Luuk. 21:1-4 Luukkaan evankeliumin luvussa 21 Jeesus opettaa maailmanhistorian viimeisistä tapahtumista ja niitä edeltävistä ennusmerkeistä. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen pastori@tunti.com. Jeesus käänsi katseensa uhriarkkuun päin ja näki rikkaiden panevan siihen lahjoja. Hän näki myös, kuinka eräs köyhä leskivaimo pani arkkuun kaksi pientä lanttia. Hän sanoi: "Totisesti: tämä köyhä leski antoi enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki nuo muut antoivat lahjansa liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi." (Luuk. 21:1-4) Lyhyt kertomus köyhän lesken uhrista opettaa uhraamisen merkityksestä. Tärkeintä ei ole, kuinka paljon antaa, vaan millä mielellä antaa. Leski halusi sydämestään antaa vähät rahansa Jumalan valtakunnan työlle, vaikka se merkitsi hänelle – ainakin inhimillisesti laskien – entistä suurempia taloudellisia vaikeuksia.

Luuk. 21:5-9 Kun jotkut ihastelivat temppeliä, sen kauniita kiviä ja näkyville pantuja lahjoja, Jeesus sanoi: "Tulee aika, jolloin kaikki tämä, mitä te nyt katselette, revitään maahan. Tähän ei jää kiveä kiven päälle." (Luuk. 21:5-6) Jerusalemin temppeli oli upea rakennus, jota ihmiset tulivat ihastelemaan pitkien matkojen takaa. Samalla se oli juutalaisen uskon keskus ja Jumalan läsnäolon paikka kansan keskellä. Jeesuksen sanat temppelin hajottamisesta varmasti järkyttivät kuulijoita. Jeesuksen vastustajien mielestä nämä sanat olivat loukkaus koko juutalaista uskoa vastaan. Jotkut kysyivät: "Opettaja, milloin tämä kaikki tapahtuu? Mikä on merkkinä siitä, että se aika on tulossa?" Jeesus sanoi: "Varokaa, ettei teitä johdeta harhaan. Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: 'Minä se olen', ja: 'Aika on tullut.' Mutta älkää lähtekö heidän peräänsä. Ja kun kuulette sodista ja levottomuuksista, älkää hätääntykö. Näin täytyy ensin käydä, mutta loppu ei tule vielä silloin." (Luuk. 21:7-9) Nyt keskustelu kääntyy maailmanhistorian viimeisiin tapahtumiin. Jeesuksen kuulijat haluavat tietää ennusmerkit, jotta voisivat varautua tulevaan. Jeesus puhuukin paljon ennusmerkeistä, mutta kaikkein tärkeintä on kuitenkin, ettei kukaan saa johtaa uskovia harhaan. Raamattu opettaa monessa kohdassa, miten viimeisinä aikoina on paljon eksytyksiä, ja monet eksyvätkin. Viimeisiin aikoihin kuuluu myös sotien ja levottomuksien lisääntyminen. Jeesus ei luvannut rauhaa maan päälle, ennemmin päin vastoin. Pelottavat asiat ovat kuitenkin osa Jumalan pelastussuunnitelman toteutumista, ja siksi Jumalan omien ei tarvitse pelätä.

Luuk. 21:10-15 Ja hän jatkoi: "Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on suuria maanjäristyksiä, nälänhätää ja ruttotauteja. Kauhistuttavia asioita tapahtuu, ja taivaalla näkyy suuria ennusmerkkejä. (Luuk. 21:10-11) Sotia ja luonnonmullistuksia on toki aina ollut, mutta viimeisinä aikoina ne lisääntyvät ja tulevat entistä tuhoisammiksi. Monet Jeesuksen kuvaamista asioista ovat tänä päivänä arkipäivää suurelle osalle maailman ihmisistä. Turvallisessa hyvinvointi-Suomessa on vaikea käsittää, miten miljoonat elävät nälän, sairauksien, tulvien, maanjäristysten ja sotien keskellä. "Mutta jo ennen tätä teidän kimppuunne käydään ja teitä vainotaan. Teitä viedään tuomiolle synagogiin, teitä teljetään vankilaan, te joudutte kuninkaiden ja maaherrojen eteen minun nimeni tähden. Näin te saatte tilaisuuden todistaa minusta. Painakaa vain mieleenne, että teidän ei tule etukäteen miettiä, miten itseänne puolustatte. Minä annan teille viisauden puhua niin, ettei yksikään vastustajanne kykene kiistämään eikä kumoamaan sanojanne. (Luuk. 21:12-15) Viimeisiin aikoihin kuuluu myös kristittyjen vainoaminen. Tosin, tämäkin on ollut aina totta, ja jo ensimmäiset kristityt joutuivat uskonsa tähden kärsimään paljon, jopa marttyyrikuoleman. Tänä päivänä varsinkin joissakin muslimimaissa kristillinen usko on kovan rangaistuksen uhalla kielletty, mutta vanhoissa kristityissäkin maissa – jopa Suomessa – liian innokkaasta Raamattuun uskomisesta voi saada elämäänsä suuria vaikeuksia. Taas Jeesus rohkaisee omiaan olemaan pelkäämättä. Hän ei jätä yksin vainon keskellä, vaan hän voi kääntää vainotkin Jumalan valtakunnan voitoksi.

Luuk. 21:16-24 "Jopa teidän vanhempanne, veljenne, sukulaisenne ja ystävänne luovuttavat teidät viranomaisille, ja muutamia teistä surmataan. Kaikki vihaavat teitä minun nimeni tähden. Mutta edes hiuskarva päästänne ei mene hukkaan. Pysykää lujina, niin voitatte omaksenne elämän. (Luuk. 21:16-19) Kaikkein kovinta on, kun lähipiirissä – jopa omassa perheessä – joutuu uskonsa tähden kiusatuksi tai vainotuksi. Taas Jeesus rohkaisee muistuttamalla, että Jumala tietää ja tuntee omansa eikä ole kaukana heistä vaikeimmillakaan hetkillä. Lujana pysyminen on yksinkertaisesti uskossa pysymistä vaikeuksista huolimatta. On hyvä pitää mielessä, mikä voittopakinto odottaa uskovia: ikuinen elämä. "Kun te näette Jerusalemin olevan sotajoukkojen piirittämä, silloin tiedätte, että sen hävitys on lähellä. Silloin on kaikkien Juudeassa asuvien paettava vuorille. Niiden, jotka ovat kaupungissa, on lähdettävä sieltä, eikä maaseudulla olevien pidä tulla kaupunkiin. Sillä ne päivät ovat koston päiviä: kaikki, mitä on kirjoitettu, käy toteen. Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät! Tähän maahan tulee suuri hätä, ja tätä kansaa kohtaa viha. Monet surmataan miekan terällä, toiset viedään vangiksi kaikkien kansojen sekaan, ja vieraat kansat polkevat Jerusalemia, kunnes niille annettu aika täyttyy. (Luuk. 21:20-24) Nyt Jeesus palaa hetkeksi lähitulevaisuuden tapahtumiin. Jerusalem oli sotapäällikkö Tituksen johtamien roomalaisten sotajoukkojen piirittämä vuonna 70 jKr, ja lopulta kaupunki ja sen temppeli tuhottiin maan tasalle. Roomalaiset toteuttivat kaupungissa järkyttävän verilöylyn, mutta Jerusalmin kristityt säästyivät, koska he olivat Jeesuksen kehotuksen mukaisesti paenneet kaupungista ajoissa.

Luuk. 21:25-33 "Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." (Luuk. 21:25-28) Takaisin maailmanhistorian loppuvaiheisiin. Mitä ovat auringossa, kuussa ja tähdissä näkyvät merkit, sen aika näyttää. Joka tapauksessa suuri ahdistus ja pelko valtaavat koko ihmiskunnan, mutta taas Jeesus rohkaisee omiaan nostamaan päänsä. He osaavat nähdä pelottavissa merkeissä lupauksen siitä, että pian Jeesus tulee takaisin noutamaan omansa kotiin. Hän esitti heille myös vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. (Luuk. 21:29-33) Vertaus lehteen puhkeavasta viikunapuusta on usein ymmärretty ennustukseksi Israelin elpymisestä. Tässä yhteydessä vertaus kuitenkin tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että erilaiset lopun merkit ovat kuin puuhun puhkeavia lehtiä, joista kuka tahansa voi päätellä, että kesä – siis Jeesuksen toinen tulemus - on lähellä. Vaikeaksi on koettu Jeesuksen sana siitä, että ”tämä sukupolvi ei katoa.” Ehkä tämä sana kuuluu lähinnä Jerusalemin tuhon ennustukseen. Jeesuksen ajan sukupolvesta monet saivat nähdä – tai joutuivat näkemään – miten Pyhä Kaupunki valloitettiin ja tuhottiin.

Luuk. 21:34-38 Opetus: Ville Auvinen "Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät niin kuin ansa. Sitä päivää ei vältä yksikään, joka maan päällä elää. Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä." Päivät Jeesus opetti temppelissä, mutta illalla hän aina lähti sieltä ja vietti yönsä vuorella, jota sanotaan Öljymäeksi. Jo varhain aamulla kansa tuli temppeliin hänen luokseen kuulemaan häntä. (Luuk. 21:34-38) Opetuksen viimeisistä tapahtumista Jeesus päättää kehotukseen valvoa – siis olla valmiina kun hän tulee takaisin. Valmiina oleminen on yksinkertaisesti elämistä uskossa ja anteeksiantamuksessa.