Luuk. 1:39-40 Arvoisa Sisärengaslainen, Luukkaan evankeliumin ensimmäisen luvun loppupuolella Jeesus ja Johannes Kastaja ”tapaavat” toisensa ensimmäisen kerran, ja Maria ja Sakarias ylistävät Jumalaa tämän suurista teoista. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. (Luuk. 1:39-40) Maria lähtee runsaan sadan kilometrin matkalle tapaaman sukulaistaan Elisabetia. Ehkäpä hän haluaa heti saada varmuuden siitä, että enkelin viesti pitää paikkansa ja vanha Elisabet odottaa lasta.

Luuk. 1:41-50 Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!" (Luuk. 1:41-45) Jumalan suuren suunnitelman keskushahmot, Johannes ja Jeesus, kohtaavat ja tunnistavat toisensa jo ollessaan äitiensä kohdussa. Heidän seuraavasta kohtaamisestaan kerrotaankin vasta siinä yhteydessä, kun Johannes kastaa noin 30 vuotiaan Jeesuksen. Elisabetin raskaus on Marialle merkkinä siitä, että myös enkelin häntä koskeva ilmoitus oli totta. Pyhän Hengen täyttämä Elisabet vahvistaa vielä Marialle Jumalan antaman lupauksen. Silloin Maria sanoi: Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät. (Luuk. 1:46-50) Marian kiitosvirsi muistuttaa tyyliltään vanhan testamentin psalmeja tai vaikkapa Hannan kiitosvirttä (1. Sam. 2:1-10). Maria on varmaan kotonaan rukoillut ja laulanut psalmeja, ja siksi hän ilmaisee oman kiitoksensa niiden mallin mukaan. Marian ylistyksen aihe on erityisesti se, että suuri ja pyhä Jumala on valinnut hänet, alhaisen nuoren tytön, Poikansa äidiksi. Hän tuskin vielä täysin ymmärtää, mitä kaikkea Jumalan suunnitelma pitää sisällään, mutta hän aavistaa jo sen, että sillä, mitä hänelle nyt on tapahtunut, on merkitystä kaikille tulevillekin sukupolville.

Luuk. 1:51-56 Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois. (Luuk. 1:51-53) Jo Vanhan testamentin profeetat ennustivat, että Jumala pitää huolen heikoista ja köyhistä, ja rikkaat ja vallanpitäjät jäävät Jumalan valtakunnan ulkopuolelle (esim. Hes. 34:15-16), ja tämän ennustuksen toteutumisessa on Daavidin jälkeläisellä keskeinen rooli (Hes. 34:23-2). Nyt Maria kantaa kohdussaan luvattua Daavidin jälkeläistä. Nyt on koittamassa se aika, jolloin Jumala korottaa sorretut ja tuo kansansa keskelle oikeudenmukaisuuden. Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista, hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut. Maria viipyi Elisabetin luona noin kolme kuukautta ja palasi sitten kotiinsa. (Luuk. 1:54- 56) Maria oli niitä maan hiljaisia ja hurskaita, jotka yhä luottivat Jumalan lupauksiin ja odottivat niiden toteutumista. Vanhan liiton aikana Jumala oli monta kertaa luvannut olla uskollinen kansaansa Israelia kohtaan, ja hän oli antanut kansalleen lukemattomia lupauksia tulevasta pelastuksen ajasta. Vuosisadat lupausten toteutumista oli odotettu, ja monet olivat varmaan jo väsyneet odottamaan. Nyt Jumala kuitenkin – vihdoin – oli toteuttamassa lupauksiaan, kun Maria kantoi kohdussaan Jumalan poikaa ja Daavidin jälkeläistä, messiasta.

Luuk. 1:57-64 Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: "Ei, hänen nimekseen tulee Johannes." Toiset sanoivat: "Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä." He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: "Hänen nimensä on Johannes." Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa. (Luuk. 1:57-64) Pian Marian lähdön jälkeen Elisabet synnytti pojan. Mooseksen lain mukaan poika ympärileikattiin 8 päivän ikäisenä ja niin hänestä tuli Jumalan kansan jäsen (1. Moos 17:9-14). Ympärileikkauksen yhteydessä lapsi sai nimen. Tavallista oli antaa esikoispojalle isän nimi, mutta Jumala oli jo temppelissä ilmoittanut Sakariaalle, että pojan nimeksi tulisi Johannes. Juutalaisille nimellä oli suuri merkitys, ja nimet yleensä tarkoittivat jotakin. Nimi ’Johannes’ tarkoittaa ’Jumala on armollinen’.

Luuk. 1:65-70 Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen yllään. (Luuk. 1:65-66) Sakariaalle ja hänen perheelleen tapahtuneet ihmeelliset asiat saivat ihmiset hämmästyksen, jopa pelon valtaan. Ihmiset ymmärsivät Jumalan nyt puuttuneen erityisellä tavalla kansansa elämään. Sakarias, lapsen isä, täyttyi Pyhällä Hengellä ja puhui profeetallisin sanoin: - Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala! Armossaan hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen. Väkevän pelastajan hän on nostanut meille palvelijansa Daavidin suvusta, niin kuin hän ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla. (Luuk. 1:67-70) Marian tavoin nyt myös vanha Sakarias ylistää Jumalaa Vanhan testamentin esikuvien mukaisesti. Sakariaan ylistyksen aiheena ole niinkään hänen oman poikansa Johanneksen syntymä, vaan Marian kohussa kasvava Jumalan poika. Pyhä Henki antoi Sakariaalle sen ymmärryksen, että nyt Vanhan testamentin messias- lupaukset, joiden täyttymistä oli kauan odotettu, olivat vihdoin toteutumassa.

Luuk.1:71-80 Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien.Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen. Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle. Lapsi kasvoi ja vahvistui Hengessä. Hän oli autiomaassa siihen päivään saakka, jolloin hänen oli määrä astua Israelin eteen. (Luuk. 1:76-80) Profeettana Sakarias näkee myös jo etukäteen oman poikansa elämäntehtävän. Johannes on oleva tienraivaaja, joka valmistaa kansan Herralle Jeesukselle. Näin Johanneksessa täyttyivät Vanhan testamentin ennustukset (Jes. 40:3-5; Mal. 3:1; 22-24)Johanneksen elämänvaiheista syntymän ja julkisuuteen astumisen välisenä aikana ei paljoa tiedetä. On ajateltu, että viittaus hänen olemiseensa autiomaassa voisi tarkoittaa sitä, että hän oli ainakin jollain tavalla yhteyksissä Qumranissa asuvaan luostariyhteisöön. Hän on pelastanut meidät vihollistemme vallasta, kaikkien vihamiestemme käsistä. Hän on nyt osoittanut laupeutensa, uskollisuutensa isiämme kohtaan. Hän on pitänyt mielessään pyhän liittonsa, valan, jonka hän isällemme Abrahamille vannoi. Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kikkina elämämme päivinä. (Luuk. 1:71-75) Messiaan odotettiin olevan suuri kuningas, joka vapauttaa Israelin kansan vihollisten vallasta. Mahtoiko Sakariaskaan vielä ymmärtää, että Jeesus- Messias tuli vapauttamaan ihmiset hengellisten vihollisten, synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Joka tapauksessa Sakarias ylistää Jumalaa hänen uskollisuudestaan. Uskollisuus on Jumalan yksi keskeisimmistä piirteistä. Opetus: Ville Auvinen