Kappale 9 Linnut Fossiilinäyttöjen perusteella linnut ovat teropodien (dinosaurukset) erikoistunut alaryhmä. Yhteistä linnuille: hampaaton nokka, sulat/höyhenet, selkäranka, tasalämpöisyys, kaksijalkaisia, muniminen ja siivet.
Koko vaihtelee tulitikkuaskin kokoisesta kolibrista lähes kolmimetriseen strutsiin.
Linnuilla on erilaisia ekologisia lokeroita. ”eläimen ammatti ja osoite luonnossa” Ekologinen lokeroituminen vähentää lajien välistä kilpailua ravinnosta ja pesimäpaikoista (reviireistä). Väheneekö lajin sisäinen kilpailu?
Ekologinen lokeroituminen vaikuttaa linnun rakenteeseen: nokka ja kynnet ovat tärkeimmät työkalut.
Reviiri on pesimäalue. Reviiri vallataan laululla ja kaksintaisteluilla. Poikaset kasvatetaan reviirillä. Urokset valitsevat puolison laulullaan ja soidinlennoilla /-tansseilla.
Osa linnuista on hyönteissyöjiä kuten sivun 75 kuvassa puukiipijä. Pinsettinokka Osa on petoja s. 80 kanahaukka. Raatelunokka ja -kynnet Osa käyttää ravintonaan siemeniä kuten s. 78 isokäpylintu. Nokka on hyvin jykevä, lihasmaha korvaa hampaat.
Pöllöt ovat yöpetoja: hyvä kuulo ja näköaisti, äänetön lento ja raatelunokka ja –jalat tekevät pöllöistä tehokkaita saalistajia yön pimeydessä.
Muutto Osa linnuista on muuttolintuja, jotka saapuvat tänne kesäksi pesimään. Paikkalinnut, kuten naakat, eivät muuta. Muuttoa ohjaa hormonit, joihin vaikuttaa päivän pituus. Linnut suunnistavat Auringon, Maan magneettikentän, maaston muotojen ja tähtitaivaan avulla.
Opettele tunnistamaan kappaleen linnut.