REALISMI 1850-1890 Uudet yhteiskunta- ja luonnontieteet olivat syitä realismin (vrt. engl.’reality’=todellisuus) synnylle (positivismi, Karl Marx, Darwinin Lajien synty) Johtavia realismin aikakauden maita Ranska (Gustave Flaubert), Englanti (Charles Dickens) ja Venäjä (Fjodor Dostojevski, Leo Tolstoi, Ivan Turgenev), jossa kukoisti oikea proosan kultakausi. Vaikutti myös Pohjoismaissa (Henrik Ibsen, August Strindberg) Realismin ajalle oli tyypillistä objektiivisen tarkka kuvaus -> kirjailijat olivat reporttereja, jotka kuvasivat yhteiskuntaa mahdollisimman todenmukaisesti, ”täsmällisesti ja tunteilematta”
Romaani yhteiskunnan kuvastajana: proosa nousi jälleen tärkeimmäksi kirjallisuudenlajiksi -> lukemisesta tuli suosittu keskiluokan ajanviettotapa Objektiivisia novelleja alemman keskiluokan todellisuudesta (Guy de Maupassant), mutta myös luokkaeroja kuvaavia näytelmiä (Tsehov, Ibsen, Strindberg) Olot kehittyivät yhä ohjelmallisemmiksi: poliitikkoja ja filosofeja vaadittiin katsomaan totuutta suoraan silmiin kirjallisuuden keinoin Syntyi naturalismi eli inhorealismi 1800-luvun lopulla (tunnetuin naturalismin kirjailija Emile Zola)