Kevätlukukauden avaus ohjelma MyCoursesissa Axel Danielson & Maximilien Van Aertryck (SE): Ten Meter Tower, kesto 16’18 min Tekijät: ”In this film we want to give priority to describe humans rather than telling a story about them. We asked 43 people who had never been on a ten meter diving tower before to climb to its edge. By producing these images of human doubt and courage we want to approach the evolutionary instincts and social games that have formed us to this date.” DocPoint alkaa pian!
DOKUMENTAARINEN KERRONTA KIRJASUOSITUKSIA Jouko Aaltonen: “Todellisuuden vangit vapauden valtakunnassa”, 2006 Juri Nummelin: “Elokuvan lyhyt historia”, 2009 (yleisteos elokuvasta) Alkaen camera obscurasta ja ensimmäisistä filmille tallennetuista otoksista, päätyen nykydokumenttiin.
Miten elävät kuvat/ elokuvat syntyivät Miten elävät kuvat/ elokuvat syntyivät? Camera Obscura; nykyaikaisen filmi- ja valokuvakameran malli Mm. Aristoteles tutki camera obscuraan liittyviä optisia ilmiöitä jo 300 eaa. 1500-luvulla keksittiin laittaa valoaukkoon linssi 1800-luvulla kuvista pystyttiin tekemään pysyviä
Varhaisia apparaatteja eli katselulaitteita: Taikalyhty eli Laterna Magica (vähän kuin diaprojektori, sillä näytettiin sekä fantasiakuvia että ns. Opetuskuvia ja mastkakertomuksia) Zoetrooppi ja lukuisat muut optiset liikelelut kuten ”plärät”, joissa hyödynnettiin ns. jälkikuvailmiötä (lähinnä viihdekäytössä) -> hae netistä ”zoetrope” KIRJASUOSITUS: Erkki Huhtamon kirjassa “Fantasmagoria, Elävän kuvan arkeologiaa” on esitelty laajasti erilaisia taikalyhtyjä, tirkistyskaappeja ja zoetrooppeja.
Elokuvan historiaa 1800-luvun lopusta Yhdysvaltalaisten Thomas Alva Edisonin ja Dicksonin Edison Company valmisti ensimmäiset testielokuvansa vuosien 1889 ja 1890 taitteessa. Näitä elokuvia katsottiin tirkistyskaappia muistuttavalla katselulaitteella. Boxing cats ,1894 (”kissafilmi”) Elokuvahistorian 1. suudelma (Edisonin Company, 1896) Saako olla maksullinen tehtävä eli leffakäynti?
Miksi elokuvan lasketaan usein alkaneen v. 1895? Vuotta 1895 pidetään usein elokuvan syntyajankohtana, vaikka tarkan syntymävuoden määrittäminen on kyseenalaista. Vuonna 1895 järjestettiin tiettävästi historian ensimmäinen elokuvanäytös. Dokumentaristit Louis ja Auguste Lumière Louis ja Auguste kehittivät kinematografiksi nimeämänsä laitteen, jolla voi sekä kuvata, printata että projisoida elokuvia. Veljekset kehittivät laitteen Edisonin laitteen pohjalta sen ”vikoja” korjaten (patentoivat omansa vuonna 1895). Lumièret järjestivät v. 1895 tiettävästi maailman ensimmäisen maksullisen elokuvanäytöksen, jossa kankaalle projisoitiin lyhyitä alle minuutin mittaisia elokuvia. Juna saapuu asemalle sekä Repas de bébé/ Vauvan ateria (1895) Ensimmäiset elokuvat olivat dokumentaarisia yhden otoksen pätkiä. Yleisö hämmästeli uutta keksintöä. Pian alettiin kehitellä myös tarinallisia kohtauksia.
Ranska oli 1900-luvun alussa maailman suurin elokuvien tuottaja, mutta erilaisia elokuva-apparaatteja, filmejä ja elokuvailmaisua kehitettiin samaan aikaan muuallakin. Mm. Edison Yhdysvalloissa, Robert William Paul ja James Williamson Englannissa ja Skladanowskyn veljekset Saksassa. Lumière Company ja Edison Company myös myivät laitteita, mutta Paul vuokrasi niitä.
Kiteytys elokuvan synnystä: Elokuvalla ei ole yhtä keksijää. Elokuvan syntyyn tarvittiin mm. näön fysiologiaa koskevaa tietoa, varhaisten keksintöjen saattamista yhteen sekä ajatus elokuvan kaupallisesta hyödyntämisestä. Elokuvalaitteista ja ilmaisusta kehitettiin eri puolilla maailmaa hieman omanlaisia versioita.
Dokumentaarinen elokuva Dokumenttielokuvalla on lukuisia määritelmiä. Pääasiassa dokumentti ymmärretään todellisuutta kuvaavaksi elokuvaksi ( = ei-fiktiivinen elokuva). 1990-2000 –luvuilla dokumentit ovat monimuotoistuneet ja lähentyneet mm. fiktiota ja kokeellista elokuvaa. Dokumenttielokuvan tekijä ottaa kantaa kahteen perusasiaan; toisaalta ympäröivään maailmaan ja toisaalta sen esittämisen tapaan. Ennakkosuunnittelussa todellisuuden tutkiminen on tärkeämpää kuin esittäminen, kuvausvaiheessa molemmat aspektit vaikuttavat voimakkaasti ja leikkausvaiheessa korostuu esittämisaspekti. Jouko Aaltosen väitöskirja “Todellisuuden vangit vapauden valtakunnassa” (2006) Dokumentti on aina tekijöidensä tulkintaa todellisuudesta http://www.maaseutumedia.fi/sikakuvat-voi-tehda-kahdella-tavalla/.
Dokumentaarinen elokuva Kuvattavaa asiaa voidaan kuvata joko sisältäpäin tai ulkoapäin tutkijan tai elokuvantekijän näkökulmasta Nykyään dokumentin tekijästä on yhä useammin tullut myös elokuvan subjekti. Dokumenttielokuva on itsessään prosessi, ei suunnittelun lopputulos. Tässä kohtaa dokumentti eroaa usein fiktion tekemisestä. Laajan tulkinnan mukaan dokumenttielokuvia ovat myös opetuselokuvat, matkakuvaukset, reportaasit,, luontodokumentit jne. http://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/dokumentit-ja-fakta Dokumentillakin lajityyppejä esim. totuuselokuva, essee–elokuvat, propagandaelokuva
Dokumentaarinen elokuva Dokumentti on noussut 2000-luvulla suureen suosioon mm. tosi-tv:n ja YouTuben myötä. Dokumenttielokuvan tekijä voi valinnoillaan tuoda vahvasti esille haluamiaan näkökulmia (Michael Moore). Dokumenttielokuvat ovat vapaita narratiivisen elokuvan “säännöistä”/ keinoista kuten henkilökeskeisyydestä ja klassisesta tarinallisuudesta. Esim. poeettiset dokumenttielokuvat luovat tunnelmia ja mielikuvia ja hyödyntävät usein mm. Sergei Eisensteinin ja Dziga Vertovin kehittämää montaasiajattelua. Poeettiset dokumenttielokuvat lähestyvät usein kokeellista elokuvaa. Kertojanääni on dokumenteissä yleinen. Sen puuttuminen antaa usein katsojalle vapautta muodostaa oma mielipide asioista.
Puolidokumentaarisuudesta ja mokumentaarisuudesta Nykyisin fiktiivisen ja dokumentaarisen elokuvan väliin on tullut laaja kirjo “puolidokumentaarisia” elokuvia. Lisäksi on olemassa fiktiiviset dokumentit eli Mockumentaries
Esimerkkejä dokumenteista: LISTAUKSIA: British Film Institut: greatest-docs Parhaan_dokumentin_Jussi Robert J. Flaherty: Nanook, pakkasen poika (1922) Dziga Vertov: Mies ja elokuvakamera (1929) Sergei Eisenstein: Lakko (1924, ei varsinaisesti dokumentti, enempi rekonstruoitua historiaa) Leni Riefenstahl: Tahdon riemuvoitto ja Olympia (1930-l.) Rouch & Morin: Ranskalainen päiväkirja (1961) Jörn Donner: Perkele – Kuvia Suomesta (1971) Chris Marker: Sans Soleil (1983) Claude Lanzmann: Shoah (1985)
Esimerkkejä 2000-luvulta: Marc Singer: Dark Days (2000) Susanna Helke ja Virpi Suutari: Joutilaat (2001) Pirjo Honkasalo: Melancholian 3 huonetta (2004) Werner Herzog: Karhumies (Grizzly Man, 2005) John Webster: Katastrofin aineksia (2008) Arto Halonen: Magneettimies (2009) Joonas Neuvonen: Reindeerspotting – pako joulumaasta (2010) Jukka Kärkkäinen: Kansakunnan olohuone (2009) ja Kovasikajuttu (2012) Roger Ballen: Asylum of the Birds (2014) Agnieszka Zwiefka: Queen of Silence (2014) Areenassa nyt! Human (2015) Areenassa nyt! KuvisMovies-tuotannon dokumentit AV-arkki (voi valita genren, esim. documentary)
Elokuvaa voi käyttää myös tieteellisenä tutkimusvälineenä Joel Grägnings: Shoo Dhawoow & Joga Bonito (opinnäyte kuvikselle 2016)