Stafylokokkimastiitti

Stafylokokkien suku Osa mikrokokkien (Micrococcus) heimoa Neljäkymmentä lajia + alalajit (tällä hetkellä) Tärkeä osa nisäkkäiden ihon, ihorauhasten, limakalvojen ja niiden rajapintojen mikrobistoa Isäntäspesifisiä Stafylokokkien suuri suku on osa mikrokokkien heimoa, joille stafylokokit ovat oikeastaan aika kaukaista sukua. Suku koostuu reilu kolmestakymmenestä lajista ja alalajista. Stafylokokkien merkitys nisäkkäiden ihon, ihorauhasten, limakalvojen ja niiden bakteeriflooralle on tärkeä; ne ovat osa normaliflooraa. Lajeilla on havaittavissa mieltymystä isäntäeläinten suhteen.

Stafylokokkien traditionaalinen erottelu (von Darány, 1925) Koagulaasitesti:koagulaasipositiiviset ja –negatiiviset S. aureus ja S. intermedius useimmiten koagulaasipositiivisia S. hyicus useimmiten koagulaasinegatiivinen muut stafylokokit koagulaasinegatiivisia = koagulaasinegatiiviset stafylokokit, KNS

Mastiittistafylokokkien jaottelu mastiittidiagnostiikassa tyydytty erottelemaan S. aureus muista stafylokokeista koagulaasitestin (vapaa koagulaasi) tai clumping-faktorin (sidottu koagulaasi) osoittamiseen perustuvan pikatestin avulla ihmispuolella ja tutkimuksessa nykyisin nuc-geeni (termostabiili nukleaasi, PCR) muut stafylokokit = KNS

Stafylokokkimastiitin merkitys Suomessa Saaren kliiniset mastiitit 2002-2003 (Nevala ym., 2004) S. aureus 10,7 % (bakt.positiivisista 14,7 %) KNS 15,6 % (bakt.positiivisista 21,4 %) ei kasvua 27,1 % streptokokit 23,2 %, koliformit 11,6 %, muut 11,8 % EELAn kartoitus 2001 (Pitkälä ym., 2004) S. aureus 10,17 % (= bakt.positiivisista) KNS 49,63 % (=bakt.positiivisista) Laboratorioihin tulleet mastiittinäytteet 2004-2005 (Koivula ym., 2007) S. aureus 15,94 % (bakt.positiivisista 22,3 %) KNS 21,12 % (bakt.positiivisista 29,6 %) Ei kasvua 28,60 %

Stafylokokkimastiitin synty stafylokokkien opportunistinen luonne kiinnittyvät ihon tai limakalvon alta paljastuneisiin rakenteisiin ja alkavat käyttäytyä patogeenin tavoin vetimen kolonisaatio tavallisesti edeltää mastiittia maitoon tulon / lypsyn vaikutus –vedinkanava avautuu –bakteerin pääsy vedinonteloon ja utarekudokseen stafylokokkimastiitti on monen tekijän summa isännän alttius paikallisen vastustuskyvyn aleneminen yleisen vastustuskyvyn heikkeneminen bakteerilajin ja – kannan infektiivisyys, taudinaiheutuskyky tuotantoympäristön vaikutus Stafylokokit eivät ole bakteereita, jotka aina aiheuttaisivat eläimen sairauden. Esim. paikallinen vaurio vetimessä paljastaa pintasolukon alaiset rakenteet, joihin stafylokokit tarttuvat. Tämän jälkeen stafylokokit alkavat käyttäytyä taudinaiheuttajan, patogeenin tavoin. Ne alkavat lisääntyä vauriokohdassa, ts. muodostavat kolonnan, ja alkavat erittää ympäristöönsä toksiineja ym.entsyymejä, jotka helpottavat esim. leviämistä, mihin kasvavalla populaatiolla alkaa olla painetta. Stafylokokkilaji ja –kanta, sen taudinaiheutuskyky vaikuttavat myös siihen, kuinka helposti infektio pääsee syntymään ja etenemään.

Eroavatko stafylokokkilajit toisistaan infektiivisyyden ja taudinkuvan suhteen? S. aureus: ”tarttuva” stafylokokki infektiivisin ja patogeenisin laji eroa kantojen välillä (Zadoks ym., 2000; Haveri ym., 2005) voi aiheuttaa joukkosairastumisia (Smith ym., 1996) subkliininen – perakuutti, toksinen mastiitti Aureus on stafylokokeista ”pahin”, se on infektiivisin ja sen taudinaiheutuskyky on suurin. Joskus jokin ärhäkkä kanta voi aiheuttaa mastiittiepidemian, joka rauhoittuu tiukilla toimenpiteillä

Eroavatko stafylokokkilajit toisistaan infektiivisyyden ja taudinkuvan suhteen? Jatkoa KNS: ”opportunistit” stafylokokit, ”minor pathogens”? S. chromogenes suojaa S. aureus –tartunnalta? nostavat solut 2–3 -kertaisiksi (Oliver ym., 1995) – 10-kertaisiksi (Taponen ym., 2007) voivat myös aiheuttaa vaurioita utarekudokseen (Burriel ym., 1998; Benites ym. 2003) todennäköisesti eroja infektiivisyydessä: S. simulans ja S. chromogenes muita lajeja yleisempiä (Taponen ym., 2006) viitteitä lajien välisistä patogeenisuuseroista (Zhang ym., 2000) Aureusta pidetään tarttuvana mastiittibakteerina, kun taas KNS:iä on pidetty opportunisteina, ja vähemmän merkityksellisinä. Tämä jako ei välttämättä pidä monien KNS-lajien kohdalla paikkaansa. KNS:t voivat nostaa solut 2-3 –kertaisiksi. Eräässä julkaisussa KNS:ien kuvattiin pysyttelevän maitotiehyissä, eikä niiden katsottu tunkeutuvan utarekudokseen; toisen mukaan ne voivat, kuten aureus, aiheuttaa myös paikallisia muutoksia utarekudokseen. S. chromogenesta on pidetty aureus-tartunnalta suojaavana bakteerina, mutta toisaalta bakteeri on Pohjoismaiden ulkopuolella yleisin mastiitti-KNS, joka aiheuttaa eniten kliinisiä infektioita. Eri KNS:illa siis voi olla eri merkitys mastiitin aiheuttajina.

Mistä stafylokokkitartunta tulee? Lehmistä: infektoituneet utareet Ympäristöstä? Ympäristön stafylokokit ovat ns. kontaminantteja S. aureus parsiin valuneesta maidosta? S. xylosus, S. sciuri kuivikkeista? S. epidermidis, S. haemolyticus, S. hominis, S. warneri lypsäjästä? Biofilmien muodostus pinnoille säilyvät nännikumeissa lypsyn jälkeen stafylokokkeja runsaasti nännikumeissa (Haveri ym., painossa) huuhtelun merkitys lypsyn jälkeen? Stafylokokkipopulaatio vaihtelee navettojen välillä Stafylokokkeja löytyy navettaympäristöstäkin. Sinne ne ovat kuitenkin tulleet ihmisistä tai eläimistä, joten ne ovat ns. kontaminantteja, eivät varsinaisia ympäristöbakteereita. Jotkut lajit säilyvät menestyksekkääksi esim. kuivikkeissa, mutta jäävät vähitellen muun, varsinaisen bakteeriflooran alle. Stafylokokit säilyvät hyvin muovi –ja kumimateriaalien pinnalla. Esim. S. epidermidis, joka on ihmisen ihon tavallinen stafylokokki, voi muodostaa filmimäisen ohuen limakerroksen, jonka alla se voi pysytellä suojassa. Epidermidis on tyypillinen katetrien ja kanyylien kautta sairaalainfektioita aiheuttava KNS. Stafylokokkilajit ja –kannat voivat vaihdella navettojen välillä huomattavasti, mistä syystä tuloksetkin vaihtelevat. Aureuksissa on havaittu ”valtakantoja”, jotka voivat olla samanlaisia navettojen kesken.

Stafylokokkimastiitti: S. aureus S. aureus yleinen kliinisen utaretulehduksen aiheuttaja, mutta usein myös subkliininen, krooninen Voimakas solutus Tuoreet tulehdukset kannattaa hoitaa, kroonisia ei Hoitotulokset varsin huonoja, paranemisennuste 15 – 85 %! penisilliiniherkät paranevat paremmin kuin penisilliiniresistentit akuutti voi parantua, krooninen harvoin nuorella lehmällä paraneminen todennäköisempää kuin vanhalla palpaatiolöydökset merkki kroonisesta tulehduksesta entiset hoidot, solutiedot

Stafylokokkimastiitti: S. aureus Ennaltaehkäisy tärkeätä! Tartuntalähteiden eliminointi tulehdusten hoito ja/tai kroonikkojen umpeutus/karsinta Tartuntojen tehoseuranta Uusien tartuntojen ehkäisy lypsyjärjestys ym. lypsyhygienia, lypsytekniikka, vedinkasto Vammojen välttäminen lypsykone, lypsytekniikka vedinten ihon kunto parsien rakenne ja kunto sorkkien kunto tarvittaessa utareliivit Saneeraussuunnitelma

Stafylokokkimastiitti: KNS KNS aiheuttaa lähinnä subkliinistä tai lievää kliinistä tulehdusta Ei kovin voimakas solutus (noin 200 000 – 600 000 solua/ml) Osa paranee spontaanisti, persistoivat kannattanee hoitaa Paranemisennuste antibioottihoidolla 60 – 90 % Penisilliiniherkät paranevat paremmin Erityisen yleinen ensimmäisen poikimisen aikoihin, ”hiehomastiitti” Epidemiologia ja tartuntareitit vielä epäselviä Lajien merkitys vielä epäselvä, toistaiseksi ei lajitunnistusta rutiinisti, eikä edes käyttökelpoista lajitunnistusmenetelmää Karjaongelma ja krooniset KNS-tulehdukset: apua S. aureus –ongelman ratkaisu –ja hallintaperiaatteista