Pronominit

Indefininiittipronominit Man: On lauseen subjektina, kun ei haluta määritellä, kuka tai ketkä ovat lauseen tekijöinä, ja kun asioista puhutaan yleisellä tasolla (kuka/ ketkä hyvänsä) Man –lause on aktiivilause, mutta vastaa suomen kielen passiivilausetta Subjektimuoto: Objektim.: Omistusm.: Man en ens, sig sin,sitt sina

Esimerkkejä: När man är ung, tänker man ofta i svartvitt. (Nuorena ajattelee usein mustavalkoisesti.) Som ung tror man, att ens föräldrar inte förstår en. (Nuorena luulee, että vanhemmat eivät ymmärrä.) Ju mer man ser sig omkring, desto bättre lär man känna sina egna krafter. (Mitä enemmän katselee ympärilleen, sitä paremmin oppii ymmärtämään omat voimansa. )

Det muodollisena subjektina Käytetään: -ilmaisemaan millaista jokin on (esim. Det var jättespännande där.) -säätilan ja luonnonilmiöiden kuvaamisessa (esim. Det snöar.) -aistihavaintoverbien yhteydessä (esim. Det låter häftigt när motorn startar.) -S-passiivirakenteessa, kun ei ole muuta subjektia (esim. Det sägs att man lär så länge man lever.) -kun viitataan edelliseen lauseeseen (esim. Har du en katt? Ja, det gör jag. ) -muodollisena subjektina, kun esitellään uusi asia (esim. Det finns en skola i staden.)

någon, något, några (joku, j otkut) ingen, inget, inga (ei mikään, ei mitkään, ei kukaan, ei ketkään) annan, annat, andra (toinen, toiset, muut) Adjektiivi ja substantiivi epämääräisessä muodossa näiden jälkeen.

Den ena – den andra Viitataan kahdesta vaihtoehdosta ensin toiseen ja sitten toiseen. Monikossa somliga/några – andra. Den ena pojken äter, medan den andra dricker. Några människor tycker om katter, medan andra tycker om hunder.

många, flera, de flesta (monet, useammat, useimmat) få, färre (harvat, harvemmat) varje (jokainen) all, allt, alla (kaikki) Näiden jälkeen adjektiivi ja substantiivi epämääräisessä muodossa.

själv, självt, själva (itse) hela (den, det) båda (de) Adjektiivi ja substantiivi ovat määräisessä muodossa näiden jälkeen. Esim. : Jag har läst hela kvällen.

Interrogatiivipronominit -aloittavat kysyvän päälauseen tai epäsuoran kysymyslauseen. -adjektiivisen interrogatiivipronominin jälkeen adjektiivi ja substantiivi ovat epämääräisessä muodossa

vad för en/ett/- -vastauksena substantiivi: kysytyn asian tarkempi määrittely, alalaji. esim. Vad läser du för en bok? Jag läser en roman. vilken, vilket, vilka -vastauksena substantiivi: usein nimi, numero tai luettelo esim. Vilken roman är det? Det är Harry Potter. hurdan, hurdant, hurdana -vastauksena abjektiivi. esim. Hurdan är den? Den är spännande.