NOMINIEN TAIVUTUS Substantiivit: kissa Adjektiivit: pehmeä Pronominit: minä Numeraalit: yksi

Nominityypit kauppa kaupan kauppaa pankki pankin pankkia ovi oven ovea kieli kielen kieltä käsi käden kättä perhe perheen perhettä nukke nuken nukkea maa maan maata vapaa vapaan vapaata televisio television televisiota nainen naisen naista avain avaimen avainta työtön työttömän työtöntä sairas sairaan sairasta kaunis kauniin kaunista vastaus vastauksen vastausta rakkaus rakkauden rakkautta väsynyt väsyneen väsynyttä ohut ohuen ohutta askel askeleen askelta tytär tyttären tytärtä

Minkä? Kenen? Keiden? Millaisen? Millaisten? Genetiivin pääte on –n. Se liittyy yksikössä heikkoon vokaalivartaloon. Monikossa pääte on –en, -ten, -den tai –tten, ja se liittyy vahvaan monikkovartaloon. Auto on minun. Kivien pinta on kova. Helsinki on Suomen pääkaupunki. Ostosten määrä oli suuri. Kynä on kirjan päällä. Kauniiden kirjojen määrä kasvaa. Esa on Heikin vieressä. Tonttuhattu on kauniin punainen. Kaulahuivi on metrin pituinen. Äidin täytyy huolehtia lapsistaan. Jäätelön pitää olla kylmää. Minun ei tarvitse tietää kaikkea. Hänen on kuuma, koska aurinko paistaa. Minä söin pienen omenan.

Mitä? Ketä? Keitä? Millaista? Millaisia? Partitiivin pääte on -a, -ä/ -ta, -tä, ja se liitetään perusmuotoon (taloa – taloa, työ – työtä, kangas – kangasta, sade - sadetta) tai konsonanttivartaloon (nainen - naisen - nais/ta), jos sanalla on sellainen. Kuinka monta karkkia olet syönyt? Millaista vesi on? Kylmää. Kello on varttia vaille viisi. En voisi elää ilman iPodia. Kävelin alas mäkeä. Minulla on kaloja. Kassissa on viisi kalaa. Odotan sateita. Hän ajoi päin punaista valoa. Kannussa on kuumaa kahvia. Mitä juot? Vettä. Millaisia lapset ovat? Pieniä. Ketä taputit olalle? Heikkiä. Kaapissa on paljon pipareita. Kalle juoksi kohti koulua. Löysin pinon papereita. Suklaa on makeaa. Minä odotan Kaisaa. Hän luki kirjaa. vrt. Hän luki kirjan.

SISÄPAIKALLISSIJAT Missä? Kenessä? Keissä? Millaisessa? Millaisissa? Inessiivin pääte on –ssa, -ssä. Se liitetään sanan vokaalivartaloon, joka saadaan ottamalla omistusmuodosta eli genetiivistä –n pois: koira/n > koira/ssa. Monikossa sanan vartalon ja inessiivin päätteen väliin laitetaan -i-: talo/i/ssa Katso erillinen moniste vartalon vokaalin muutoksista: koir/i/ssa, ov/i/ssa Inessiiviä käytetään ilmaisemaan paikkaa: Hattu on päässä. Kävin Oulussa. Puussa on omenoita. jossain olemista: Häissä oli hauskaa. Kävin elokuvissa. Monet elävät köyhyydessä. millainen joku on jossakin: Hän on lahjakas korkeushypyssä. ajan ilmauksissa: Olen syntynyt syyskuussa. Käymme helmikuussa Teneriffalla.

Mistä? Kenestä? Keistä? Millaisesta? Millaisista? Elatiivin pääte on –sta, -stä ja se liitetään sanan vokaalivartaloon, joka saadaan ottamalla omistusmuodosta eli genetiivistä –n pois: koira/n > koira/sta. Monikossa sanan vartalon ja inessiivin päätteen väliin laitetaan -i-: talo/i/sta Katso erillinen moniste vartalon vokaalin muutoksista: koir/i/sta, ov/i/sta Elatiivia käytetään ilmaisemaan paikkaa: Minä olen kotoisin Suomesta. Otin puhtaat vaatteet kaapista. Löysin mekon alesta. Luin jutun lehdestä. mistä aineesta jokin on tehty: Nämä sukat on neulottu villalangasta. Leipä on leivottu vehnäjauhoista. muutosta: Minusta tuli poliisi. Toukasta kehittyy perhonen. tietyn sanan kanssa: Salla kertoi potkuista. Olin iloinen uudesta työpaikasta. verbejä, joiden kanssa käytetään elatiivia: haaveilla, johtua, keskustella, nauttia, varoittaa, koostua, kärsiä adjektiiveja: iloinen, surullinen, kiinnostunut, kuuluisa, varma, vapaa, ylpeä

Mihin? Keneen? Keihin? Millaiseen? Millaisiin? Illatiivin pääte on –Vn, -hVn, -seen, -siin (V = vokaali), ja se liitetään vahvaan vokaalivartaloon: kukka > kukka/an, asiakas > asiakkaan > asiakkaa/seen, maa > maa/han Illatiivia käytetään ilmaisemaan paikkaa: Matkustin Tukholmaan. Orava kiipesi puuhun. Rakensimme talon Kouvolaan. Jätin avaimet kotiin. Unohdin kirjat kouluun. tiettyjen sanojen kanssa: Heikki rakastui Sannaan. Norppa on sopeutunut makeaan veteen. Olen tyytyväinen ostamiini kenkiin. verbejä, joiden kanssa käytetään illatiivia: ihastua, johtaa, keskittyä, kiintyä, kuolla, kuulua, liittää, osallistua, perustua, pettyä, reagoida, sopeutua, syyllistyä, tutustua, uskoa, vaikuttaa, verrata. adjektiiveja: ihastunut, pettynyt, syyllinen, valmis, kyllästynyt, tottunut, tyytyväinen, tyytymätön

ULKOPAIKALLISSIJAT Missä? Millä? Minkä avulla? Millä tavalla? Kenellä? Kenen luona? Milloin? Adessiivin pääten on –lla, -llä, ja se liitetään sanan vokaalivartaloon. Yksikössä omistusmuodon eli genetiivin tunnus – n otetaan pois ja lisätään –lla/ -llä pääte. Monikon tunnus lisätään ennen sijapäätettä: hatu/i/lla, soittim/i/lla Adessiivi ilmaisee Paikkaa: Lintu istuu oksalla. Välinettä: Kirjoitan tietokoneella. Tapaa: Sinä katsoit minua lempeällä tavalla. Omistuslauseessa: Minulla on on koira. Paikkaa: Kävin Virtasilla eilen. Aikaa: Talvella on pakkasta.

Mistä? Keneltä? Kenen luota? Milloin? Mihin aikaan? Ablatiivin pääte on –lta, -ltä, ja se liitetään sanan vokaalivartaloon. Hattu > hatu/lta Monikon tunnus –i- lisätään ennen sijapäätettä. Hatu/i/lta. Ablatiivi ilmaisee Paikkaa: Bussi lähtee asemalta. Keneltä: Sain paidan isältä. Kellonaikaa: Käyn nukkumaan kymmeneltä. Aistiverbien kanssa: Mämmi maistuu mämmiltä. Mihin? Kenelle? Kenen luokse? Allatiivin pääte on –lle, ja se liitetään sanan vokaalivartaloon. Hattu > hatu/n > hatulle Monikon tunnus –i- lisätään ennen sijapäätettä: hatu/i/lle Allatiivi ilmaisee paikkaa: Menimme lauantaina rannalle. Kenelle: Annoin rahan Heikille. Ilmauksissa: Mennäänkö kahville?

Minä? Kenenä? Keinä? Millaisena? Millaisina ESSIIVI Minä? Kenenä? Keinä? Millaisena? Millaisina Essiivin pääte on –na, -nä ja se liitetään A tyypin sanoissa perusmuotoon hattu > hattu/na, joki > jokena (-i- muuttuu e:ksi) ja B tyypin sanoissa vokaalivartaloon, joka saadaan, kun otetaan yksikön genetiivistä pääte, -n, pois asiakas > asiakkaan > asiakkaana Essiivi ilmaisee, missä asemassa tai tehtävässä joku on: Hän on lääkärinä Helsingissä. millaisessa tilassa tai millaisella tuulella joku on: Olin sairaana. Mehu on hyvää kylmänä. miltä kannalta jotakuta luonnehditaan: Johtajana häntä arvostetaan. ajankohtaa: Ensi kesänä muutan maalle. paikkaa: Etelämpänä on lämmintä. tekemisen syynä: Äitinä haluan auttaa sinua. (Koska olen äitisi...) tekemisen ehtoa: Sinuna en tekisi noin. vallinneita olosuhteita: Aikuisena hän eristäytyi.

Miksi? Keneksi? Keiksi? Millaiseksi? Millaisiksi? Translatiivin pääte on –ksi, mutta omistusliitteen edellä –kse ja se liitetään vokaalivartaloon, joka saadaan ottamalla genetiivin pääte –n pois: Hattu > hatun > hatuksi Asiakas > asiakkaan > asiakkaaksi Translatiivia käytetään ilmaisemaan muutosta muutosverbien kanssa. Jouduin apulaiseksi. Kimi julitettiin voittajaksi. Jäin työttömäksi. Kasvoin aikuiseksi. Opiskelin opettajaksi. Pääsit vapaaksi. Minä ryhdyin taiteilijaksi. Ja kuvaamaan fyysistä tai emotionaalista muutosta: Tunnen oloni sairaaksi. Tunsin itseni kuninkaaksi. Kuvaamaan, millaiseksi jokin tulkitaan tai nimetään: Hän haukkui meitä typeriksi mutta kehui ahkeriksi. Kutsuin häntä apinaksi. Luulin sinua kaveriksi. He syyttivät meitä ilkeiksi. Vieraiden kielten yhteydessä: Luin Hamletin englanniksi. Käänsin lauseet suomeksi. Joidenkin sanojen yhteydessä (rektio) Annoin kirjan lahjaksi. Vene on ostettu velaksi.

Akkusatiivi Minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät

PRONOMINIT Persoonapronominit: minä, sinä, hän, me, te, he. Demonstratiivipronominit: tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne Pronominit taipuvat sijamuodoissa: Minä, minun, minua, minussa, minusta, minuun, minulla, minulta, minulle, minuksi, minuna, minut Tämä, tämän, tätä, tässä, tästä, tänne, tällä, tältä, tälle, tänä, täksi Ne, niiden, niitä, niissä, niistä, niille, niillä, niiltä, niille, niinä, niiksi ja niin edelleen… Relatiivipronominit viittaavat toisen lauseen sanaan, sanaryhmään tai kokonaiseen lauseeseen. Joka viittaa yhteen edeltävään sanaan ja mikä viittaa koko edeltävään lauseeseen, pronominiin tai superlatiiviin. Hän osti omenan, joka oli mädäntynyt. Hän osti omenan, mikä oli minusta hassua. Hän kirjoitti nopeimmin, mikä ihastutti opettajaa. Indefiniittipronomineja ovat mm. joku, jokin, kukin, eräs, jokainen, molemmat, jompikumpi, harva, toinen, muu, sama. Kysymyspronominien avulla kysytään: kuka, mikä, kumpi, ketä?

Subjektin ja predikaatin kongruenssi Jos subjekteja on yksi, käytetään yksiköllistä predikaattia. Jos subjekteja on monta, käytetään monikkoa. Minä luen. Me luemme. Sukset ovat pöydällä. Yleisö taputtaa. Poikkeuksia on muutama: Helsingin Sanomat kirjoittaa vaaleista. Viisi kilpailijaa peruutti osallistumisen. Mutta! Kaikki viisi kilpailijaa peruuttivat osallistumisen. Nummisuutarit kertoo Eskosta. Minulla on pitkät hiukset. Koulussa on paljon oppilaita. Sataa ja tuulee. Passiivilauseessa ei ole subjektia: Talossa nukutaan. Koulussa voi opiskella. Minua pelottaa.

ADJEKTIIVIEN TAIVUTUS Adjektiivit taipuvat sijamuodoissa Lisäksi niillä on positiivi-, komparatiivi- ja superlatiivimuodot, joiden avulla voi verrata eri ominaisuuksia. pieni, pienempi, pienin Minä olen pieni, mutta Esa on pienempi kuin minä. Heikki on kaikista pienin. Lyhyimmillä ihmisillä on kaikista pienimmät jalat.