Reformaation merkitys uskonnon ja tieteen suhteelle. Tapio Luoma Kerava 4.10.2017

Martti Luther järjestä I Yleinen mielikuva: Luther väheksyi järkeä ”Järki on uskon suurin vihollinen.” Luther-sitaatti Richard Dawkinsin kirjassa Jumalharha ”Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä.” Vähä katekismus, selitys ensimmäiseen uskonkappaleeseen ”Järki on kaikkien asioiden pää, kaikista tämän elämän asioista paras – jotakin jumalallista. Se on tieteiden äiti ja johtajatar, oikeustieteen, lääketieteen ja kaiken sellaisen, missä ihmisellä tässä elämässä on viisautta, voimaa tai kunniaa.” Lutherin väitöspuheesta Wittenbergin yliopistossa 1536

Martti Luther järjestä II Järki on oikealla paikallaan, kun se ohjaa tietoon ja lähimmäisestä huolehtimiseen, oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan Järjen rajoitus hengellisessä elämässä: järki ei halua omistaa vanhurskautta ilman tekoa  hyvän ansaitseminen omilla saavutuksilla on järjenmukaista  armo on järjettömyyttä, kun se jakaa hyvää niille, jotka eivät ole sitä ansainneet  usko ja järki eivät tiedon etsinnässä ole toistensa vastakohtia  luonnon ilmiöt tulkittavissa sekä uskonnollisesti ja luonnontieteellisesti

Nicolaus Kopernikus (1473-1543) Puolalainen kirkonmies, joka oli kiinnostunut tähtitieteestä Aurinkokeskeinen maailmankuva – De Revolutionibus Orbium Coelestium (1543) Maapallo kiertää aurinkoa täydellisen ympyrän muotoista rataa Kopernikuksen pääteoksen valmistumisessa kaksi luterilaista avustajaa: Wittenbergin professori Georg Joachim Rheticus (1514-1574) ja nürnbergiläinen pastori Andreas Osiander (1496-1552) Käsikirjoituksen valmistelu painokuntoon  luterilaisuudessa mukana vahva kiinnostus luonnontieteeseen

Mekaaninen maailmankuva I Antiikin filosofit Platon: havaittava maailma heijastus todellisesta maailmasta Aristoteles: maailma pyrkii kohti sen sisään rakentunutta päämäärää Reformaatio: Aristoteleen orgaaninen maailmankuva vaihtui Platonin matemaattiseksi ja mekaaniseksi maailmankuvaksi Materia on passiivista – sen ilmiöitä voi kuvata matemaattisin kaavoin Reformaation korostus: Jumalan ehdoton kaikkivaltius, luodun todellisuuden passiivisuus  Jumalan suvereenius pelastuksen tuojana siirtyi selittämään koko todellisuutta

Mekaaninen maailmankuva II Isaac Newton (1642-1727) Pääteos Philosophiae Naturalis Principia Mathematica (1687) Luonnonilmiöiden matemaattinen selitys Taustalla vahva uskonnollinen motivaatio: Jumalan suuruuden osoittaminen Omintakeinen uskonnollisuus – kolminaisuusopin kieltäminen Jumalalla selittäjän rooli tietämyksemme aukkopaikoissa (God of the gaps)  deismi Jumala on kyllä luonut maailman mutta jättänyt sen käyntiin puuttumatta siihen enää Monarkian perustelu  mekanistinen maailmankuva Pierre Simon Laplace (1749-1827): ”Jumala on hypoteesi, jota en tarvitse.”

Reformaatio Britanniassa 1560  Anglikaanisuus Englannissa, reformoitu kirkko Skotlannissa Erit. Englannissa tyytymättömyys uskonpuhdistuksen riittämättömyyteen  Puritanismi Valtiokirkon vastaisuus ”puhtaus” uskonnollisessa ja eettisessä mielessä Myönteinen vaikutus tieteellisiin pyrkimyksiin Auktoriteettien vastaisuus Optimistinen suhtautuminen inhimillisiin mahdollisuuksiin Rationaalinen empirismi - kokemuksen korostaminen Royal Societyn jäsenistössä järjestön alkuaikoina 1660-luvulta lähtien huomattavan paljon puritaaneja

Kokoavia havaintoja Kristillisen uskon ja luonnontieteiden vaikutussuhteet monimutkaisia Tieteen kehityksessä mukana aina paitsi poliittisia ja psykologisia myös uskonnollisia tekijöitä Reformaation korostama Jumalan suuruus vahvisti kirkon opetusta maailmasta Jumalan luomana todellisuutena, ei osana jumaluutta  lupa tutkia luontoa ilman pelkoa ”astumisesta Jumalan varpaille” Jumalan suuruuden painottaminen korostaa ihmisen rajallisuutta, piirrettä, joka on tärkeää muistaa myös tieteellisessä työskentelyssä