Elokuvataiteen ajatus syntyy Mykkäelokuvan formatiivinen taidekäsitys

Kolme 1920-luvun tyylisuuntaa Impressionismi Ekspressionismi Montaasielokuva

Kolme 20-luvun tyylisuuntaa Impressionismi (Ranska n ) keskeinen keino: kuvaus Ekspressionismi (Saksa ) keskeinen keino: näyttämöllepano (mise-en-scène) Montaasielokuva (Neuvostoliitto ) keskeinen keino: leikkaus

Ranska: impressionismi ja avantgarde (n )

Abel Gance

Germaine Dulac

Jean Epstein ( )

Impressionismin teoria ”Kuvan aika on tullut” (Abel Gance) ajatus elokuvasta taiteena Elokuvallinen erityisyys: elokuvan erottaminen teatterista ja romaanista rinnastus musiikkiin (elokuva “valon sinfoniaa” - Abel Gance) fotogeenisyys (photogénie) filmille tallennettuna objekti on jotain "enemmän" kuin todellisuudessa (ei puhdasta tallentamista) Uusi tapa nähdä puhdas elokuva (cinéma pur) rytmin, visuaalisuuden ja liikken tuli herättää tunteita, ei tarinan

Jean Epstein: kamera uuden näkemisen ja tiedon välineenä Elokuvakameran objektiivi on silmä, joka on varustettu ei- inhimillisillä analyyttisillä ominaisuuksilla. Se on silmä vailla ennakkoluuloja, vailla moraalia, vapaa vaikutteista, ja se näkee ihmiskasvoissa ja ‑ liikkeissä piirteitä, joita me sympatioiden ja antipatioiden, tottumusten ja pohdintojen täyttäminä emme enää pysty näkemään. Epstein, Cinématograhpe vu d'Etna (1926) Kinematografi [cinématographe] on ennen muuta kone sellaisten ihmiselämän alueiden tutkimiseksi, joista silmä ja korva eivät kykene enää antamaan mielelle tietoa.". Epstein, "L'Intelligence d'une machine" (”Koneen äly”), 1935

Germaine Dulac ( ) ja ”puhdas elokuva” (cinéma pur) Elokuvan tulee herättää katsojassa ajatuksia ja tunteita suoraan, puhtaasti elokuvallisten ominaisuuk- siensa kautta Ei-kerronnallinen Puhdasta visuaalisuutta, liikettä ja rytmiä Verrannollinen musiikkiin Mitä musiikki on korville, sitä elokuvan tulisi olla silmille Germaine Dulac

Impressionismin piirteitä Keskeistä henkilöhahmojen psykologia / subjektiivisuus ts. henkilöhahmojen, ei elokuvan tekijän ”impressiot” tai vaikutelmat mentaaliset kuvat: unet, muistot, tunteet Subjektiivisia mielentiloja pyrittiin esittämään kuvauksen keinoin epätarkkuus, kameran liikkeet, näkökulmaotokset vääristyneet kuvat Kaksoisvalotus 1922/23 alkaen myös rytminen leikkaus (Abel Gance: La Roue) Tarinoilla usein vähäinen rooli

Impressionismi: subjektiivista kuvausta Le Brasier Ardent (1923), La Fille d’Eau (1925), Visages d’Enfants (1925), Feu Mathias Pascal (1925)

La Souriante Mme Beudet (1923) El Dorado (1921)

Marcel L’Herbier: El Dorado Havainto muuttuu vääristyneeksi

Epstein: Coeur fidèle (1923)

Abel Gancen La Roue ( ) Impressionistinen kertova elokuva Ei-kertovia rytmisiä montaasijaksoja (”runollisuus”) Innotti ajatusta ei- kertovasta, “puhtaasta” elokuvasta (Germaine Dulac, Fernand Léger, ym.)

Merkittäviä impressionistisia elokuvia Abel Gance (La Dixième symphonie (1918), J’Accuse (1919), La Roue (1922), Napoléon (1927) Abel Gance Jean Epstein : Coeur fidèle (1923), Six et demi onze (1927), La Glace a Trois Faces (1928), La Chute de Maison Usher (1928) Jean Epstein Germaine Dulac : La souriante madame Beudet (1923) Germaine Dulac Marcel L'Herbier: El Dorado (1921), L’Argent (1927) Marcel L'Herbier Louis Delluc : La femme de nulle part (1921) Louis Delluc Jean Renoir Nana (1926) Jean Renoir Dimitri Kirsanoff: Ménilmontant (1926) Dimitri Kirsanoff

Toinen avantgarde (puhdas elokuva, dada, surrealismi) n alkaen; 2. avantgarden elokuvia luonnehtii irtautuminen kerronnallisuudesta surrealismi ja dada antitaiteellisia liikkeitä irtautuminen järjestä ja merkityksestä provokatiivisuus, shokeeraavuus ja unenomaisuus cinéma pur (puhdas elokuva) puhtaan liikkeen ja visuaalisuuden tuli herättää tunteita suoraan musiikin tapaan.

Man Ray (Emmanuel Radnizky, )

Fernand Léger: Ballet mécanique (1924) Tunnetuin ”puhtaan elokuvan” kriteerit täyttävä teos Abstrakti, ei-kerronnallinen Elokuva rakentuu tiettyjen toistuvien muotojen ja liikkeiden varaan (esim. pyöreät muodot ja pyörimisliike) Tavalliset "esittävät" kuvatkin on abstrahoitu tekemällä niistä fragmentteja, irrottamalla ne yhteyksistään. Lähikuvia käyttämällä tavanomaiset esineet (usein erilaiset koneet) on muutettu lähes tunnistamattomiksi. Oleellista kuvien rytmi ja näkyvä liike, ei esittävyys tai kerronnallisuus

Fernand Léger: Ballet mécanique (1924)

Surrealismi: La coquille et le clergyman (Dulac & Artaud, 1927)

Surrealismi: Le chien andalou (Buñuel & Dali, 1928)

Toinen avantgarde: surrealismi, dada, puhdas elokuva … Leger-Murphy: Ballet mécanique (1924) Man Ray: Retour a raison (1923), Emak Bakia (1926), L’Etoile de mer (1929) René Clair (Francis Picabia): Entr’acte (1925) Marcel Duchamp: Anémic Cinéma (1926) Dulac / Artaud: La Coquille et le Clergyman (1928) Buñuel-Dali: Le Chien Andalou (1929), L’Age d’Or (1930) Cocteau: Le sang d’un poete (1930)