Parisuhdeväkivallan varhaiset vaiheet Varhaisen puuttumisen hankkeiden suunnittelupäivä 25.9.2009 Ensi- ja turvakotien liitto Helsinki Tuula Tiainen & Annukka Hulkko

Parisuhdeväkivallan varhaiset vaiheet AAP -hanke lyhyesti AAP:n haastattelututkimus Parisuhdeväkivalta ja preventio Yhteenveto

1. AAP –hanke lyhyesti Hankkeen tavoitteena on parisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyn vahvistaminen ja ennaltaehkäisyä tukevien toiminta- ja työskentelymallien kehittäminen Pohjois-Karjalan alueella Hankkeessa on edetty parisuhdeväkivallan merkitysten ja prosessien sanoittamisen kautta preventiivisten, työyhteisökohtaisten toiminta- ja työskentelymallien kehittämiseen Hankkeen keskeisenä lähtökohtana on ollut kokemuksellisuuden (kokemuksellisen tiedon) kiinnittäminen osaksi parisuhdeväkivallan kategoriaa Kategoria: yleiskäsite, käsite Ongelmana: tutkimukselliset /teoreettiset kuvaukset yleistyksiä – yksinkertaistaminen sulkee ulkopuolelleen väkivaltaan liittyviä eroja – yleisistä kuvauksista itsensä tunnistaminen vaikeaa 1. AAP -hanke lyhyesti

2. AAP:n haastattelututkimus Parisuhdeväkivallan merkitysten ja prosessien sanoittamista on hankkeessa kartoitettu yksilö- ja fokusryhmähaastatteluilla 17 yksilöhaastatteluun osallistunutta (4+3 jatkoivat fokusryhmähaastatteluihin) Yksilöhaastattelukertoja 1-3/hlö, fokusryhmähaastatteluja 4-5/ryhmä Fokusryhmätyöskentely jatkuu: praktinen (tiedon saaminen ja työstäminen) ja emansipatorinen (vaikuttaminen kokemuksen kautta) intressi 2. AAP: haastattelututkimus

Teoreettinen viitekehys Kokemuksen tutkiminen Narratiivinen viitekehys Giorgin psykologisen fenomenologian analyysimenetelmä Avoin haastattelu, alustavat teemat Fokusryhmähaastatteluissa teemarunko, joka muodostettiin yksilöhaastattelujen pohjalta (tarkentaminen, syventäminen, tulkinnan vahvistaminen, osallisuuden vahvistaminen) Kokemuksen tutkiminen ja tiedon tuottaminen tarinoiden avulla – kerronnallisesti rakennetut ja välitetyt kokemukset – kokemuksen kuvaaminen mahdollisimman alkuperäisessä muodossa Analyysimenetelmä: 1) aineiston läpikäyminen – yleiskäsitys 2) merkitysyksiköt 3) yleisempään l. tieteellisempään muotoon muuttaminen l. yksikön keskeinen kokemuksellinen sisältö 4) merkitysverkosto l. sisällöllinen yhteys (toistuvuus) 5) yleinen merkitysverkosto /yleisempi taso) 2. AAP:n haastattelututkimus

Muut tutkimukset varhaisista merkeistä/vaiheista Esimerkkinä Short et al. (2000) tutkimus 168 naista (African American-White/urban-rural), ikäjakauma 18-50, fokusryhmähaastattelu Suhteen nopea eteneminen Suhteen alussa alkaneet kontrolloinnin ja eristämisen yritykset Mustasukkaisuus Miehen viehätysvoimaisuus Miehen ylimitoitetut ja kohtuuttomat hyväntahdon eleet naisen sukulaisia kohtaan Miehen ylimielinen ja loukkaava käytös muita naisia kohtaan Muiden syyttäminen omasta huonosta käyttäytymisestä ja epäonnistumisista Lapsuudenkodissa ilmennyt väkivalta Ennusmerkit tulevat väkivaltaisissa suhteissa harvoin esille yksittäisinä ilmiöinä: on todennäköistä, että ne limittyvät toisiinsa Short, L.M., McMahon, P.M., Chervin, D.D., Lezin, N., Sloop, K.S. & Dawkins, N. 2000. Survivor’s Identifications of Protective Factors and Early Warning Signs for Intimate Partner Violence. Violence Against Women, 6(3). 272-285. 2. AAP:n haastattelututkimus

Yhteenveto haastatteluista Haastatteluissa nousi selkeästi esiin neljä osa-aluetta, joiden kautta parisuhdeväkivallan varhaisia vaiheita voidaan tarkastella: Emootioiden ja käyttäytymisen taso Yksilölliset tekijät Parisuhdetekijät Elämäntilanne Emootioiden ja käyttäytymisen tason muutokset ovat kokemuksellisesti välittömiä ja sikäli varhaisten vaiheiden kannalta merkittävimpiä ilmiöitä, mutta useimmiten näiden kokemusten taustalla on erilaisia yksilöllisiin piirteisiin, parisuhteeseen sekä elämäntilanteeseen liittyviä tekijöitä -Erot ’tekijöiden’ ja ’uhrien’ välillä nousevat eksplikoidusti esille yksilöllisten, parisuhteeseen ja elämäntilanteeseen liittyvien tekijöiden osalta, mutta kokemukset ovat varsin yhteneviä emootioiden ja käyttäytymisen tason muutosten osalta (erot lähinnä kokemisen tulkinnassa ja mentalisaatioprosesseissa) - Tunnekokemukset samoja (pelko, hylkääminen, turvattomuus), merkitykset l. kokemisen tulkinta erilaista - Omaan tunnekokemukseen (tekijä) liitetään usein toisen kuviteltuja tunteita - Tunnekokemus: tunne, tunteen tulkinta ja reagointi (tulkinta tilanteessa – eri asiat saavat aikaan saman tunteen/tulkinnan) - Kokemisen tulkinta: sama kokemus, mutta eri tulkinta (esim. toinen ei tule sovittuna aikana hylkäämisen kokemus/asia ok) TAI ristiriita tunteisiin perustuvan kokemisen ja tämän kokemisen tulkinnan välillä (missä määrin kokemus liitetään ”minuuteen” /toiseen l. mikä lähtee itsestä – mikä toisesta l. liittääkö tunnekokemukseen toisen ”kuviteltuja” tunteita) - Mentalisaatioprosessi: omien ja toisen tunnetilojen erottaminen toisistaan – toisen minää uhkaavat tunnetilat – käyttäytymisen ymmärtäminen tunteiden, tarpeiden ja ajatusten kautta 2. AAP:n haastattelututkimus

Emootioiden ja käyttäytymisen taso Emootiosta (Norman K. Denzin fenomenologinen emootioteoria) ”Emootio on eletty, todelliseksi koettu, tiettyyn tilanteeseen ja aikaan kiinnittynyt kokemus, joka vaikuttaa toimijaan sekä kognitiivisesti ("se säteilee hänen tietoisuutensa virtaan") että fyysisesti, ja joka eletyksi tullessaan vie toimijan ja hänen kanssatoimijansa täysin uuteen ja muuntuneeseen todellisuuteen eli maailmaan.” Emotionaalisuus on ihmisten sisäistä ja välistä dialektista ajattelua ja toimintaa Emotionaalisuus on refleksiivistä ja itseään punnitsevaa ja tämän pohjalta uudestaan rakentuvaa Keskeiseksi parisuhdeväkivallan kontekstissa nousee siten emootion kokemus, emootion kognitiivinen arviointi ja tulkinta sekä emootion vaikutus toimintaan ja käyttäytymiseen Mistä puhutaan, kun puhutaan emootiosta…korostetaan emootion intersubjektiivistä ja muuttuvaa/dynaamista luonnetta 2. AAP:n haastattelututkimus

Emootioiden ja käyttäytymisen taso Emootioiden taso Pelko, uhka, epäusko; hämmennys, turvattomuus Ahdistuneisuus, arvottomuus; huonommuus, toivottomuus, torjunta; hylkääminen (yksinjääminen), keinottomuus; avuttomuus, voimattomuus, jännittyneisyys Syyllisyys, häpeä, varautuneisuus, sulkeutuneisuus Emootioiden kokemuksiin liittyy osaltaan myös vaikeus erottaa minän ja toisen mieltä/tunnetiloja, jolloin emootioita pyritään ulkoistamaan läheisiin ihmisiin (mentalisaatioprosessi)  ulkoistamisen vaikutukset sekä emootioiden (vrt. uhri) että käyttäytymisen (vrt. uhri ja tekijä) tasolla - Mentalisaatioprosessi: omien ja toisen tunnetilojen erottaminen toisistaan – toisen minää uhkaavat tunnetilat – käyttäytymisen ymmärtäminen tunteiden, tarpeiden ja ajatusten kautta – mikä lähtee itsestä, mikä toisesta - Ulkoistaminen ja emootiot (uhri): tekijän tarinasta uhrin tarina - Ulkoistaminen ja emootiot (uhri+tekijä): uhri ottaa vastuun ja vv arkipäiväistyy – tekijä saa vahvistusta ajatuksilleen kehä 2. AAP:n haastattelututkimus

Emootioiden ja käyttäytymisen taso Em. emootioiden kokemukset johtavat uhreilla useimmiten ennakointiin ja varovaisuuteen Tekijöiden kohdalla em. emootioiden kokemukset toimivat ns. provosoivina tilannevihjeinä, jotka useimmiten laukaisevat/ylläpitävät väkivaltaista käyttäytymistä (väkivaltainen käyttäytyminen merkityksellistyy tällöin itseä suojaavana ja puolustavana toimintana) Muutoksiin liittyy oleellisesti myös uhrin vastuunottaminen kumppanin väkivaltaisesta käyttäytymisestä (tilannetekijöiden muutos saattaa johtaa myös uhrin väkivalt. käytt.) sekä väkivallan asteittainen arkipäiväistyminen 2. AAP:n haastattelututkimus

Yksilölliset tekijät Yksilön kehityksestä yleisesti Yksilön kehitystä säätelevät sekä universaalit että kontekstuaaliset tekijät Yksilön kehitystä voidaan tarkastella sekä kognitiivisen, emotionaalisen, sosiaalisen että persoonallisuuden kehityksen näkökulmasta Eksplisiittiset (esim. kasvatus) ja implisiittiset (esim. sos. roolit) tapahtumat Normatiiviset ja ei-normatiiviset tapahtumat Keskeiseksi parisuhdeväkivallan kontekstissa nousee niiden tekijöiden tarkastelu, joita väkivaltaiseen käyttäytymiseen liitetään yksilötasolla 2. AAP:n haastattelututkimus

Yksilölliset tekijät Tunne-elämän epävakaus: impulsiivisuus, nopeat tunnetilojen muutokset, konfrontaatiohakuisuus (ehdottomuus) Narsistiset ulottuvuudet: empaattisuuden puute, kylmyys; julmuus, ylimielinen; röyhkeä; loukkaava käytös Epäluuloisuus ja huomionhakuisuus: kuvitelmat kumppanin muista suhteista, läsnä- ja saatavilla olemisen vaatiminen Ristiriitainen minäkokemus: subjektiivinen kokemus itsestä ja elämästä ristiriitainen (kaikkivoipaisuus – arvottomuus; neuvottomuus)  elämänrakenteen ja ’minän’ tavoitteiden/pyrkimysten välinen ristiriita Elämänrakenne: mihin satsataan, mikä tärkeää, mikä puuttuu (Levinson) – elämänrakenne ei vastaa minän tavoitteita ja pyrkimyksiä 2. AAP:n haastattelututkimus

Parisuhdetekijät Parisuhteesta yleisesti Parisuhde merkittävä osa elämänkulkua  valtaosa, n. 90-95%, solmii parisuhteen Parisuhteen laatu keskeisin aikuisuuden psyykkisen hyvinvoinnin tekijä (Perho&Korhonen 2008) Keskeiseksi nousee se, minkälaisia ilmiöitä/asioita/tekijöitä itse väkivaltaiseen suhteeseen liitetään (so. kokemus väkivaltaisesta suhteesta sinänsä) Eli aika monella on jo se yksi riskitekijä, jos ajatellaan parisuhdeväkivaltaa 2. AAP:n haastattelututkimus

Parisuhdetekijät Kontrollikäyttäytyminen ja epäsymmetrinen valta-asetelma: hallinta; määrääminen, elintilan kaventaminen; eristäminen, mitätöinti; nöyryyttäminen; alistaminen Konfliktitilanteiden vuorovaikutusmallit: kommunikointiongelmat (yksipuolisuus; ehdottomuus; keskeneräisyys), syyllistäminen, parisuhde ’taistelukenttänä’ Parisuhteen epävakaus ja kiintymystyylit: ennakoimattomuus; yllätyksellisyys, suhteen intensiteetti ja kiintymyksen perusta (ristiriita takertumisen/riippuvuuden ja toisaalta eriytymisen/välimatkan välillä) Kahta jälkimmäistä voidaan oikeastaan pitää alisteisina kontrollikäyttäytymiselle ja epäsymmetriselle valta-asetelmalle 2. AAP:n haastattelututkimus

Elämäntilanne Elämäntilanteesta yleisesti Yksilö voi omilla valinnoillaan ja päätöksillään suunnata elämäänsä Toisaalta yhteiskunta reagoi aktiivisesti yksilöihin: karsii ja valikoi, asettaa normeja ja odotuksia sekä ihanteita ja esikuvia Erilaisia ulottuvuuksia: siirtymät, kriisit, elämänrakenne, kehitystehtävät, käännekohdat Parisuhdeväkivallan kannalta keskeistä on niiden elämäntilanteiden- ja tapahtumien tarkasteleminen, joiden koetaan osaltaan vaikuttavan väkivaltaiseen käyttäytymiseen omassa parisuhteessa Yksilön kehitys yhteiskunnassa – ristiriita/jännite siirtymä: roolimuutos, elämänrakenteen muutos (perisuhde, vanhemmuus, työelämä jne) kriisi: traumaattinen, odottamaton tapahtuma tai pysyvä vaikea olosuhde – mielenrauha koetteilla kehitystehtävä: mitä odotetaan – mitä vaaditaan (esim. keski-iässä pärjääminen ja jaksaminen ammatissa) - tiettyihin elämänvaiheisiin/tilanteisiin liittyvä ratkaisu, jotta päästään eteenpäin kehityksessä käännekohta: tapahtuma, joka muuttaa kehityspolun suuntaa (avaa mahdollisuuksia, muuttaa ympäristöä, muuttaa minäkäsitystä tai suhtautumista toisiin ihmisiin) 2. AAP:n haastattelututkimus

Elämäntilanne Elämänrakenteeseen liittyvät ongelmat ja ristiriidat: siirtymät ja roolimuutokset, erilaiset kriisit (traumaattiseksi l. kielteiseksi koettu tapahtuma) Stressikokemukset: väsyminen; uupuminen, suorittaminen; kilpailu, elämänhallinta; coping-keinot (ongelmaratkaisu-emootionsäätely-arviointi) 2. AAP:n haastattelututkimus

Muut tekijät Alkoholi-, päihde- ja mielenterveysongelmat Aikaisemmissa suhteissa ilmennyt väkivalta Suhteen nopea eteneminen Lapsuudenkodin ongelmat 2. AAP:n haastattelututkimus

3. Parisuhdeväkivalta ja preventio Preventiosta Ennakoitavissa olevien, epäsuotuisten ja kielteisten tapahtumien ehkäiseminen Tehokkaiden ja vaikuttavien palveluiden ja toimenpiteiden ylläpitäminen Suotavien tilanteiden, asioiden ja olotilojen edistäminen (Bloom 1981; Bloom&Gullotta 2003) 3. Parisuhdeväkivalta ja preventio

Prevention muodot Primaaripreventio Ensisijaiset toimet (alttius) Väkivallan ehkäisy ennen sen esiintymistä Sekundaaripreventio (oireilu) Toissijaiset toimet Välitön reagointi väkivaltaan Tertiaaripreventio (kroonistuminen) Korjaavat toimet Väkivallan vaikutusten lieventäminen, uusimisen/jatkumisen ehkäiseminen 3. Parisuhdeväkivalta ja preventio

Prevention kohteet/kohderyhmät Koko väestö ja/tai erilaiset ryhmät (riskitekijöistä riippumatta) Yleiset toimet: tiedotus, valistus Riskiryhmät (yksi tai useampi riskitekijä) Valikoidut toimet: esim. vanhemmuuteen liittyvät taidot Tekijät/uhrit Toimenpiteeseen ohjaaminen: hoitoonohjaus (paikallinen, kansallinen, ja globaali taso) 3. Parisuhdeväkivalta ja preventio

Riskitekijät Määrittyy ympäristössä tai yksilössä itsessään olevana tekijänä, joka vaikuttaa kielteisesti kehitykseen  riskitekijät lisäävät epäsuotuisan kehityksen todennäköisyyttä (alttius kasvaa) Riskitekijän vaikutus erilaista eri kehitysvaiheissa ja elämäntilanteissa Reagoinnissa sekä yksilöllisiä että yksilöiden välisiä eroja Kontekstisidonnaisuus: sama tekijä voi lisätä riskikehityksen todennäköisyyttä yhdessä kontekstissa ja vähentää toisessa Haavoittuvuus l. herkkyys riskitekijöille Teorioista ja meidänkin aineistosta voidaan johtaa ns. riskitekijöitä mitä tulee varhaisiin vaiheisiin, mutta riskitekijäajattelulla on omat rajoituksensa… 3. Parisuhdeväkivalta ja preventio

Suojaavat tekijät Tekijä, joka suojaa riskitekijöiden vaikutuksilta - kumoaa riskitekijöiden vaikutuksen Tukee myönteistä kehitystä riskeistä huolimatta Ei tarkoita altistavien tai riskitekijöiden puutetta Ei tarkoita miellyttävää, mukavaa tapahtumaa Tekijällä voi olla suojaava vaikutus yhdessä kontekstissa, riskivaikutus toisessa kontekstissa (esim. sosiaalinen eristäytyneisyys) Suojaavan tekijän olemassaolo on erotettava sen vaikutuksesta Coping-keinot, suojaavat prosessit, selviytymiskyky, käännekohdat - Suojaavaa tekijää ei ole ilman riskiä tai kykyä käyttää sitä hyväksi 3. Parisuhdeväkivalta ja preventio

Riski- ja suojaavat tekijät Parisuhdeväkivallan kannalta oleellista on toisaalta eri tason riski- ja suojaavien tekijöiden tunnistaminen, toisaalta ’riski- ja suojaavien tekijöiden profiloinnin’ rajoitusten ymmärtäminen (preventiivisestä näkökulmasta katsottuna kokemus ja kokemuksellisuus ensisijaisia) Yhteenvetona riski- ja suojaavista tekijöistä ekologisen viitekehyksen mielekkyys 3. Parisuhdeväkivalta ja preventio

4. Yhteenveto Yhteenveto: kuvio s.20 4. Yhteenveto

Esimerkkejä yhteistyöstä Yleisenä tavoitteena on ollut työn fokuksen siirtäminen ennaltaehkäisyyn sekä varhaisen vaiheen tunnistamiseen ja puuttumiseen Mukana erilaisia työyhteisöjä (mm. SRK, päiväkoti, neuvola)

Esimerkkejä yhteistyöstä Tikkamäen vuoropäiväkoti Tavoitteena sekä verkostoyhteistyön että käytännön toimintamallien vahvistaminen niissä tilanteissa, joissa herää huoli lapsen/perheen/parisuhteen hyvinvoinnista Hyvinvointiin ja verkostoyhteistyöhön liittyvien kysymysten tarkastelu parisuhdeväkivallan kontekstissa: Prevention tasona perhe/yhteisö Sekundaaripreventioon painottuva (välitön reagointi) Preventiiviset toimet kohdistuvat parisuhteeseen, perhe-elämään ja perheen hyvinvointiin (näkökulma sosiaalipsykologinen/vuorovaikutuksellinen)

Esimerkkejä yhteistyöstä Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaajat Tavoitteena nuorisotyöntekijöiden ammatillisen osaamisen ja työkäytäntöjen vahvistaminen parisuhdeväkivaltaan liittyvissä kysymyksissä, jotta työn fokusta pystytään siirtämään selkeästi ennaltaehkäisemiseen ja varhaiseen puuttumiseen Ammatilliseen osaamiseen ja työkäytäntöihin liittyvien kysymysten tarkastelu parisuhdeväkivallan kontekstissa: Prevention tasona yksilö/yhteisö/yhteiskunta Primaari- ja sekundaaripreventioon painottuva (ennaltaehkäisy-reagointi) Preventiiviset toimet kohdistuvat ensisijaisesti arvoihin, asenteisiin, pari/seurustelusuhteeseen ja psyykkiseen hyvinvointiin