1.3 Antiikin Kreikan taide ja arkkitehtuuri (s.22 – 27) Geometrinen aikakausi 1100 – 700eKr. - Hautaruukut, agora ja akropolis 2) Arkaainen 700/600 – 480 eKr. - Ruutuasemakaavat - Veistokset: Kore- ja kuros –hahmot - Temppelit kalkki- ja hiekkakivestä Doorilainen pylväs Päätykolmio Kore

Antiikin Ateena 1 Agora eli keskusaukio oli kaupan, hallinnon ja kulttuurin kohtaamispaikka. 4 3 5 2

Doorilainen pylväs Pylvästyyleistä vanhin. Yksinkertaiset ja ylöspäin kapenevat pylväät luovat rakennukseen raskaan ja karun vaikutelman. Pylväät ovat uurrettuja. Reliefi-koristelua pylväiden kannattamissa palkeissa.

- Maalaustaide ruukuissa: mytologian ihmiset ja eläimet, ihmisten arki 3) Klassinen 480 – 330 eKr. - Pronssi- ja marmoriveistokset jumalista ja urheilijoista - Persialaissotien jälkeen Perikles rakennutti Ateenan akropolin - Temppelit marmorista: Joonialainen pylväs - Harmonia, tasapaino, muodon pikkutarkka hallinta

Akropolis 1 6 2 3 5 4 1. Akropolis 2. Parthenon 3. Dionysoksen teatteri 4. Roomalaisajan teatteri, jossa järjestettiin konsertteja. 5. Niken temppeli 6. Erektheionin karyatidihalli

Doorilainen pylväikkö Parthenon Doorilainen pylväikkö

Parthenon Palkiston reliefissä on kuvattuna Kreikan historian taruaiheita ja jumalia.

Päätykolmion reliefissä Parthenon Päätykolmion reliefissä on kuvattuna Athenen syntymä Zeuksen päästä.

Parthenon Cella eli tila, jossa on kullasta ja pronssista valmistettu Pallas Athenen patsas.

Parthenon Tyypillinen temppelin perusta

Joonialainen pylväs Doorilaista pylvästä hoikempi ja sirompi. Pylvään yläpäässä kierteiset oinaansarvet. Palkistoissa ja päätykolmioissa runsasta reliefi- ja veistoskoristelua.

Erekhtheionin naispatsaat eli karyatidit

Klassinen veistos n. 480–330 eKr. Veistokset ovat aikaisempaa luonnollisemman näköisiä. Veistos ei ole realistinen kuva, vaan aihetta on voimakkaasti ihannoitu. Alastomuuden uskottiin liittyvän hyveisiin. Veistokset ovat muokanneet myös nykypäivän kauneuskäsityksiä. Milon Venus.

Antikytheran nuorukainen 2 1 Materiaalina kuvanveistäjät käyttivät marmorin ohella myös pronssia. Klassisen kauden veistokset ovat asennoltaan vapaampia ja muutenkin entistä luonnollisempia. Ne eivät kuitenkaan ole nykymielessä realistisia. Veistos on tarkoitettu katsottavaksi joka puolelta päinvastoin kuin arkaaiset veistokset. Alastomuus viittaa moraalisiin hyveisiin eli ”alastomaan totuuteen” tai ”terveeseen sieluun terveessä ruumiissa”. Veistoksen mittasuhteet ja sommittelu (rhytmos) luovat vaikutelman pysähtyneestä liikkeestä. Huomaa veistoksen harmoninen tasapainottelu luonnollisuuden ja ihannoinnin välillä. Veistos on samanaikaisesti vakuuttava kuva nuoresta miehestä ja ideaalisesta miesvartalosta. 4 3 6 5

EPIDAUROKSEN TEATTERI SKENE ORKHESTRA KATSOMO KAIKKI

EPIDAUROKSEN TEATTERI SKENE ORKHESTRA KATSOMO KAIKKI

EPIDAUROKSEN TEATTERI http://www.teatterimuseo.fi/skene/historiaa/nayttamo_kreikka.php http://fi.wikipedia.org/wiki/Epidauros SKENE ORKHESTRA KATSOMO KAIKKI

EPIDAUROKSEN TEATTERI SKENE ORKHESTRA KATSOMO KAIKKI

EPIDAUROKSEN TEATTERI SKENE ORKHESTRA KATSOMO KAIKKI

4) Hellenistinen 330 – 30 eKr. Aleksanteri Suuren valtakunta: kreikkalaisuus ja itämaiset vaikutteet sekoittuivat Mahtavuus, runsaat muodot, dramaattiset aiheet Temppeleissä korinttilaiset pylväät, myös eri tyylien yhdistely tyypillistä

Laokoon-patsas

Korinttilainen pylväs Pylvästyyleistä nuorin ja koristeellisin. Pylvään pää kuvaa Acanthus-kasvin lehtiä. Pylväät ovat sileät. Hellenistisellä kaudella tyylejä yhdisteltiin vapaasti tilaajan tai arkkitehdin mieltymysten mukaan.

Hellenistinen veistos n. 330–30 eKr. Muistuttavat klassisia veistoksia. Aiheina jumalien ja sankarien lisäksi tavalliset ihmiset ja arkipäiväiset aiheet. Veistoksissa pyrittiin kuvaamaan realistisesti kohteen luonnetta ja tunteita.