’POHTIVA KIRJOITELMA’ ESSEE ’POHTIVA KIRJOITELMA’
Pohtivan esseen tavoite Kirjoittaja johdattaa lukijan jakamaan näkemyksensä aiheesta ja tekemään päätelmiä hänen tavallaan; hyvä essee vetoaa tasaisesti järkeen, tunteeseen ja moraaliin. Kirjoittaja selvittää ja pohtii jotakin näkemäänsä, kuulemaansa, kokemaansa ja lukemaansa. Kirjoittajan ääni kuuluu selvästi monella tavalla: hän - jäsentelee aineksen näkökulmansa mukaisesti - arvottaa ja valikoi tietoja - tuo julki erilaisia näkemyksiä - osoittaa omaa tietämystään. = Pohtiva essee on subjektiivinen.
Pohtivan esseen sisältö Esseen voi kirjoittaa mistä tahansa pohtimisen arvoisesta aiheesta. Tärkeintä on rakentaa kiinnostava ajatuskulku: esseisti - aloittaa jostakin virikkeestä, esim. muistikuvasta, sattumuksesta, tunteesta, lukemastaan yksityiskohdasta tai kuulemastaan sitaatista - kehittelee ajatusta eteenpäin, - kyseenalaistaa ”totuuksia” - keksii uusia näkökulmia, - löytää yhteyksiä asioiden välille - nostaa esiin unohtunutta, - ei välttämättä tarjoa loppuratkaisua. -> Sisällön ydin on minän kokemus aiheesta.
Pohtivan esseen tyyli on omaperäistä, jopa kaunokirjallista: kärjekästä, viileää, aforistista, runollista, humoristista… sopii aiheeseen. on tuoretta ja välttää kliseitä. syntyy käyttämällä tehokkaasti retorisia keinoja, esim. metaforia, vertauksia, vastakohtaistamista, kysymyksiä, huudahduksia, tekstiä rytmittäviä välimerkkejä ja havainnollistavia esimerkkejä. -> Konkreettiset havainnot ja abstraktit yleistykset vuorottelevat.
Pohtivan esseen rakenne Alku on usein persoonallinen muisto tai sitaatti. Voidaan verrata retkeen, jonka päämäärä ei ole täysin varma eikä reitti lyhin mahdollinen. -> Rakenne tukee kirjoittajan tavoitetta ja ajatuskulun koossa pysymistä.