Immuniteetti eli vastustuskyky = elimistön kyky puolustautua taudinaiheuttajia vastaan Puolustuskeinot: 1. ulkoinen puolustus 2. sisäinen puolustus - synnynnäinen immuniteetti - hankittu immuniteetti - perustuu valkosolujen toimintaan - immuunivaste= eri valkosolutyyppien reaktiot taudinaiheuttajiin

Syöjäsolut huolehtivat synnynnäisestä immuniteetista Toimii aina samalla tavoin taudinaiheuttajasta riippumatta Perustuu valkosoluihin kuuluvien syöjäsolujen toimintaan Monosyyteistä kehittyvät makrofagit Neutrofiilit Eivät valikoi kohdettaan Syöjäsolujen toimintaa tehostavat interleukiinit ja tulehdusreaktio

Imusolut vastaavat hankitusta immuniteetista Imusolut jaetaan kahteen tyyppiin: B-imusolut kypsyvät luuytimessä T-imusolut kypsyvät kateenkorvassa Kukin imusolu on erikoistunut tietyn taudinaiheuttajan tuhoamiseen Antigeeni on elimistölle vieras aine, esimerkiksi bakteerin pintarakenne, joka käynnistää hankitun immuniteetin.

B-imusolut tuottavat vasta-aineita B-imusolu tunnistaa mikrobin sen antigeenien perusteella ja jakautuu plasmasoluiksi sekä muistisoluiksi. Plasmasolut erittävät vasta-ainetta. Vasta-aineet tarttuvat antigeeneihin, avustaviin proteiineihin tai bakteerin tuottamaan myrkkyyn. B-muistisolut tunnistavat saman mikrobin myöhemmin uudelleen ja vasta-aineiden tuotto alkaa heti.

T-imusolut ovat tärkeitä virusten torjunnassa Kahdenlaisia T-soluja: T-tappajasolut T-auttajasolut Myös T-soluista syntyy muistisoluja. T-tappajasolut tuhoavat syöpäsoluja ja virusten saastuttamia soluja. T-auttajasolut säätelevät immuunijärjestelmän toimintaa erittämiensä sytokiinien avulla: Lisäävät imusolujen määrää Tehostavat makrofagien solusyöntiä

Viruksen infektoima solu erittää interferonia, joka estää virusten lisääntymisen uusissa soluissa.

Immunologinen muisti perustuu B- ja T-muistisoluihin Kun sama mikrobi pääsee uudelleen elimistöön, käynnistyy hankittu immuniteetti muistisolujen ansiosta nopeasti ja mikrobi saadaan tuhottua. Rokotus eli aktiivinen immunisaatio: elimistössä syntyy muistisoluja. Laumasuoja suojaa myös rokottamattomia ihmisiä. Passiivinen immunisaatio: elimistöön ruiskutetaan valmista vasta-ainetta. Ei synny immuniteettia.

Immuunikato eli aids heikentää immunologista järjestelmää HI-virukset lisääntyvät T-auttajasoluissa. Immuunivaste romahtaa.

Autoimmuunisairaudet johtuvat immunologisen järjestelmän tunnistusvirheistä Autoimmuunisairaudessa immuunijärjestelmä tuhoaa elimistön omia soluja ja kudoksia. Taipumus periytyvä, mutta ympäristötekijät voivat laukaista sairauden puhkeamisen. Esimerkiksi nivelreuma, narkolepsia.

Allergiassa elimistön immunologinen järjestelmä reagoi liian voimakkaasti Allergeeni on allergiaa aiheuttava aine. Esimerkiksi siitepöly, eläinten hilse. Välitön allerginen reaktio: allergeeni ja vasta-aine reagoivat keskenään. Sen seurauksena syöttösoluista vapautuu histamiinia, joka aiheuttaa allergian oireet. Viivästynyt allerginen reaktio: T-imusolut tunnistavat allergeenin ja käynnistävät paikallisen puolustusreaktion. Esimerkiksi nikkeliallergia.

Hylkimisreaktiot ovat seurausta immunologisen järjestelmän toiminnasta Jokaisella ihmisellä on solujensa pinnassa yksilölliset kudostyyppiproteiinit. T- imusolut tunnistavat vieraat solut kudostyyppiproteiinien perusteella ja alkavat tuhota soluja, minkä seurauksena on hylkimisreaktio. Hylkimistä voidaan lievittää hylkimisenestolääkkeillä.

Verensiirroissa pitää ottaa huomioon sekä ABO-veriryhmä että Rh-tekijä ABO-veriryhmiin liittyvät vasta-aineet syntyvät ilman aikaisempaa altistusta.

Reesustekijä voi aiheuttaa ongelmia silloin, jos nainen on reesusnegatiivinen ja sekä ensimmäinen että toinen hänen odottamansa lapsi on reesuspositiivinen.

Tiivistelmä