Suomen autonomian ajan aate- ja tieteenhistoria ti 12.3. klo 14-16 HU206 to 14.3. klo 14-16 HU206 ti 19.3. klo 14-16 HU206 to 21.3. klo 14-16 HU206 ti 26.3. klo 14-16 HU206 to 4.4. klo 14-16 HU206 ti 9.4. klo 14-16 HU206 to 11.4. klo 14-16 HU206 ti 16.4. klo 14-16 HU206 to 18.4. klo 14-16 HU206 ti 23.4. klo 14-16 HU206 tentti: ti 7.5. klo 14-16 HU206

luentorunko 12.3. tapahtumahistoriallinen katsaus autonomian aikaan 14.3. yliopistolaitos autonomian aikana 19.3. 1800-luvun alun johtavat aatteet: uushumanismi ja romantiikka 21.3. fennomania 26.3. liberalismi / svekomania 4.4. historiankirjoitus autonomian aikana 9.4. kansanrunouden tutkimus 11.4. suomen kielen tutkimus ja kehittäminen 16.4. teologia 18.4. kansanliikkeiden synty 23.4. poliittinen aktivoituminen 1900-luvun alussa

oheislukemisto Karl-Erik Michelsen: Viides sääty, s. 75-207 Anto Leikola: Naurun biologiaa, s. 161-200 Zachris Topelius: Onko Suomen kansalla historiaa?

Muuta lukemista Matti Klinge: Helsingin yliopisto 1640-1990, 2. osa. Suomen tieteenhistoria 1 Suomen kulttuurihistoria 3 (2003)

Suomen valloitus venäläiset aloittivat hyökkäyksen helmikuussa 1808 venäläiset valloittivat Turun 22.3.1808 18.2.1808 Venäjän keisarin julistus; kohdistettu säätyläisiin Suomen viranomaiset nopeasti yhteistyöhön; ei luotettu Ruotsin haluun eikä kykyyn puolustaa Suomea aatelisto myös myötämielinen; paljon yhteistä Venäjän aateliston kanssa papisto Jacob Tengströmin johdolla myöntyväinen Turun akatemia alistui tilanteeseen

Porvoon valtiopäivät maaliskuussa 1809 säädyt koolle Porvooseen Suomessa voimassa Ruotsin vallan aikaiset säädökset vuoden 1772 hallitusmuoto yhdistys- ja vakuuskirja (1789) Suomea koskevat asiat esiteltävä suoraan keisarille venäläisen virkamiesten ohi kiista valtiopäivien todellisesta luonteesta: Porvoossa luotiin perusta Suomen valtiolliselle olemassaololle valtiopäivät pelkkä juhlallinen seremonia; siellä tehdyt lupaukset eivät sitoneet myöhempiä hallitsijoita

Yhteiskunnalliset olot autonomian alussa Pyhä allianssi (1815): Venäjä, Itävalta, Preussi taattiin Napoleonin edeltänyt poliittinen tilanne Euroopassa yhteiskuntarauhan säilyttäminen 1812 Venäjän ja Ruotsin välille rauha Ruotsi tunnusti Suomen kuuluvan Venäjälle Suomen hallinto hoidettiin virkamiesvoimin keisarin asetukset virkamiehet suurelta osin alempaa aatelia venäläiset halusivat ehkäistä kumouksellisen toiminnan ulkomaisten lehtien sensuuri ja ulkomaanmatkojen rajoitukset elinkeinoelämän tukeminen rahastojen avulla

Nikolai I:n Suomen politiikka dekabristikapina 1825 Puolan valtiopäivät koolle 1830 → Nikolai I viralta Puolan kuninkaana → Nikolai I ei ollut halukas kokeilemaan samaa muualla Nikolain aika rauhan ja tasaisen taloudellisen kehityksen aikaa Suomesta muodostui oma taloudellinen alue 1840 Ruotsin valuutta pois käytöstä, oma raha 1860 tekstiiliteollisuus nousuun 1840-luvulla 1841 puuvillan tuontia helpotettiin

Liikenneyhteyksien kehitys 1844 ryhdyttiin rakentamaan Saimaan kanavaa; valmistui vuonna 1856 yhdisti järvi-Suomen Venäjän markkinoille ja ulkomaille ulkomaankaupan painopiste siirtyi Pohjanlahden rannikolta Viipuriin yhteydet Ruotsiin vähenivät rautatie: Helsinki–Hämeenlinna 31.1.1862 yhteydet sisä-Suomesta etelärannikolle hyödynsi suomalaisuutta ja lisäsi säätykiertoa höyrylaivaliikenne 1840-luvun alussa matkustajaliikenne Pietari-Helsinki-Turku tavaraliikenteessä purjelaivat säilyttivät asemansa 1800-luvun lopulle → Suomi tipahti kehityksestä

Yhteiskunnallinen kriisi 1840-luvulla tilanne Keski-Euroopassa levoton 1846 Ranskassa vallankumousyritys 1846 Puolassa kapina Suomessa lakkautettiin pari lehteä ja kiellettiin jäsenyys salaseuroissa 1848 Euroopan ”hullu vuosi” vallankumous ´Pariisissa vallankumousaalto vyöryi yli Euroopan, mm. Wienissä ja Berliinissä 6.4.1848 Upsalassa skandinaavinen juhla kritisoitiin Venäjän konservatismia → Helsingin yliopiston opettajilta ja opiskelijoilta kiellettiin ulkomaanmatkat Floran-päivän juhlat Helsingissä 13.5.1848 osoitti suomalaisten uskollisuutta Venäjälle

Krimin sota 1853-1856 ensimmäinen suursota Wienin kongresin jälkeen Venäjä vastaan Ranska, Englanti, Turkki ja Sardinia kyse Turkin salmien hallinnasta; näkyvänä syynä Venäjän halu suojella Turkin alueen kreikkalaiskatolilaisia sodan painopiste Mustallamerellä; Sevastopolin piiritys englantilainen laivasto Itämerellä Bomarsundin linnoituksen valtaus Viaporin pommitus elokuussa 1855 Pohjanlahden satamien vahingoittaminen taloudelliset tappiot huomattavat Suomen kauppalaivaston menetykset 60%

Aleksanteri II:n uudistuspolitiikka Krimin sodan jälkeinen aika uudistusten aikaa koko valtakunnassa maaorjuus lakkautettiin 1861 Venäjä halusi lähentyä Ranskaa ja tämä edellytti olojen liberalisointia 1863 Puolan kapina → loppu uudistuksille slavofiilia nousuun 1857 Suomen asian komitea uudelleen toimintaan valtiopäivät koolle keväällä 1863 säätypohjalla aluksi joka viides vuosi, 1880-luvulta lähtien joka kolmas vuosi

Taloudellinen kehitys 1800-luvun jälkipuolella 1867-1868 nälkävuodet 8 % väestöstä kuoli kuolleisuus keskittyi Hämeeseen ja Pohjois-Savoon osoitti maanviljelyvaltaisen talouden haavoittuvuuden muuttoliike elinkeinovapaus 1879 naiset enemmistönä: kaupunkeihin palveluammatteihin ja teollisuuteen kaupungistuminen 1860-luvulta lähtien työväestön ja uuden keskiluokan voimakas kasvu muuttoliikkeen suunnat Kaakkois-Suomesta Viipuriin ja Pietariin Keski-Suomesta Helsinkiin ja muualle etelärannikolle Pohjanmaalta Amerikkaan

Taloudellinen kehitys 1800-luvun jälkipuolella merkantilistisesta talouspolitiikasta luovuttiin 1857 höyrysahojen perustaminen vapaaksi 1861 Englannin suojatullit sahatavaralle pois Länsi-Euroopan voimakas teollistuminen lisäsi puutavaran kysyntää 1850-luvulla kehitettiin puuhiokkeen valistusmenetelmä, puu lumpun tilalle paperin raaka-aineena 1870-luvulla selluloosan valmistusmenetelmä 1860-luvulla ensimmäiset puuhiomot Suomeen 1880 ensimmäinen selluloosatehdas Valkeakoskelle varhainen paperin vienti kokonaan Venäjälle myös muuta teollisuutta: tekstiili, rauta, laivanrakennus, keramiikka, nahka

I sortokausi Venäjällä nationalismi voimistui koko ajan: slavofiilia, panslavismi Suomen erityisasema herätti närkästystä pyrkimyksiä Suomen venäläistämiseen Nikolai II valtaistuimelle 1894 → panslavismin vaikutus voimistui Nikolai Bobrikov Suomen kenraalikuvernööriksi helmikuun manifesti 1899 valtakunnallisia asioita koskeva päätöksenteko valtakunnallisiin elimiin Bobrikovin voimakkaat venäläistämistoimet asevelvollisuuslaki 1901 herätti voimakkaan reaktion Suomessa myöntyväisyyssuunta ja perustuslaillinen suunta suuri adressi 1902 kutsuntalakko → asevelvollisuuslaki peruttiin suomalaisten osalta 1904 Eugen Schauman ampui Bobrikovin

Venäjän-Japanin sota ja suurlakko Venäjä kärsi murskatappion Verisunnuntai: tammikuussa 1905 työläisten mielenosoitus Pietarissa Talvipalatsin edessä; 200-2000 ihmistä kuoli suurlakko → olot vapautuivat Suomessa opiskelijoiden ja työväen kaarteja Viaporin kapina eduskuntauudistus 1906 yksikamarinen eduskunta yleinen ja yhtäläinen äänioikeus 24 vuotta täyttäneille

II sortokausi 1909 Frans Albert Seyn kenraali- kuvernööriksi 1910 laki yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä 1912 yhdenvertaisuuslaki herätti vastustusta; useat virkamiehet eivät toteuttaneet lakia → karkotuksia Siperiaan

Turun Akatemian organisaatio hallitsija kansleri varakansleri rehtori pieni konsistori konsistori lääke- tieteellinen tdk teologinen tdk oikeus- tieteellinen tdk filosofinen tdk

Turun akatemian professorit Teologinen tiedekunta I teologian professori II teologian professori III teologian professori Lääketieteellinen tiedekunta lääketieteen professori anatomian, kirurgian ja eläinlääketieteen professori (1778) Oikeustieteellinen tiedekunta oikeustieteen professori Filosofinen tiedekunta moraalifilosofian, valtio-opin ja historian professori kaunopuheisuuden professori logiikan ja runouden professori fysiikan ja kasviopin professori matematiikan professori pyhien kielten professori runouden professori (1655-1747) talousopin professori (1747) kemian professori 1755

Humboldtilainen yliopistoihanne Wilhelm von Humboldt (1767-1835) Humboldtin ajatukset otettiin käyttöön Berliinin yliopistossa 1810 keskeiset periaatteet: tutkimuksen, opetuksen ja opiskelun tulee olla vapaita, autonomisia tutkimus, opetus ja opiskelu kuuluvat erottamattomasti yhteen sivistyksellinen koulutus on ensisijaista suhteessa ammatilliseen koulutukseen

Uudet yliopistoaatteet uuden tiedon tuottaminen keskeistä; tieteellinen toiminta osaksi opetusta yliopisto osaksi kouluhierarkiaa: ylioppilastutkinto (das Abiturium) korostettiin asioiden suuria yhteyksiä, filosofiaa sekä intellektuaalista ja moraalista viisaus tuomittiin hajanaiset pikkutiedot ja mekanistinen maailmanjärjestys nämä ajatukset tulivat Venäjän kautta Suomeen; uudistukset otettiin käyttöön vähitellen

Muutokset yliopistossa 1810-luvun alussa 6 professuuria 1 teologiseen 1 oikeustieteelliseen 1 lääketieteelliseen historian ja moraalifilosofian oppituoli jaettiin pyhien kielten oppituoli Kreikan ja itämaisen kulttuuri professuureiksi oppihistorian professuuri 9 uutta apulaista määrärahoihin lisäystä: palkankorotukset ja lisää stipendejä yliopiston talous osaksi valtionbudjettia

Yliopisto Helsinkiin Helsingistä pääkaupunki 1812; senaatti Helsinkiin 1819 strateginen syy: yliopisto kauemmaksi Ruotsista virkamieskoulutuksessa yhteys virastoihin tärkeää yliopiston siirto perustui ajatukseen, että yliopisto tuli olla pääkaupungissa Turun palo 4.-5.9.1827 vauriot akatemian rakennuksissa kohtuulliset: kirjasto tuhoutui yliopiston siirto kivutonta: porkkanana raha

Uusi aktiivisuus Suomen autonomia aktivoi opiskelijoita 1815 perustettiin Selma-förbundet Aura, jonka lehti Aura  Mnemosyne kirjallisia vaikutteita romantiikasta 1817 ensimmäiset mielenosoitukset  nopeuttivat uusien sääntöjen laadintaa

Vuoden 1828 statuutit I yliopiston hallinnon uudelleen järjestäminen Venäjän kruununperillinen kansleriksi sijaiskansleriksi keskushallinnon virkamies kiinteä yhteys kirkkoon katkesi opiskelijoiden valvontaa tiukennettiin erityinen opinto- ja kurikomissio uudet professuurit kirjattiin statuutteihin, nyt oppituoleja yhteensä 21; samalla oppituolien aloja tarkennettiin: teologia: dogmatiikka, eksegetiikka, kirkkohistoria, teologinen moraali oikeustiede: roomalaisen ja Venäjän lainoppi, Suomen lainoppi, valtio- ja kansainoikeus ja kansallistalous lisäksi venäjän kielen ylimääräinen professuuri uusien virkojen haltijoille rahapalkka

Vuoden 1828 statuutit II tieteiden eriytyminen 1817 keisarillinen asetus oikeuslaitokseen ja muihin siviilihallinnon virkoihin valmistavista tutkinnoista maanmittaritutkinto oikeustutkinto: senaatin oikeusosaston ja oikeuslaitoksen virkoihin kameraalitutkinto: senaatin talousosaston ja sen alaisten laitosten virkoihin sekä verohallinnon virkoihin vuoritutkinto: vuorihallinnon virkoihin korkeampi tutkinto: valtiosihteeriviraston virkoihin Pietarissa. Antoi lisäksi saman pätevyyden kuin oikeus- ja kameraalitutkinto 1800-luvun kuluessa eriytettiin myös lääketieteellinen koulutus, pappiskoulutus, opettajainvalmistus, farmasiaopetus sekä maa- ja metsätieteellinen opetus kaikille yhteinen filosofisen tiedekunnan opetus poistui

Vuoden 1828 statuutit III tohtorin arvo myös filosofiseen tiedekuntaan ja tohtorista oppiarvo väitökset tutkimukselliselle pohjalle luentokieliksi ruotsi ja venäjä yliopistoon kirjoittautumisehtoja tarkennettiin

Opiskelijaradikalismi 1840-luvun alusta opiskelijaliikehdintää ympäri Eurooppaa kirjoituksissa kritisoitiin kansallisten vähemmistöjen sortoa skandinavismi 1848 Floran päivän juhla tarkoitus kanavoida vallankumouksellinen innostus nationalismiksi Pacius & Runeberg: Maamme laulu Fredrik Cygnaeus: ylistyspuhe isänmaalle ja kansleri- suurruhtinaalle jälkikäteen propagandaselostuksia tilaisuudesta opiskelijoiden mielenilmaukset kuitenkin jatkuivat

Vuoden 1852 statuutit konsistorin jäsenmäärää rajoitettiin osakunnat lakkautettiin opiskelijoille univormupakko lukion todistus pakolliseksi ylioppilastutkinto Helsingissä, pääsykoe yliopistoon

Yliopistoon pääsy Turun Akatemiassa filosofisen tiedekunnan dekaani tenttasi pyrkijän koulutiedot 1828 erityinen valiokunta koulutodituksella hakeva: kaikki kouluaineet yksityisoppilas: uskonto ja kirkkohistoria, logiikka ja moraali, aritmetiikka ja geometria, historia ja maantiede, latina tai jokin uusi kieli 1830-luvulla vaatimuksia kiristettiin  ylioppilastehtaat 1852 ylioppilastutkinto Helsingissä, pääsykoe yliopistoon äidinkielen kirjallinen koe ja käännös ruotsista tai äidinkielestä suullinen koe muissa aineissa erilliset sisäänpääsykokeet 1930-luvulta lähtien

Naiset yliopistoon Maria Tschetschulin Emma Åström 1870 kauppaneuvos Tschetschulin anoi tyttärelleen lupaa ylioppilastutkintoon 1873 Emma Åström sai saman luvan; 1882 maisteriksi vapautus sukupuolesta 1901 naisille vapaa opiskeluoikeus 1927 Alma Söderhjelm Åbo Akademin professoriksi Maria Tschetschulin Emma Åström

Uushumanismi I Herculaneum 1713, kaivaukset 1737 Johann Winckelmann: kaivaukset Roomassa antiikki konkreettisesti läsnä Johann Gesner (1691-1761), Göttingenin yliopiston professori antiikkia ei tule jäljitellä, vaan sitä pitää ymmärtää

Uushumanismi II humanismi uushumanismi antiikin jäljittely paluu menneeseen kulta-aikaan pimeän keskiajan unohtaminen esikuvana Rooma uushumanismi antiikkiin ei paluuta antiikista moraalisia esikuvia esikuvana Kreikka

Uushumanismi III 1760-luvulla myssyt valtaan merkantilismista siirryttiin fysiokratismiin fysiokratismi: perustuotanto, erityisesti maatalous keskeiseksi, säästäväisyys ja yksinkertaisuus; ihanteet antiikista yleellisyystavaroille korkea verot Kustaa III:n aikana (1772-1795) yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei ollut suotavaa harmittomammat tutkimusaiheet suosioon

Uushumanismi IV Henrik Gabriel Porthan (1739-1804) Sigfrid Porthan (1741-1798) Matthias Calonius (1737-1817) kielitiede, historia, taidehistoria uudenlainen pedagoginen visio: latinan ulkoa opettelemisesta sen luovaan käyttöön ja ymmärtämiseen latinalaisista teksteistä esikuvia hyveelliselle ja kohtuulliselle elämälle

Uushumanismi 1800-luvulla poliittinen jako Euroopassa konservatiivinen itä (Venäjä, Itävalta, Preussi) liberaali länsi (Ranska, Englanti, Skandinavia) aatteellisesti: uushumanismi ↔ romantiikka uushumanismi: kansalliset korostukset yhdistettynä antiikin esteettisiin ja moraalisiin arvoihin kurinalaisuus, selkeys, ennakoitavuus uushumanismi ilmeni arkkitehtuurissa, kirjallisuudessa ja kuvataiteissa

Helsingin uudelleenrakentaminen Venäjällä empire-uusklassinen tyyli: rapattu tiilirakennus värit: keltainen, vihreä, harmaa pienet yksityiskohdat puusta kiveä matkien pylväspääty ja päätykolmio Helsinki paloi 1808 → uusi asemakaava 1812: Johan Albrekt Ehrenström (1763-1847) keskusta rakennettiin kivestä keisarillinen residenssi, senaatti, kuvernöörin talo, kasarmi, luterilainen ja ortodoksikirkko vierekkäin keskustaa hallitsee julkiset rakennukset väljä ruutukaava; puistoalueet (paloturvallisuus) Senaatintori keskeiseksi paikaksi

Senaatintori symboloi suurruhtinaskuntaa keskeiset mahdit edustettuna: kirkko, senaatti, yliopisto, esivalta (päävartio) muotosymboliikkaa pylväistöissä varsinaisena arkkitehtina Carl Ludvig Engel suunnitellut rakennuksia ja asemakaavoja ympäri Suomea

Klassisismi kirjallisuudessa Johan Ludvig Runeberg kaunopuheisuuden dosentti (klassilliset kielet) 1831 Helsingfors Lyceum 1837 Porvoon gymnaasin Rooman kirjallisuuden lehtori 1842 Porvoon gymnaasin Kreikan kirjallisuuden lehtori runouden vaikutteet antiikista (muoto ja aatemaailma) Dikter (1830), Hirvenhiihtäjät (1832), Hanna (1836), Vänrikki Stoolin tarina (1848) kansa nöyrää, lainkuuliaista, uskollista, jumalaapelkäävää sivistyneistö kansan huoltaja

Valistuksen kritiikki valistus selitti kaiken järkiperäisesti → tieto ja usko erillään toisistaan; tunteelle ei sijaa David Hume: uskontokritiikki: uskonnolliset ihmeet kyseenalaisiksi empirismikritiikki: emme voi olla varmoja havainnoistamme; emme tiedä varmasti, mikä on syy ja mikä seuraus, mikä substanssi ja mikä sen väliaikainen ominaisuus Immanuel Kant (1724-1804): saamme tietoa vain siitä, mitä aistimme → tietomme ulkomaailmasta, oliosta sinänsä, on rajallista Johann Gottlieb Fichte (1762-1814) emme voi olla varmoja olion sinänsä olemassaolosta maailma on se, mitä aistimme transsendentaalinen idealismi

Romantiikka syntyi Saksassa reaktiona valistukselle romantiikka ei merkinnyt rationalismista luopumista, vaan uskosta tieteen ja järjen kaikkivoipaisuuteen romantiikka kytkeytyi keskiluokan nousuun pietismi ja herrnhutilaisuus valmistivat tietä romantiikalle henkilökohtaiseen uskonkokemukseen perustuva uskonnollisuus pyrkimys irtautua kirkon ja valtion kontrollista romantiikan ydinjoukko akateemisen koulutuksen saaneet virkamiehet ja papisto yhteiskunnan byrokratisoituminen levitti romantiikkaa ja yleensäkin sivistystä

Turun romantiikka Turussa 1810-luvulla opiskelijoiden ja nuorten tutkijoiden heterogeeninen liike alkoi kansanrunouden keruusta, laajeni historian ja kielitieteen alueelle kaksi erilaista korostusta: taiteellis-kirjallinen kansallismielinen

Turun romantiikan edustajia K.A. Gottlund A.J. Sjögren A.I. Arwidsson Kirjallinen suuntaus: Abraham Poppius, Reinhold von Becker, Zacharias Topelius (vanh.), Gustaf Renvall Kansallismielinen suuntaus: J.J. Tengström, J.G. Linsén, E.G. Ehrström

nationalismi muotoutunut 1800-luvun alussa kansa ja valtio samaistuvat keskenään ideaali kuva kansakunnasta, jota vielä ei ole yhtenäisenä olemassa kansakunta = kansakunta on historiallisesti kehittynyt, kielen, alueen, talouselämän ja kulttuuriyhteisössä julkitulevan psykologisen ilmiasun määrittämä pysyvä yhteisö nationalismi edellyttää kansallisen tietoisuuden heräämistä herääminen tapahtuu yleensä jonkin ylemmän sosiaaliryhmän keskuudessa, ja kansallinen tietoisuus tavoittaa viimeisenä työläiset ja talonpojat

nationalismi kansallisen liikkeen vaiheet kulttuurinen, kirjallinen ja folkloristinen vaihe kansallisen aatteen edelläkävijät ja militantit joukkokannatuksen vaihe (Miroslav Hroch) natinalismin perusedellytyksenä yhteinen historiallinen, alueellinen, kielellinen tai kulttuurinen pohja

suomalaisuus 1700-luvulla rahvas puhui suomea ja sillä oli oma kulttuuri säätyläiset puhuivat ruotsia ja olivat kulttuurisesti integroituneita Ruotsiin ja sitä kautta ranskalaiseen vaikutukseen Suomi ei ollut yksiselitteisesti oma kokonaisuus edes hallinnollisesti nationalismia ei esiintynyt

Suomi autonomian alussa kulttuurisiteet Ruotsiin säilyivät kiinteinä säätyläisten kielenä säilyi ruotsi sukulaisuus- ja ystävyyssuhteet Ruotsiin säilyivät kaupankäynti vilkasta Ruotsiin Ruotsi 1800-luvun alussa 1809 Bernadotte-suku Ruotsin valtaistuimelle uusi valtiomuoto: rajoitettu kuninkaan valta monikielisestä suurvallasta pienehköksi yksikieliseksi kansallisvaltioksi kulttuuri-identiteetin etsiminen → romantiikka

Turun romantiikka fennomanian esiasteena edusti nationalismin ensimmäistä vaihetta Turun romantiikka keskittyi kulttuuriseen, kirjalliseen ja folkloristiseen toimintaan kansanrunojen keruu ja suomen kielen tutkiminen saksalainen Burschenschaft-liike: poliittinen opiskelijaliike, julisti kansallista tasa-arvoa ja poliittista liberalismia 1821 opiskelijat anomuskirjeellä vaativat suomen kielen aseman parantamista; viranomaiset reagoivat nopeasti radikaalin kansallisuusajattelun edustajia A.I. Arwidsson ja A.E. Afzelius

Adolf Ivar Arwidsson (1791-1858) ensimmäinen suomalainen kansallinen herättäjä lehtikirjoittelua: suomen kielen ja kulttuurin erityispiirteitä tulee voimistaa ja ei tule jäljitellä muukalaisuutta Suomen asema suurruhtinaskuntana on epätyydyttävä Åbo Morgonblad 1821 1822 erotettiin yliopistosta 1823 Ruotsiin, töihin valtionarkistoon suomalaisten ei tule hävetä juuriaan, ei edes säätyläisten laajat väestökerrokset tuli aktivoida kansalliseen ajatteluun äidinkieli tärkeä oman identiteetin kannalta Arwidsson ei esittänyt Suomen suomenkielistämistä: myös suomenruotsalaisten kotimaa oli Suomi.

Anders Afzelius (1779-1850) yleisen lainopin professori opiskelijoiden puolestapuhuja 1819 levottomuuksien aikana liitettiin Israel Hwasserin murhayritykseen erotettiin yliopistosta 1822 1831-1835 karkotettuna Itä-Siperiassa 1837 lähtien Liivinmaalla

Suomalaisuus Turun romantiikan jälkeen kansarunouden keruu jatkui osakunnissa 1840-luvulla Joukahainen, jossa opiskelijoiden kansatieteellisiä kirjoituksia viipurilaisessa osakunnassa radikaalimpi toiminta julkaistiin ranskalaisia yhteiskuntakriittisiä romaaneja ja novelleja 1849 oma yhdistys, jota ei laillistettu viranomaiset puuttuivat asiaan

Uusi sukupolvi Helsingissä uusi opiskelijasukupolvi johtajina J.V. Snellman, Fredrik Cygnaeus, Zachris Topelius Lauantaiseura 1831-1837 Helsingfors Morgonblad J.V.Snellman F.Cygnaeus Z.Topelius J.J.Nervander J.L.Runeberg

Johan Vilhelm Snellman (1806-1881) pohjalaista pappis- ja virkamiessukua filosofian dosentti 1835 pohjoispohjalaisen osakunnan kuraattori 1837-1839 sukset ristiin yliopiston johdon kanssa 1839-1840 Saksaan ja Ruotsiin osallistui Ruotsissa lehtikirjoitteluun Suomen valtiollisesta asemasta 1840 Saima, Maamiehen ystäwä sivistyneistö tulee kansallistaa, kansa tulee sivistää suomi kulttuurikieleksi

Zachris Topelius (1818-1898) pohjalaista säätyläissukua 1841-1860 toimitti Helsingfors tidningar -lehteä historiallisia jatkokertomuksia; Välskärin kertomukset 1854 Suomen historian ylimääräinen professori kansallisuusperiaate nivoutui yhteen alamaisen kuuliaisuuden kanssa hallitsijan ja kansan suhde Jumalan säätämä kritisoi hallitsevaa ja omistavaa luokkaa eläinsuojelu: Toukokuunyhdistykset 1870 filantropia: Helsingin rouvasväenyhdistys työväenkysymys: Kommunismens vagga

En gata. Hamburg. London. Wien. Paris. Kväll. Mörker. Storm En gata. Hamburg? London? Wien? Paris? Kväll. Mörker. Storm. Den stora spegelrutan av en butik för alla läckerheter från jordens hav och länder, klart belyst. Allt dukas upp för vandrarns lystna blick, allt doftar lust, allt skiner välbehag. Stig in! Förnimmer du ej Herrens ord: "Jag hungrade, och du gav mig att äta" ... — Ja, med ett tillägg: ät, om du har guld!   Längst in i detta rika paradis framskymta skuggor, sträckta i divanen vid berg av ostron, hummer och champagne. Men utanför stå, halvt i gatans mörker och halvt förbländade av rutans dager, vid dennas ena hörn en svulten usling, i trasor klädd, och vid det andra hörnet en fattig mor med ett förhungrat barn.   Du, som därinne sitter mätt vid bägarn, driv bort dem, om de lystet stirra in! Skjut ned dem med kartescher, om de sträcka sin magra hand mot dina läckerheter och säga till dig: egendom är stöld!

hegeliläisyyden vaikutus Hegelillä maailmanhenki keskeinen historiaa liikuttava tekijä; kansanhenki vain sen osa J.V. Snellman korosti kansanhengen merkitystä kansallisuus historiaa liikuttava voima kansallisvaltio: yksi kansa, yksi kieli kansallisuuden korkein aste on oma valtio suhtautui varauksellisesti koko kansan sivistämiseen; kansa ei vielä ollut valmis siihen

Kolmas sukupolvi Y. Koskinen A. Meurman F. Perander

Yrjö Koskinen (1830-1903) pohjalaista pappissukua 1863 yleisen historian professori aateloitiin 1884: Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen 1870-luvulla suomalaisen puolueen kiistaton johtaja hyväksyi Snellmanin kansallisuusajattelun, mutta lisäsi päämääräksi kansalaisvapauden toteutumisen kansa lakien ja vallan oikeuttaja; valta kuului viime kädessä kansalle kansa tuli sivistää ja luoda uusi sivistyneistö Suomi tuli muuttaa suomenkieliseksi

Agathon Meurman (1826-1909) varakasta hämäläistä talonpoikaissukua Liuskialan kartanon omistaja nuoruudessa kannatti radikaalia fennomaniaa, mutta maltillistui korosti kristillisiä arvoja; kirkolla keskeinen rooli kansan sivistämisessä vastusti kulttuuriliberalismia ja uusia aatteita vastusti liiallisia uudistuksia

Frithiof Perander (1838-1885) pohjalaista pappissukua käytännöllisen filosofian professori erikoistui antiikin sivistyksen ja klassillisten kielten tutkimiseen näki kielikysymyksen sosiaalisena kysymyksenä yhteiskunnassa luokkien välinen konflikti lähes väistämätön ensin nousee uusi porvaristo, sitten työväenluokka tulevaisuus kuuluu työväestölle uusille luokille piti antaa vaikutusvaltaa yhteiskunnassa vaikutteet vasemmistohegeliläisiltä (L.Feuerbach, K.Marx)

Fennomania fennomaanien vastaboolina valtiopäivillä liberaalit, jonka kannatus aatelis- ja porvarissäädyssä fennomaanien kannatuksen pohjana suomenkielinen talonpoikaisto ja papisto liberaalit eivät olleet kiinnostuneita kielikysymyksestä → fennomaanit pystyivät ajamaan kielipolitiikkaansa Snellman senaattoriksi 1863 1863 kieliasetus: suomen kielelle sama asema kuin ruotsilla. 1870 svekomaanien järjestäytyminen, rekrytoi joukkoonsa suuren osan liberaaleja

skandinavismi Götiska Samfundet: muinaiset gööttiläiset arvot ja hyveet kunniaan pyrkimys skandinaaviseen yhteistyöhön 1800-luvun alussa kulttuuriyhteistyötä opiskelijat aktiivisia 1850-luvulla ja 1860-luvun alussa poliittista lähentymistä 1863 Preussi ja Itävalta hyökkäsivät Tanskaan kaapatakseen Schleswigin Ruotsi pysytteli sivussa → skandinavismi poliittisena toimintaperiaatteena loppui 1900-luvun alussa nousi uudelleen pinnalle 62

Liberaalit korostivat taloudellista ja yhteiskunnallista vapautta eivät vastustaneet kansallisia tavoitteita eivätkä suomen kielen aseman parantamista vastustivat säätyjakoon perustuvaa hallintoa kuten myös fennomaanit tekivät liberalismi sai laajempaa kannatusta 1800-luvun puolivälissä, kun kansalaisvapauksia rajoitettiin 1861 Helsingfors Dagblad tavoitteena yksilökeskeinen yhteiskunta, jossa olisi ilmaisu- uskonnon-, elinkeino- ja kokoontumisvapaus kielikysymys ei ollut keskeinen ongelma 63

Anders Chydenius (1833-1896) vanhaa pohjalaista pappissukua historiallis-kielitieteellisen tiedekunnan lehden toimittaja välit huonot yliopiston johdon kanssa 1½ vuoden karkotus Venäjän vastaisten puheiden takia 1862 Helsingfors Dagbladin toimittajaksi, myöhemmin päätoimittajana 1863 perusti liberaalisen Litterär Tidskriftin kannatti kansallisuusaatteen ajamista kieli ei ole tärkeä tekijä; kielen vaihtaminen ei ole välttämättä tuhoisaa kansallisuudelle ei saa pakottaa kielikysymyksissä kulttuurivaikutteita tuli etsiä mieluummin lännestä kuin idästä 64

Carl Säve (1812-1876) gotlantilainen kielitieteilijä tutki ruotsin murteita, myös Suomen alueella ruotsin kieli tuli säilyttää Suomessa ruotsalainen kansallistietoisuus tulee herättää Suomessa professorina Upsalassa; vaikutti useisiin siellä opiskelleihin suomalaisiin 65

August Sohlman (1824-1874) Aftonbladetin päätoimittaja skandinavismin äänitorvi ruotsalaiset vähemmistönä Suomessa, mutta heidän ansiotaan on Suomen olemassaolo ruotsalaiset olivat ristiretkien myötä yhdistäneet hajanaiset suomalaiset heimot suomalaiset eräs mitättömimmistä kansoista suomalaiset alakuloisen sävyisiä, hitaita ja alistuvia ei ajatuksen selkeyttä, toimintakykyä eikä käytännöllisyyttä ruotsalaiset tuupanneet suomalaiset kehityksen tielle suomalaisilla ei omaa alkuperäistä kulttuuria suomen kieli alhaisella tasolla → Suomi tarvitsee tulevaisuudessa ruotsalaisten apua ja ohjausta → Itsenäinen Suomi mahdottomuus; reaaliunioni Ruotsin kanssa tai itsehallinnollinen yksikkö. 66

Peter Andreas Munch (1810-1863) Oslon yliopiston historian professori erityisalana Pohjoismaiden varhaishistoria Suomen kansa liian vähäinen hallitsemaan niin suurta aluetta suomalaisilla ei ole riittävän vahvaa kulttuuria itsenäistymisen edellytykseksi ruotsalaiset Suomen alkuperäisiä asukkaita; siksi heillä on omistusoikeus maahan suomalaiset olivat raakalaisasteella ennen ristiretkiä Suomen mahdollisuus säilyä on Venäjästä irtautuminen ja liittyminen Ruotsiin 67

Axel Olof Freudenthal (1836-1911) ruotsalaisuuden perustaja ruotsin kielen ja kirjallisuuden professori opiskeli Upsalassa Carl Säven oppilaana uusmaalaisen osakunnan puheenjohtaja, kuraattori ja inspehtori keräsi ympärilleen ruotsinmielisen opiskelijaryhmän, joka muodosti svekomanian ydinjoukon ajoi kulttuurisvekomaanista linjaa: ruotsalaisen kulttuurin ja ruotsin kielen ylläpito tärkeää. Suomen ja ruotsin kielen tulee elää sopusoinnussa rinnakkain suomenkieliset ja ruotsinkieliset eri kansaa suomenruotsalaisen kulttuurin ja suomenruotsin murteiden kartoitus; myös ruotsinkielisellä maaseudulla 68

Carl Gustaf Estlander (1834-1910) estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professori maltillinen svekomaani ruotsin kielen sulkeminen pois kulttuurielämästä heikentäisi koko kansaa ja horjuttaisi koko yhteiskuntaa vastusti kielellistä vastakkainasettelua 1876 Finsk Tidskrift 1885 Svenska Litteratursällskapet i Finland 69

Vikingen uusmaalaisen osakunnan opiskelijoiden vuonna 1870 perustama aatteellinen lehti muodostui svekomaanien äänenkannattajaksi reaktio fennomaanien koulupolitiikkaa vastaan aluksi vaativat ruotsinkielisille tasa-arvoista asemaa koulutuksessa kehittyi aggressiivisemmaksi ruotsalaisen hegemonian ajajaksi lehden kirjoittelu noudatteli Ruotsissa esitettyjä näkemyksiä suomalaisten primitiivisyydestä ja ruotsalaisten erinomaisuudesta. 70

Koulutuskiista Fennomania Svekomania kansa sivistettävä omavarainen talous nationalismi 1874 Kansanvalistusseura Svekomania talouden kehittäminen vaihdanta ja vapaakauppa kansainvälisyys 1875 Taideteollisuusyhdistys 71

Taideteollisuus svekomaanit (C.G. Estlander): fennomaanit: suomalaiset tuotteet esteettisesti mauttomia Suomen pitää viedä pitkälle jalostettuja tuotteita ulkomaille esteettisyys nostaa työn arvostusta, ja mahdollistaa työmiehen taistella pääomaa ja koneita vastaan Suomeen tuli perustaa taideteollinen koulutus fennomaanit: taideteollisuus tukee teollisuuden intressejä ja on liian materialistista tulee pyrkiä omavaraisuuteen ja asemien turvaamiseen tärkeintä kansan kokonaisvaltainen sivistäminen → kansakoulu teollisuus aiheuttaa sosiaalisia ongelmia ja edistää sosialismia taiteella on itseisarvo 72

Koulutusjärjestelmä svekomaanit / liberaalit: fennomaanit: vaativat reaalikoulujärjestelmää, jossa käytännöllisillä aineilla keskeinen sija vastustivat perinnäisklassista sivistysihannetta uusien kielten hallinta tärkeää fennomaanit: reaalikoulu sitoo suomenkieliset alempaan koulutukseen kannattivat klassispainotteista suomenkielistä koulua, joka yhdenmukainen kaikille ja tähtäsi yliopistoon kaikille mahdollisuus sosiaaliseen nousuun 73

kotiseuturuotsalaisuus suomenruotsalaiset ovat oma kansallisuus heillä on oikeus omaan asuinalueeseensa maaseudun ja erityisesti pohjalaisten suuntaus kulttuuriruotsalaisuus Suomea asuttaa yksi kansa, joka puhuu kahta kieltä ruotsalainen kulttuuri on tärkeä koko Suomelle. Siksi sitä on suojeltava sivistyneistön ja akateemisten kaupunkilaisten suuntaus ruotsin kieli ja suomenruotsalainen kulttuuri ovat eräänlainen säätymerkki ruotsalaistuneet liberaalit yhteinen tavoite ruotsalaisuuden ja ruotsin kielen säilyttäminen ja suomalaistumisen pysäyttäminen 74

Kansallisen identiteetin edellytykset kollektiivinen nimi yhteinen alkuperä yhteinen historia yhteiset kulttuuriset tekijät paikkaan sidottu (Anthony Smith)

Historiankirjoitus Ruotsin vallan aikana Johannes Messenius (1584-1636) Scondia illustrata Chronicon Finlandiae Algot Scarin (1684-1763) Johan Bilmark (1728-1801) Henrik Gabriel Porthan (1739-1804) Juustenin piispainkronikka

Henrik Gabriel Porthan (1739-1804) “Suomen historiankirjoituksen isä” esikuvina: Sven Lagerbring: tiukka lähdekritiikki, tekstin eksaktius ja tarkka dokumentointi Johan Ihre: kielitieteellisten todistelujen välttäminen, muinaisislantilaisten saagojen karsastaminen August Ludwig von Schlözer: lähteiden vertailu ja alkuperäisen tiedon rekostruktio alkuperäisten lähteiden käyttö De scepticismo historico (1792) terve epäily tärkeää historian totuus on aina todennäköisyyttä: ulkoinen ja sisäinen todennäköisyys vertaileva lainasanatutkimus

Porthanin koulukunta Jacob Tengström (1755-1832) keskittyi 1600-luvun historiaan Johannes Terseruksen elämäkerta (1795) Isaacus Rothoviuksen elämäkerta (1796-1801) Turun piispaksi 1803 Frans Mikael Franzén (1772-1847) 1798 oppihistorian professori 1801 historian ja moraalin professori 1831 Härnösandin piispa

Suomen historian yleisesitys Friedrich Rühs: Finland und seine Bewohner (1809) Skandinavian historian sivutuote pohjautui Porthanin tutkimuksiin Peter von Gerschau: Versuch über die Geschichte des Grossfürstenthums Finnland (1821) Suomen historiaa Venäjän näkökulmasta A.I. Arwidsson: Lärobok i Finlands historia och geografi (1832)

Romantiikan historiankirjoitus historian kansallishengen ilmentymä; historiassa kansa tulee tietoiseksi itsestään historia hidasta ja jatkuvaa evoluutiota; vallankumoukset ja sodat häiriötekijöitä kehitys on orgaanista kasvamista; kansa muodostaa instituutioidensa kanssa kehittyvän organismin varhaishistoria ja keskiaika kiinnostuksen kohteiksi

Turun romantiikan historiankirjoitus esikuvina saksalainen romantiikka ja ruotsalaiset romantikot Götiska förbundet (1811) etsittiin valtiollisen itsetunnon vahvistusta muinaisista gooteista ja viikingeistä ennen muuta kaunokirjallinen liike Erik Gustaf Geijer (1783-1847) Svenska folkets historia Arwidssonin esikuvana Geijer ”kansa elää vain historiansa kautta” korosti varhaishistoriaa, jolloin suomalaisten kulttuuri ollut jo korkealla tasolla Bjarmia Suomen heimojen kauppavaltio Reinhold von Becker (1788-1858) luennoi ensimmäisenä Suomen historiaa 1816 Jumalan johdatus keskeinen tekijä historiassa

Lähdemateriaalin julkaiseminen lähteitä julkaistu 1700-luvun alusta lähtien Eric Benzelius d.y.: Monumenta vetera ecclesiae sveogothicae (1709-1713) Porthan Åbo Tidningarissa 1829 alkaen Diplomatarum Svecanum Jacob Haartman 1821 lähtien kirkollisia lähteitä hiippakunnan kiertokirjeiden liitteinä W.G. Lagus: lukuisia kirkkohistoriallisia lähdejulkaisuja Mathias Akiander (1802-1871): Utdrag ur ryska annaler A.I. Arwidsson: Handlingar till upplysning af Finlands häfder (1846-1848)

Arkistolaitoksen synty Haminan rauhassa Ruotsista Suomea koskevat kameraaliset ja oikeudelliset asiakirjat senaatin vintille 1844 Edvard Grönblad (1814-1864) järjestämään arkistoa ja kokoamaan keskiaikaisia fragmentteja vaikutteet Leopold von Rankelta ”sininen sarja” Handlingar rörande klubbekriget 1843-1846 lähteet muodostavat tapahtumahistoriallisen kokonaisuuden 1869 Valtionarkisto johtajaksi K.A. Bomansson (1827-1907) arkisto auki tutkijoille

Hegelin historianfilosofia J.J. Tengström (1787-1858) opetti Hegelin filosofiaa ensimmäisenä Suomessa vaikutti voimakkaasti Lauantaiseuran jäseniin valtiolla keskeinen merkitys historiassa valtio on historian täyttymys kansakunnan tehtävänä oman kansallisvaltion muodostaminen historiantutkimuksen kohde kansallisvaltion muodostumisprosessin kuvaaminen

Äger finska folket en historie? 1843 esitelmä pohjalaisen osakunnan Porthan-juhlassa julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin muokattuna Topelius tukeutui Hegelin käsitykseen kansallisvaltiosta ennen autonomiaa Suomen kansalla ei ollut ollut poliittista historiaa Ruotsin vallan aika oli suomalaisille koulunkäynnin aikaa jo ennen ruotsalaisia suomalaiset olivat kulttuurisesti kehittyneitä kaitselmus ohjaa historiankulkua ja huolehtii suomalaisista Topeliuksen esitelmä sai ristiriitaisen vastaanoton

Topelius historioitsijana 1851-1863 Välskärin kertomukset jatkokertomuksena Helsingfors Tidningarissa esikuvina Adolphe Thiers ja Alexander Dumas kertomus pohjalaisesta Penttilän talonpoikaissuvusta ja siitä haarautuneesta aatelisesta Bertelschöldin suvusta 1600- ja 1700-luvuilla historiallinen tieto yhdistettiin fiktioon vastakkain talonpoikainen rahvas ja aatelisto Topelius loi ihanteellisen kuvan kansasta rahvas edusti uskollisuutta, perinteitä ja jatkuvuutta kansa tarvitsi sivistyneistöä ohjaajakseen Maamme-kirja 1875 oppikirjaksi tarkoitettu esitys Suomen historiasta ja maantieteestä

Yrjö Koskinen historioitsijana toimiessaan opettajana Vaasassa julkaisi tutkimukset nuijasodasta, suomalaisten keskiaikaisesta opinkäynnistä ja suomalaisten muinaisuudesta. näiden tulokset kokosi yhteen teokseen Oppikirja Suomen historiassa (1869-1873) 1863 yleisen historian professori 1876 Suomen historian professori Suomen kansa on suomea puhuva kansa Ruotsi auttanut Suomea kulttuurisesti, mutta Ruotsista irtaantuminen oli historian kehityksen luonnollinen askel Venäjä tässä prosessissa ulkoinen välikappale Suomen kansan historia teleologista, Kaitselmuksen ohjaamaa kansa tarvitsi ohjaajakseen fennomaanisen sivistyneistön

Evoluutioajatus historiaan Darwinin evoluutioteoriaa sovellettiin nopeasti ihmistieteisiin historiassa iskusanoiksi: taistelu, valinta, elinkykyisyys historia on eloonjäämiskamppailua yhteiskunnan kehitys rinnastettiin luontoon historiassa pärjäävät ne, jotka pystyvät sopeutumaan muuttuneisiin olosuhteisiin muutos ja kehitys luonnonlain omaisia kehitys ja muutos tasaisen rauhallista sodat ja vallankumoukset häiriöitä evoluutiossa evoluutioteorian omaksumista historiatieteessä edesauttoi rankelainen historismi kansantaloustieteen historiallinen koulukunta Saksassa: Gustav Schmoller ja Karl Marx

Historian uudet suunnat tilastollinen historiantutkimus sosiaali- ja taloushistoriallinen suuntaus kollektiivinen kulttuurihistorian suuntaus

Ernst Palmén (1849-1919) Suomen historian professori loi tilastollisen historiantutkimuksen koulukunnan Henry Thomas Buckle (1821-1862): History of Civilization in England (1857-1861, 2 vols.) etsi historiassa vaikuttavia lainalaisuuksia ihmisen kehitykseen vaikuttaa fyysinen ympäristö kehityksen myötä mentaaliset tekijät näitä tekijöitä voitiin tarkastella tilastollisesti Palmén omaksui darwinismin veljeltään J.A. Palménilta ihmiskunnan historia jatkuvaa edistystä edistys sekä materiaalista että henkistä

Tilastollinen historiantutkimus kameraalisten lähteiden käyttö kuvaileva tilastollinen tutkimusote suppea näkökulma tutkittaviin asioihin Palmén tutki Ruotsin kauppalainsäädännön historia Palménin alaisuudessa parikymmentä kameraalihistoriallista väitöskirjaa Oma maa (1907-1911, 6 osaa)

Sosiaali- ja taloushistoriallinen suuntaus esikuvat Saksasta Verein für Sozialpolitik 1884 Kansantaloudellinen Yhdistys sekä taloustieteellistä että taloushistoriallista toimintaa tutkimuksia ajankohtaisista ongelmista: Aksel Warén: Torpparikysymys Suomessa (1898) Edvard Gylling: Suomen torpparilaitoksen kehityksen pääpiirteet Ruotsinvallan aikana (1907) 1905 Yhteiskuntataloudellinen aikakauskirja tunnusomaista tilastojen usein itseisarvoinen käyttö

J.R. Danielson-Kalmari (1853-1933) Saksasta 1876-1877 sosiaalireformistisia ja kateederisosialistisia vaikutteita esikuvana Gustav Schmoller (1838-1917) tiukan historismin edustaja talousajattelussa konservatismi ajoi työväen olojen parantamista → sosialistisen vaikutuksen estäminen = kateederisosialismi suomalaisten kulkua kohti kansallisvaltiota kuvatessa talous- ja sosiaalihistorialla keskeinen asema huomio joukkoilmiöihin ja suuriin kokonaisuuksiin sosiaalisten ongelmien parannuskeinot historiallisesta kehityksestä J.H. Vennola (1872-1938), Hannes Gebhard (1864-1933)

Karl Lambrecht (1856-1915) historian tutkimuskohde tyypillinen, yleinen ja säännönmukainen ilmiö historian kehitys lainalaista keskeistä kollektiivisten syysuhteiden tutkiminen kullakin ajalla ja kansalla oma sielunelämä kritisoi rankelaista historismia historiassa voidaan käyttää muiden tieteiden menetelmiä suuri vaikutus mm. Norjassa ja Suomessa

Gunnar Suolahti (Palander) (1876-1933) omaksui Lambrechtin ajatukset, mutta modifioi niitä omiin tarkoituksiinsa tutki yksittäisiä henkilöitä laajassa kontekstissa Henrik Gabriel Porthan historiantutkijana (1901) Porthan yliopiston opettajana (1902) Nuori Yrjö Koskinen (1933) kulttuurihistoriallisia tutkimuksia Suomen pappilat 1700-luvulla (1912) Suomen papisto 1600- ja 1700-luvuilla (1919) 1902 Historiallinen aikakauskirja

Väinö Voionmaa (1869-1947) alun perin Väinö Wallin Suomen maantiet Ruotsin vallan aikana (1893) Tampereen kaupungin historia 1-3 (1903-1910) Suomalaisia keskiajan tutkimuksia (1912) Suomen karjalaisen heimon historia (1915) 1919 Työväen sivistysliitto ministerinä usean kerran 1920- ja 1930-luvulla Pohjoismaiden historian henkilökohtainen professuuri 1918-1936

Kansanrunouden tuntemus Ruotsin vallan aikana Mikael Agricola: yksittäisiä huomioita Chronicon Finlandiae 1729 Turun tuomiokapituli kehotti papistoa keräämään kansan tarinaperintöä Akatemian väitöksissä satunnaisesti runonäytteitä Algot Scarin: suomalaiset kansanrunot historiantutkimuksessa merkityksettömiä

Porthanin kansanrunotutkimus De poësi Fennica 1766-1768 kaksi osaa: perinteistä akateemista runotutkimusta: huomio runomittaan ja kieleen pyrkimys laatia säännöt 1778 kolme osaa: huomio runojen esittäjiin, runojen sisältöön ja eri runolajien funktioon Vaikutteita James Macphersonilta ja Johann Gottfried von Herderiltä

Christfrid Ganander (1741-1790) Rantsilan kappalainen Mythologica Fennica (1789) suomalaisen muinaisen kansanuskon hakuteos perustuu omiin keräyksiin 430 hakusanaa ja artikkelia

Kansanrunot romantiikassa kansanrunot sisältävät jotain salaperäistä kaikilla kansoilla yhteinen monoteistinen alku-uskonto myytit keskeinen tutkimuksen kohde Jakob Grimm: Die deutsche mythologie (1835) kansanrunouden tutkimisessa ei ole mitään valmista hypoteesia kaikki kansanperinne on merkityksellistä indoeurooppalaisilla kansoilla yhteinen jumaltarusto

Kansanrunoudenkeruu Turun romantiikassa Turun romantiikka alkoi kansanrunouden keruulla esikuvat Ruotsista; Svenska folkvisor (1814) kerääjinä A.J. Sjögren, Abraham Poppius ja A.I. Arwidsson Carl Axel Gottlund Otava (1828-1832) loitsut myöhäistä alkuperää rekonstruoitava kristinuskoa edeltävä runous suomalaisilla ollut monoteistinen uskonto esitti ajatuksen kansalliseepoksen keräämisestä

Zacharias Topelius (1781-1831) Uudenkaarlepyyn piirilääkäri Porthanin vaikutuksesta keräili runoja ja lauluja virkamatkoillaan 1820 halvaantui → keskittyi runonkeräykseen kiikkutuolissa haastatteli vienankarjalaisia kauppiaita 1822-1831 Suomen kansan wanhoja runoja ynnä myös nykyisempiä lauluja (5 vihkoa) parhaat runoseudut Vienan Karjalassa, Vuokkiniemellä runot eivät välttämättä ole peräisin sieltä, missä ne ovat parhaiten säilyneet merkitsi ylös runon kotipaikan

Elias Lönnrot (1802-1884) 10 keräysmatkaa vuodesta 1828 lähtien tarkoitus rekostruoida muinainen yhtenäinen tarinakokonaisuus Kantele taikka Suomen Kansan sekä Wanhoja että Nykyisempiä Runoja ja Lauluja, 4 osaa (1828) jokainen osa kokoelma erilaisia runoja ja lauluja yhdisteli runon eri toisintoja Om finnarnes magiska medicin (1832) 1832 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) Runokeräyksen tukeminen; tuki Lönnrotille Kansanrunouden tallentaminen

Kalevala Vienassa runonlaulajat yhdistelivät eri tarinoita → Lönnrot vakuuttui siitä, että saattoi luoda yhtenäisen kokonaisuuden 1835 Kalevala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista (Vanha Kalevala) 32 runoa, 12078 säettä 1849 Kalevala (2. painos) ”Uusi Kalevala” 50 runoa Lönnrot käytti myös muiden keräämää materiaalia (D.E.D. Europaeus, A.E. Ahlqvist, Z.I. Sirelius, R. Polén, J.F. Cajan, H.A. Reinholm)

Kalevala kritiikkiä: esikuvat antiikissa ja romantiikassa ei aitoa: runot eivät ole alkuperäisessä muodossa Lönnrot muokannut runoja syntynyt episodeja, joita ei alun perin ole ollut olemassa esikuvat antiikissa ja romantiikassa Kalevala heti suosituksi, vaikka sivistyneistö ei kyennyt sitä lukemaan käännettiin useille kielille: ruotsi 1841, ranska 1845, venäjä 1847, saksa 1952, unkari 1871, englanti 1888

Lönnrotin muu tuotanto 1840-41 Kanteletar taikka Suomen Kansan Wanhoja lauluja ja Wirsiä 1842 Suomen Kansan Sananlaskuja 1844 Suomen Kansan Arwoituksia ynnä 135 Wiron Arwoituksen kanssa 1880 Suomen kansan muinaisia loitsurunoja 1866-1880 Suomalais-ruotsalainen sanakirja 1839 Suomalaisen talonpojan koti-lääkäri

Kalevalan jälkeen tutkimus keskittyi Kalevalaan erilaisia tulkintoja: pyrittiin tulkitsemaan Kalevalaa sitä pidettiin aitona ja alkuperäisenä erilaisia tulkintoja: kyse universaalista jumaltarustosta vertauskuvallinen: tarinat vertautuvat luonnon ilmiöihin historiallinen: runot historiallisia dokumentteja M.A. Castrén, Robert Tengström

Kansansadut Lönnrot ei kiinnittänyt huomiota satuihin satuja keräsivät Arwidsson, Cajan, Castrén, Europaeus esikuvana Jacob ja Wilhelm Grimmin julkaisemat kansansadut 1812-1815 1844 SKS antoi satujen keräämisen Cajanin tehtäväksi; ei tuloksia Eero Salmelainen (Erik Rudbeck 1830-1867) 1852-1866 Suomen Kansan Satuja ja Tarinoita muokkasi satujen toisintoja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi vaikutti suomen kielen kehitykseen

Axel Borenius(-Lähteenkorva) 1846-1931 kansanrunojen ja –sävelmien kerääjä nykyaikaisen kansanrunous- tutkimuksen alkuunpanija tarkka muistiinmerkitsemistapa; esikuva myöhemmille kerääjille Missä Kalevala on syntynyt? (Suomen kuvalehti 1873) runot alun perin Länsi-Suomesta ruotsalaiset lainat ja roomalaiskatoliset piirteet Suomen keskiaikaisesta runoudesta I (1886) useilla runojen teemoilla läntiset esikuvat

Julius Krohn (1835-1888) 1885 Suomen kielen ja kirjallisuuden professori tiukka fennomaani todisti systemaattisesti Boreniuksen esittämän runojen vaellusteorian kehitti maantieteellis-historiallisen menetelmän (”suomalainen metodi”) runojen systemaattisella vertailulla hahmotellaan sen leviäminen sekä maantieteellisesti että historiallisesti 1888 hukkui Viipurinlahdella

Kaarle Krohn (1863-1933) 1898 kansanrunoudentutkimuksen professori jatkoi isänsä jalanjäljillä: kehitteli suomalaista menetelmää kansanrunot historiallisia: kalevalaiset runot esikristillisiä, rautakauden lopulta ja viikinkiajalta Kalevalan sankarit historiallisia henkilöitä hahmotteli rautakautisen kalevalaisen yhteiskunnan loi vertailevan saduntutkimuksen

Suomen kieli Ruotsin vallan aikana puhtaasti rahvaan kieli suomen kirjakieli syntyi uskonpuhdistuksen myötä Mikael Agricola 1759 Ruotzin Waldacunnan Laki suomen kielen tarve: uskonkappaleiden opettaminen kansalle alimmissa oikeusasteissa pari sanakirjaa ja yksi kielioppi H.G. Porthan: suomi on katoava kieli 1700-luvulla vaatimuksia Suomen ruotsalaistamisesta

Venäläisten toimenpiteet yliopistoon suomen kielen lehtori 1829 1813 kaikille yliopistossa pakollinen venäjän kieli; lievennettiin koskemaan tulevia virkamiehiä 1850 sensuuriasetus: suomeksi sai julkaista vain uskonnollista ja taloudellista kirjallisuutta 1856 asetus kääntäjien palkkaamiseksi lääninhallituksiin 1863 kieliasetus suomi tasavertaiseksi ruotsin kanssa 20 vuoden siirtymäaika herätti paljon kritiikkiä

Suomen kirjakielen kehittäminen Gustaf Renvall (1781-1841): suomalaisen kirjallisuuden dosentti ja pedagogisen seminaarin lehtori; 1819 Ukselan kirkkoherra; 1829 Ulvilan kirkkoherra pyrkimys luoda yhtenäinen suomen kirjakieli ja sille oikeinkirjoitussäännöt kielen tulee olla vapaa ruotsalaisesta vaikutuksesta pohjana läntiset murteet murteiden taistelu itäinen suuntaus: savon ja karjalan murre pohjaksi, alkuperäinen suomen kieli Reinhold von Becker, Elias Lönnrot läntinen suuntaus: jo vakiintunut painettu kieli Renvall kirjakieleksi kompromissi, joka läntisesti painottunut

Kansan koulutus ennen kansakouluja Ruotsin vallan aikana triviaalikoulut suurimmissa kaupungeissa vain harvojen ulottuvilla kirkon järjestämät rippikoulut tarkoitus uskon peruskappaleiden oppiminen aktiivinen lukutaito ei ollut tavoitteena romantiikan piirissä pelättiin koulutuksen tuhoavan kansan alkuperäisyyden 1800-luvun alussa kouluja lahjoitusvaroin

Yksityiskouluja 1800-luvun puolivälissä 20 yksityiskoulua Suomessa Ahlmanin koulut kartanonomistaja Gabriel Ahlmanin (1737-1799) testamenttivaroin Tampereella ulko- ja sisäluku, kirjoittaminen, laskento ja järkevän maanviljelyn pääkohdat käytännön toteuttajana Suomen Talousseura Odert Henrik Gripenberg (1788-1848) Johann Heinrich Pestalozzin oppilas 1812 keisarin apurahan turvin koulu Hämeenlinnaan → Pori → Sääksmäki 1835 tyttökoulu Helsinkiin 1800-luvun puolivälissä 20 yksityiskoulua Suomessa

Uno Cygnaeus (1810-1888) 1839-1845 Alaskassa Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian pestaamana pappina 1846-1858 Pietarissa Pyhän Katariinan ruotsalaisen seurakunnan pappina 1857 lausunto koulu-uudistukseksi vaikutteet Pestalozzilta ja Fröbeliltä opetuksessa huomioitava sekä henkinen että fyysinen puoli opetuksessa otettava huomioon yleissivistävät ja käytännölliset aineet tytöille ja pojille samat mahdollisuudet koulut erotettava kirkosta äidinkielen opetus osaksi kouluohjelmaa 1860 esitys uudeksi koulujärjestelmäksi 1866 kansakouluasetus 1921 oppivelvollisuus

Suomen kielen alkuperä ja kehitys raamatullinen kielihistoria heprea alkukieli, muut kielet syntyneet Baabelin kieltensekoituksessa keskeistä tutkia sitä, kuinka läheistä sukua jokin kieli on heprealle Daniel Juslenius (1712), Carl Weman (1767) suomalais-ugrilaiset kielet J.A. Comesius (1592-1670): suomen ja unkarin kielet sukulaisia Michael Wexionius-Gyldenstolpe (1650): suomen, saamen, liivin ja viron kielet sukua G.W. Leibniz: suomi ja saame skyyttalaisia kieliä yhdessä tataari- ja slaavilaisten kielten kanssa Göttingenin koulukunta: A.L. von Schlötzer Porthan autonomia loi uusia mahdollisuuksia sukukielten tutkimiseen: rajat poistuivat Rasmus Rask (1787-1832): vieraili Turussa 1818

Anders Johan Sjögren (1794-1855) sai innoituksen sukukansojen kielten tutkimiseen runokeruun yhteydessä Rasmus Rask kannusti Sjögreniä, ja taloudellisena tukijana oli kreivi Nikolai Rumjatsev (1754-1826) Venäjän viranomaiset palkkasivat Sjögrenin → Pietariin 1819 ensimmäinen matka 1824-1829 Karjalaan ja Pohjois-Venäjälle keskittyi historialliseen tutkimukseen kielitieteessä saamelaiset, komit ja udmurtit loi uuden jaottelun suomalais-ugrilaisille kansoille ”löysi” vepsäläiset 1830-luvulla Kaukasiaan Pietarin tiedeakatemian jäsen auttoi suomalaisia tutkijoita Venäjän byrokratiassa

Matthias Aleksanteri Castrén (1813-1852) papin poika Tervolasta Kalevalan innoittamana ryhtyi tutkimaan suomen sukukieliä 1838 matka Lappiin, seuraavana vuonna Karjalaan 1840 suomen ja muinaispohjoismaisten kielten dosentti 1841-1844 matka Lapin kautta Siperiaan: nenetsit ja komit; komin kielioppi 1845-1849 toinen matka: samojedit ja ostjakkisamojedit 1851 suomen kielen professori tutkimuksia lähes kaikista sukukielistä muinaisen altailaisen heimon alkukoti

Kielitieteellinen tutkimus Castrénin jälkeen August Ahlqvist(-Oksanen) (1826-89) suomen kielen ja kirjallisuuden professori 1854-56: liivin, viron, vatjan ja vepsän kielet 1856-59: mordva, hanti ja mansi Arvid Genetz (1848-1915) tutkimusmatkoja Lappiin, Unkariin ja Pohjois-Venäjälle: mari U.T.Sirelius (1872-1929) kansatieteellistä tutkimusta ja keräilyä hantit, mansit ja komit tutki myös suomalaista kansankulttuuria

Teologia autonomian alussa 1800-luvun alussa teologian merkitys kasvoi; Muuttunut poliittinen tilanne: Pyhä Allianssi, jonka yhtenä tukipilarina kirkko teologian asema vahvistui yliopistossa 1811 neljäs teologian professori 1807 erillinen teologinen seminaari teologia eriytyi omaksi papeiksi valmistuville tarkoitetuksi oppiaineeksi teologia on tiede, jonka osa-alueita yhdistää yhteinen intressi teologialla käytännölliset päämäärät teologia pidettävä riippumattomana ja erillään yhteiskunnallisista asioista

Kantin filosofia Immanuel Kant loi filosofiansa reaktiona empirismiin puhtaan ajattelun avulla ei voi konstruoida uskonnollisia, Ilmestykseen liittyviä asioita Turussa Kantin filosofia ei saanut kannatusta: Porthan piti sitä epäselvänä ja onttona 1799 kuninkaallisessa kiertokirjeessä kiellettiin kristinuskoa heikentävä filosofia Frans Michael Franzén: esitti muutamissa väitöksissä kantilaisia ajatuksia Anders Johan Lagus (1775-1831): luennoissa opetti Kantin moraalifilosofiaa Gabriel Palander (1774-1821): luennoi Kantin filosofiaa 1810-luvulla

Kantin vaikutus teologiaan terveen järjen kritiikki: inhimillinen tieto ei ole pätevä arviointiperuste kokemusmaailman ulkopuolella. Moraali ei ole riippuvaunen ulkoisesta auktoriteetista, vaan se perustuu ihmisen tahtoon rationalismi: ihmisen käsityskyky rajoittuu kokemusmaailmaan; siksi jumalallista ilmoitusta tulee tulkita ihmisymmärryksen kautta. Kristinuskon merkitys sen moraalisella hyödyllä. supranaturalismi: ilmoitus ja usko ovat yliluonnollisia, joten niitä ei tule pyrkiä ymmärtämään. Tuli uskoa, ei yrittää ymmärtää.

supranaturalisteja Jacob Bonsdorff (1763-1831) teologian professori 1807-1829 oikeastaan neologi, mutta vanhemmiten läheni supranaturalismia kritisoi voimakkaasti rationalisteja ja piti huolen, etteivät rationalistit saaneet kunnon jalansijaa Turun akatemiassa Gustaf Gadolin (1769-1843) teologian professori 1805-1843 tutki Kantin filosofian esiin nostamia teologisia ongelmia korosti moraalin merkitystä teologiassa

rationalisteja Anders Johan Lagus (1775-1831) neologi / rationalisti ? kritisoi Mooseksen kymmentä käskyä liian negatiivisiksi vastaavanlaista kritiikkiä katekismuksesta Johan Bonsdorff (1772-1840) pyhien kielten professori 1807 selitti Vanhan Testamentin ihmeet rationaalisesti pakotettiin eroamaan 1823 Hans Henrik Fattenborg (1769-1849) Raamattu kokoelma historiallisia kirjoituksia

Hegelin vaikutus teologiaan uskonto on maailmanhengen keskeinen ilmaus uskonto ja raamatun sisältävät koko olevaisuutta koskevan totuuden uskonnon perusolemuksen ymmärtämisessä filosofia on keskeistä uskonto kuvaa asiat symbolisesti, filosofia sekein käsittein uskonnollinen totuus omaksutaan uskomalla, filosofinen totuus ajattelun avulla Suomessa hegeliläisyys teologiaan 1830-luvulla sen kannattajat eivät usein olleet teologeja menetti kannatusta vasemmistohegeliläisyyden nousun myötä: D.F. Strauss, Ludvig Feuerbach

Herätysliikkeiden vaikutus herätysliikkeiden teologia vastusti valistuksen rationalismia vaikutteita romantiikasta ja idealismista Irrationaalisuus, jumalakäsityksen mystifiointi, tunteen korostaminen idealismi epämääräinen uskonkäsityksiä kohtaan ja välinpitämätön kirkkoa ja sen seremonioita kohtaan herätysliikkeissä henkilökohtaisen uskon ja kirkon perusteiden välisen eron tarkastelua Raamatun opetusten tarkka tutkiminen korostetusti esillä synti, armo, sovitus vieroksuttiin edistysuskoa → eskatologinen historiankäsitys liikkeiden johtajien karismaattiset ja visionääriset piirteet Lars Jakob Stenbäck (1811-1870) herännäissaarnaaja; ahkera kiistakirjoitusten tekijä vain usko avaa jumalallisen valon

välitysteologia Friedrich Schleiermacher (1768-1834) uskonnossa oppi ja tieto yhdistyvät välittömään kokemiseen kirkko ja uskonto ovat itsenäisiä teologia riippumaton muista tieteistä, vaikka siihen sovelletaan myös muiden tieteiden menetelmiä

Frans Ludvig Schauman (1810-1877) Ecclesiastiskt Literaturblad 1847 käytännöllisen teologian professori Porvoon piispa kristinusko ei ole vain tunneperäistä mystiikkaa tai yhteiskunnallista moraalia tai älyllistä spekulaatiota, van raamattuun perustuva itsenäinen ja omaperäinen uskonto teologian on itsenäinen tieteenala välitysteologialla rakennetaan silta uskon ja tiedon välille kirkon tuli olla itsenäinen suhteessa valtioon kirkon organisaatio tuli rakentua alhaalta ylöspäin kirkossa myös maallikoiden sana tuli kuulua 1863 kirkkolakikomitea: kirkolla tulee olla autonomia itseään koskevaan lainsäädäntöön

Axel Fredrik Granfelt (1815-1892) 1848 lähtien teologian professorina kirjallisesti tuottelias; osallistui kirjalliseen keskusteluun kritisoi herätysliikkeitä kirkon tuli olla yhtenäinen organismi, jonka avulla ihmiset olivat yhteydessä Kristukseen herätysliikkeet rikkovat tämän harmonian herännäisyyden vikana erottautuminen maailmasta evankelisen liikkeen vikana omakohtaisen uskonkokemuksen ja subjektiivisen puolen väheksyminen liikkeet liian askeettisia ja maallisen kieltäviä sosiaalisesti heikompiosaisten puolella kritisoi taloudellista liberalismia tunsi vetoa kateederisosialismia kohtaan

beckiläisyys Johann Tobias Beck (1804-1878) uskossa on tukeuduttava pelkästään raamattuun Jumalan valtakunta on ylimaallinen, johon ihmisillä on mahdollisuus päästä kristinusko on kokonaisuudessaan eettinen

beckiläisiä Alfred Kihlman (1825-1904) 1851 Tübingenissä tutustui Beckiin levitti Beckin ajatuksia suomalaisten herännäispappien keskuuteen valtiopäivämies ja liikemies Anders Ingman (1819-1877) eksegetiikan professori 1864-1877 korosti raamatun merkitystä ”koetusraamattu” Gustaf Johansson (1844-1930) dogmatiikan ja siveysopin professori 1884 Kuopion piispa 1899 Suomen arkkipiispa tukeutui orjallisesti Beckin ajatuksiin yhteiskunnallisesti konservatiivi

herätysliikkeet 1700-luvun alussa pietismi maltillinen pietismi: omakohtainen uskonetsintä, konventikkelit, myös maallikot Jumalan sanan tulkitsijoina radikaalipietismi: täydellinen ero kirkosta 1726 konventikkeliplakaatti, voimassa 1869 asti 1800-luvulla: herännäisyys, lestadiolaisuus, rukoilevaisuus, evankelisuus

herännäisyys 1796 Iisalmen pitäjän Savojärven kylästä levinneisyys Etelä- ja Keski-Pohjanmaa sekä Savo ydinalue Kalajokilaakso ihminen pelastuu vain armosta ja ainoastaan Kristuksen tähden kristityllä on vastuu yhteiskunnasta ja maailmasta evankeliumi kuuluu erotuksetta jokaiselle uskon ja elämän yksinkertaisuus 1838-1839 oikeudenkäynti Paavo Ruotsalaista ja 63 muuta herännäistä vastaan Kalajoella

lestadiolaisuus 1844 Lars Levi Laestadius koki hengellisen uudelleensyntymisen levisi nopeaa Ruotsin, Suomen ja Norjan pohjoisosiin useita eri suuntauksia, joiden opillinen sisältö vaihtelee yhteistä parannuksen ja armon korostaminen ero uskovien ja ei-uskovien välillä jokaisella uskovalla on anteeksiantamisen valta

rukoilevaisuus 1756 Liisa Erikintytär koki herätyksen Uudenkirkon pitäjässä, Satakunnassa opillisesti lähellä pietismiä hartauskirjojen lukeminen voimakas heräämiskokemus synnintunto, kadotettuna ja tuomittuna olemisen tunto ja Jumalan armon etsintä maallikkojen rooli suuri; maallikot tulkitsevat Jumalan sanaa 1800-luvulla levisi myös Itä-Suomeen, Henrik Renqvist

evankelisuus 1843 Fredrik Gabriel Hedberg (1811-1893) erosi herännäisyydestä ihmisen ei tarvitse etsiä itseään katumusharjoituksilla, vaan uskoa Jumalaan kuin lapsi Jumala on pelastanut ihmisen Jeesuksen lunastuskuoleman ja kasteen kautta tukialue Länsi-Suomi Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY)

herätysliikkeet luonteeltaan konservatiivisia kolmisäätyoppi uudistusliikkeet pahasta, kuten työväenliike ja naisasialiike agraarisia ja maakunnallisia, jäsenistö maaseudun vähäväkisiä usein jako uskovaisiin ja ei-uskovaisiin (suruttomiin) → eivät tekemisissä keskenään

salaseurat 1700-luvun jälkipuolella salaseurat muodissa; yleiseurooppalainen ilmiö toiminnan sulkeutuneisuus ja salamyhkäisyys, mystiset, monimutkaiset rituaalit jäsenistön keskuudessa hierarkia 1771 Aurora-seura, H.G. Porthan tieteellinen keskustelukerho, Suomen ensimmäinen sanomalehti Walhalla-seura Suomenlinnassa upseeristo piirissä yhdistetty Anjalan liittoon 1756 ensimmäinen vapaamuurariloosi Turkuun; koko Suomessa 30 salaseuraa sosiaalinen pohja kapea: aatelisia, sotilaita, oppineita 1800-luvun alussa salaseurat kiellettiin

yhdistystoiminta 1800-luvun alussa kaupungeissa vapaa-alan järjestöjä huvittelu, sivistys lukuseurat, seurusteluklubit, laulu-, musiikki- ja tanssiyhdistykset, seurahuoneet erityisesti rannikkokaupungeissa jäsenet asiakassuhteessa; ostivat palveluita yhdistykseltä jäsenet tasa-arvoisia säätyyn katsomatta (liberalistinen ajattelu)

oppineet seurat 1821 Pro fauna et flora Fennica 1831 Suomalaisen kirjallisuuden seura 1875 Suomen historiallinen seura 1870 Suomen muinaismuistoyhdistys 1883 Suomalais-ugrilainen seura 1835 Suomen lääkäriseura Suomen tiedeseura: Acta (1840 →)

vapaapalokunnat 1860-luvulta lähtien palontorjunta yhdistettynä puolisotilaalliseen toimintaan tarkoitus madaltaa yhteiskuntaluokkien välisiä raja-aitoja sivistyksellistä toimintaa: kirjastot, kuorot, orkesterit, teatteriryhmät demokraattista yhdistystoimintaa

Kansanvalistusseura 1874 fennomaanien perustama eräällä tavalla organisoituneiden puolueiden edeltäjä alussa johtajina Jaakko Päivärinta ja Yrjö Koskinen tarkoitus suomenmielisen sivistyneistön yhteyksien luominen kansaan ja sivistyneistön suomalaistaminen maan kattava asiamiesverkosto sivistysseurojen perustaminen ja kansanjuhlien järjestäminen maaseudulla varainkeräystä suomenkielisten koulujen ja sanomalehtien hyväksi

raittiusliike 1853 Raittiuden ystävät aluksi kannatusta kaupungeissa työväestön keskuudessa 1900-luvun alussa keskiluokkaistuin ja naisistui alun perin tarkoitus valistaa ja holhota työväestöä terveelliseen elämään ja moraaliin politisoitui: alettiin vaatia lainsäädännön uudistusta, kieltolakia →vaadittiin yleistä äänioikeutta juomalakko 1898-1900

naisasialiike 1884 Suomen naisyhdistys 1892 Naisasialiitto Unioni säätyläisnaisten organisoimia, tarkoituksena vaikuttaa naisten aseman parantamiseksi lehtikirjoituksen, adressein, aloittein jne. 1887 naisten oikeus valita työnantaja ja hallita omaisuuttaan 1889 oikeus eräisiin julkisiin tehtäviin jakautui poliittisesti ja kielellisesti työläisnaiset raittiusliikkeessä ja työväenjärjestöissä

osuustoiminta 1860-luvulta lähtien yksittäisiä osuuskuntia Helsingfors Konsumförening 1870-luvulta lähtien maatalouden piirissä 1899 Pellervo-seura (Hannes Gebhard) aloite akateemisista piireistä, ylhäältä päin ohjailtua 1902 Osuuskassojen Keskuslainarahasto Oy (OKO) 1904 Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta (SOK) 1905 Voinvientiosuuskunta Valio 1916 hajaannus Kulutusosuuskuntien Keskusliitto (KK); Suomen Osuustukkukauppa (OTK) SOK