Antiikki 600 eKr.-400 jKr. Jaetaan Kreikan aikaan 600eKr.-200eKr. ja Rooman aikaan 200eKr.-400jKr. Antiikin kirjallisuus jaetaan epiikkaan, lyriikkaan ja draamaan Länsimaisen kirjallisuuden jako kolmeen päälajiin on siis peräisin antiikista (’poesis’: luoda (vrt. engl. ’poetry’) EPIIKKA: alunperin tarkoitti kertovaa runoutta -> nykyisin tarkoittaa kertomakirjallisuutta LYRIIKKA: alunperin tarkoitti laulurunoutta -> nykyisin tarkoittaa runoutta DRAAMA: tarkoittaa näytelmäkirjallisuutta Kirjailijat kirjoittivat Olymposvuorella asuvista kuolemattomista jumalista, jotka puuttuivat ihmisten elämään. Jumalat kuvattiin ihmisten kaltaisina, joilla saattoi siis olla heikkojakin puolia Jumalien elämästä kertoo laaja ja rikas Kreikan tarusto eli mytologia

EEPOS: Kreikan sankarieepokset Ilias ja Odysseia (sokea runonlaulaja Homeros) Sankarirunoelmat aloittivat epiikan pitkiä runomuotoisia kertomuksia Ilias on sotakertomus Troijan sodasta, jatko-osa Odysseia kertoo sodasta palaavan Odysseuksen monivaiheisesta paluumatkasta kotisaarelle Ithakaan Homeroksen eepokset olivat niin suosittuja halki vuosisatojen, että niiden ansiosta eepos oli arvostetuin kirjallisuudenlaji 1600-luvulle saakka

Lyriikka ei varsinainen kirjallisuudenlajina, koska sitä säestettiin soittimilla kuten lyyralla. Tunnetuin lyyrikko Sapfo Keskuslyriikan lisäksi kirjoitettiin kuorolyriikkaa, elegioja (=valituslauluja), oodeja (=ylistyslauluja) sekä hymnejä, jotka sisälsivät mytologisia aineksia (mytologia=jumalaistarusto)

Draama: tragediat eli murhenäytelmät osa jumalanpalvontamenoja -> uhrattiin viinin ja hedelmällisyyden jumalalle Dionysokselle, siksi amfiteatterit olivat suuria ja akustiikka oli erinomainen Aiheet otettiin sankari- ja jumalmyyteistä (myytti=jumalaistaru). Tragedian kehittymiseen vaikutti Aristoteleen Runousoppi: siinä määriteltiin ajan, paikan ja toiminnan ykseys (ns. kolmen ykseyden laki) Kuuluisia tragedian näytelmäkirjailijoita Sofokles, Euripides, Aiskhylos Lisäksi komedioita eli huvinäytelmiä (kreik. komodi´a = viinikulkuelaulu) kirjoitti Aristofanes

Rooman kausi: Roomalaiset jäljittelivät kreikkalaisia kirjallisuudessa (mm. luonnon, luonnollisuuden ja inhimillisyyden ihannointi, jumaltarut) Vergilius kirjoitti oman sankarieepoksen Aeneis, joka jäljittelee Odysseiaa Horatius kirjoitti oman runousopin De arte poetica Runoilijat Catullus, Ovidius, Petronius Antiikin merkitys hyvin tärkeä myöhemmille aikakausille kuten renessanssille ja klassisismille (antiikin ihmiskeskeinen ajattelutapa) Lentäviä lauseita säilynyt meidän päiviimme saakka: Erehtyminen on inhimillistä, Ihminen on kaiken mitta, Mikään inhimillinen ei ole minulle vierasta.