Epäselvissä olosuhteissa on löydetty kuollut nainen. Voimme epäillä, että kyseessä olisi jopa MURHA. Heurekan Murha-näyttelyssä pääset ratkaisemaan tätä rikosta. Voimme aloittaa tapauksen ratkaisemisen nyt luokassa. Tutustutaan ensin miten kuolinsyitä Suomessa tutkitaan. Sitten tarkastellaan sormenjälkiä, DNA:ta ja lopuksi voidaan tehdä tutkimuksia kromatografian keinoin.

Lääketieteellinen ruumiinavaus Vainajan hautaamista varten tarvitaan hautauslupa, joka laaditaan kuolintodistuksen yhteydessä. Kuolintodistuksen laatii potilasta hoitanut lääkäri. Jos kuolintodistuksen laatimiseen ei ole käytettävissä riittävästi tietoja kuolinsyystä, tehdään vainajalle ruumiinavaus. Lääketieteellisen ruumiinavauksen tekeminen edellyttää vainajan omaisen tai muutoin läheisten henkilöiden suostumusta. Lääketieteen taudinmäärityksen ja hoidon tason ylläpidon kannalta on tärkeää, että ruumiinavauksia voidaan tehdä.

Oikeuslääketieteellinen kuolemansyynselvitys Vaikka kuolema olisi tapahtunut sairaalassakin, suoritetaan poliisin määräyksestä lakiin perustuva oikeuslääketieteellinen kuolemansyynselvitys, mikäli kuoleman ei tiedetä johtuneen sairaudesta kuoleman on aiheuttanut tai sen epäillään aiheuttaneen tapaturma, myrkytys, ammattitauti, itsemurha, hoitotoimenpide tai rikos kuolema on tapahtunut muuten yllättäen

Vainajalle suoritetaan ensin ulkotarkastus. Löydökset dokumentoidaan monin menetelmin, kuten esimerkiksi piirrosten, valokuvien, video- ja röntgentallenteiden avulla. Vainajalle suoritetaan ensin ulkotarkastus. Oikeuslääkäri Kaisa Lalu teki viime vuonna 700 ruumiinavausta. KUVA: Mika Ranta/ Helsingin Sanomat

OBDUKTIO ELI RUUMIINAVAUS Obduktiopreparaattori käynnistää ruumiinavauksen sahaamalla kallon auki ja poistamalla aivot ja aivolisäkkeen. Sitten tehdään avausviilto leuankärjestä häpyluuhun. Patologi ottaa erilleen eri elimet, punnitsee ne ja tarkastelee kudoksia. Tarvittaessa otetaan mikroskooppinäytteitä, erimerkiksi paloja kudoksista, mahan sisältöä tai verta. Niille tehdään myöhemmin analyyseja ja mikroskooppitutkimuksia. Lopuksi elimet ja aivot laitetaan takaisin vatsaonteloon ja vainaja ommellaan kiinni. Pää täytetään paperilla. Avaus tehdään siististi ja vainajaa kunnioittaen.

tarvittavia instrumentteja

otetaan histologisia näytteitä oikeuskemian ja oikeusbiologian (biokemian ja DNA-) näytteitä asbesti-, luuydin-, lasiais-, hius-, iho-, suu-, vagina-, peräsuoli-, isyys-, bakteeri- ja virusnäytteitä lisäksi jääleike-, tuore- ja kromosominäytteitä

HS 16.2.2010 Vuonna 2007 huumeita löytyi kaikkiaan noin 230 kuolleesta. Heidän kuolinsyynsä ei aina ollut huumeet, vaan osan kuolinsyy oli tapaturma, henkirikos tai itsemurha. Yliannoskuolemia oli runsas 140. Niihin vajaaseen puoleen liittyi myös alkoholi. Suuri osa yliannoskuolemista liittyy opioideihin kuten heroiiniin ja kodeiiniin. Myös metadonin aiheuttamat kuolemantapaukset ovat lisääntyneet selvästi aiemmasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL Helsingin yliopiston oikeuslääketieteellinen laitos

Sormenjäljet Ihmisen sormenjäljet kehittyvät neljännen raskauskuukauden aikana. Harjanteet ja poukamat alkavat kehittyä peukaloiden ja sormien ihosta. Tämän jälkeen ne pysyvät samanlaisina läpi koko elämän. Vahingoittuneenkin ihon sormenjäljet palautuvat ennalleen ihon parantuessa. Sormenjäljissä on tiettyä periytyvyyttä, mutta ne eivät periydy täysin samanlaisina vanhemmilta lapsille. Täysin samanlaisia sormenjälkiä ei tiedetä koskaan tavatun. Sormenjälkiä on käytetty rikostutkinnassa 1890-luvulta lähtien. Sormenjälkien kerääminen ja vertailu voi auttaa poliisia selvittämään rikospaikalla olleiden henkilöiden henkilöllisyyden. Yleensä sormenjälkiä jää tasaisille pinnoille esim. lasille. Nykyään sormenjälkiä voidaan kuitenkin löytää jopa ruumiista.

Sormenjäljet pinnoilla Näkyvät jäljet ovat jääneet johonkin aineeseen, kuten vereen, joka paljastaa ne paljaallekin silmälle. Jäljet jäävät, kun sormi koskettaa verta, likaa, mustetta tai rasvaa sileän pinnan päällä. Painautunut jälki on jäänyt johonkin pehmeään aineeseen, kuten vahaan, saveen tai maaliin. Siinä sormen kohoumat ovat painaumia ja toisinpäin. Painautuneet jäljet voidaan usein valokuvata suoraan pinnalta lisäämättä niihin mitään kemikaaleja. Sormenjälki on paljain silmin lähes näkymätön ja muodostuu hien, rasvan ja lian jäämistä. Se saadaan esille kemiallisin ja mekaanisin keinoin. Mekaanisesti sormenjälki voidaan tuoda esille sormenjälkijauheen avulla. Jauhe tarttuu pinnalle jääneeseen tahmeaan ainekseen, joka on peräisin sormen ihon kohoumista. Kemiallisesti sormenjälki voidaan saada esille pinnalle jääneiden aineiden kanssa reagoivan aineen avulla.  

Ennakkotehtäviä ennen Heurekan vierailua Ota itseltäsi peukalon sormenjälki paperille, siten että kostutat sormenpään ensin mustetyynyyn ja sitten painat jäljen paperiin. Ota myös kahden luokkatoverin jälki samaan paperiin. Merkitse paperiin mikä jälki on kenenkin sormesta. Yritä tutkia mitä tunnistettavia erikoispiirteitä jäljissäsi on. Ota jäljet mukaan näyttelyyn ja etsi sieltä sormenjäljistä löytyvää tietoa. Lisää siellä saamasi tiedot tähän paperiin. Näyttelyn jälkeen voit verrata löytämiäsi erikoispiirteitä oheiseen taulukkoon.

Kohoumatyypit Piste Haarautuma ja kaksoishaarau- tuma Vastakkaiset haarautumat Kolmipäinen haarautuma Päätös Risteys Lyhyt kohouma Saari Koukku Silta

DNA Suomessa poliisi voi suorittaa henkilökatsastuksen sellaiselle henkilölle, jota todennäköisin syin epäillään sellaisesta rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta, tai rattijuopumuksesta sekä huumausaineen käyttörikoksesta. Tässä yhteydessä epäillyltä otetaan DNA-näyte posken limakalvolta.

DNA Suomessa DNA-tutkimuksia tehdään niin henki- kuin omaisuusrikoksissakin. Rikostutkinnassa DNA:ta voi löytyä muun muassa siemennesteestä tai ihokudoksesta. DNA on erittäin luotettava todiste todistettaessa syytetyn syyllisyyttä. Epäillyn antamasta näytteestä määritetään epäillyn DNA-profiili, joka tallennetaan poliisin DNA-rekisteriin.

Epäillyn antamasta näytteestä määritetään epäillyn DNA-profiili, joka tallennetaan poliisin DNA-rekisteriin. Heurekan DNA-laboratoriossa tutkitaan, kenen hiuksia ja ihoa uhrin kynsien alta ja kellon rannekkeesta löytyi.

Kromatografia Kromatografia on kemiallinen menetelmä yhdisteiden eristämiseksi, puhdistamiseksi ja määrittämiseksi. Kromatografia perustuu siihen, että aineilla on erilainen koko, erilaiset kemialliset ominaisuudet sekä siihen, että aineiden liukoisuus eri liuottimiin vaihtelee.

Kromatografian avulla voidaan rikospaikalta tai rikoksen uhrista kerätyistä näytteistä selvittää niiden koostumusta ja erotella eri yhdisteitä.

Tutki opettajan johdolla, miten rikospaikalla saadaan verijäljet näkyviin. Tässä linkki Helsingin yliopiston kemian opetusyksikön sivulle, josta löytyy ohjeet otsikolla Luminesenssi, verijäljet:

Tutki paperikromatografian avulla vesiliukoisten tussien värikoostumuksia Leikkaa suodatinpaperista suorakulmion muotoinen pala, joka mahtuu pystyyn keitinlasiin. Mittaa paperin alareunasta 2 cm ja vedä viiva paperin poikki lyijykynällä. Piirrä lyijykynäviivalle 1 cm välein pisteet erivärisillä tusseilla. Aseta paperi keitinlasiin, jossa on 1 cm:n kerros vettä pohjalla. Paperissa olevien väritäplien täytyy olla vedenpinnan yläpuolella. Anna paperin olla keitinlasissa, kunnes värit eivät enää etene paperilla. Nyt voit tutkia, mistä väreistä tussivärit koostuvat.