Nuoret ja väkivalta – nuorisotutkimuksen näkökulmia sosiaaliseen ongelmaan Päivi Honkatukia 20.11.2014

Nuorisotutkimuksesta Kulttuurintutkimuksellinen ote Tavoitteena tuoda esiin nuorten tilanteita, näkökulmia julkiseen keskusteluun, joka usein nuoria leimaavaa ”Youth research is primarily framed by welfare state interests but youth researchers seek to express the voices of young people and transcend public and common discourses in our analysis of the conditions of young people” (Gudmudsson 2013, 217)

Kolme näkökulmaa nuorten väkivaltaan tässä esityksessä Väkivallan merkitykset nuorten maailmassa Nuoret ja väkivalta sosiaalisena ongelmana: viimeaikaisia kehityssuuntia Väkivaltaan puuttuminen nuorisokasvatuksen näkökulmasta

OSA 1 Nuorten väkivallalle antamista merkityksistä

Väkivalta kiistanalaisena käsitteenä Erilaisia määritelmiä niin tieteellisessä kuin arkiajattelussa Vaikeasti tavoitettava käsite/ilmiö: asian nimeäminen väkivallaksi riippuu tilanteesta, samoin väkivallan käyttö saa eri tilanteissa erilaisia merkityksiä

Alakulttuuri ja väkivalta Chicagon koulukunta, Birminghamilaisuus… Alakulttuuri kollektiivisena tapana kritisoida ja vastustaa yhteiskuntaa ja auktoriteetteja Alakulttuuri ryhmässä tapahtuva luova ratkaisu ongelmiin, joita koetaan yhdessä Normien rikkominen/väkivalta ei ole patologista tai kaaoksen luomista, vaan se ymmärretään merkityksellisenä toimintana tai vastarintana

Väkivalta osana nuorisokulttuurista yhteisöllisyyttä ”Tietenkin jos sul on omat porukat menos tappelee, ni se on vähä pakko mennä sinne. Vaik ketä sanois mitä, ni ei sillee voi mitenkään laistaa” ”Jos sitte lähtee jostain tilanteesta, ni saa kuulla kavereilta, et sä oot pelkuri, paskahousu, ku lähit menee”

Väkivalta ja tunteet ”Samalla tappelin, purin pahaa oloani muihin, sain mainetta, kunniaa, hyväksyntää jne. Mitä en saanut himassa. Ja se tuntui hyvältä, mitä kadut, diskot jne. tarjos: vapautta, hauskanpitoa, tyttöjä ja ennen kaikkea tappeluita, joista nautin 100 %:sti! Ottaa erää, kokeilla mihin pystyy, mitä kestää. Siinä vaiheessa väkivalta rupes hallitsemaan mun elämää ja olemaan osa sitä! Joka päivä!” lainaus vangin haastattelusta kirjassa Kurki, Kurki-Suutarinen &Taruvuori (2010) Muurien sisällä. Sosiokulttuurinen innostaminen vankilassa

Väkivallan elämyksellisyys Kysymys: Niin, millainen fiilis se sit on tappelun jälkeen? Björn: Niin, tietsä silleen, emmä tiiä voi olla hyvä fiilis silleen, et on aika yläilmoissa, ei mikään vaisu fiilis, semmonen vähän voittajan olo. Emmä tiiä, itse asiassa semmost raivoo ja vähä, ehkä semmosta energiaa virtaa ja tuntee sen.

Sallittu väkivalta - koulukodissa asuvien nuorten näkökulma haastattelija: Te huomaatte, et se vaikuttaa se teidän suhtautuminen hoitajien käyttäytymiseen? Jouko: No ne kiristää meitä noilla säännöillä ja tollasilla, mut me sitten kiristetään niitä nyrkillä. Eikä meillä sitten mitään muuta ookaan. haastattelija: Ootteko te sitten kokeilleet, et eiks teillä oo sitten mahdollisuutta esittää mielipidettä noissa kokouksissa? Jouko: Joo mut se on… Kristian: Mitä se hyödyttää? Aila: Ei se hyödytä mitään mitä me sanotaan. Jouko: Ne on päättänyt etukäteen jo kaiken, kuhan muuten vaan muodon vuoks kyselee.

Väkivallan merkitysten tavoittamisen haasteet tutkimuksessa Tavoitteena väkivaltailmiön ymmärtäminen tutkitun ryhmän tai yksilön näkökulmasta Ulkokohtainen ja/tai standardoitu tarkastelu ei auta avaamaan väkivallan mikrokäytäntöjen ja merkitysten logiikkaa Nuoret usein haluttomia jakamaan Luottamus tärkeää Etnografinen tutkimus, elämänkerralliset menetelmät Miten raportoida merkityksistä niin, ettei heikennä nuorten asemaa entisestään?

OSA II Nuorten väkivalta yhteiskunnallisen säätelyn ja hallinnan kohteena

Pahoinpitelyistä epäiltyjen miesten ikäjakauma 2006-2009 Lähde: OPTL/Rikollisuuden riskitekijät

Pahoinpitelystä epäiltyjen naisten ikäjakauma 2006-2009 Lähde: OPTL/Rikollisuuden riskitekijät

Nuorten tekemän väkivallan trendejä Viranomaistilastot Itseilmoitetun rikollisuuden kyselyt (1996-2012) pahoinpitelyt lisääntyneet, mutta laskua aivan viime vuosina nuorten tekemät henkirikokset harvinaisia vakavassa väkivallassa kasvua 2000-luvun taitteessa, sittemmin vähentynyt tyttöjen osuus on lisääntynyt toisen hakkaaminen ja tappeluihin harvinaistunut hieman (vaihtelu 13-16 % vastanneista vuoden aikana) sukupuolten välinen ero on säilynyt samanlaisena Polarisaatio Nuorten tekemän väkivallan trendejä Lähde: Optula

”Sosiaalipolitiikka on parasta kriminaalipolitiikkaa” rikosten ennalta ehkäisy kuuluu sosiaali- ja nuorisotyölle, yhteiskuntapoliittinen kysymys rangaistukset ovat viimesijainen keino rikosoikeusjärjestelmä määrää ainoastaan rangaistuksen lastensuojelu/sosiaalityö huolehtii nuoren rikoksentekijän kuntouttamisesta sekä rikosoikeusjärjestelmän sisällä että sen ulkopuolella

“Huoltomalli” sai tukea1970- ja 1980-lukujen hyvinvointipolitiikasta... lapsiperheiden tukeminen, universaalit palvelujärjestelmät sosiaalisten ongelmien rakenteellinen ennaltaehkäisy, hyvinvoinnin lisääminen, tulonsiirrot ja palvelut lapsiperheille interventioissa tärkeää: normaalisuuden edistäminen, leimaamisen välttäminen

Muutostrendejä1990-luvulta lähtien: kohti riski- ja kontrolliajattelua talouslama, liittyminen EU:iin ja globalisoituvaan talouteen tehokkuusajattelu, taloudellinen niukkuus lapsiperheiden tulonsiirtojen leikkaukset julkisissa keskusteluissa huoli lapsista ja nuorista, pedofilia, koulukiusaaminen, pahoinvointi, pelot uudenlaiset interventiot: riskiryhmien identifioiminen ja varhainen puuttuminen ja kontrollointi sosiaalisten ongelmien turvallistaminen

Nuorten poikkeavuuden hallinnan (uudenlaisia) strategioita Rikosvastuun ikärajan asema ja rangaistusten vaikutukset rikollisuuden tasoon nousseet keskusteluun rangaistukset eivät ole kuitenkaan koventuneet, vaan kontrollia on kiristetty mm. julkisen tilan hallinnassa ja lastensuojelussa Vastuuttaminen moraaliin vaikuttaminen puuttumiskäytännöissä sopiminen Toiseuden strategiat ja kontrolli tiloista poistaminen kotiintuloajat, nollatoleranssikokeilut

Riski- ja kontrollilähestymistavan ongelmat? Huomio kiinnittyy riskiryhmiin ja –yksilöihin, rakenteelliset/yhteiskuntapoliittiset kysymykset sivuun Huolen ja puuttumisen leimaavat vaikutukset ”Yritykset poistaa, rangaista ja ehkäistä poikkeavuutta saattavat vahvistaa sitä” (Pekkarinen 2010, 21). Tuottaa kuvaa ainakin osasta nuoria huolen aiheina, epäsosiaalisena ryhmänä, joka kaipaa tiukempaa kuria ja moraalista ohjausta Voi synnyttää sukupolvien välistä epäluottamusta Nuorten normirikkomusten logiikka ymmärryksen ulottumattomiin Oman näkemyksen sivuttaminen opettaa hiljaisuuteen ja näkymättömyyteen, voimattomuuteen Aikuisyhteiskunnan normistot nuorelle merkityksettömiksi ja kapinoinnin kohteeksi

Osa III Nuorisokasvatuksellinen näkökulma väkivaltaan puuttumisessa

Nuorisokasvatus Nuoruusikään liittyvä kasvatus: koulu, nuorisotalot, harrastukset, vapaa-aika ja muut nuorelle tärkeät ympäristöt Tavoitteita nuoren kasvun itsenäistymisen ja aktiivisen kansalaisuuden tukeminen, sosiaalinen vahvistaminen, elinolojen parantaminen (nuorisolaki) Ymmärtää nuorten asemaa yhteiskunnassa: jatkuva muutos, yksilöllistyminen, lisääntyvät vaatimukset, epävarmuus Poliittisen tason ratkaisut tärkeitä, toisaalta usko siihen, että nuoret voivat vaikuttaa asioihinsa Esim. etsivä katunuorisotyö: luottamuksen kautta ja vapaaehtoisuuden kautta muutokseen Väkivallan nuorisokulttuuristen merkitysten äärelle pääseminen edellyttää vuoropuhelua, erilaisuuden kunnioittamista ja pyrkimystä ymmärtää omasta arvomaailmasta poikkeavia valintoja Toisaalta väkivaltailmiö kytkeytyy myös rakenteellisiin ja yhteiskuntapoliittisiin kysymyksiin ja järjestelyihin (esim. puuttumiskäytännöt)

Kontrollikulttuurista kuulemiseen kulttuuriin Interventioissa tarvitaan ymmärrystä arkielämästä ja olosuhteista, joissa nuoret elävät normirikkomusten logiikka aikuisten ymmärryksen piiriin ei tarkoita tekojen hyväksymistä Kuulluksi tuleminen vahvistaa psykososiaalista kehitystä uskoa omaan arvoonsa yhteisön jäsenenä kykyä tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä Vastuu kuuntelemisesta aikuisella Kuulemisen kulttuurista, ks. Lapsuuden ja nuoruuden etiikka sosiaali- ja terveysalalla. ETENE-julkaisuja 41.