Muistoissa...

Mun sydämeni tänne jää Kun aika on mun mennä pois Syystuuli vaan soi lauluaan Kuin kaiken tietää vois Mun sydämeni tänne jää Aina asuinpaikalleen Vaik' itse saan vain viivähtää Kesäiltaan viimeiseen Kun mennyt oon, niin kuulet Vain kuiskeen rantamainingin Jos uskot enemmän, kuin luulet Siinä sua tervehdin

Sä kevään näät taas kerran Ja kuulet laulut lintujen Jos herkistyt ees hetken verran Silloin ymmärrät sen Mun sydämeni tänne jää Se lähelläsi aina on Sen tavoitat, jos haluat Vaik' maa ois lohduton. -Katri Helena-

Hero

Hero ja Blackie

Minä ja Hero

Siru

Lili

Jami syntyi 13.6.98. Nukkui ikuiseen uneen 12.1.09

Niin vaikeni ääni tassujen, sammui liekki suuren sydämen. Jätti suuren surun, aivan valtavan, sisintä hiljaa aivan kuin riipien kalvavan. Poissa on katse tummien silmien, poissa on se suuri viisaus, sitä enää näe en. Muistoissa juokset rinnalla rakkaiden ystävien!

Pppprrrr.....

Viiru, syntyi vuonna 2004, katosi elokuussa 2009.

kuoli tapaturmaisesti 4.3.2010. Pyry, Biekkas Barfi. Syntyi 17.1.2010, kuoli tapaturmaisesti 4.3.2010.

Oi kultaisin, tää on kylmä maa, Et sydäntäs palelluttaa saa, Niin tahtoisin kanssas kulkea, Ja pahalta silmäs sulkea... Mut viereltäin mun, täytyy nyt sun Kääntyä pois. Sun taivaalles laulan auringon, Sun kasvoilles kuutamon, Sun sudämes olkoon karttasi, Sun muistosi, sun kotisi.. Siel ootan sua ainiaan.

Kauniimpi kuin itse elämä, oli tämä suloistakin suloisempi ystävä.

Yhtä pörröinen kuin äitinsä pienenä, Oli tämä suloinen ystävä.

Elämä voi tuoda tullessaan paljon surua, paljon iloa, paljon siltä väliltä. Muistot säilyvät ja lievittävät sydämen haavoja. Iloitkaa hetkistä, niistä hyvistä tapahtumista, jotka tapahtuvat juuri nyt.

Käy enkeli vieressäs taivaan rantaan, on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa. Et suruja tunne taivaan tiellä, on monet rakkaat vastassa siellä. Sinä elät myöskin keskellämme, koska säilyt aina sydämissämme.

Melkein 18 vuotta saimme tuntea hänet. Roope kuoli 26.7.2010. Melkein 18 vuotta saimme tuntea hänet. Nukahti ikiuneen, syliini, vanhuuden väsyttämänä.

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yht´äkkiä huomaa se päättyikin tähän. On paikkasi tyhjä ja korvaamaton, ja kaipuu suuri sanaton.

Pörri Syntyi 3.7.2009 Jäi auton alle ja kuoli 7.3.2011.

Saanan oma Pörröinen Ystävä..

Pörri nautti lämmöstä ja läheisyydestä. Käpertyi kaulalle nukkumaan, kehräten kuuluvasti. Hipaisten tassulla hellästi. Kuin pörröinen kehräävä huivi, halusi olla aina vieressä, kehräten lämpöä ja rakkautta.

Arttu, Tejakes Namahu. Syntyi 4.2.2003, Kuoli 9.5.2011.

Arttu oli ensimmäinen Tiibetinmastiffini. Rauhallinen, viisas ja erittäin rohkea. Arttu, pieni viisas koirani. Joka oli Arvokkuudeltaan suurempi kuin kukaan muu. Toista samanlaista ei koskaan tule.

Se, mitä olimme, olemme nyt. Se, mitä meillä oli, on edelleen Se, mitä olimme, olemme nyt. Se, mitä meillä oli, on edelleen. Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä. Kun siis kuljen metsässä, jossa kuljimme yhdessä ja etsin aurinkoiselta pientareelta varjoasi, kun pysähdyn kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen ja kädelläni etsin tapani mukaan sinua, enkä enää löydä ja tunnen surun hiipivän sydämeeni, olen hiljaa. Suljen silmäni. Odotan, rauhoitun…. Ja kuuntelen sinun hengityksesi tuhinaa sydämessäni. Tunnen pehmeän karvan kädelläni, sydämmessäni… Et ole poissa, kuljet mukanani, aina minussa.