Kivun arviointi ja kirjaaminen näyttöön perustuen

Esitys aiheesta: "Kivun arviointi ja kirjaaminen näyttöön perustuen"— Esityksen transkriptio:

1 Kivun arviointi ja kirjaaminen näyttöön perustuen
Salla Grommi, Sh, TtM Tuntiopettaja, JAMK TtT-opiskelija Itä-Suomen yliopisto , Tampere

2 Sidonnaisuudet kahden viime vuoden ajalta
Sairaanhoitaja, TtM, verisuonikirurgisen hoitotyön erikoistumisopinnot Päätoimi - Sairaanhoitaja, KSSHP (sijaisuudet projektityöntekijänä, osastonhoitajana, apulaisosastonhoitajana sekä kliinisen hoitotyön asiantuntijana) Sivutoimi - Tuntiopettaja, JAMK Tutkimus- ja kehitystyö - TtT-opiskelija Itä-suomen yliopisto (Väitöskirjahanke ” KIVUN HOITOTYÖN KOULUTUSINTERVENTIO: Intervention vaikutukset leikkauksen jälkeisen kivun ja sen hoidon kirjaamiseen ja sairaanhoitajien tietoihin.” Koulutustoiminta - Luentoja niin kivun hoitotyöstä kuin kirjaamisesta KSSHP, KYS, Savonlinnan keskussairaala ja JAMK. Apurahat - Suomen verisuonihoitajayhdistys (3000€) - Suomen kivuntutkimusyhdistys; kannustusapuraha (500 €)

3 Taustaa Hoitamaton akuutti leikkauksen jälkeinen kipu aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä haittavaikutuksia sekä altistaa potilaan komplikaatioille ja krooniselle kivulle. Akuutti kipu pitkittyy 10–50 %:lla potilaista. Heistä 2–10 %:lle kehittyy vaikeasti hoidettava krooninen kiputila. Hyvä kivunhoito perustuu kivun arviointiin ja kirjaamiseen. (Puolakka ym. 2010, Suomen Anestesiologiyhdistys ry & Suomen Kivuntutkimusyhdistys ry 2012, Bruce ym. 2014, Chou ym )

4 Taustaa Leikkauksen jälkeisen kivun hoitotyön kirjaaminen varmistaa hoidon jatkuvuuden (Heikkilä ym. 2016). Kivun hoitotyö ja sen dokumentointi ovat sairaanhoitajien keskeisiä tehtäviä ja on tärkeää, että potilaiden kivun hoitotyö perustuu ajantasaiseen näyttöön ja yhtenäisiin hoitokäytäntöihin (Aikuispotilaan kirurgisen toimenpiteen jälkeisen lyhytkestoisen kivun hoitotyö: Hoitotyön suositus, 2013, Eriksson ym. 2015).

5 1) Voimakkuus mitataan validoidulla mittarilla,
LEIKKAUKSEN JÄLKEISEN KIVUN JA KIVUNHOIDON KIRJAAMISEN VÄHIMMÄISVAATIMUKSET (Suomen Anestesiologiyhdistys ja Suomen kivuntutkimusyhdistys 2012) 1) Voimakkuus mitataan validoidulla mittarilla, 2) Käytetty kivun hoitomenetelmä. 3) Kivun hoidon haittavaikutukset. joita aikuisilla ovat sanallinen asteikko (verbal rating scale VRS), numeroasteikko (numeric rating scale NRS) tai visuaalianalogiasteikko (visual analog scale VAS). Kipu tulee myös mitata levossa ja liikkeessä. Kivun voimakkuus mitataan ja kirjataan potilaalta kerran työvuorossa. Mikäli potilas kärsii kivuista tai tarvitsee niihin hoitotoimia, on kipu mitattava uudestaan käytetyn menetelmän kannalta sopivan ajan kuluttua. Kirjataan käytetty kivun hoitomenetelmä. Jatkuvista tekniikoista tulee kirjata vähintäänkin lääkeaineseoksen koostumus, infuusionopeus ja infuusionopeuden muutokset. PCA-hoidosta tulee kirjata lääkekulutus kerran vuorokaudessa sekä hoidon lopettamisen syy. Kivunlievitysmenetelmän kannalta keskeiset haittavaikutukset tulee kirjata vähintään yhtä usein kuin kipua mitataan. Kun potilaalla on käytössä opioidilääkitys tulee kirjata ainakin, sedaatio, pahoinvointi ja oksentelu. Mikäli potilas on sedatoitunut (vaikeasti heräteltävissä) tulee myös hengitystä arvioida ja vähintäänkin mitata hengitystiheys. Epiduraali- ja spinaalianalgesian yhteydessä kirjataan ainakin verenpaine, sedaatio, alaraajojen lihasvoima sekä opioidilääkityksen mukaiset seurannat, jos puudutteessa mukana opioidi. Perifeeristen kestopuudutusten yhteydessä kirjataan ainakin puuduteaineen mahdolliset systeemiset haittavaikutukset, joita ovat verenpaineen lasku ja toksiset oireet.

6 Aikuispotilaan kirurgisen toimenpiteen jälkeisen lyhytkestoisen kivun hoitotyö (Hoitotyön suositus 2013) YHTEENVETO HOITOTYÖN SUOSITUKSESTA 1) Kirurgisen potilaan ohjaus tulee olla osana kivun hoitotyötä, 2) Potilaan kipu tulee tunnistaa, 3) Potilaan kivun arviointi potilas tarvitsee tietoa kivusta, sen arvioinnista ja hoidosta, koska potilasohjauksella on todettu vähentävän leikkaukseen liittyvää pelkoa ja ahdistusta, lisäksi ohjaus lisää potilaan omia kivunhallintakeinoja. Ohjaus lisää potilaiden tyytyväisyyttä kivun hoitoon, tietoon kivusta sekä edistää potilaan paranemista. ja huomioida potilaan pelko, ahdistus, masennus sekä aiemmat kipukokemukset ja toimenpiteen luonne, koska näillä tekijöillä on vaikutusta kivun kokemiseen ja arviointiin. tulee perustua potilaan arvioon sen voimakkuudesta ja se tulee arvioida ensisijaisesti potilaan itse valitsemalla kipumittarilla. Tieto potilaan valitsemasta kipumittarista tulee kirjata potilasasiakirjoihin ja samaa kipumittaria käytetään koko hoitojakson ajan. Kipua arvioidaan erilaisissa tilanteissa niin säännöllisesti kuin tarvittaessa. Arvioitaessa kivun laatua, potilaalta tulee kysyä kivun laatua, sijaintia sekä havainnoida potilaan kipukäyttäytymistä. Myös kommunikaatioon kykenemättömien potilaiden kipukäyttäytymistä arvioidaan, tarvittaessa havaintomittaria avuksi käyttäen.

7 Aikuispotilaan kirurgisen toimenpiteen jälkeisen lyhytkestoisen kivun hoitotyö (Hoitotyön suositus 2013) 4) Kivun lääkehoidon toteutus. 5) Muiden kivun hoitomenetelmien käyttö. 6) Potilaan voinnin seuranta kivunhoidon aikana. 7) Kivun hoitotyön kirjaaminen. 8) Kivun hoitotyön laadun varmistaminen. Lääkäri vastaa aina kivunhoidosta, mutta sairaanhoitajan rooli on olla kivun- hoidon toteuttaja. Kivun lääkehoito toteutetaan suunnitelmallisesti. Lääkehoito tulee perustua aina potilaan tarpeisiin ja se toteutetaan noudattaen annettuja lääkemääräyksiä. Potilaalle suunnitellaan yksilöllisesti kivunarviointiin perustuen kipulääkkeen määrä, antoajankohta, antoreitti ja kotilääkitys. Lääkehoidon rinnalla käytetään fysikaalisia (hierontaa, akupunktiohoitoa, kylmähoitoa sekä asento- ja liikehoitoa) ja kognitiivisia (musiikkia, rentoutusmenetelmiä, huomion suuntaamista pois kivusta, ohjattua mielikuvittelua sekä kofeiinia) hoitomenetelmiä. Potilaan kipua ja lääkityksestä johtuvia haittavaikutuksia seurataan aktiivisesti ja säännöllisesti. Kivun hoitotyö tulee kirjata asetukseen perustuen täsmällisesti potilasasiakirjoihin. Kirjaamisesta tulee näkyä mitä päätöksiä kivunhoidosta on tehty ja millä perustein. Hoitohenkilökunnalle tulee järjestää säännöllisesti kivun hoitotyön koulutusta. Potilaiden tyytyväisyyttä kivunhoitoon tulee kartoittaa säännöllisesti. Lisäksi olennaista on, että potilaan kivunhoito on moniammatillista ja hyvin organisoitua, hoitohenkilökunnan vastuualueet on määritelty sekä potilaan kivunhoidon jatkuvuus on turvattu.

8 Miten toteutuu tutkimusten mukaan?
Pro gradu- tutkielmassa selvitettiin (Grommi 2015) potilasasiakirjojen perusteella, miten “Aikuispotilaan kirurgisen toimenpiteen jälkeisen lyhytkestoisen kivun hoitotyö”-suosituksen (2013) mukainen kivun arvioinnin ja hoidon kirjaaminen toteutui alaraajaohitetuilla potilailla (n=100) kahdessa suomalaisessa keskussairaalassa vuosina 2012–2013. Tulokset osoittivat leikkauksen jälkeisen kivun hoitotyön kirjaamisen puutteelliseksi ja epäsystemaattiseksi useilla osa-alueilla. Vastaavia tuloksia ovat raportoineet Abdalrahim ym. (2008), Tiusanen ym. (2009) ja Samuels & Bliss (2012), Heikkilä ym (2016).

9 Ratkaisuja? Ajatuksia? Tietojärjestelmät, valmiit mallit. Myös esimerkiksi estot ettei kirjaamisessa pääse eteenpäin ellei kipua ole arvioitu tietyin väliajoin? Jatkuva kouluttaminen ja erilaiset menetelmät koulutuksessa. Säännönmukainen kirjaamisen auditointi ja potilaspalautteet, kuinka hyvin kipua hoidetaan. Kivun arviointi ja hoito nostettava keskeiseksi laatukriteeriksi Organisaatio, johtaminen, yhteiskunta – kuinka tärkeänä akuutin kivun asianmukainen hoito nähdään versus kivun kroonistuminen?

10 Lähteet Abdalrahim MS, Majali SA & Bergbom I Documentation of postoperative pain by nurses in surgical wards. Acute Pain 10, 73–81. Aikuispotilaan kirurgisen toimenpiteen jälkeisen lyhytkestoisen kivun hoitotyö. Hoitotyön suositus (online). Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö (viitattu ). Saatavilla: Bruce J, Thornton AJ, Powell R, Johnston M, Wells M, Heys SD, Thompson AM, Cairns Smith W, Chambers WA & Scott NW Psychological, surgical and sosiodemographic predictors of pain outcomes after breast cancer surgery: a population based cohort study. Pain 155(2), 232–243. Chou R, Gordon DB, de Leon–Casasola OA, ‘Rosenberg JM, Bickler S, Brennan T, Carter T, Cassidy CL, Hall Chittenden E, Degenhardt E, Griffith S, Manworren R, McCarberg B, Motgomery R, Murphy J, Perkal MF, Suresh S, Sluka K, Strassels S, Thirlby R, Viscusi E, Walco GA, Warner L, Weisman SJ & Wu CL Guidelines on the management of postoperative pain. Management of postoperative pain: A clinical practice guideline from the American pain society, the American society of regional anesthesia and pain medicine, and the American society of anesthesiologists committee on regional anesthesia, executive committee and administrative council. The Journal of Pain 17(2), 131–157.

11 Lähteet Grommi S Leikkauksen jälkeisen kivun arvioinnin ja hoidon kirjaaminen alaraajaohitetuilla potilailla. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Pro gradu. Heikkilä K, Peltonen L–M & Salanterä S Postoperative pain documentation in a hospital setting: a topical review. Scandinavian Journal of Pain 11, 77–89. Puolakka PA, Rorarius Mg, Roviola M, Puolakka TJ, Nordhausen K & Lindgren L Persistent pain following knee arthroplasty. European Journal of Anaesthesiology 27(5), 455– 460. Samuels JG & Bliss RL Analyzing variability in pain management using electronic health record data. Journal of Nursing Care Quality 27(4), 316–324. Suomen Anestesiologiyhdistys ry & Suomen kivuntutkimusyhdistys ry Suositus akuutin leikkauksen jälkeisen kivun ja kivun hoidon kirjaamisesta. Finnanest 45(2), 119. Tiusanen T, Junttila K, Leinonen T & Salanterä S Perioperatiivisen hoitotyön kirjaamisen arviointi. Hoitotiede 21(4), 269–281.

12 Lisätietoja Salla Grommi Tai