Siirtolaisuus Tessa ja Jenna

Siirtolaisuus alkoi 1800-luvulla koska ihmiset lähtivät pakoon työttömyyttä, taloudellisia ongelmia, poliittisia kiistoja ja uskonnollisia vainoja. Siirtolaiset olivat eurooppalaisia. Siirtolaisia oli esim. tilattomat tai työttömäksi jääneet miehet ja naiset. Suurin osa siirtolaisista muutti Yhdysvaltoihin ja osa Kanadaan, Etelä-Amerikkaan ja Australiaan. Siirtolaisia houkutteli kertomukset lännen aarteista ja viljavista preerioista, sekä odotukset paremmasta elämästä.

Suomalaiset ja muut pohjoismaiset siirtolaiset menivät aluksi Isoon-Britanniaan. Sieltä he lähtivät Southamptonin, Liverpoolin tai Glasgow’n satamista lähteviin laivoihin. Suurin osa suomalaisista siirtolaisista muutti Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalle, jossa sää ja luonto olivat samantapaiset kuin Suomessa. Osa suomalaisista muutti myös Yhdysvaltojen länsirannikolle. Harva suomalaisista rikastui. Moni suomalainen ansaitsi elantonsa tekemällä metsä- ja kaivostöitä tai työskenteli kaupunkien rakennustyömailla ja tehtaissa. Naiset tekivät töitä varakkaiden perheiden palvelijoina. Suomalaisten asuttamaa kaupunginosaa kutsuttiin Finn Towniksi. Siellä asui noin 10 000 ihmistä. Osa raivasi itselleen maatilan.

New Yorkista tuli siirtolaisuuden takia kansojen sulatusuuni New Yorkista tuli siirtolaisuuden takia kansojen sulatusuuni. Siellä asui 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa paljon saksalaisia ja irlantilaisia. Siirtolaisuuteen alettiin pikkuhiljaa suhtautumaan kielteisesti. Euroopasta lähti melkein kaikki nuoret. Monet valtiot alkoivat miettimään keinoja siirtolaisuuden estämiseksi. Suomessakin suhtauduttiin yhtä kielteisesti. Ilmari Kianto julkaisi runon Nälkämaan laulu kuvastamaan kielteistä asennetta vuonna 1911. Runo oli kunnianosoitus niille jotka jäivät Suomeen rakentamaan maataan eivätkä lähteneet merten taa. Ihmiset jotka lähtivät Amerikkaan leimattiin raukoiksi.

Matkaan tarvittiin passi ja sen saamiseen erilaisia asiapapereita, kuten virkatodistus kotipaikan papilta ja esteettömyystodistus nimismieheltä. Siirtolaiset ostivat matkalippunsa joko kotipaikkakunnalla asuneelta siirtolaisasiamieheltä tai lähimmässä kaupungissa olleesta "tikettikonttorista". Usein myös sukulainen oli Amerikasta lähettänyt maksuosoituksen (prepaid ticket) laivayhtiön toimistoon Hankoon, josta sitten siirtolaiselle ilmoitettiin, milloin olisi paras saapua Hankoon. Yli 30 % suomalaisista siirtolaisista matkusti prepaid-lipulla.

Aluksi Yhdysvallat ottivat siirtolaiset mieluusti vastaan, koska Yhdysvaltojen kasvava teollisuus vaati nuoria ja tarmokkaita työntekijöitä. Etelä- ja Itä-Euroopan siirtolaisiin ei enää suhtauduttu myönteisesti. Yhdysvaltojen kaupungeissa arvojärjestys näkyi selvästi. Italialaiset ja Itä-Euroopan juutalaiset asuivat huomattavasti huonommilla asuinalueilla. 1920-luvulla Yhdysvallat alkoi rajoittaa siirtolaisuutta. Ellis Islandista tuli vastaanottokeskuksen sijasta ulkomaalaisten karkotuskeskus.

Lähteet: Rinta-aho, Harri Niemi, Marjaana Siltala-Keinänen, Päivi Lehtonen, Olli Historian tuulet 7. Ranskan suuresta vallankumouksesta ensimmäisen maailmansodan loppuun. Otava 2003. https://fi.wikipedia.org/wiki/Siirtolaisuus 11.3.2016 http://www.migrationinstitute.fi/files/pdf/titanic-aiheisia_esityksia_ja_artikkeleita/ siirtolaisten_matkareitit_amerikkaan.pdf 18.3.2016