NEUROLOGIAN kurssi 2005 ll Harri Arikka NEUROANATOMIA JA -FYSIOLOGIAA TUTKIMUSMENETELMÄT KLIININEN ARVIOINTI AKUUTTI NEUROLOGIA KOHTAUKSELLISET TILAT ETENEVÄT SAIRAUDET KUNTOUTUS

Soinila S, Kaste M, Launes J, et al. Neurologia. Duodecim 2001 kirjallisuutta Soinila S, Kaste M, Launes J, et al. Neurologia. Duodecim 2001 Nyström S. Neurokirurgia, Gummerus 1988 Palo J, Jokelainen M, Kaste M, et al. Neurologia . WSOY 1992 Nienstedt W, Hänninen O, Arstila A, et al. Ihmisen fysiologia ja anatomia. WSOY SHKS Luomanmäki K, Elonen E, Vuoristo M. Meilahden akuuutti hoito-opas. Duodecim

NEUROANATOMIA KESKUSHERMOSTO aivot selkäydin spinaaliganglio (takajuuren hermosolmuke) autonomisen hermoston sentraaliosat ÄÄREISHERMOSTO aivohermot selkäydinhermot (spinaalihermot) autonomisen hermoston perifeeriset osat

AIVOT isot aivot (aivokuori, aivo-lohkot, valkea aine, tyvitumakkeet, hemisfäärit, aivokurkiainen, kammiot) väliaivot (3. aivokammio, talamus, hypotalamus, aivolisäke, käpylisäke) keskiaivot (aivonesteviemäri) aivosilta ( 4.aivokammio) pikkuaivot ydinjatke (vasomotorinen keskus,hengityskeskus)

AIVOKALVOT dura mater (kovakalvo) verhoaa kalloa muodostaen samalla luukalvon. Verenvuoto luun ja kovakalvon välissä on epiduraalitilassa. Dura työntyy myös isoaivopuoliskojen ja pikkuaivo-puoliskojen väliin keskimmäinen aivokalvo on lukinkalvo (arachnoidea mater), duran ja lukin-kalvon välissä oleva vuoto on subduraalitilassa aivoja verhoaa pia mater (pehmeä kalvo), jonka yllä on aivoselkäydinnesteen täyttämä subaraknoideaalitila

SELKÄYDIN selkäydin päättyy I lannerangan korkeudelle jatkuu viuhkamaisena hermosyistä muodostuvana kimppuna (cauda equina) selkäytimestä hermosolukimput lähtevät molemminpuolin edestä ja takaa (etu-ja takajuuri) yhtyen spinaalihermoksi, mitkä kulkevat nikamien välistä

AUTONOMINEN HERMOSTO JAKAUTUU SYMPAATTISEEN JA PARASYMPAATTISEEN OSAAN VAIKUTTAVAT SAMOIHIN KOHDE-ELIMIIN SYMPAATISEN HERMOSTON GANGLIOT SIJAITSEVAT NIKAMIEN SIVUSSA PARASYMPAATTINEN HERMOSTO JAKAUTUU KRANIAALISEEN JA KAUDAALISEEN OSAAN

AUTONOMISEN HERMOSTON TEHTÄVÄT SYMPATIKONIA (asetyylikoliini, noradrenaliini) verenkierto vilkastuu hengitystiet laajentuvat ruuansulatus hidastuu ihokarvat nousevat pystyyn mustuaiset laajenevat ejakulaatio ja orgasmi PARASYMPATIKOTONIA (asetyylikoliini) ruuansulatus kiihtyy virtsarakko supistuu verenkierto hidastuu erektio miehillä

ÄÄREISHERMOSTO alkio muodostuu segmenteistä, joita tulee hermottamaan yksi pari spinaalihermoja hermosyykimppu sisältää useita hermosoluja; somaattisia ja autonomisia sekä tukisoluja iholla segmettejä nimitetään dermatomeiksi nikamien ulkopuolella spinaalihermot muodostavat hermopunoksia aivohermot lähtevät suoraan aivorungosta

AIVOHERMOT I hajuhermo II näköhermo kulkee ristiin näköhermoristissä (chiasma opticus) III n. oculomotorius, IV n. trochlearis, VI n. abducens hermottavat silmälihaksia V kolmoishermo (n. trigeminus) hermottaa kasvoja VII n. facialis hermotta kasvoja

VIII tasapaino-kuulohermo IX kieli-kitahermo osallistuu nielemisrefleksiin X n. vagus muodostuu parasympaattisista hermosyistä, kulkee rinta- ja vatsaonteloon saakka XI lisähermo XII kielen liikehermo

HERMOSTON TOIMINTA motoriikka aistitoiminnot adaptiiviset toiminnat (motoriikan säätely, aistitiedon käsittely, vireystila, lämmönsäätely, endokrinologinen ja immuloginen säätely jne) assosiatiiviset toiminnat (kognitiot)

MOTORISET TOIMINNOT liikkeitä ohjaa aivorungon ja selkäytimen alfamotoneuronit liikkeiden säätely tapahtuu pyramiradaston, ekstrapyramidaali-järjestelmän ja pikkuaivojen avulla hermosolut liittyvät lihaksiin hermo-lihasliitoksen avulla ylempi motoneuroni kuuluu keskushermostoon alempi motoneuroni ääreishermostoon

REFLEKSI ELI HEIJASTE ärsykkeen aikaan saama tahaton liike yksinkertaisia motoriikan säätelymekanismeja sensorinen ja motorinen hermosolun kytkentä muodostaa refleksikaaren venytysheijasteet, koukistusheijasteet, suojeluheijasteet, ihoheijasteet, asentoheijasteet, primaariheijasteet

PYRAMIDIRATA motorinen kuorialue sijaitsee otsalohkon takareunassa tahdonalaisten liikkeiden suunnittelu radaston hermosolut risteytyvät ydinjatkeessa ja selkäytimessä aivojen oikea kuorikerros ohjaa ruumiin vasemman puolen liikkeitä ja päin vastoin

EKSTRAPYRAMIDAALIJÄRJESTELMÄ pyramidaaliradan ulkopuoliset motoriset radat tyvitumakkeet (basaaligangliot), osa talamuksesta, keskiaivojen puna- ja mustatumakkeet tasapainoheijasteiden ylläpito, lihastonuksen säätely, myötäliikkeet, liikesarjat

PIKKUAIVOT parillinen aivojen osa aivosillan korkeudella isojen aivojen takaraivolohkojen alla liikkeiden hienosäätö ja rytmittäminen kognitiivisiakin toimintoja

LIHASJÄNTEVYYS Lihaksen supistustilaa säätelee lihaskäämi, mikä reagoi lihaksen pituuteen (gammamotoneuroni). Säätely tapahtuu lihaskäämin intrafusiaalisäikeiden jännitystä muuntamalla. Lihastonus on kuormittamattoman lihaksen passiivinen vastus. Tämä aiheutuu lihaskäämin ja lihaksen perustoiminnasta (alfamotoneuroni)

Selkäydintasolla tonusta säätelee gammamotoneuroni, jonka aktiivisuutta pikkuaivot ja tyvitumakkeet säätelevät. Alfamotoneuroni saa hermotuksensa motoriselta aivokuorelta pyramiradan välityksellä. - Tonus ongelmat ja leesion lokalisaatio - spastisiteetti >>> pyramidirata rigiditeetti >>> ekstrapyramidaalijärjestelmä hypotonia >>> neuromuskulaarijärjestelmä selkäydin (etusarvi) pikkuaivot

Liikkuminen ja tasodiagnostiikka ontuminen + kipu >>> nivel-jännestatus spastinen kävely >>> ylempi motoneuroni hypo-bradykinesia >>> EP-järjestelmä koreiforminen >>> tyvitumakkeet dyspraktinen/frontaalikävelevy >>> isot aivot ataksia >>> pikkuaivot - ääreishermosto vaappuminen >>> proksimaalinen lihaksisto jalkojen läpsyminen >>> ääreishermosto

KOGNITIIVISET TOIMINNOT puhe ja kielelliset taidot, tarkkaavaisuus, muisti, hahmottaminen, aktiivisuuden säätely jne aivokuoren sensoriset alueet ovat moni-mutkaisessa yhteistyössä aivokuoren assosiatiivisten alueiden ja aivokuorten alaisten alueiden mm. talamuksen kanssa Brocan ja Wernicken alue ovat tärkeitä kielellisiä assosiatiivisia alueita

LATERALISAATIO VAS. PUOLI: sanat ja foneemit aritmeettiset taidot visuokonstruktiiviset taidot OIK. PUOLI: visuospatiaaliset taidot neglet melodia taju kasvojen ja ilmeiden tunnistus

LIMBINEN JÄRJESTELMÄ ohimolohkosta, väliaivoista ja aivokurkiaista ympäröivästä kudoksesta muodostuva toiminnallinen kokonaisuus vaikuttaa käyttäytymiseen ja motiiveihin yhteys hypotalamuksen kautta endokrinologiseen säätelyyn

NEUROLOGINEN ARVIOINTI kliininen arviointi aivoselkäydinnesteen analysointi aivopaineen mittaus neurofysiologiset tutkimukset kuvantamistutkimukset

aivoselkäydinnesteen arviointi solut proteiinit mikrobit igG-indeksi ja oligoklonaalinen IgG glukoosi ja laktaatti ACE, ADA, NSE

NEUROFYSIOLOGISET MENETELMÄT elektroenkefalografia (EEG) elektroneuromyografia (ENMG) herätevasteet (VEP, SEP, BAEP) transkraniaalinen magneettistimulaatio (MEP) unipolygrafia ja SCSB

KUVANTAVAT TUTKIMUKSET natiiviröntgentutkimukset angiografiat (AC,DSA, MA) tietokonetomografia (TT=CT) magneettikuvaus (MK=MRI) ultraäänitutkimukset isotooppitutkimukset (PET,SPECT)

KLIINISET ERIKOISALAT lastenneurologia neurologia neurofysiologia neurokirurgia (neuroradiologia) (neuropatologia)

KLIINISET ERITYISALAT neuropsykologia puheterapia toimintaterapia fysioterapia (genetiikka) (psykiatria) (ortopedia)

AKUUTTI NEUROLOGIA tajuttomuus ja sekavuus kohonnut aivopaine kouristukset aivovammat aivokuolema aivoverenkiertohäiriöt selkäydinvammat infektiot intoksikaatiot

TAJUTTOMAN ENSIHOITO VITAALITOIMINTOJEN TURVAAMINEN (ABC) O2, NESTEINFUUSIO, GLUKOOSIPIKAKOE TAJUNNAN TASON ARVIO (GLASGOW'N ASTEIKKO) ESITIEDOT SILMINNÄKIJÖILTÄ MONITOROINTI KULJETUKSEN AIKANA INTUBOINTI TARVITTAESSA (LÄÄKITYS) JOS TAJUTTOMUUDEN SYY SELVILLÄ, ALOITETAAN PERUSSAIRAUDEN VÄLITÖN ENSIHOITO

TASODIAGNOOSI AIVOPERÄINEN: meningiitti epileptinen status trauma SAV tai aivoverenvuoto aivoinfarkti tai basilaari-tromboosi kohonnut aivopaine aivorunko-oireet SYSTEEMINEN SYY metabolinen häiriö intoksikaatio hemodynamiikan häiriö yleisinfektiot respiratoriset tekijät

TILAN ARVIO YLEISSTATUS trauman merkit ihon tarkastelu (väri, turgor, petekkiat) hengitys (tuoksu, tiheys) auskultaatio vatsan palpaatio NEUROLOGINEN STATUS tajunta neuro-oftalmologinen status (staassipapilla, mustuaiset, silmän liikkeet) meningiaaliset oireet aivorunkostatus motoriikka tuntotestaukset

NEURO-OFTALMOLOGINEN STATUS katsedeviaatio hemipareesin kontralateraalipuolelle viittaa isoaivo-hemisfäärin vaurioon, katsedeviaatio ipsilateraalipuolelle viittaa aivorunkovaurioon pienet valolle reagoivat mustuaiset >>> aivosilta (pons) suurentuneet valolle reagoimattomat mustuaiset >>> keskiaivot hyvin laajat mustuaiset viittaavat kohonneeseen kallonsisäiseen paineeseen normaalisti valolle reagoivat mustuaiset ja muutoin poikkeava aivorunkostatus viittaa metaboliseen syyhyn

TAJUTTOMAN POTILAAN HOITO neurokirurgin konsultaatio jos SAV tai muu tilaa vieväprosessi intuboidun rauhoittamiseen lyhyt vaikutteisia lääkkeitä kouristusten tehokas hoito kohonneessa aivopaineessa normoventilaatio, tarvittaessa deksametasonia, mannitolia tai glyserolia tiamiinia i.v 100mg jos alkoholisti tai ali ravitsemustila elektrolyytihäiriön korjaus (hyponatremia hoidetaan hitaasti >>>ponsin myelinolyysi riski) hyperglykemian hoito kuumeen alentaminen ja kivun hoito neurologisen pot. kohonnutta verenpainetta alennetaan varovasti (labetaloli)

DELIRIUM (ÄKILLINEN SEKAVUUSTILA) alentunut attentio ja vigilanssi illuusiot, hallusinaatiot, deluusiot häiriintynyt uni-valverytmi ahdistuneisuus, ärtyisyys, pelkotilat, depressiivisyys, apatia, tahdottomuus (abulia), euforia vapinaa, ataksiaa, myoklonioita autonomisen hermoston oireita

EROTUSDIAGNOSTIIKKA DEMENTIA (huom. yleissairaudet voivat laukaista myös dementoituneen ihmisen deliriumin) psykiatriset häiriöt (tajunnan taso yleensä normaali, neurologisessa statuksessa ei juurikaan poikkeavuutta, kuuloharhat yleisempiä ja harhat loogisempia kuin deliriumissa)

KALLONSISÄINEN PAINE paineeseen vaikutta itse aivokudos, likvor ja aivojen veritilavuus veritilavuus vaihtelee, esim. CO2 -osapaineen nousu kiihdyttää aivoverenkiertoa ja nostaa painetta systeemiverenkierron valtimopaineen ja kallonsisäisen paineen ero >>> 70 mmHg (perfuusiopaine) kallonsisäinen paine on norm. <<<10 mmHg

KALLONSISÄISEN PAINEEN KOHOAMINEN KUDOKSEN LISÄÄNTYMINEN (kasvain, hematooma, infektiopesäke) veritilavuuden kasvu (infektio, inflam-maatio, hypoksia, laskimopaluun estyminen) johtaa AIVOÖDEEMAAN LIKVORKIERRON ESTYMINEN

AIVOPAINE-OIREISTO aamupainotteinen päänsärky, pahoinvointi ja oksentelu näön hämärtyminen, näkökenttä-puutokset, kaksoiskuvat LÖYDÖKSINÄ ataksia, oculomotorius- ja abducens-pareesi, staasipapilla komplikaationa herniaatio

DIAGNOSTIIKKA pään TT- tai MRI- kuvaus likvortilojen laajentuminen näkyy kammioiden koon kasvuna vuoto näkyy parhaiten TT-kuvassa aivoödeema näkyy sekä TT- että MRI -kuvissa tuumorin kuvauksessa käytetään varjoainetehostetta suora aivopaineen monitorointi paineanturilla

HYDROKEFALUS imeväisiässä ennen saumojen sulkeutumista hydrokefalus johtaa päänympäryksen kasvuun OBSTRUKTIIVINEN HYDROKEFALUS (virtauseste sivuaivokammioiden ja III aivokammion välissä, aivonesteviemärissä tai IV aivokammion ulosvirtausaukoissa) KOMMUNIKOIVA HYDROKEFALUS (likvorkierto estynyt aivokammiojärjetelmän ulkopuolella) NORMAALIPAINEINEN HYDROKEFALUS (ei paineoireita) >>> dementia, kävelyvaikeus, virtsainkontinenssi PSEUDOTUMOR CEREBRI (idiopaattinen intrakraniaalinen hypertensio) >>> normaalit likvortilat, päänsärky, staasipapilla. HUOM! likvorpunktio kuuluu hoitoon

AIVOPAINEEN HOITO turvataan riittävä perfuusiopaine verenpainetasoa ei saa laskea liian alas (180-150/100-80 mmHg), tarv. labetaloli pään kohoasento laskimopaluun vuoksi kuumeen alentaminen kivun, pahoinvoinnin ja kouristusten hoito riittävä nesteytys hyperventilaatio, vähentää verenvirtausta aivoissa, mutta voi aiheuttaa iskemiaa aivoödeemaa vähennetään mannitolilla tai glyserolilla deksametasoni tai beetametasoni tuumorin, abkessin ja meningiitin hoidossa ventrikulostomia ja suntti

KOURISTUKSET KOURISTUS = motorisella aivokuorella tapahtuva poikkeava sähköinen purkaus, mikä johtaa nopeasti toistuviin lihasten fleksio-ektensio liikkeisiin

SANASTO TOONIS-KLOONINEN = stereotyyppiset toistuvat fleksio-ekstensio liikkeet joihin liitty jäykistelyä MYOKLONUS = äkillinen voimakas yksittäinen tai sarjoittainen lihasnykäys EPILEPTINEN KOHTAUS = poikkeavasta aivojen sähköisestä purkauksesta johtuva kohtauksellinen tila

KOURISTUKSEEN LIITTYMÄTTÖMIÄ PAKKOLIIKKEITÄ TIC = nopea streotyyppisenä toistuva lihasnykäys MYOKYMIA = näkyvä lihassäikeiden faskikulaatio DEKEREBRAATIO = raajojen ojentajalihasten jäykistely PARATONIA (gegenhalten) = passiivisten liikkeiden vastustaminen OPISTOTONUS = vartalolihasten ektensio-rigiditeetti

EPILEPTINEN KOURISTUS suoraan yleistyvä, jolloin tajunta katoaa välittömästi, johtaa toonis-klooniseen kouristukseen (Grand Mal; jälkiuni, inkontinenssi, voimakas syljeneritys, kieleen pureminen) fokaalinen kohtaus, jossa tajunta säilyy ainakin osittain, jolloin kouristus voi olla rajoittunut (pot. muistaa osittain tilanteen, jälkioireet voivat puuttua) fokaalinen kohtaus voi yleistyä

KOURISTUS POTILAAN ANAMNEESI silminnäkijöiden lausunto alkoholi -ja päihteiden käyttö lääkitykset (insuliini, anti-konvulsiivit, neuroleptit) valvominen, välkevalon vaikutukset trauma, TIA-kohtaukset onko kohtauksessa fokaalisia piirteitä vai yleistyikö kohtaus suoraan?

EI-EPILEPTISET KOURISTUKSET synkopee ja kollapsi TIA-kohtaukset tetaaninen kouristus elektrolyyttihäiriöt (hypoglykemia!!!) narkolepsiaan liittyvä katalepsia dopamiini - ja serotoniini välittäjäaineisiin vaikuttavien lääkkeiden provosoima EP-oireisto konversio ja simulaatio

AIVOVAMMAT aivovamma on kaikista vammoista yleisin yksittäinen kuolinsyy (n. 1 000/v) pysyvä haitta n. 4 000/v sairaaloissa hoidetaan n. 6 000 pot. /v päähän kohdistuneen vamman vuoksi 2/3 aiheutuu liikenneonnettomuuksista

kontakti- tai liikevamma: PRIMAARIT VAURIOT kontakti- tai liikevamma: kallofraktuurat penetroivat vammat paikalliset aivovammat diffuusit aivovammat

KALLONSISÄISET VAURIOT primaarit parenkyymivauriot: - diffuusi aksonivaurio - kortikaalinen kontuusio - subkortikaalinen harmaan aineen vaurio - aivorunkokontuusio aivojen ulkopuoliset kertymät: - subduraalihematooma - epiduraalihematooma - subaraknoidaaliverenvuoto

DIFFUUSI AKSONIVAURIO aiheutuu eri tiheyttä olevien kudosten liikkestä toisiinsa nähden hermosolu eli aksoni vaurioituu suuri energisissä vam-moissa kiihtyvyyden muutosten seurauksena (esim. liikenkenneonnettomuudet) vaurio on vaikeasti kuvannettavissa (TT :ssa pieniä verenpurkaumia aivojen keskiosissa) kliinisesti voi aiheuttaa pitkän tajuttomuuden voi aiheuttaa ns. posttraumaattisen vegetatiivisen tilan

KORTIKAALINEN KONTUUSIO syntyy aivopoimujen iskeytyessä kalloa vasten syntyy herkimmin otsa- ja ohimolohkon kärki- ja pohjaosiin kontuusiopesäkkeitä on yleensä useampia joskus tilan voi liittyä aivokudokseen tapahtuvaa verenvuotoa (intrasebraalihematooma) TT:ssa pieniä verenpurkaumia ja turvotusta

subkortikaalinen harmaan aineen vaurio pienet verenvuodot tyvitumakkeissa ja talamuksessa yleensä yhdessä diffuusin aksonivaurion yhteydessä syntyy pienten perforanttisuonten vaurioituessa ennuste yleensä huono

AIVORUNKO-KONTUUSIO yleensä keskiaivojen ylä-lateraaliosissa syntyy aivorungon iskeytyessä aivoteltan (tentorium) reunaa vasten TT:ssa vaurio näkyy harvoin

SUBARAKNOIDEAALI-VERENVUOTO liittyy usein muihin kallonsisäisiin vammoihin verta aivokuoren uurteissa (sulcus),hemisfäärien eli aivopuoliskojen välissä ja aivoteltan (tentoriumin) päällä toipuminen yleensä huonoa

SUBDURAALIHEMATOOMA syntyy kortikaalisen laskimon repeämisestä TT:ssa näkyy aivojen pinnan muotoinen tiivis sirppimäinen kertymä, usein nähtävissä ns. keskiviivasiirtymä akuutit oireet tunneissa tai vuorokausissa, subakuutit oireet 2:ssa viikossa, krooniset oireet viikkojen tai kuukausien kuluttua

OIREET päänsärkyä, huimausta, pahoinvointia kognitiivisia muutoksia ja psyykkisiä oireita vireystilan vaihtelua, deliriumia, tajunnan heikentymistä hemipareesi mahdollinen, jopa parapareesi

EPIDURAALI-HEMATOOMA usein kallomurtuman yhteydessä yleensä sijaitsee temporo-parietaalisesti yleensä lapsilla ja nuorilla aikuisilla TT:ssa aivojen ulkopuolinen "linssimäinen" muutosalue oireet nopeasti, koska valtimovuoto (päänsärky, levottomuus) vammamekanismi usein lieväenerginen

KALLOFRAKTUURAT KALLONPOHJAN MURTUMA (sekä lievissä että vaikeissa aivovammoissa) -aivohermovauriot tavallisia -likvorvuoto nenästä tai korvasta (hajuaistin menetys) -luomihematooma (Brillen-hematooma) IMPRESSIOMURTUMA -luu kappalei painuu kallon sisään (dura repeytyy, kortikaalinen kontuusio)

SEKUNDAARISET VAURIOT patofysiologinen ”kaskadi” seuraa primaaria aivovauriota: a) systeemiset b) intrakriaaliset sekundaarivauriot hypotensio ja hypoksia tavallisimmat systeemivaurioden aiheuttajat >>> iskemia ja aivoinfarkti anemia pahentaa iskemiaa

INTRAKRANIAALISET SEKUNDAARIVAURIOT kallon sisäiset hematoomat voivat nostaa aivopainetta aivödeema ja hyperemia nostavat aivopainetta, heikentävät aivoverenkiertoa ja aiheuttavat iskemiaa kohonnut kallonsisäisen paineen nousu voi aiheuttaa aivojen herniotumisen, aivorungon ja aivovaltimoiden puristumisen

KLIININEN ARVIOINTI aivotärädyksen (commotio cerebri) liittyy enintäin 30 min. tajuttomuus, ei puutosoireita, enintäin tunnin mittainen muistikatkos. Pahoinvointia, oksentelua, päänsärkyä ja huimausta voi esiintyä vuorokausiakin. tajunnan tason seuranta (Glasgow Coma Scale) pupillin laajeneminen ja muuttuminen valojäykäksi>>> kallonsisäinen hematooma humalatilan aiheuttama tajunnantason muutos ei kestä yli 8 tuntia fokaalilöydökset,kouristukset, delirium ja heikkenevä tajunnan taso viittaavat aivokontuusioon pään TT on ensisijainen ja välttämätön tutkimus kontuusiota epäiltäessä

AIVOVAMMAPOTILAAN ENSIHOITO vitaalitoimintojen turvaaminen tajuton intuboitava, sedaatio >>>intubaatio nostaa kallonsisäistäpainetta mahd.verenvuotosokki hoidetaan iv-nesteytyksellä jos kallonsisäinen ekspansio >>> 15% mannitolia 300-500 ml (alentaa aivopainetta) pyritään estämään sekundaarivaurioiden kehittyminen (hypoksia, hypotensio)

KOMPLIKAATIOT hydrokefalus 40%:lla vaikean aivovamman jälkeen epilepsia 5%:lla sairaalassa hoidetuista potilaista hemipareesi ja afasia korjaantuvat usein hyvin näkökenttäpuutos, anosmia ja ataksia ovat usein pysyviä kognitiiviset ja neuropsykiatriset oireet

HUUMEET JA TOKSISET ENKEFALOPATIAT kokaiini amfetamiini opiaatit kannabis

KOKAIINI aivoatrofia alentaa kouristuskynnystä lisää alkoholin toksisuutta aivoverenvuodot, SAV vaskuliitit aivo- ja selkäydininfarkti psykoosi

CRACK (kokaiinialkaloidi) iskeemiset aivoverenkiertohäiriöt aivoverenvuodot "crack dancing syndrome" vaskulaarinen päänsärky herkkyys dystonia oireistoille kasvaa

AMFETAMIINI aivoverenvuodot aivoinfarktit aivoverisuonten vaskuliitit kehon lämpötilan kohoaminen

EKSTAASI koreoatetoosi kouristelu rabdomyolyysi "jerking syndrome" "Punding syndrome"

HEROIINI (opiaattijohdannainen) leukoenkefolopatia (kävelyvaikeudet, ataksia, dysartria, bradykinesia, puhumattomuus) spongiforminen enkefalopatia toksinen amblyopia parkinsonismi polyneuropatia

KANNABIS lähimuistin vaikeudet käytöshäiriöt pahentaa skitsofrenian oireita aivoinfarkti