alennusmyyntikampanjoja, jotka olivat seuranneet toisiaan usein vain muutaman päivän välein. Markkinoinnista ajallisesti huomattava osa oli ollut alennusmyyntejä. Ne olivat osittain muodostaneet lähes yhtäjaksoisen ketjun. Jatkuvan alennuksen tarjoaminen oli merkinnyt alennetun hinnan muuttumista tosiasialliseksi pysyväksi hinnaksi. Markkinointi oli antanut todellista edullisemman kuvan tuotteiden hinnoista ja oli siten sopimatonta.

b) ilmainen –sanan käyttö
markkinoinnissa ei saa väittää kuluttajan saavan jonkin tietyn lisäedun ilmaiseksi, mikäli lisäedun saaminen edellyttää tosiasiassa samalla toisen tuotteen vastikkeellista hankkimista ilmaiseksi väitetyn hyödykkeen on myös tosiasiassa oltava ilmainen MT 2000:5. Optifix Oy -niminen yhtiö oli markkinoinnissaan luvannut arpoa ilmaisia silmäleikkauksia kuluttajille. Arvonnassa voittaneille kuluttajille lähetettiin kirje, jonka mukaan he olivat voittaneet ilmaisen silmäleikkauksen. Kuluttajan oli kuitenkin ilmaiseksi luvatun toimenpiteen saadakseen maksettava esitutkimuksesta 1100 markkaa. Voittokirjeellä oli voinut maksaa toisen silmän leikkauksen. Mikäli molemmat silmät oli leikattava, se olisi kelvannut maksuksi vasta jälkimmäiseen leikkaukseen. Koska useimpien kuluttajien oli leikkautettava molemmat silmät, kuluttajan oli tällaisissa tapauksissa ensin maksettava esitutkimuksesta veloitettavan 1100 markan lisäksi toisen silmän leikkauksesta 7500 markkaa.

c) takuu –sanan käyttö takuu on aina lisäetu: markkinoinnissa ei saa käyttää takuu -sanaa, mikäli se ei todellisuudessa tuo kuluttajalle konkreettisia etuja hänen lainmukaisiin oikeuksiinsa verrattuna takuu -sanaa ei myöskään saa käyttää kuvaamaan sellaista korjaussitoumusta, joka ei ole kuluttajalle täysin maksuton MT 2000:7. Electrolux Oy:n kuluttajille tarjoaman "jatkotakuun” sisältönä oli, että kodinkoneen ostaja sai takuuajan päätyttyä alkavaksi kolmen vuoden ajaksi ostaa 200 markalla korjaus‑ tai huoltopalvelun, suorittamalla 100 markan omavastuuhinnan jokaisesta korjaus‑ tai huoltokerrasta. Koska kuluttajalla on kuitenkin oikeus saada tavarassa ostohetkellä oleva virhe korjatuksi myyjän kustannuksella vastikkeetta, vaikka virhe ilmenisikin vasta myöhemmin, jopa takuuajan päättymisen jälkeen, takuu –sanan käyttö katsottiin sopimattomaksi. MT 1994:14. Viikon tyytyväisyystakuu postimyynnissä ei lisännyt kuluttajan oikeuksia lainmukaiseen viikon peruutusaikaan verrattuna.

7) lisäetujen käyttö markkinoinnissa
ilmeistä asiallista yhteyttä vaatinut ns. kylkiäissääntö kumottiin vuonna 2000 nykyään lisäetujen tarjoaminen on sallittua, kunhan markkinointi sisältää kaikki ne tiedot, jotka ovat olennaisia tarjouksen edullisuuden arvioimiseksi (KSL 2:12) sallituillakaan lisäeduilla ei saa olla markkinoinnissa hallitsevaa asemaa siten, että varsinainen markkinoitava kulutushyödyke jää lisäetujen esittelyn varjoon KKO 2005:81. Stockmann Oyj ja Radiolinja Oy olivat matkapuhelinliittymän markkinoinnissa tarjonneet lisäetuna 100, 200 tai 300 euron lahjakortteja sekä puheaikaa. Tarjotut lisäedut olivat olleet arvoltaan huomattavia markkinoituun palveluun suhteutettuina. KKO totesi, että markkinoinnissa on tarjottavan tuotteen ja tarjouksen ehtojen oltava keskeisellä sijalla. Mahdollisesti tarjottavia lisäetuja ei saa käyttää myynninedistämiskeinona siten, että niiden esittely hallitsee markkinointiaineistoa tarjottavan tuotteen ja tarjouksen ehtojen asemesta. KKO 2005:81, KKO 2006:6 ja KKO 2011:65. Kysymys lisäetujen liiallisesta korostamisesta matkapuhelinliittymien markkinoin-nissa.

8) sattumanvarainen etu
aiempi KSL 2:14: oikeutta osallistua arvontaan ei saanut kytkeä ostopäätökseen MT 1996:12. Coca-Cola Oy -yhtiön järjestämissä markkinointi arpajaisissa oli virvoitusjuomapulloihin kiinnitetty vain sisäpuolelta näkyvä etiketti, jossa olevalla "onnennumerolla" kuluttaja osallistui jojojen arvontaan. Numeroa ei ollut mahdollista saada muualta kuin itse tuotteesta. Vaikka numero ei todellisuudessa ollutkaan välttämätön arvontaan osallistumiseksi, etiketistä oli saattanut saada sellaisen kuvan, että vain "onnennumeron" avulla voi osallistua arvontaan. Markkinointi katsottiin sopimattomaksi. KSL 2:14 kumottu alkaen edun saannin ehtojen on kuitenkin oltava selkeitä ja helposti saatavilla (KSL 2:13) oikeuskäytännön perusteella edun tarjoaminen ei saa myöskään hallita markkinointia

9) negatiivisen myyntimenetelmän kielto
nykyään myös KSL 2:10 (ent. KSL 2:2a) ilmaisten hyödykkeiden (esim. näytenumeroiden) jakaminen on sinänsä täysin sallittua maksullisia hyödykkeitä ei kuitenkaan saa toimittaa kuluttajalle ilman nimenomaista tilausta, ja edellyttämällä kuluttajalta maksua, peruutusta, palauttamista tai hyödykkeen säilyttämistä käytännössä ongelmia esimerkiksi luontaistuotteiden markkinoinnissa lehtien markkinoinnissa. Ns. ilmaista tutustumisjaksoa seuraa usein automaattisesti maksullinen tilaus, ainakin mikäli kuluttaja ei sitä määräajassa peruuta

2.6. Markkinoinnin informaatiosisällön parantaminen
toinen KSL 2 luvun päätavoitteista lainsäätäjän vaihtoehdot: epäsuora ja suora tiedonantovelvolli-suus epäsuora tiedonantovelvollisuus (KSL 2:7) ostopäätöksen kannalta olennaisen tiedon antamatta jättäminen, joka on omiaan vaikuttamaan kuluttajien päätöksentekoon, on kiellettyä markkinoinnin tulee aina sisältää kuluttajan terveyden ja turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot (ent. KSL 2:1.2) keskeinen havainto: yksityiskohtaiset säännökset ovat yleislausekkeita tehokkaampia pyrittäessä parantamaan markkinoinnin informaatiosisältöä

suora tiedonantovelvollisuus yksilöityä kulutushyödykettä tarjottaessa (KSL 2:8)
kulutushyödykkeen pääominaisuudet markkinoinnissa käytetty viestiväline huomioon ottaen elinkeinonharjoittajan yhteystiedot kulutushyödykkeen kokonaishinta poikkeavat maksu- ja toimituskäytännöt irtisanomis- ja peruutusoikeudet säännöksen rikkominen ei edellytä vaikutuskriteerin täyttymistä asetuksenantovaltuutus (KSL 2:15, ent. 2:6): asetuksella voidaan antaa tarpeellisia säännöksiä muun muassa: kulutushyödykkeen laatua, ominaisuuksia ja käyttöä koskevien tietojen antamisesta markkinoinnissa kulutushyödykkeen hinnan ja luottoehtojen sekä muiden sopimusehtojen ilmoittamisesta markkinoinnissa keskeisimmät annetut asetukset: hintamerkintäasetus (1359/1999) asuntomarkkinointiasetus (130/2001)

Hintamerkintäasetus (1359/1999)
myyntihinnan ilmoittamisvelvollisuus kun elinkeinonharjoittaja markkinoi yksilöityä kulutushyödykettä kuluttajalle esim. lehti-ilmoituksella tai näyteikkunassa, on hyödykkeen myyntihinta samalla ilmoitettava (vrt. imagomainonta) kokonaishinnan ilmoittamisvelvollisuus kulutushyödykkeen myyntihinta on markkinoinnissa ilmoitettava selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuus (esim. kilo- tai litrahinta) helpottaa vertailua eri kokoisten pakkausten välillä kulutuspalveluksia koskevan maksuluettelon esilläpito maksuluettelo tai muu selvitys kokonaishinnan laskentaperusteista on asetettava paikkaan, jossa se on kuluttajan helposti havaittavissa, mahdollisuuksien mukaan myös liikehuoneiston ulkopuolelta käsin (esim. ravintolat, parturit, kampaamot)

2.7. Markkinointiin liittyviä erityiskysymyksiä
1)kulutusluottojen markkinointi (KSL 7 luku) vuoden direktiivin implementointi (746/2010) hyvä luotonantotapa (KSL 7:13): mm. kulutusluoton myöntämistä ei saa käyttää pääasiallisena markkinointi-keinona markkinoitaessa muita kulutushyödykkeitä todellisen vuosikoron ilmoittamisvelvollisuus (KSL 7:8) tarkoituksena hintavertailun helpottaminen pikaluotot oikeuspoliittisena ongelmana ratkaisuvaihtoehtoja: informaatio, korkokatto vai täyskielto? informaation rajat (Caplovitz: The Poor Pay More) vuosikoron ilmoittamisvelvollisuus ei aiemmin koskenut enintään 3 kk luottoja – lakiuudistuksella (844/2009) tuo raja poistettiin korkokattoa koskeva esitys HE 78/2012

2) nuoriin kohdistuva elintarvikemainonta
ns. roskaruuan (runsaasti rasvaa ja sokeria sisältävien elintarvikkeiden) markkinoinnin ja nuorten ylipaino-ongelmien välinen yhteys onko todellinen ongelma Suomessa? ratkaisuvaihtoehdot: sääntely vai terveysvalistus? sääntelyn kiertämisen helppous tuodaan markkinoille vastaava kevyttuote, jota markkinoidaan niin, että se tuo kuluttajien mieleen myös tai pelkästään alkuperäisen tuotteen toimenpiteitä: 1) viranomaisohjeet: KA:n ohjeet lapsiin kohdistuvasta elintarvikkeiden mainonnasta 2) elinkeinoelämän itsesääntely esim. Pepsin ilmoitus sokeripitoisten virvoitusjuomien myynnin lopettamisesta kouluissa

2.8. Markkinoinnin lainmukaisuuden valvonta
I) Kuluttaja-asiamies (KA) L kilpailu- ja kuluttajavirastosta (661/2012, voimaan ) KA toimii viraston kuluttaja-asioiden vastuualueen ylijohtajana roolin kaksijakoisuus kuluttajien edunvalvonta edustaa kuluttajien intressiä esityksiä ja aloitteita tekemällä tosiasiallinen itsenäisyys uudessa virastossa? valvontaviranomainen laillisuusvalvontaa tehtävien priorisointi toimittava erityisesti aloilla, joilla on kuluttajan kannalta huomattavaa merkitystä tai joilla esiintyy eniten ongelmia

1) etukäteisvalvonta tavoitteena ongelmien ennaltaehkäisy
verkkotiedotus markkinointiohjeet eivät perustu lakiin annettu useilla markkinoinnin osa-alueilla (esim. alaikäisiin kohdistuva markkinointi) nykyään myös yhteistyössä toimialajärjestöjen kanssa yksilöllinen neuvonta ei myöskään perustu lakiin ei merkitse etukäteishyväksyttämistä

2) jälkikäteisvalvonta
KA:n tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus valvontatehtäviä varten neuvotteluvelvollisuus tavoitteena vapaaehtoinen luopuminen sitoumukset olla uusimatta lainvastaista menettelyä kielto-oikeus uhkasakolla asioissa, jotka eivät ole merkitykseltään huomattavia raukeaa, mikäli elinkeinonharjoittaja vastustaa määrä-ajassa väliaikainen kielto uhkasakolla mikäli tarpeen asian laajuuden, markkinoinnin nopean vaikutuksen tai muun erityisen syyn vuoksi kieltohakemus markkinaoikeuteen

II) Markkinaoikeus (MAO) 1) yleistä
markkina- ja immateriaalioikeudellisten asioiden erityis-tuomioistuin perustettiin 1978 markkinatuomioistuimen (MT) nimellä alun perin vain kollektiiviset kuluttaja-asiat ja vilpillinen kilpailu intressiedustus (3+3+3) ei muutoksenhakuoikeutta markkinaoikeuden (MAO) perustaminen 2001 toimivallan laajentaminen kilpailuasioihin Intressiedustuksen vähentäminen (3+0-3) mahdollisuus hakea valituslupaa KKO:sta toimivallan laajentaminen immateriaalioikeuteen 2013 markkinaoikeuslaki (99/2013) L oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa (100/2013)

2) markkinaoikeuden toimivalta
kollektiivinen kuluttajaoikeus markkinoinnin sopimattomuus ja hyvän tavan vastaisuus (KSL 2 luku) vakioehtojen tyyppikohtuuttomuus (KSL 3 luku) muu kollektiivisuojaan liittyvä sääntely kilpailuoikeus kilpailunrajoitukset (L kilpailunrajoituksista (948/2011)) julkiset hankinnat (L julkisista hankinnoista (348/2007)) erityinen kilpailuoikeus (esim. sähkömarkkina-asiat) vilpillinen kilpailu L sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (L 1061/1978) L elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä (1062/1993) immateriaalioikeudelliset asiat alkaen

3) vireillepano-oikeus kuluttaja-asioissa
kuluttaja-asiamies toissijaisesti palkansaaja- tai kuluttajajärjestö ei koskaan käytetty ulkomainen järjestö tai viranomainen perustuu kieltokannelakiin (1189/2000) ei myöskään koskaan meillä käytetty 4) menettely kuluttaja-asioissa normaali kokoonpano: 3 tuomaria lisäksi enintään 2 asiantuntijajäsentä, jos asian käsittely sitä vaatii väliaikaista kieltoa koskevan hakemuksen käsittely valmistelu (kirjallinen ja suullinen) istunto (pääkäsittely) mikäli ei ole toisin säädetty, soveltuvin osin noudatetaan OK:n säännöksiä

7) seuraamusjärjestelmä kuluttaja-asioissa
5) kuluvastuu kuluttaja-asioissa asianosaiset vastaavat itse kuluistaan oikeudenkäynnin lopputuloksesta riippumatta elinkeinonharjoittajien välisissä vilpillistä kilpailua koskevissa asioissa normaali hävinneen korvausvastuu (OK 21 luku) 6) valitusoikeus valituslupahakemus -> KKO käytännössä useita valituslupia myönnetty ja KKO on ratkaissut melko paljon kollektiiviseen kuluttajaoikeuteen liittyviä tapauksia vuoden 2001 jälkeen 7) seuraamusjärjestelmä kuluttaja-asioissa kieltopäätös uhkasakolla oikaisuvelvoite käsittelyn pitkän keston vuoksi harvoin käytetty MAO ei voi määrätä vahingonkorvauksia tai rikosoikeudellisia sanktioita, vaan niitä varten on nostettava kanne yleisessä tuomioistuimessa

8) seuraamusjärjestelmän kehittäminen
seuraamusjärjestelmän hampaattomuus onko pelkkä kielto uhkasakolla käytännössä riittävä pelote? yksi vaihtoehto: hallinnollinen seuraamusmaksu käytössä meillä jo kilpailuasioissa (max. 10% liikevaihdosta) sisältyy myös Ruotsin vuoden 1996 marknadsförings-lageniin seuraamusjärjestelmän hitaus kielto-oikeuden antaminen kuluttaja-asiamiehelle, jonka päätöksistä elinkeinonharjoittaja voisi valittaa oikeuteen kieltotuomioiden suppea oikeusvoimavaikutus koskee vain kiellon saanutta yritystä rikosoikeudellisten seuraamusten käyttö resurssikysymys miten käy kuluttaja-asioiden valvontaresursseille uudessa yhdistetyssä virastossa? miksi seuraamusjärjestelmä on kilpailuasioissa tehokkaampi kuin kuluttaja-asioissa?

9) markkinaoikeuden ratkaisut 2012
julkinen hankinta kilpailuasiat kuluttaja-asiat vilpillinen kilpailu sähkömarkkina-asiat muut Yhteensä

III) Elinkeinoelämän itsesääntely
EU-kuluttajaoikeus: itsesääntely voi olla vain toissijainen, lakiin perustuvaa valvontaa täydentävä valvontakeino itsesääntelyn perusongelma: sanktioiden vähäisyys Mainonnan eettinen lautakunta perustettu 2001 antaa suosituksia esim. kuluttajan pyynnöstä mainosten eettisestä hyväksyttävyydestä (syrjintä, väkivallan korostaminen) ratkaisut julkaistaan KKK:n kotisivuilla edeltäjä Mainonnan tasa-arvoneuvosto Liiketapalautakunta ratkoo vain yritysten välisiä erimielisyyksiä koskien hyvän liiketavan vastaisuutta

2.9.Ylikansallinen markkinointi
Määritelmä markkinointi tapahtuu eri valtiosta käsin (lähdevaltio) kuin missä sen kohteena olevat kuluttajat asuvat (kohdevaltio) Perusongelmia erot EU:n jäsenvaltioiden aineellisessa sääntelyssä minimidirektiiveillä on ainoastaan luotu suojan vähimmäistaso, ei yhtenäistetty sääntelyä lähdevaltion lainsäädännön mukainen markkinointi voi olla kohdevaltion lain vastainen race to the bottom -mahdollisuus erot EU:n jäsenvaltioiden valvontajärjestelmissä viranomais- tai järjestövalvonta tehokkuus-, motivaatio- ja resurssierot voimattomuus ulkomaisia yrityksiä kohtaan

Sääntely- ja valvontamallit
Lähdevaltioperiaate (home country principle) kuluttajien kollektiivisia oikeuksien koskevan sääntelyn sisältö määräytyy lähdevaltion lainsäädännön mukaan sääntelyn noudattamisen valvonta tapahtuu myös tämän saman valtion viranomaisten toimesta. Kohdevaltioperiaate (target country principle) sääntelyn taso määräytyy kohdevaltion lainsäädännön perusteella kohdevaltioiden valvontaelimillä on oikeus puuttua ulkomailta käsin tapahtuvaan niiden lainsäädännön vastaiseen markkinointiin

Ylikansallinen televisiomainonta
a) KSL:n kansainvälinen soveltamisala kilpailuoikeudellinen entiteettiperiaate: kaikki samaan konserniin kuuluvat yritykset ovat vastuussa myös muiden konserniin kuuluvien yritysten toiminnasta MT 1987:13. Monikansallinen McDonals – yhtiö oli markkinoinut ns. laivahampurilaisateriaa Sky Channelin satelliittitelevision välityksellä siten, että mainokset olivat nähtävissä myös Suomessa. Aterioita myytiin Suomessa konsernin tytäryhtiöön kuuluvissa hampurilaisravintoloissa. Markkinointi kohdistui lapsiin, ja oli omiaan johtamaan lapsen huomion pois itse markkinoidusta tuotteesta. MT katsoi, että KSL:n markkinointi- säännökset koskevat Suomessa asuviin kuluttajiin kohdistuvaa markkinointia sen lähdevaltiosta riippumatta, ja piti itseään toimivaltaisena. Kielto ja uhkasakko kohdistettiin konsernin suomalaiseen tytäryhtiöön.

b) televisiodirektiivi 1989 (89/552/ETY)
Lähettäjävaltioperiaate (transmitting state principle) jäsenvaltion on varmistettava, että sen alueelta lähetettävät televisio-ohjelmat täyttävät sen oman lainsäädännön asettamat vaatimukset (art. 2) kohdevaltion viranomaisilla ei ole puolestaan oikeutta estää lähdevaltion lainsäädännön täyttävien ohjelmien vastaanottamista direktiivissä yhteen sovitettuja aloja koskevin perustein (art. 2a) De Agostini -tapaus 1997 (C‑34/95) kysymys Ruotsin viranomaisten ja markkinatuomio-istuimen oikeudesta puuttua Britanniasta käsin lähetettyyn ylikansalliseen televisiomainontaan

Ruotsin KA:n perustelut
alle 12-vuoden ikäisiin nuoriin kohdistuva televisiomainonta oli Ruotsin lain mukaan kielletty mainonta oli lisäksi harhaanjohtavaa sen vuoksi, että siitä ei käynyt ilmi kulutushyödykkeen kokonaishinta EU-tuomioistuimen ratkaisu vastaanottava valtio - tässä tapauksessa Ruotsi - ei voi puuttua ylikansalliseen televisiomainontaan pelkästään sillä perusteella, että se kohdistuu nimenomaan alaikäisiin, koska tällainen mainonta on direktiivin mukaan sallittua vastaanottavan valtion viranomaiset ja tuomioistuimet voivat kuitenkin puuttua ylikansalliseen televisiomainontaan sillä perusteella, että se on harhaanjohtavaa, koska direktiivi ei sisällä mitään yleisiä säännöksiä televisiomainonnan harhaanjohtavuudesta

Sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi (2000/31/EY)
jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden alueelle sijoittautunut tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoaja noudattaa kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntöä (art. 3.1.) jäsenvaltiot eivät saa estää toisista jäsenvaltioista käsin tapahtuvaa palvelujen tarjoamista sellaisten syiden vuoksi, joita koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä direktiivillä on pyritty lähentämään (art. 3.2.) kohdevaltio voi kuitenkin puuttua yli rajojen tapahtuvaan tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamiseen, mikäli se on tarpeen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden turvaamiseksi sekä kansanterveyden tai kuluttajien suojelemiseksi edellyttäen että toimenpiteet ovat oikeassa suhteessa tavoitteisiin nähden ja että kohdevaltio on ennen toimenpiteisiin ryhtymistä pyytänyt tuloksetta lähdevaltiota ryhtymään riittäviin toimenpiteisiin asiassa (art. 3.4.)

Audiovisuaalisia mediapalveluita koskeva direktiivi (AVMSD)
kyseessä vuoden 1989 TV-direktiivin uudistaminen hyväksyttiin joulukuussa 2007 (2007/65/EY) korvattiin kodifioidulla toisinnolla 2010 (2010/13/EU) soveltamisalaa laajennettiin koskemaan myös tilattavia eli ei-lineaarisia mediapalveluita lähettäjävaltioperiaate ja sen rajoitukset ennallaan: koskee vain direktiivillä yhteen sovitettuja asioita AVMSD ei sisällä määräyksiä esim. harhaanjohtavasta mainonnasta kohdevaltioilla on siten edelleen DeAgostini –tapauksen mukaisesti mahdollisuus toimia näissä tapauksissa

Kieltokannedirektiivi (1998/27/EY)
implementoitu L rajat ylittävästä kieltomenettelystä (1189/2000) kodifioitu toisinto (2009/22/EY) viranomaisella tai järjestöllä, jolla on oikeus kieltokanteen nostamiseen tai asian saattamiseen vireille hallintoviran-omaisessa omassa maassaan, tulee olla samanlainen oikeus myös muissa jäsenvaltioissa (ns. kieltokanteiden vapaa liikkuvuus) rakentuu lähdevaltioperiaatteen varaan: se, onko kuluttajien oikeuksia tapauksessa rikottu, määräytyy sen valtion oikeusjärjestyksen mukaan, missä asiaa käsitellään eli käytännössä eh:n kotivaltiossa (hyöty DeAgostini –tapauksessa?) direktiivin mukainen ylikansallinen vireillepano-oikeus koskee ainoastaan sellaisia kuluttajien kollektiivisten etujen loukkauksia, joista on olemassa määräyksiä niissä EU:n direktiiveissä, jotka on mainittu kieltokannedirektiivin liitteessä käytännön direktiivin merkitys jäänyt lähes olemattomaksi ylikansallisiin oikeudenkäynteihin liittyvien kustannusten ja muiden ongelmien vuoksi

Kansallisten valvontaviranomaisten välinen yhteistyö
1)sopimukseen perustuva yhteistyö International Consumer Protection and Enforcement Network (ICPEN) perustettu vuonna 1992 OECD -maiden kuluttaja-viranomaisten yhteistyöelimeksi pyrkii pääasiassa edistämään tietojen vaihtoa eri maiden viranomaisten kesken tällä hetkellä 38 jäsenvaltiota ks.

2)lainsäädäntöön perustuva yhteistyö
Kuluttajansuojaa koskeva yhteistyöasetus n:o 2006/ 2004 jokaisen jäsenvaltion on perustettava tai nimitettävä viranomainen, jonka tehtäviin kuuluu ylikansallisen markkinoinnin valvonta epäsuora harmonisointivaikutus kansallisen markkinoinnin valvontajärjestelmiin (esim. Hollanti) ) mikäli jonkin jäsenvaltion valvontaviranomainen havaitsee kuluttajien etuja suojaavaa lainsäädäntöä koskevan rikkomuksen, jolla on ylikansallisia vaikutuksia, on se a) toisaalta velvollinen ilmoittamaan tästä muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille b) toisaalta myös oikeutettu saamaan pyynnöstä tietoja muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomai-silta siltä osin kuin se on tarpeen asian selvittämi-seksi (art. 6 ja 7)

kuluttajien etuja suojaavalla lainsäädännöllä tarkoitetaan asetuksessa sen liitteessä mainittuja EU:n kuluttajaoikeudellisia direktiivejä sellaisina kuin ne on saatettu osaksi jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä (art. 3 a-kohta) jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten on lähtökohtaisesti ryhdyttävä tarvittaessa toimen-piteisiin samassa valtiossa toimivia elinkeinon-harjoittajia vastaan, mikäli toisen jäsenvaltion valvontaviranomainen sitä pyytää (art. 8) virka-apua on annettava ilman oikeutta vaatia siitä aiheutuvia kustannuksia korvattaviksi lukuun ottamatta maksettavaksi mahdollisesti määrättyjä oikeudenkäyntikuluja (art. 15)

3. Kuluttajasopimusoikeus
3.1. Sopimusoikeuden tarjoamat suojakeinot 1) peruuttamisoikeus oikeus peruuttaa määräajassa sitova sopimus ilman syytä ja taloudellisia seuraamuksia koti- ja etämyynti (KSL 6-6a luvut) kulutusluotot (KSL 7 luku) aikaosuusasuntojen kauppa (KSL 10) 2) pakottava sopimusoikeudellinen sääntely sääntely, josta ei voi poiketa yksittäisissä sopimussuhteissa kuluttajan vahingoksi kulutustavaran kauppa (KSL 5 luku) kulutuspalvelut (KSL 8 luku) taloelementtien kauppa ja rakennusurakka (KSL 9)

3) sopimusehtojen sääntely
KSL 3 luku - kollektiivisuojaa mahdollisuus kieltää tyyppikohtuuttomien vakioehtojen käyttö tulevissa sopimussuhteissa abstrakti arviointi BtoB –sopimukset: sopimusehtolaki (1062/1993) 4) sopimusehtojen sovittelu KSL 4 luku – yksilöllistä suojaa mahdollisuus sovitella kohtuuttomia ehtoja jo tehdyissä, yksittäisissä sopimuksissa konkreettinen, kuluttajakohtainen arviointi OikTL 36§:ä vastaava säännös

3.2. Peruuttamisoikeus 1) Yleistä
perusjaottelu: (a) lakisääteinen tai (b) pelkästään sopimukseen perustuva peruuttamisoikeus syitä lakisääteisen peruuttamisoikeuden omaksumiselle kuluttajille ei ole yleensä ole mahdollisuutta vertailla hyödykkeen hintaa ja laatua muihin vastaaviin hyödykkeisiin ennen sopimuksen tekemistä (kotimyynti) kuluttajalla ei ole mahdollisuutta tutustua hyödykkeeseen ennen sopimuksen tekemistä (etämyynti) aggressiivisten, ja psykologisesti pitkälle kehitettyjen myyntimenetelmien yleisyys (aikaosuusasunnot) ylivelkaantumisen ehkäiseminen (kulutusluotot)

2) Kotimyynti Määritelmä (KSL 6:3)
Kotimyynti on kulutushyödykkeen tarjoamista kuluttajalle henkilökohtaisesti muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimipaikassa eli paikassa, jossa kuluttaja ei oleta joutuvansa markkinoinnin kohteeksi (off-premises sale = toimipaikan ulkopuolella tapahtuva myynti) Kotimyyntinä ei kuitenkaan pidetä hyödykkeen tarjoamista: paikassa, jossa yleensä tarjotaan kulutushyödykkeitä (esim. messut) paikassa, joka ei ole yksityisasunto ja jonne elinkeinon-harjoittaja ilmoittelulla kutsuu kuluttajia kulutushyödykkeen hankkimista varten järjestämättä heille kuljetusta paikassa, jonne elinkeinonharjoittaja saapuu kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä tarjotakseen kuluttajalle hänen pyytämäänsä kulutushyödykettä

Kotimyyntiasiakirja (KSL 6:8)
kuluttajalle on luovutettava KTM:n kaavan mukainen kotimyyntiasiakirja, josta on käytävä ilmi -elinkeinonharjoittajan nimi ja osoite -kulutushyödyke ja sen hinta sekä muut sopimusehdot -kuluttajan peruuttamisoikeus Kotimyyntiasiakirjan antamisen laiminlyönnin seuraamukset (KSL 6:20) mikäli kotimyyntiasiakirjaa ei toimiteta kuluttajalle, sopimus ei sido kuluttajaa, jos tämä ilmoittaa siitä elinkeinonharjoittajalle viimeistään vuoden kuluttua sopimuksen tekemisestä mikäli elinkeinonharjoittaja toimittaa kotimyyntiasiakirjan ennen kuin kuluttaja on vedonnut sopimuksen sitomattomuuteen, kuluttajalla on 9 §:n mukainen peruuttamisoikeus siitä päivästä alkaen, jona hän sai asiakirjan

Peruuttamisoikeus kotimyynnissä (KSL 6:9)
kuluttajalla on oikeus peruuttaa sopimus ilman mitään erityistä syytä ilmoittamalla siitä elinkeinonharjoittajalle 14 päivän kuluessa kotimyyntiasiakirjan vastaanottamisesta taikka tavaran kaupassa tavaran tai ensimmäisen tavaraerän vastaanottamisesta, jos tavara tai tavaraerä vastaanotetaan myöhemmin kuin asiakirja peruuttamisilmoitus on tehtävä todisteellisesti peruuttamisen edellytyksenä on, että tavaraa ei ole otettu normaaliin käyttöön (KSL 6:23)

Peruuttamisen oikeusseuraamukset
mahdollisesti maksettu kauppahinta on palautettava 30 päivän kuluessa peruuttamisilmoituksen saapumisesta kuluttajalla on oikeus pidättää elinkeinonharjoittajan suoritus kauppahinnan palauttamiseen (KSL 6:10) lähtökohtaisesti elinkeinonharjoittajan tulee noutaa tavara kuluttajan luota sopimusehdoissa voidaan kuitenkin määrätä, että kuluttajan on palautettava postitse vastaanotettu tavara elinkeinonharjoittajan kustannuksella (KSL 6:11) luottosopimuksen peruuntuminen (KSL 6:24)

3) Etämyynti perustuu etämyyntidirektiiviin 1997(97/7/EY)
etämyyntiä on (KSL 6:4): ”kulutushyödykkeen tarjoaminen kuluttajalle etäviestimen välityksellä siten, että sopimuksen tekemiseen ja sitä edeltävään markkinointiin käytetään yksinomaan yhtä tai useampaa etäviestintä” etäviestimellä tarkoitetaan puhelinta, postia, televisiota, tietoverkkoa tai muuta välinettä, jota voidaan käyttää sopimuksen tekemiseen ilman, että osapuolet ovat yhtä aikaa läsnä” (KSL 6:4)

Soveltamisalan rajoitukset
etämyyntiä koskevia säännöksiä ei sovelleta sopimuksiin, jotka on tehty (KSL 6:6) jakeluautomaatin avulla automatisoitu liiketila maksullisen yleisöpuhelimen avulla huutokaupassa, jos huutokauppaan voi osallistua myös henkilökohtaisesti tiedonantovelvollisuutta ja peruutusoikeutta koskevat säännökset eivät koske (KSL 6:7) elintarvikkeiden tai muiden päivittäistavaroiden yksittäisiä toimituksia kuluttajan asuntoon tai työpaikalle säännöllisesti toimivan jakelujärjestelmän avulla majoitusta tai kuljetusta taikka ravintolatoimintaan tai vapaa-ajan viettoon liittyvää palvelusta, jos elinkeinon-harjoittaja sopimusta tehtäessä sitoutuu suorittamaan palveluksen tiettynä ajankohtana tai tietyn ajan kuluessa

Tiedonantovelvollisuus etämyynnissä
A)ennakkotiedot (KSL 6:13) kuluttajalle on hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä annettava muun muassa seuraavat tiedot käytettyyn etäviestimeen sopivalla tavalla, selkeästi, ymmärrettävästi ja niin, että tietojen kaupallinen tarkoitus käy selvästi ilmi: elinkeinonharjoittajan yhteystiedot tieto peruuttamisoikeudesta tai siitä, että sitä ei lain mukaan ole kulutushyödykkeen hinta ja muut sopimusehdot

B)ennakkotietojen vahvistaminen (KSL 6:14)
ennakkotiedot tiedot on vahvistettava kuluttajalle henkilökohtaisesti, kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa tiedot muuttumattomina. vahvistuksessa on lisäksi oltava: 1) ohjeet peruuttamisoikeuden käyttämistä varten sekä tieto siitä, ettei sopimusta voi peruuttaa sen jälkeen, kun palveluk-sen suorittaminen on kuluttajan suostumuksella aloitettu 2) elinkeinonharjoittajan sen toimipaikan maantieteellinen osoite, jonne kuluttaja voi toimittaa valituksensa 3) tiedot takuusta sekä saatavilla olevista huolto- ja korjauspalveluista 4) sopimuksen irtisanomisehdot, jos sopimus on voimassa toistaiseksi tai yhtä vuotta pidemmän ajan vahvistus on toimitettava mahdollisimman pian sopimuksen tekemisen jälkeen ja tavaran kaupassa viimeistään luovutusajankohtana

Peruuttamisoikeus etämyynnissä (KSL 6:15)
1) kuluttajalla on oikeus peruuttaa sopimus ilman mitään erityistä syytä ilmoittamalla siitä 14 päivän kuluessa (a)vahvistuksen vastaanottamisesta taikka (b)tavaran kaupassa tavaran tai ensimmäisen tavaraerän vastaanottamisesta, jos tavara tai tavaraerä vastaanotetaan myöhemmin kuin vahvistus 2) jos vahvistus ei täytä 14 §:ssä säädettyjä vaatimuksia, peruuttamisaika on kolme kuukautta 3) jos vahvistus tänä aikana oikaistaan, kuluttajalla on 14 päivän peruuttamisoikeus siitä päivästä, jona hän sai oikaistun vahvistuksen 4) jos vahvistusta ei lainkaan anneta, sopimus ei sido kuluttajaa, jos tämä ilmoittaa siitä elinkeinonharjoittajalle viimeistään vuoden kuluttua sopimuksen tekemisestä 5) mikäli elinkeinonharjoittaja toimittaa vahvistuksen ennen kuin kuluttaja on vedonnut sopimuksen sitomattomuuteen, kuluttajalla on 14 päivän mukainen peruuttamisoikeus siitä päivästä, jona hän sai vahvistuksen

Peruuttamisoikeuden rajoitukset etämyynnissä (KSL 6:16)
kuluttajalla ei ole, ellei toisin sovita, peruuttamisoikeutta, jos: 1) palveluksen suorittaminen tai hyödykkeen toimittaminen sähköisesti on kuluttajan suostumuksella aloitettu ennen peruuttamisajan päättymistä ja kuluttajalle on vahvistuksessa ilmoitettu peruuttamisoikeuden puuttumisesta 2) kulutushyödykkeen hinta riippuu rahoitusmarkkinoilla vaihtuvista noteerauksista, joihin elinkeinonharjoittaja ei voi vaikuttaa 3) sopimus koskee tavaraa, joka valmistetaan tai jota muunnellaan kuluttajan toivomusten mukaisesti niin, ettei tavaraa voida myydä edelleen ilman huomattavaa tappiota tai ettei tavaraa lainkaan voida myydä edelleen 4) sopimus koskee tavaraa, jota luonteensa vuoksi ei voida palauttaa edelleen myytäväksi taikka joka voi nopeasti pilaantua tai vanhentua 5) kuluttaja on avannut sinetöitynä toimitetun ääni- tai kuvatallenteen taikka tietokoneohjelman

4) Kuluttajansuoja verkkohuutokaupoissa
Verkkohuutokaupanpitäjä voi a) myydä omistamiaan tavaroita kvasihuutokauppa: voiko olla KSL 2:3:n vastaista? b) välittää toisen eh:n omistamia tavaroita c) välittää yksityishenkilöiden omistamia tavaroita Oikeuspoliittinen kysymys tulisiko verkkohuutokaupan pitäjän tai myyjän vastuuta ankaroittaa?

Peruutusoikeus verkkohuutokauppa on yksi etämyynnin muoto KSL 6:6 5-kohta: 6 luvun etämyyntiä koskevia säännöksiä ei sovelleta huutokaupassa tehtävään sopimukseen, jos huutokauppaan voi osallistua myös muutoin kuin etäviestimen avulla verkkohuutokauppoihin sovelletaan etämyyntiä koskevia säännöksiä silloin kun myyjä on eh (kohdat a ja b), mutta ei silloin kun tämä on yksityishenkilö (kohta c)

Virhevastuu a) oma myynti KSL 5:1.3: 5 luvun virhevastuuta koskevia säännöksiä ei sovelleta käytettyjen tavaroiden huutokauppaan, jos ostajalla on mahdollisuus olla läsnä henkilökohtaisesti (ns. perinteinen huutokauppa) KSL tulee siten pääsääntöisesti sovellettavaksi a-kohdan mukaisissa verkkohuutokaupoissa b) toisen elinkeinonharjoittajan tavaroiden välitys KSL 12:1 välittäjän virhevastuu välittämistään tuotteista ei tule sovellettavaksi välitettäessä toisen eh:n hyödykkeitä (kuluttajan tietoisuus tästä ja sen merkityksestä) myyjänä toimiva eh vastaa KSL:n mukaisesti

c) yksityishenkilöiden omistamien tavaroiden välittäminen
KSL 12:1:n soveltuvuus verkkohuutokauppoihin epäselvä (tavara ei ole välittäjän hallussa, eikä tällä ole mahdollisuuksia sen tarkistamiseen) mikäli vain myyjä vastaa, tulee sovellettavaksi KL KL 19.2: huutokaupassa myyty käytetty tavara katsotaan myydyksi siinä kunnossa kuin se on kuntoarvion lähtökohtana on huutokaupan lähtöhinta KL 37.2: ostajalla ei ole oikeutta hinnan-alennukseen, kun tavara on ostettu käytettynä huutokaupasta ainoaksi potentiaaliseksi seuraamukseksi jää purku, mikä edellyttää, että sopimusrikkomuksella on ostajalle olennainen merkitys

5) Aikaosuusasuntojen markkinointi
KSL 10 luku uudistui alkaen (227/2011) Soveltamisala (KSL 10:1-2) aikaosuusasunnot asumiskäyttöön tarkoitettu rakennus tai huoneisto, jonka hallintaoikeus on jaettu määrätyin tai määrättävissä olevin väliajoin toistuvina ajanjaksoina käytettäviin aikaosuuksiin muut aikaosuudet kohteena voi olla esim. huvialus tai matkailuauto vaihtojärjestelmät pitkäkestoiset lomatuotteet ns. alennuslomaklubit vähintään yli vuoden pituiset sopimukset

erilliset allekirjoitukset (KSL 10:8)
Markkinointi esittely- ja myyntitilaisuutta koskevasta kutsusta on selvästi käytävä ilmi tilaisuuden kaupallinen tarkoitus (KSL 10:5.2) ennakkotiedot vahvistetulla vakiomuotoisella tietolomakkeella hyvissä ajoin ennen sopimusta (KSL 10:4) sopimuksen keskeinen sisältö (oikeuksien sisältö, hinta, kuluttajan peruuttamisoikeus, ennakkomaksukielto) Sopimus sopimukseen on liitettävä erillinen vakiomuotoinen peruuttamislomake (KSL 10:7.3) ennen sopimuksen allekirjoittamista kuluttajan huomiota on kiinnitettävä peruuttamisoikeuden olemassaoloon ja ennakkomaksukieltoon erilliset allekirjoitukset (KSL 10:8)

Peruuttamisoikeus (KSL 10:9-10)
peruuttamislomaketta käyttäen tai muulla pysyvällä tavalla 14 päivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta ja oman sopimuskappaleen saamisesta kolmen kuukauden ja 14 päivän kuluessa, mikäli kuluttaja ei ole saanut vakiomuotoista tietolomaketta vuoden ja 14 päivän kuluessa, mikäli kuluttaja ei ole saanut vakiomuotoista peruuttamislomaketta liitännäissopimusten automaattinen peruuntuminen ennakkomaksukielto voimassa peruuttamisajan päättymiseen saakka Myyjän virhevastuu (KSL 10:15) KSL 5 luvun säännökset koskevat soveltuvin osin

3.3. Pakottava sopimusoikeudellinen sääntely
1) Yleistä Sääntelyn keskeiset kohteet milloin kulutushyödykkeen luovutus on viivästynyt milloin kulutustavara on virheellinen viivästyksen ja virheen seuraamukset kuluttajan velvollisuudet ja kuluttajan sopimusrikkomuksen seuraamukset Säännösten pakottavuus sopimusehto, joka poikkeaa pakottavasta sääntelystä kuluttajan vahingoksi on mitätön

2) Kulutustavaroiden kauppa (KSL 5 luku)
Kulutustavaroiden kauppaa ja takuita koskeva direktiivin (1999/44/EY) implementoinnin keskeisimmät vaikutukset KSL 5 lukuun olennaisuus –kriteerin poistuminen käytetyn tavaran kaupassa (KSL 5:14 3-kohta) kuuden kuukauden virheolettama (ns. lakiin perustuva takuu) (KSL 5:15.2) kahden kuukauden minimireklamaatioaika (KSL 5:16.1) purkuoikeus myös silloin kun virhe on vähäistä suurempi, mutta ei vielä olennainen (KSL 5:19)

3) Kuluttajapalvelussopimukset (KSL 8 luku)
eräitä keskeisiä säännöksiä lisätöiden suorittamiseen tulee pyytää lupa (KSL 8:6) neuvontavelvollisuus työsuorituksen tarkoituksenmukaisuudesta (KSL 8:14) jos hinnasta ei ole sovittu, maksettava kohtuullinen hinta (KSL 8:23) hinta-arvion sitovuus: saa ylittää enintään 15 prosentilla (KSL 8:24) vrt. suuntaa-antava hintatieto, enimmäishinta kuluttajan oikeus eriteltyyn laskuun (KSL 8:25) säännökset ilmentävät usein yleisiä kuluttaja-oikeudellisia periaatteita mahdollisuus säännösten analogiseen soveltamiseen myös muissa kuluttajapalveluissa

3.4. Sopimusehtojen sääntely ja sovittelu
1) Sopimusehtojen sääntely (KSL 3 luku) tavoitteet etukäteispuuttuminen tyyppikohtuuttomiin vakioehtoihin yleislauseke KSL 3:1 kielto käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessa kuluttajan kannalta kohtuuttomia sopimusehtoja kiellon kohde yksittäinen elinkeinonharjoittaja elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä kohteena tällöin toimialajärjestön laatimat yleiset sopimusehdot

2) Valvonta- ja seuraamusjärjestelmä
samanlainen kuin markkinoinnin sääntelyssä valvova viranomainen kuluttaja-asiamies kielto-oikeus uhkasakolla muissa kuin merkitykseltään huomattavissa asioissa kielto raukeaa, mikäli elinkeinonharjoittaja vastustaa sitä määräajassa väliaikainen kielto uhkasakolla markkinaoikeus kielto-oikeus uhkasakolla oikeuskäytäntö melko vähäistä kiellon ulottuvuus koskee muodollisesti vain kiellon kohteena olevaa elinkeinonharjoittajaa tai toimialajärjestöä kiellon vaikutukset yksittäisiin sopimuksiin kielto ei vaikuta automaattisesti jo solmittuihin sopimuksiin

3) Tyyppikohtuuttomia ehtoja
suoritusten välinen kohtuuton epätasapaino MT 1984:12 pankkitalletusten arvopäivä MT 1986:6 kuluttajaleasing hintaehdon katsominen kohtuuttomaksi merkitsisi hintasääntelyä yksipuolinen päätösvalta olennaisissa asioissa MT 1991:12 vakuutusehtojen muuttaminen pakottavan sääntelyn vastainen ehto epäselvä tai harhaanjohtava ehto KKO 2004:123 kohtuuttoman ankarat tai lievät seuraamukset oikeussuojakeinojen rajoittaminen

4) Toimialakohtaiset vakiosopimuksia koskevat
neuvottelut mahdollisuus lisätä vakiosopimuksiin kuluttajien asemaa parantavia ehtoja, ei pelkästään poistaa kohtuuttomia tai epäedullisia ehtoja KA ei välttämättä hyväksy kaikkia ehtoja neuvoteltuja vakioehtoja käytössä useilla aloilla, esim. yleiset valmismatkaehdot autokauppa autojen korjaus

5) Sopimusehtojen sovittelu (KSL 4 luku)
tavoite jälkikäteispuuttuminen kohtuuttomiin ehtoihin yksittäisissä, jo solmituissa sopimuksissa normi KSL 4:1 hinnan sovittelu mikä on käypä hinta markkinataloudessa? muu sopimusehto sopimusehtojen sääntelyn ja sovittelun keskinäinen suhde tyyppikohtuuttomuus on vahva indisio kohtuuttomuudesta yksittäisessä sopimuksessa ja päinvastoin lautakunta- ja oikeuskäytäntö käytäntöä KRL:ssa paljon, KKO:ssa vähän sovittelu ja ennustettavuus pakottavan sääntelyn vastainen ehto on mitätön eli sitä ei tarvitse sovitella

4. Kuluttajariitojen ratkaiseminen
4.1. Jaotteluita 1)yksilölliset kuluttajariidat 2)massakuluttajariidat useilla kuluttajilla on vaatimuksia samaa elinkeinonharjoittajaa kohtaan riitoja koskevat tosiseikat ja oikeuskysymykset lähes identtisiä 3)kansainväliset kuluttajariidat riidan osapuolilla kotipaikat eri valtioissa kommunikaatio-ongelmat lainvalintaongelmat toimivaltaisen riidanratkaisuelimen valintaa koskevat ongelmat

4.2. Yksilölliset kuluttajariidat
1) Kuluttajaneuvontajärjestelmä perustettu resurssiongelmat siirtyi kunnilta valtiolle vuoden 2009 alusta lähtökohtaisesti maistraattien tehtävä mahdollisuus neuvontapalveluiden ostamiseen avustaminen yksittäisissä kuluttajariidoissa oikeudellinen neuvonta tosiasiakysymysten selvittäminen sovittelu osapuolten välillä ohjaaminen asianomaiseen riidanratkaisuelimeen oikeus neuvontaan riippumaton kuluttajan kotipaikasta maksuttomuusperiaate

2) Kuluttajariitalautakunta Yleistä
perustettu 1978 nimellä kuluttajavalituslautakunta tavoitteena luoda kuluttajille maksuton ja nopea tuomioistuinten ulkopuolinen riidanratkaisuelin uusi laki ja nimi vuonna 2007 (8/2007) toimivalta perinteiset kuluttajariidat asuntokauppariidat (1995) ja huoneenvuokraa koskevat riidat (2007): myös yksityishenkilöiden väliset KA:n ryhmävaatimus (2007) riita-asioiden vireille tulo vain kuluttajan kirjallisen valituksen perusteella

Riita-asioiden käsittely lautakunnassa puhtaasti kirjallinen menettely
suullinen todistelu ei ole mahdollista ei kirjallisia todistajanlausuntoja tosiasiakysymysten selvittely osapuolten toimittamat kirjalliset asiantuntijalausunnot hyväksytään lautakunnan jaostojen jäsenten oma hyödykeasiantuntemus menettelystä aiheutuvat kustannukset ei käsittelymaksuja kulujen kuittaussääntö ei ratkaisupakkoa

Ratkaisujen oikeudellinen luonne
ei sitova: vain pelkkä suositus keskimääräinen noudattamisaste 70-80% suuret hyödykekohtaiset erot julkisuuspelotteen käyttö: mustat listat Käsittelyn kesto keskimäärin noin 8 kuukautta suuret jaostokohtaiset erot Käsiteltävien asioiden lukumäärä nykyään yli 4000 uutta riita-asiaa vuodessa

Ryhmävaatimus kuluttajariitalautakunnassa
taustalla Ruotsin ARN:ssä 1992 alkanut kokeilu Suomessa mahdollinen vuodesta 2007 alkaen ensimmäinen asia vireille maaliskuussa 2011 aloitteentekijänä vain kuluttaja-asiamies opt in vai opt out? arviointia käyttöaste ryhmäsuositusten noudattaminen kustannuskysymys soveltuvuus eri tyyppisten riitojen ratkaisemiseen

Lautakunnan toiminnan arviointia alkuperäiset tavoitteet
erimielisyydet tulee pyrkiä ratkaisemaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja mahdollisimman joustavasti ovatko resurssit nyt järkevässä käytössä? riitojen ennaltaehkäisy ratkaisukäytännöstä tiedottaminen oikeudellinen neuvonta selvät tapaukset tulisi pyrkiä ratkaisemaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa aktiivinen sovittelu ja päätösvallan delegointi vaikutukset keskimääräisiin käsittelyaikoihin ratkaisujen oikeudellisen luonteen kehittäminen julkisuuspelotteen ongelmat kohti ratkaisujen täytäntöönpanokelpoisuutta?

4.3. Ryhmäkanne kuluttajariitojen ratkaisu-keinona
1) kuluttajamassariitoihin liittyviä ongelmia massaongelmien havaitsemisen vaikeus erityisesti kulutustavaroiden kohdalla kokonaisintressi voi olla korkea, mutta yksittäisten kuluttajien kärsimät vahingot voivat puolestaan olla melko vähäisiä riidanratkaisumenettelyiden soveltumattomuus perinteinen riita-asian oikeudenkäynti tuomioistuinten ulkopuoliset riidanratkaisuelimet

2) ryhmäkanne ominaispiirteet ilman nimenomaista valtuutusta ryhmän jäsenten puolesta ja näitä sitovasti ryhmän jäsenillä ei ole asianosaisasemaa tuomion laaja oikeusvoimavaikutus jaotteluita ryhmäkorvaus- ja ryhmäkieltokanne yksityinen, järjestö- ja julkinen ryhmäkanne kehitys Yhdysvallat, Kanada ja Australia lainvalmistelu Suomessa useita komiteamietintöjä 1990-alusta alkaen

3) argumentit vastaan ja puolesta
väärinkäyttömahdollisuus kaikkiin oikeussuojakeinoihin liittyy aina väärinkäyttömahdollisuus amerikkalaisen ja eurooppalaisen oikeusjärjestelmän väliset erot ns. EU-kortti väitetyt vaikutukset kilpailukykyyn ns. pilot/test case -systeemin käytännön soveltumattomuus lapsivakuutustapausta (kaksi KKO:n ratkaisua) ensisijainen tavoite riitojen ennaltaehkäisy ja sovintoratkaisujen edistäminen

4) ryhmäkanne pohjoismaissa
Ruotsi Lag om grupprättegång (SFS 2002:599) voimaan vuoden 2003 alusta Suomi ryhmäkannelaki 444/2007 voimaantulo Tanska Lov nr 181 af 28/02/2007 om aendring af retsplejeloven og forskellige andre love (Gruppesögsmål m.v.) voimaan vuoden 2008 alusta Norja Lov om mekling og rettergang i sivile tvister (tvisteloven)

5) soveltamisala ja kantaja
Suomi vain kuluttajamassariidat vain julkinen ryhmäkanne kantajana kuluttaja-asiamies Muut pohjoismaat kaikki ryhmäkanteen yleiset edellytykset täyttävät massariidat siten yksityinen ryhmäkanne, järjestöryhmäkanne sekä julkinen ryhmäkanne ovat kaikki mahdollisia

6) ryhmäkanteen edellytykset
samankaltaisuusvaatimus tosiasiakysymykset oikeuskysymykset tarkoituksenmukaisuusvaatimus täsmällisyysvaatimus 7) ryhmän muodostaminen perusvaihtoehdot: opt in ja opt out Suomi ja Ruotsi: vain opt in Tanska ja Norja: tietyissä tapauksissa myös opt out

8) menettely ryhmäkanneasiassa Suomessa
haastehakemus tuomioistuimen päätös asian käsittelystä ryhmäkanteena ilmoitus asianosaisille ryhmäkanteen käsittelyn alkamisesta kantajan ilmoitus ryhmän jäsenille ryhmän jäsenten kirjallinen ilmoittautuminen täsmennetty haastehakemus tuomioistuimen haaste vastaajalle normaali kirjallinen ja suullinen esivalmistelu pääkäsittely

4.4. Ryhmäkanteesta saatuja kokemuksia
1)tapausten määrä ja ominaispiirteet Ruotsissa tähän mennessä 10 kannetta, Tanskassa yksi, Suomessa ja Norjassa ei vielä yhtään noin puolet ruotsalaisista tapauksista on luokitel-tavissa ainakin laajassa mielessä kuluttajariidoiksi, mutta vain yksi niistä on Ruotsin KA:n nostama KA:n nostamaa kannetta lukuun ottamatta kaikki ruotsalaiset tapaukset ovat olleet yksityisiä ryhmäkanteita

tukiyhdistysten perustaminen yleistä
jäsenten kerääminen ryhmäläisten etujen ajaminen tiedottaminen omien verkkosivujen kautta rahan kerääminen ryhmän jäseniltä ja ulkopuolisilta potentiaalisten ryhmän jäsenten lukumäärä on vaihdellut alle sadasta jopa 1,2 miljoonaan rekisteröityneiden osuus vaihdellut 2-70 prosentin välillä

2)oikeuskäytännön vähäisyys
kanteita on ollut toistaiseksi selvästi odotettua vähemmän Ruotsissa ennustettiin aikoinaan 5-10 tapausta vuodessa mitä johtopäätöksiä oikeudenkäyntien vähäisestä määrästä voidaan vetää? uhkakuvat yrityksiä konkurssiin ajavista kannetulvista eivät ole toteutuneet mikä on ollut ryhmäkanteen massariitoja ennaltaehkäisevä merkitys? mikä on ollut ryhmäkanteen vaikutus massariitojen sovinnolliseen ratkaisemiseen?

3) onko kantajan kuluriski tällä hetkellä liian suuri?
oikeudenkäyntikuluihin sovelletaan pohjoismaisissa ryhmäkanteissa normaalia kuluvastuun pääsääntöä: hävinnyt osapuoli maksaa myös voittajan kulut ryhmän jäsen ei ole asianosainen, eikä hän näin ollen ole henkilökohtaisessa vastuussa kuluista pitäisikö kantajan kuluriskiä yrittää pyrkiä jollain keinoin alentamaan? amerikkalainen malli: ehdollinen palkkio ja no-cost kulusääntö kanadalainen malli: rahastot eurooppalainen malli: järjestöryhmäkanne tai tukijärjestöt, julkinen ryhmäkanne KA:n määräraha ryhmäkanteisiin vuodelle 2009 oli vain euroa

4) käsittelyn pitkä kesto
useimmat Ruotsissa vireille tulleet asiat ovat edelleen kesken vastaajan esittämät ryhmäkanteen yleisten edellytysten puuttumista koskevat prosessiväitteet ja niitä koskevat erilliset muutoksenhaut ovat olleet yleisiä peräti 7 tapauksessa kymmenestä ovat johtaneet käsittelyn pitkittymiseen jopa parilla vuodella tulisiko (1) erillistä muutoksenhakumahdollisuutta rajoittaa tai (2) ainakin nopeuttaa niiden käsittelyä?

5) yksittäisten vahinkojen vähäisyys
monissa kuluttajamassariidoissa yksittäisten ryhmän jäsenten kärsimät vahingot voivat olla vain joitain satoja euroja tai sen alle, vaikka riidan kokonaisintressi voi nousta jopa miljooniin euroihin onko opt in -järjestelmä ylipäätään järkevä tällaisissa tapauksissa? ryhmän kokoamiseen liittyvät ongelmat auttaisiko Tanskan ja Norjan mallin mukainen opt out –järjestelmä? entä jos saatua vahingonkorvausta ei olisikaan aina pakko jakaa ryhmän jäsenille? cy-près –malli, kanavointi rahastoihin

Klaus Viitanen Helsingin yliopisto

Samankaltaiset esitykset

Esitys aiheesta: "Klaus Viitanen Helsingin yliopisto"— Esityksen transkriptio:

Samankaltaiset esitykset

Projektista

Palaute

Kirjaudu sisään

Kirjaudu sisään sosiaaliverkostojen kautta:

Klaus Viitanen Helsingin yliopisto

Samankaltaiset esitykset

Esitys aiheesta: "Klaus Viitanen Helsingin yliopisto"— Esityksen transkriptio:

Samankaltaiset esitykset

Projektista

Palaute