Elokuvataiteen ajatus Äänielokuvan realistinen taidekäsitys

Äänielokuvan estetiikka: realismi Äänielokuvan tulo muutti (taiteellisen) elokuvakerronnan periaatteita ”Purkitettu teatteri” Marcel Pagnol : Marseille-trilogia (Marius, Fanny, César) Erilaiset ”realismit” 1930-40 –luvuilla ”runollinen realismi” (Ranska) ”sosialistinen realismi” (Neuvostoliitto) ”neorealismi” (Italia) Realistinen elokuvateoria Ranskassa: formatiivisuuden (todellisuuden muokkaamisen) sijaan elokuvan tuli olla realistista (todellisuuden mukaista)

1940-50-luvun uusi elokuvakerholiike Ranskassa / Euroopassa II maailmansodan jälkeen Ranskassa syntyi uusi aktiivinen elokuvakerhotoiminta, joka muistutti I maailmansodan jälkeistä tilannetta Samaan aikaan saivat alkunsa monet nykyisin tärkeät eurooppalaiset elokuvafestivaalit Elokuvakerhot (Objectif 49) Elokuvalehdet (Cahiers du Cinéma, 1951) Elokuvakritiikki / -teoria Amerikkalaisen elokuvan tulo Ranskaan Auteurin ajatus

Realistinen elokuvateoria Ranskassa 1940-50 -luvuilla Ranskalainen ”uusi kritiikki” ja uusi elokuvakerholiike II maailmansodan jälkeen (André Bazin, Alexandre Astruc, Roger Leenhardt, ym.) ääni korosti elokuvan ”maailmaa” tai ”todellisuutta” eikä niinkään ekspressionistista tai montaasiin perustuvaa ”kuvaa” (Bazin) elokuva ”kirjoittamista todellisuuden aineksella” (Astruc) ”epäpuhtaan elokuvan” ajatus: elokuva romaanin ja teatterin perillinen, ei niistä erillään découpage (tilallisen / ajallisen yhtenäisyyden säilyttävä näkymätön leikkaus tai ”kuvajako”) vs. ”montaasi” (tilan fragmentointi, kuvan ekspressiivisyys)

André Bazin (1918-1958)

Tilan ja ajan yhtenäisyys (André Bazin) Realistinen periaate fiktioelokuvassa: kuvatun fiktiivisen "todellisuuden" (tai "maailman") säilyttäminen mahdollisimman eheänä. Keskeinen esteettinen periaate: tilan ja ajan yhtenäisyyden kunnioittaminen

Keskeiset aspektit Mise en scène / découpage vs. montaasi leikkaus mahdollisimman huomaamatonta leikkaus pyrkii säilyttämään tilallisen ja ajallisen jatkuvuuden Syvätarkka kuva (Welles, Wyler) tapahtumien jakaminen kuvan eri syvyystasoille, jolloin näiden välille syntyy jännite ei riko ajan ja paikan yhtenäisyyttä Sekvenssiotos / otosjakso (Welles, Renoir) pitkä yhtenäinen otos mininarratiivi

Renoir: Pelin säännöt Syvätarkka kuvaus

Syvätarkkaa kuvausta Citizen Kanessa

Syvätarkkaa kuvausta Citizen Kanessa

William Wyler: The best years of our lives (1946)

Tekijänpolitiikka ja auteurin ajatus Auteurin (tekijän) ajatus juontaa juurensa Cahiers du cinéma lehden 1950-luvun nuoriin kriitikoihin (Francois Truffaut, Jean-Luc Godard, Claude Chabrol, Eric Rohmer) Perusajatus: elokuvaohjaaja voi olla kirjailijaan verrannollinen luova tekijä, joka ilmaisee itseään teoksessaan Ylilyöntejä: ”ei ole teoksia, on vain tekijöitä” Bazin kritisoi auteurismia: ”systeemin nerous”

Auteurismi ristiriitainen suuntaus Romanttinen, ekspressiivinen taiteilijanäkemys Modernistis-formalistiset ideat tyylillisestä epäjatkuvuudesta ja fragmentaatiosta [uuden aallon elokuvissa] ”Esi-postmoderni" kiinnostus "alempiin" taiteisiin ja lajityyppeihin Paradoksi: "teoria, jonka ideologiset juuret olivat esimodernissa romanttisessa ekspressionismissa, auttoi synnyttämään elokuvatyypin, jota luonnehtivat sellaiset uuden ajanjakson tienraivaajat kuin Hiroshima rakastettuni ja Viimeiseen hengenvetoon, jotka sekä pyrkimyksissään että estetiikassaan ovat täydellisen modernistisia." (Robert Stam)

Modernismi ja taide-elokuva: ohjaajia (Uuden) modernismin avausteokset: Robert Bresson: Taskuvaras (Pickpocket, 1959) Alain Resnais: Hiroshima, rakastettuni (Hiroshima, mon amour, 1959) Jean-Luc Godard: Viimeiseen hengenvetoon (A bout de souffle, 1960) Michelangelo Antonioni: Seikkailu (L’Avventura1960) Muita keskeisiä auteur-ohjaajia 1960-luvulla Ingmar Bergman Federico Fellini Luis Buñuel

Piirteitä: modernismi / uudet aallot Kaikki seuraavat piirteet eivät päde kaikkiin elokuviin, mutta yleisesti tällaisia piirteitä nousi esiin: kerronnan muuttuminen fragmentaariseksi: “sujuvan” leikkauksen sijaan montaasia, hyppyjä Kollaasimuoto: “löydettyä” aineistoa -- uutisfilmit, vanhat elokuvat ja millaiset tahansa kuvat (mainokset, valokuvat, julisteet, kirjankannet) Toisalta myös pitkät otokset ( plan séquence – otosjakso) Kerronnallinen epälineaarisuus; tapahtumien satunnaisuus (amatöörinäyttelijät, todelliset kuvauspaikat, improvisaatio; vrt. neorealismi). Subjektiivisuus; ”toden” ja ”epätoden” välisen rajan hämärtyminen Tekijän/kertovan tahon kommentoiva kommentoiva rooli kerronnassa Kerronnallinen monimielisyys (ei selvää mikä taso “totta”, ts. pohja, jolta tapahtumat kerrotaan). avoimet loput (400 kepposta) itseensäviittaavuus --- elokuvan tietoisuus omasta elokuvallisuudestaan

Auteurismin ja 50 -luvun elokuvakulttuurin vaikutuksia elokuviin ja populaarikulttuuriin alettiin suhtautua vakavasti elokuvan status nousi – elokuvataide tekijöineen (vrt. Suomenkin 1950-70-l elokuvakulttuuri) monet elokuvantekijät "löydettiin" kaanonien muodostuminen uusi aalto Paradoksaalisesti auteurismi ja uusi aalto korostivat valtavirtaelokuvan (Hollywoodin) asemaa elokuvataiteena, mutta samalla raivasivat tietä modernistiselle taide-elokuvalle Välillisesti myös elokuvakulttuurin akateemistuminen (yliopistollisen elokuvatutkimuksen synty 1960-1980 –luvuilla)

Suomalaista elokuvakerhohistoriaa 1920-luvulta ei tarkkaa tietoa; jonkinlaisia harrastajayhdistyksiä lienee ollut ("Bioyhdistys", "Filmiharrastajain klubi") 1930-luku: Projektio (1934-36) Hans Kutter, Alvar Aalto, Nyrki Tapiovaara, Valentin Vaala, Teuvo Tulio Mm. René Clairin, Eisensteinin, Buñuelin elokuvia Suljettu yhdistys: myös kiellettyjen esittäminen mahdollista Epäiltiin vasemmistolaisesta toiminnasta 1950-luku Studio: Aito Mäkinen, Lasse Pöysti, Jörn Donner, Martti Savo, Jerker A. Eriksson, Ritva Arvelo ja Erik Blomberg Akateeminen filmikerho (AFK) – korkeakouluopiskelijat 1960-70 –luku Kerhotoiminnan laajeneminen eri puolille (Helsingissä mm. HeTEK (Helsingin teinien elokuvakerho) 1960-luvulla 50 kerhoa joissa 10.000 jäsentä 1970-luvulla 200 kerhoa ja 20.000 jäsentä Elokuvakerhoaktiivit perustivat Suomen elokuva-arkiston 1957 (Mäkinen & Donner keskeisiä)

Eräitä elokuvafestivaaleja (huom Eräitä elokuvafestivaaleja (huom. vuosiluvuissa voi olla pientä heittoa) Euroopan perinteikkäitä festivaaleja Venetsia 1946 (1932) Cannes 1946 Edinburgh 1947 Berliini 1951 Suomi Tampereen elokuvajuhlat 1970 Oulun lastenelokuvafestivaali 1982 Sodankylä Midnight Sun 1986 Rakkautta ja anarkiaa 1987 Oulun musiikkivideofestivaali 1994 Doc Point 2001