Uskonnollinen kieli ja fiktionalismi

ekspressivismi Uskonnollinen kieli pyritään tulkitsemaan non- kognitiivisesti eli siten, että se on ilman totuusarvoa mutta silti mielekästä Seurauksena on teoria jota kutsutaan ekspressivismiksi Uskonnollinen kieli ilmaisee mieltymyksiä ja subjektiivisia arvostelmia (uskonnollinen kieli voidaan palauttaa mieltymyskieleksi) Näin uskonnollinen kieli yrittää suojautua julkiselta (”tieteelliseltä”) kritiikiltä ja vetäytyy yksilön pään sisään.

Ekspressivismin viehätys mahdollistaa teologian ”gettoutumisen”: uskonnolliset väitteet siirretään pois julkisesta keskustelusta tuntuu ainakin osittain vastaavan paremmin niitä asenteita ja käytäntöjä mitä uskonnolliseen elämään liittyy Mutta… uskonnollinen kieli tuntuu olevan luonteeltaan julkista non-kognitivismi ei anna mahdollisuuksia käsitellä uskonnollisia erimielisyyksiä tai ylipäätään uskonnollisten väitteiden merkityksiä pohjimmiltaan normatiivis-revisionistinen teoria eli se esittää mitä uskonnollisilla lauseilla pitää tarkoittaa

ekspressivismin ongelmia: A: ”Maailma on synnin tilassa syntiinlankeemuksen tähden” B: ”Maailma on lunastettu synnistä Kristuksen tähden” Non-kognitivistinen tulkinta molemmista lauseista on sama: ”Synti. Yök! Buu!” Mutta A ja B näyttävät sanovat aivan eri asioita!

ekspressivismin ongelmia: A: ”Uskon viimeiseen tuomioon” B: ”En usko viimeiseen tuomioon” C: ”Jos Jeesus nousi kuolleista, silloin mekin nousemme kuolleista” D: ”Jumalan olemassaolo selittää moraalisten faktojen olemassaolon.” Non-kognitivistisen käsityksen mukaan A ja B eivät voi olla ristiriidassa; C ilmaisee konditionaalisen asenteen, jolle ei voida antaa non-kognitiivista merkitystä; tapauksessa D uskonnollinen väite selittää jotakin ei-uskonnollista.”

Fiktionalismi hermeneuttinen fiktionalismi: jonkin diskurssin sisällä tehty väite, johon ei itse uskota merkitysfiktionalismi väitteellä ei ole totuusarvoa tai totuusarvo on negatiivinen (epätosi), mutta väitteen esittäminen on silti perusteltua

Miksi olla fiktionalisti? uskonnollinen kieli ja yhteisöt tarjoavat moraalisia esimerkkejä korkeampia moraalisia ja yhteiskunnallisia ideaaleja parempia käsitteellistyksiä Hyvästä transformatiivisia käytänteitä kyvyn ymmärtää uskonnollista taidetta ja estetiikkaa

A. Eshleman: Ateistikin voi osallistua uskonnolliseen toimintaan jos uskonnollinen kieli käsitetään fiktiona uskonto on samantapaista, mutta tehokkaampaa, toimintaa kuin vaikkapa elokuvissa käynti tai romaanin lukeminen

A. Eshleman: uskonnollinen kieli antaa ateistille mahdollisuuden ilmaista sellaisia ideaaleja, joita ei voi redusoida mihinkään muuhun kieleen. (redusoimattomuus) Toisekseen kuuluminen yhteisöön, joka pyrkii toteuttamaan näitä ideaaleja, on pragmaattisesti hyödyllistä. (yhteisöllisyys)

redusoimattomuus Ovatko uskonnolliset väitteet sellaisia, että niiden ideaaleja ei voi ilmaista ei-uskonnollisella kielellä?

redusoimattomuus Ongelma: lauseen merkitys muuttuu fiktionalistisessa kehyksessä, kun lauseen peruste poistetaan P-väite: “Joulupukki ei saanut kirjettäni” Merkitys: Pukki ei saanut kirjettäni ja siksi en saanut toivomaani lahjaa. P-lause: “Joulupukki ei saanut kirjettäni” Merkitys: En saanut toivomaani lahjaa.

yhteisöllisyys Eshlemanin mukaan ideaalinen uskonnollinen yhteisö kokoontuu pikemminkin yhteisen päämäärän kuin yhteisesti totena pidettyjen väitelauseiden ympärille. Mutta voiko päämääriä määrittää ilman väitelauseita?

Mitä tapahtuu kun yhteisö joutuu keskustelemaan uskomustensa ja toimintansa perusteista? (Miksi sanomme X emmekä Y?) Fiktionalistin mukaan näihin kysymyksiin ei voida vastata argumenteilla, jotka ankkuroituvat johonkin totuusarvoon. Keskustelussa voidaan vedota vain esteettisiin, pragmaattisiin tai konservatiivisiin arvoihin. fiktionalisti ei voi olla yhteisön ”aito” jäsen

Louise Antony: fiktionalismi pitää yllä väärää tietoisuutta väittäessään epätotta todeksi.