Ehkä tuo osallisuus on juurikin avainsana. Sen sijaan, että valmentaja tai opettaja kertoo mitä pitää tehdä, pitäisi luoda sellaiset puitteet, jotka tukevat nuorten omaehtoisia liikuntaharrastuksia. Omasta mielestäni koululiikunnan parhautta olivat ne tunnit, jolloin sai valita meneekö uimaan, luistelemaan, hiihtämään, karatetunnille vai kiipeilemään. Mieluummin käytän miljoonan lähiliikuntapaikkojen kehittämiseen kuin uusien hallien rakentamiseen. Lisäksi liikuntaviestinnässä pitäisi välttää pakottamista. Jos joku koko ajan kuiskuttelee korvaan, että liikkukaa, liikkukaa, niin moni menee mieluummin vaikka kiusallaankin snägärille.”