ISOTOOPPITUTKIMUS- JA HOITO

Esitys aiheesta: "ISOTOOPPITUTKIMUS- JA HOITO"— Esityksen transkriptio:

1 ISOTOOPPITUTKIMUS- JA HOITO
Liisa Ollikainen-Paananen MAMK/Savonlinna Syksy 2014/H2913SA

2 Raskaus, imetys ja isotooppitutkimus
Jos olet raskaana tai raskaus on mahdollinen (kuukautiset on myöhässä), ilmoita siitä ennen tutkimusta hoitajalle. Isotooppitutkimuksia ei yleensä tehdä raskaana oleville. Mikäli kuitenkin tutkimus on välttämätön käytetään normaalia pienempiä tutkimusannoksia. Myös imettämisestä tulee ilmoittaa tutkimukseen tultaessa hoitajalle, koska tutkimusaine voi erittyä äidinmaitoon. Hoitaja antaa ohjeet mahdollisesta imetystauosta.

3 RADIOJODIHOITO Radioaktiivisia lääkeaineita käytetään myös potilaan hoitoon esim. kilpirauhasen liikatoimintaan. Hoitoon käytetään yleensä gammakuvaukseen verrattuna suurempia säteilyannoksia. Sisäinen hoito (J-123) esim. prostatan tai kohdun syöpähoitoon. Asetetaan ”isotooppijyvänauha” haluttuun kohtaan.

4 Tutkimusaineen anto Isotooppitutkimuksessa annetaan pieni määrä radioaktiivista tutkimusainetta yleensä kyynärvarren laskimoon. Tutkimusaineesta ei yleensä tule tuntemuksia, se ei väsytä eikä estä autolla ajamista.

5 Tutkimusaineen annon ja kuvauksen välinen odotusaika
Odotusajan pituus vaihtelee eri tutkimuksissa ja voi olla useita tunteja. Odotusajan voi käyttää haluamallaan tavalla. Sairaalassa olo ei ole välttämätöntä. Lue tarkempi tutkimuksenkulku ja -kesto potilasohjeesta. Huonokuntoisella potilaalla olisi suositeltavaa, että mukana olisi saattaja, joka ei ole raskaana. Lapsen ottamista isotooppitutkimukseen seuraksi ei käy.

6 Kuvaus gammakameralla
Kuvauksen kesto vaihtelee tavallisesti muutamasta minuutista tuntiin. Kuvauksen aikana on oltava aivan liikkumatta kuvaus- pöydällä. Gammakamera (kuva vieressä) on kuvauksen ajan hyvin lähellä, jotta saadaan hyviä ja tarkkoja kuvia. Isotooppikuvausta varten ei tarvitse riisuutua, mutta kello ja korut ym. metalliesineet on poistettava kuvausalueelta.

7 Tutkimuksen jälkeen Tutkimuksen jälkeen tulisi juoda tavallista enemmän nestettä ja tyhjentää virtsarakko useammin, jotta tutkimusaine poistuisi elimistöstä nopeammin. Läheistä kontaktia lapseen tulisi välttää tutkimuspäivänä. Lapsi välttyy turhalta säteilyltä, kun häntä ei pidä vieressä tai sylissä pitkiä aikoja (yli puoli tuntia) tutkimuspäivänä. Mikäli on lähdössä ulkomaanmatkalle lähiaikoina, tulee isotooppihoitajalta pyytää todistus tehdystä tutkimuksesta. Tulliasemilla on käytössä radioaktiivisuusmittarit, jotka rekisteröivät mahdollisen tutkimusaineesta aiheutuvan säteilyn.

8 Säteily Gammakuvauksessa käytettävät radioaktiiviset lääkeaineet sisältävät keinotekoisesti valmistettuja alkuaineiden muunnoksia eli ns. isotooppeja. Hajoamisten seurauksena radioaktiivisten isotooppien säteily vähenee ja tietyn ajan kuluttua säteily on käytännössä loppunut kokonaan. Radioaktiivisten aineiden yhteydessä puhutaan usein puoliintumisajasta, mikä tarkoittaa ajanjaksoa jolloin radioaktiivisen aineen aktiivisuus on laskenut puoleen alkuperäisestä aktiivisuudesta. Gammakuvauksessa käytetään sellaisia isotooppeja, joiden aktiivisuus käytännössä häviää kokonaan muutaman vuorokauden kuluessa. Runsas juominen ja tiheä rakon tyhjennys nopeuttavat radioaktiivisen aineen häviämistä. Yhdestä isotooppitutkimuksesta potilas saa keskimäärin n. 4 milli-Sievertin (mSv) säteilyannoksen, jota voidaan verrata luonnosta (maaperä, ilma, vesi, ravinto) peräisin olevaan säteilyyn. Luonnosta saatu keskimääräinen säteilyannos on 4-5 milli-Sievertiä (mSv) vuodessa. Lisätietoja säteilystä saat Säteilyturvakeskuksen sivuilta,

9 Isotooppitutkimuksissa merkkiaineena käytettävä radiolääke injisoidaan taval-
lisesti laskimoon ja sen kulkeutumista seurataan gammakameralla tai PET- kameralla. Monet aineet voidaan leimata radioisotoopilla ja näiden aineiden kudosspesifisyys vaihtelee erittäin spesifisistä (esim. reseptorihakuiset ai- neet) epäspesifisiin. Merkkiaineella ei yleensä ole farmakologista vaikutusta.

10 Kaikkiin tutkimuksiin tarvitaan lähete
Kaikkiin tutkimuksiin tarvitaan lähete. Säteilylain mukaan lähetteen antavan lääkärin velvollisuutena on hankkia saatavilla olevat tiedot aikaisemmista tutkimuksista ja hoidoista tutkimuksen oikeutusarviointia varten, konsultoida tarvittaessa asiantuntijoita, sekä huolehtia siitä, että kaikki merkitykselliset tiedot (anamnestiset tiedot, pituus, paino, etukäteen määrätyt laboratoriotutkimukset, tutkimustulokseen mahdollisesti vaikuttava lääkitys) toimitetaan lähetteen mukana toimenpiteen tekevään yksikköön ja lausunnon antavalle lääkärille.

11 Ennen radiolääkeaineen injektiota on varmistettava, että potilas ei ole raskaana eikä imetä.
Lisäksi on varmistettava, että potilas ei saa ko. isotooppitutkimustuloksiin vaikuttavaa lääkehoitoa. Eräät röntgenvarjoaineet saattavat aiheuttaa virheellisiä tuloksia. Kilpirauhasta suojaavien aineiden, kuten kaliumjodidin ja kaliumperkloraatin käyttö on suositeltavaa radioaktiivisia jodiyhdisteitä ja 99m Tc-perteknetaattia käytettäessä. Alle 7-vuotiailla lapsilla tulisi olla kanyyli valmiina. Mahdollisesta rauhoittavasta lääkityksestä tai narkoosista on sovittava erikseen.

12 Isotooppi-injektion jälkeen potilaasta tulee avoin säteilylähde
Isotooppi-injektion jälkeen potilaasta tulee avoin säteilylähde. Myös hänen eritteensä ovat radioaktiivisia. Potilaan pitää juoda runsaasti nestettä ja tyhjentää rakkonsa usein tutkimuksen jälkeen, mikä pienentää sukurauhasten ja rakon sädeannosta. Mahdollista perheenlisäystä on lykättävä 3-4 kk. Mahdollista ulkomaanmatkaa ja tullin säteilyvalvontaa varten potilaalle kirjoitetaan tarvittaessa todistus saadusta radioaktiivisesta aineesta.

13 Kuvauslaitteena on gammakamera tai PET- kamera, joilla saadaan sekä tasokuvia että dynaamisia kuvasarjoja. Tomografiatekniikassa (SPECT, PET) kamera kiertää potilaan ympäri ja ottaa kiertäessään tasokuvia. Osa tutkimuksista tehdään SPECT/TT tai PET/TT-laitteella, jolloin TT-dataa voidaan käyttää isotooppikuvan löydöksen paikantamiseen ja laadun parantamiseen.

14 ALARA-periaate Säteilyn lääketieteellistä käyttöä säätelee MED-direktiivi. Direktiivin ideologiana on oikeutus- ja optimointiperiaatteen toteuttaminen: säteilylle altistamisesta on oltava enemmän hyötyä kuin haittaa ja altistaminen on rajoitettava määrään, jota on pidettävä välttämättömänä tarkoitetun tutkimus- tai hoidon kannalta. (radiumjodipotilas oksentaa eristyksessä?)

15 Oikeutuksen arvioinnista vastaa ensi kädessä hoitava lääkäri, joka antaa lähetteen toimenpiteeseen, viime kädessä lääkäri, jonka vastuulla säteilylle altistava toimenpide tehdään. Annosten keskiarvo Suomessa on 4,2 mSv/tutkimus. 99m Tc- tai 123 I-tutkimuksen säderasitus vaihtelee useimmiten välillä 1 – 6 mSv, mikä 0,5 – 2 vuoden taustasäteilyä.

16