Runo auki! ÄI6, syksy 2016
Mitä runossa on? runon taustat (kirjailija, julkaisuaika ja -paikka) Millaisen tarinan runo kertoo? / Mitä runo kuvaa? runon eteneminen puhuja ja muut henkilöt runon sävy rakenne rytmi äännerakenne
ilmaisu (kielen tyyli) kielikuvat (vertaukset, metaforat, personifikaatiot) ja muut runon kuvat (runon synnyttämät mielikuvat) vastakohdat ja rinnastukset symbolit yhteydet muihin teoksiin, ihmisiin (myös lukijaan) ja paikkoihin Runon ja runokokoelman nimi laji (esim. oodi, elegia tai tanka)
Syvemmille vesille Mikä keskeisintä juuri tässä runossa? Sanooko runo jotakin yleistä elämästä, ihmisistä tai maailmasta? Missä ja miten runon ja lukijan maailmat kohtaavat?
Runon lainaamisen tekniikkaa Kopioi runo tai osa runosta tarkasti (välimerkit, alkukirjaimet)! Asemoi lainaus kuten alkuperäinen runo (säkeiden alut). Ei lainausmerkkejä. Jos lainaat runoa tai sen osaa oman tekstisi joukossa yhtenäisenä tekstinä, käytä lainausmerkkejä. Säkeiden väliin tällöin /. Säkeistörajan merkkinä //. Jos jätät lainauksesta jotain pois, merkitse se ( ̶̶ ̶ ). Jos runolla ei ole nimeä, siihen viitataan ensimmäisellä säkeellä (lainausmerkkien sisällä).
Runon anatomiaa säe (yksi rivi) säkeistö alkusointu loppusointu l. riimi rytmi (syntyy mm. painollisten ja painottomien tavujen vaihtelusta) runomitta = runon rytmi noudattaa tiettyä kaavaa, tyypillistä perinteiselle runolle moderni runo: rytmi yleensä vapaa runon puhuja ja kuulija
Suomalaisen runon vaiheita kansanrunous (alkusointu, toisto eri sanoin, kalevalamitta) 1800-l:n uusi taidekirjallisuus (loppusointu) 1920-l:n vapaamittainen runous haastoi perinteisen: tulenkantajat ja suomenruotsalaiset modernistit 1950-l:n murros (vapaa rytmi ja loppusoinnuttomuus arvostetuimmaksi, usein vahvat kuvat) 1960-l:lla lyriikka arkistui ja politisoitui (puhekieli ja slangi mukaan) nykylyriikka moninaista