Uskonnollisuus Suomessa ”Belonging without attending” Lähde: Uskonnollisuus Suomessa, KTK

13% ei kuulu mihinkään Luterilaiseen kirkkoon kuului 81,7 prosenttia Rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin noin 66 800 suomalaista eli 1,3 % väestöstä. 1% kuuluu ortodoksiseen kirkkon Suomalaisista 13 % ei kuulu mihinkään rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan. Heidän määränsä on hiljalleen noussut. Lukuun sisältyy kuitenkin jonkin verran myös rekisteröimättömiin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvia, kuten noin 50 000 helluntaiseurakuntien jäsentä. .

51% kokee saavansa uskostaan apua ja voimaa World Values 2000 -tutkimuksen mukaan lähes kaksi kolmesta (61 %) suomalaisesta pitää itseään uskonnollisena ihmisenä. Puolet (51 %) suomalaisista kokee saavansa uskonnosta apua ja voimaa. Kolme neljäsosaa (74 %) suomalaisesta sanoo uskovansa jollain tavoin Jumalan olemassaoloon Kuitenkin vain joka viidennen (21 %) suomalaisen elämässä Jumalalla on erittäin tärkeä merkitys. Niitä joille Jumala on merkityksetön, on lähes yhtä paljon (18 %)

Puolet uskoo Jumalaan Puolet suomalaisista (49 %) pitää Jumalaa persoonallisena ja uskoo yhteen Jumalaan. Suomessa on yhteen Jumalaan uskovia suhteellisesti enemmän kuin Euroopassa keskimäärin ja selvästi enemmän kuin naapurimaissa Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä. Uskonnollisuutta Skandinaviassa kuvaa hyvin ilmaus "uskonnolliseen yhteisöön kuulumista ilman osallistumista" ("belonging without attending"). Gallup Ecclesiastica 1996 -tutkimuksen mukaan 78 % suomalaisista pitää itseään luterilaisena, vaikka vain 45 % pitää itseään uskovana.

50% uskoo enkeleihin Lähes puolet suomalaisista uskoo kuolemanjälkeiseen elämään. Taivaaseen uskovien osuus on jonkin verran suurempi, mutta vain joka neljäs uskoo helvetin olemassaoloon. Näin ollen suomalaisten käsityksiin kuolemanjälkeisestä elämästä kuuluu melko harvoin kristillisen käsityksen mukaisesti sekä taivas että helvetti. Jälleensyntymiseen uskoo 15 % suomalaisista. Usko paholaisen olemassaoloon on suhteellisen harvinaista, siihen uskoo joka kolmas (33 %). Enkeleihin uskoo joka toinen suomalainen.

1/4 ei koskaan osallistu kirkon tilaisuuksiin Vaikka lähes kaksi kolmesta suomalaisesta pitää itseään uskonnollisena, suomalaisten ulospäin suuntautuva, julkinen uskonnonharjoitus on vähäistä. Vain 14 % suomalaisista osallistuu vähintään kerran kuussa johonkin uskonnolliseen tilaisuuteen. Eurooppalaisessa vertailussa Suomi sijoittuu passiivisimpien maiden joukkoon -3% osallistuu uskonnolliseen tilaisuuksissa joka viiko, 1,9% jumalanpalv. joka viikko - 25% ei koskaan osallistuu kirkon tilaisuuksiin.s Suomalaisten uskonnollisuus on luonteeltaan vahvasti yksityistä. Vaikka suomalaiset eivät ole kovin ahkeria osallistumaan julkiseen uskonnolliseen toimintaan

Suomi rukoilee Suomalaisista rukoilee useampi kuin eurooppalaisista keskimäärin Vain joka viides suomalainen sanoo, ettei rukoile koskaan, Neljännes (23 %) suomalaisista rukoilee päivittäin, 37 % vähintään kerran viikossa. Puolet (47 %) suomalaisista rukoilee vähintään kerran kuussa. Eurooppalaisessa vertailussa Suomi erottuu nimenomaan siinä, että niiden osuus, jotka harjoittavat yksityisesti uskontoa ja esimerkiksi rukoilevat, mutta eivät harjoita julkisesti uskontoa ja osallistu uskonnollisiin tilaisuuksiin, on suuri. Syntyneistä lapsista 88 % kastetaan luterilaisen kirkon jäseniksi, 91 % 15-vuotiaista käy rippikoulun ja luterilaiset papit suorittavat 71 % avioliittoon vihkimisist

Aktiiviseurakuntalaiset 14% Aktiiviseurakuntalaiset uskovat Jumalaan, käyvät vähintään kerran kuussa kirkossa tai muissa uskonnollisissa tilaisuuksissa ja rukoilevat viikoittain. He pitävät itseään uskonnollisina ja kokevat saavansa uskonnosta apua. He uskovat vahvasti kuolemanjälkeiseen elämään ja muihin perinteisiin kristillisiin opetuksiin. Jumala on heille tärkeä osa elämää. Valtaosa heistä (90 %) uskoo yhteen Jumalaa, joka kymmenes jonkinlaiseen henkeen tai elämänvoimaan 60 % heistä on naisia ja yli puolet yli 50-vuotiaita. Kaikki aktiiviseurakuntalaiset eivät ole evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä, vaan lähes joka kolmas heistä on aktiivisia jossain muussa uskonnollisessa yhteisössä.!!! Suomessa aktiiviseurakuntalaisten osuus on eurooppalaisittain varsin pieni. Vain 14 % kuuluu aktiiviseurakuntalaisten ryhmään

Perusseurakuntalaiset 35% Perusseurakuntalaiset edustavat tyypillistä suomalaista kirkkokansaa. He uskovat Jumalaan, käyvät uskonnollisissa tilaisuuksissa vähintään kerran vuodessa ja rukoilevat ainakin joskus, mutteivät harjoita uskontoa yhtä säännöllisesti kuin aktiiviseurakuntalaiset. Perusseurakuntalaiset käyvät kirkossa yleensä erityisinä juhlapyhinä kuten jouluna ja pääsiäisenä. Valtaosa heistä pitää itseään uskonnollisena ja kokee myös saavansa uskonnosta apua ja voimaa. Jumala on yleensä heille suhteellisen tärkeä osa elämää Kaksi kolmesta perusseurakuntalaisesta uskoo kuolemanjälkeiseen elämään ja useisiin muihinkin kristillisiin uskomuksiin. He kuitenkin uskovat ka ikkein yleisimmin myös ei-kristillisiin uskomuksiin kuten jälleensyntymiseen, telepatiaan, onnenkaluihin ja horoskooppeihin.

Passiiviset myönteiset 25% Passiiviset myönteiset suhtautuvat myönteisesti uskonnollisiin asioihin, mutteivät itse ole aktiivisia harjoittamaan uskontoa. He osallistuvat uskonnollisiin tilaisuuksiin harvemmin kuin kerran vuodessa ja rukoilevat ainakin joskus. Puolet heistä uskoo yhteen Jumalaan, lähes puolet pitää Jumalaa jonkinlaisena henkenä tai elämänvoimana. Lisäksi pieni osa heistä on epävarma uskostaan Jumalaan. Kaksi kolmesta tähän ryhmään kuuluvasta suomalaisesta pitää itseään uskonnollisena ja puolet kokee saavansa uskonnosta apua ja voimaa. Passiiviset myönteiset uskovat, että kirkko pystyy jossain määrin antamaan vastauksia ajankohtaisiin ongelmiin. Lähes kaikki heistä pitävät tärkeänä, että syntymän, kuoleman ja avioliiton yhteydessä toimitetaan uskonnollinen toimitus. Ryhmään kuuluvat ovat tavallisesti alle 60-vuotiaita ja yhtä yleisesti miehiä kuin naisia

Ei-uskonnolliset 16% 4. Ei-uskonnolliset (16 %) Ei-uskonnollisten ryhmään kuuluvat eivät usko Jumalaan eivätkä pääsääntöisesti käy koskaan uskonnollisissa tilaisuuksissa. Nekin, jotka käyvät, osallistuvat uskonnollisiin tilaisuuksiin ainoastaan satunnaisesti joinakin erityisinä juhlapyhinä. Yhdeksän kymmenestä ei rukoile koskaan. Ei-uskonnolliset ihmiset eivät koe saavansa apua uskonnosta eikä Jumalalla ole osaa heidän elämässään. He eivät usko taivaaseen, helvettiin eivätkä kuolemanjälkeiseen elämään. Ryhmään kuuluvat eivät koe, että kirkko pystyy antamaan vastauksia tämän päivän ihmisten ongelmiin. Vain puolet katsoo, että syntymän, kuoleman ja avioliiton yhteydessä tulee toimittaa uskonnollinen toimitus. 70 % heistä on miehiä. Heitä on erityisen paljon nuorissa ikäluokissa, lähes puolet heistä on alle 30-vuotiaita.

Kirkkojen haaste: Uskonto on suomalaisille yksityisasia Tyypillinen suomalainen harjoittaa uskontoa yksityisesti ja esimerkiksi rukoilee, muttei juurikaan osallistu julkiseen uskonnolliseen toimintaan, ja vain pieni osa suomalaisista voidaan luokitella "aktiiviseurakuntalaiseksi". Monet uudet uskonnolliset yhteisöt ovat törmänneet Suomessa vaikeuksiin yrittäessään rekrytoida jäseniä. Tämä johtuu osittain evankelis-luterilaisen kirkon vahvasta asemasta suomalaisessa kulttuurissa – luterilaisuus on osa suomalaisuutta. Uusien uskonnollisten liikkeiden laajenemista rajoittaa myös se, etteivät suomalaiset ole innokkaita tiukkaan uskonnolliseen sitoutumiseen, mitä nämä liikkeet usein odottavat. Suomalaisille uskonto on yksityisasia.

Karismaattisyys ja uusi henkisyys kasvavat Kirkon tiedotuskeskus on kartoittanut uskonnolliset yhteisöt ja toteaa 1.9.2008: Uskonnollisella kentällä kasvussa on ns. uusi henkisyys, jonka piiriin voidaan lukea monet itämaisperäiset, lähinnä buddhalaista ja hindulaista taustaa olevat liikkeet, sekä länsimaiseen esoteeriseen perinteeseen kuuluvat yhteisöt ja new age -henkisyys. Toinen elinvoimainen ryhmä on helluntailais-karismaattinen kristillisyys. Helluntaiseurakuntien määrä on kasvanut suhteellisen tasaisesti koko 1900-luvun. Karismaattinen liike puolestaan alkoi levitä luterilaisen kirkon piirissä 1970-luvun alussa. Uusimpana tulokkaana ovat 1980-luvulta lähtien perustetut uuskarismaattiset seurakunnat, joita oli vuoden 2007 lopussa jo lähes 90.

s