Mistä tasavallan presidentit ovat Suomessa valtansa saaneet Editan lauantaiseminaari 30.10.2010 Joensuussa ja Tampereella 13.11.2010 Mistä tasavallan presidentit ovat Suomessa valtansa saaneet – ja ottaneet? Professori Seppo Hentilä Helsingin yliopisto http://www.valt.helsinki.fi/blogs/shentila/

Vuoden 1919 presidenttivaltaisen hallitusmuodon tausta porvaristo syvästi pettynyt kansanvaltaan sisällissodan jälkeen porvaristo oli Suomessa jakautunut kahtia: oikeisto pyrki eheyttämään kansakunnan vaikka pakolla, keskusta tarjoamalla yhteistyötä maltilliselle vasemmistolle oikeisto asetti tavoitteeksi lujan hallitusvallan pystyttämisen ja monarkian tuloksena tasavaltainen hallitusmuoto mutta erittäin laajat valtaoikeudet tasavallan presidentille hänen valtansa ulottui itse asiassa vallan kolmijaon kaikille osa-alueille

Tasavallan presidentit vallankäyttäjinä - persoonat ja heidän jälkimaineensa K. J. Ståhlberg – vuodet 1919–1925 lakien suvereeni tuntemus ja hallinta laillisuuden kirjaimellinen noudattaminen parlamentarismin puolustaminen ei ajanut lujaa hallitusvaltaa saati vallan keskittämistä tasavallan presidentille Patsas: Wäinö Aaltonen 1959

Lauri Kr. Relander – vuodet 1925–1931 ei hallinnut 1920- luvun loppua kohden kasvavaa parlamentarismin kriisiä tuulten vietävissä – heikko presidentti? veljeily Lapuan liikkeen kanssa ei riittänyt vakuuttamaan poliittista oikeistoa, jatkokausi jäi sen takia haaveeksi Matti Peltokankaan suunnittelema Relanderin muistomerkki vuodelta 1996

P. E. Svinhufvud – vuodet 1931–1937 nostettiin maan johtoon oikeiston omana miehenä, rakentamaan lujaa hallitusvaltaa ja kitkemään maasta marxilaisuuden juuriaan myöten pohjimmiltaan vakaumuksellinen laillisuusmies – sortovuosien oma kokemus ei voinut hyväksyä lapualaisten lainrikkomuksia leikkasi vahvalla auktoriteetillaan oikeistokaappaukselta siivet talvella 1932 Patsas: Wäinö Aaltonen 1951

Kyösti Kallio – vuodet 1937–1940 korkeasti kunnioitettu valtiomies, mutta heikko terveys vei parhaan terän vaikea aika kasvatti haastetta liian suureksi, tilanne karkasi käsistä pääministeri Ryti ja marsalkka Mannerheim päättivät käytännössä monista sellaisista asioista, jotka olisivat hallitusmuodon mukaan kuuluneet tasavallan presidentille – esim. syyskuussa 1940 Saksan kanssa solmitusta kauttakulkusopimuksesta dramaattinen kuolema joulun 1940 alla Helsingin rautatieasemalla kasvoi myyttisiin mittoihin Muistomerkki Kalervo Kallio 1962

Risto Ryti – vuodet 1940–1944 vahva auktoriteetti, kesti vaikean ajan urhoollisesti vaikein päätös – ns. Ribbentrop- sopimus kesäkuussa 1944 sotasyyllisyystuomio kasvatti myyttiä sijaiskärsijästä Ylempänä Veikko Myllerin Ryti-muistomerkki vuodelta 1994

C. G. Mannerheim – vuodet 1944–1946 saavutti korkeamman kunnioituksen kansalaisten silmissä kuin yksikään toinen – ei kuitenkaan poliittisilla vaan sotilaallisilla ja johtajan-ansioillaan valinta välttämätön myös siksi, että hän näytti olevan ainoa, joka kykenisi johdattamaan Suomen sodasta rauhaan takana myös Stalinin luottamus presidentin tehtävien hoitoa haittasi sairaalloisuus hyvä poliittinen taju, mutta kaikkea muuta kuin demokraattisen ja parlamentaarisen järjestelmän kannattaja Ratsastajapatsas: Aimo Tukiainen 1960

J. K. Paasikivi – vuodet 1946–1956 sai poikkeusoloissa – valvontakomission aikana – poikkeuksellisen laajat valtuudet tahtoihmisenä oli oikea mies paikallaan oikeaan aikaan auktoriteetti ei ollut täysin jakamaton koleerinen kiukkupussi, joka hallitsi välillä uhkaamalla erota, ellei hänen tahtoonsa taivuta ”Tämä on paska virka, ei siinä ole muita etuja kuin kaksi adjutanttia ja Porilaisten marssi.” J. K. Paasikivi – vuodet 1946–1956   sai poikkeusoloissa – valvontakomission aikana – poikkeuksellisen laajat valtuudet tahtoihmisenä oli oikea mies paikallaan oikeaan aikaan auktoriteetti ei ollut täysin jakamaton koleerinen kiukkupussi, joka hallitsi välillä uhkaamalla erota, ellei hänen tahtoonsa taivuta ”Tämä on paska virka, ei siinä ole muita etuja kuin kaksi adjutanttia ja Porilaisten marssi.” Muistomerkki: Harri Kivijärvi 1980

Urho Kekkonen – vuodet 1956–1981 suvereeni politiikan pelimies rakensi maahan presidenttivaltaisen järjestelmän, jonka valta ulottui yli puoluerajojen käytti luottamusta Kremlissä sisäpoliittisen vallankäytön aseena: ”Jos maassa jommankumman, sisä- tai ulkopolitiikan, pitää olla rempallaan, niin olkoon se sisäpolitiikka.” käytti pelotteena vastustajiensa julkista nöyryyttämistä saavutti korvaamattomuuden, joka huipentui eduskunnan 5/6 enemmistöllä kiireelliseksi julistettuun poikkeuslakiin talvella 1973 vuodesta 1978 alkanut viimeinen kausi jätti jälkimaineeseen ikävän sivumaun Muistomerkki: Pekka Jylhä 2000

Mauno Koivisto – vuodet 1982–1994 valtava kansansuosio – Manu-ilmiö – nosti valtaan reaktiona Kekkosen liian pitkälle kaudelle parlamentarismin suosija jahkailija, self-made-man, joka kuunteli avustajiaan liian vähän käytti kuitenkin tarpeen tullen valtaoikeuksiaan melkein kuin Kekkonen (esim. Holkerin sinipunahallituksen nimittäminen 1987 Väyrysen–Suomisen ns. kassakaappi-sopimuksen kumoamiseksi)

Martti Ahtisaari – vuodet 1994–2000 suora kansanvaali nosti valtaan ei-poliitikon, kansainvälisten suhteiden ammattilaisen ja asiantuntijan sisäpoliittinen kokemus vähäinen, viihtyi virassa huonosti altistui median ilkeilylle pahemmin kuin yksikään edeltäjistään puolusti presidentin aseman säilyttämistä suoran kansanvaalin tuomaan auktoriteettiin nojaten

Tarja Halonen – vuodet 2000–2012 valinta kuvasti sukupuolten tasa-arvon vahvistumista Suomessa erilaisten vähemmistöryhmien tukija; arvostelijoiden mukaan ”maailmanparantaja” tasavallan presidentin valtaoikeuksien säilyttämisen sinnikäs puolustaja

Tasavallan presidentin valtaoikeuksien kaventaminen ennen vuoden 2000 perustuslakiuudistusta Vuosien 1987 ja 1991 lainmuutoksilla vahvistettiin eduskunnan asemaa hallituksen nimittämisessä ja presidentin veto-oikeuden vaikutuksia lievennettiin Toisaalta presidentinvaalissa otettiin käyttöön suora kansanvaali, jollainen käytiin ensi kerran vuonna 1994 Kekkosen pitkä kausi vaikutti osaltaan siihen, että presidentin peräkkäisten toimikausien määrä rajoitettiin kahteen

Tasavallan presidentin tehtävät vuoden 2000 perustuslain mukaan johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa nimittää eduskunnan valitseman pääministerin ja valtioneuvoston jäsenet nimittää ulkoasiainhallinnon ylimmät virkamiehet ja suurlähettiläät, ministeriöiden kansliapäälliköt, korkeimpia tuomareita sekä Suomen Pankin pääjohtajan vahvistaa lait, vaikka vahvistus usein onkin vain symbolinen puolustusvoimien ylipäällikkö, ylentää upseerit antaa armahduksia ja myöntää arvonimiä ja kunniamerkkejä

Kiistely tasavallan presidentin valtaoikeuksien uudistamisesta Tarja Halosen kaudella Jäikö perustuslakiin 2000 ns. valuvika? Ns. kahden lautasen ongelma EU:n huippukokouksissa – muuttuiko tilanne Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen? Euroopan unionin asiat kuuluvat Suomessa kokonaan valtioneuvoston päätösvaltaan Mikä on ulkopolitiikkaa? Mitä merkitsee se, että tasavallan presidentti on yhä puolustusvoimien ylipäällikkö? Taxellin komitean esitys