Sola Gratia – Yksin Armosta Teemajae: Efesolaiskirje 2:8-10 ”Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä."

Jumalan armon määritelmä Armo on Jumalan ansiotonta suosiota. Armo on lahja, josta ihminen ei voi kerskailla. Jumala on armon lähde ja saa kaiken kunnian pelastuksestamme. Kaikki uskonnot voidaan jakaa kahteen ryhmään: Lakihenkinen Pelastus kokonaan tai osittain ihmisen työtä. Armokeskeinen Pelastus on yksinomaan Jumalan työtä.

Kuinka Jumalan armo välittyy meille? Kristuksen sovitustyö Jumalan armon perusta. Kristus eli täydellisen elämän ja kuoli ristillä meidän puolestamme Armo ilman Kristusta ei ole oikeastaan armoa. Uskon kautta Kristuksen sovitustyö otetaan vastaan. Uskon sisältönä täytyy olla Kristus eikä vain Jumalan armo Armon vastaanottaminen tekojen kautta ei ole armoa. Armon vastaanottaminen ilman mitään ehtoja johtaa universalismiin ja lakihenkisyyteen. Armon vastaanottaminen tekojen kautta merkitsee sitä että me joko yritämme lisätä Kristuksen meriitteihin omia ansioitamme, tai sitten me yritämme tekojen kautta ansaita Kristuksen sovitustyön itsellemme. Usko ei perustu ansioon vaan ainoastaan Jumalna armoon ja siihen että me emme itse kykene pelastamaan itseämme.

Lyhyt kertomus Lutherista (1483-1546): matka epätoivosta pelastusvarmuuteen.

Lutherin epätoivon syttyminen ja päätyminen umpikujaan. Martti Lutherin varhaiset vuodet. Syntyi vuonna 1483 köyhään kristilliseen perheeseen. Äiti Margaret tiukkapipoinen kurinpitäjä. Isä Hans rikastuu ja lähettää Martin opiskelemaan lakia. Lutherin tunnontuskien alku. Luther joutuu kovaan myrskyn keskelle ja ryhtyy munkiksi. Luther tekee kaiken voitavansa muttei saa rauhaa.

Luther löytää pelastusvarmuuden. Luther lukee Roomalaiskirjeen 1. luvun jakeen 17: ”Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon.” Aikaisemmin Luther vihasi Jumalaa ja hänen vanhurskauttansa Nyt hän tajusi että Jumalan vanhurskaus ei viittaa hänen oikeudenmukaiseen tuomioon ja standardiin joka ihmisen pitää täyttää, vaan Kristuksen lahjavanhurskauteen. Luther tavoitti pelastusvarmuuden uskomalla Kristukseen, ja se on ainoa keino saada todellinen ja horjumaton pelastusvarmuus.

Jumalan armo ihmisen uskoon tulemisessa. Jos Jumalan armon vastaanottaminen tapahtuu uskon kautta, niin miten pelastus on sitten muka täysin Jumalan työtä? Jos ihmisen teot ja suoritukset ovat vastoin Jumalan armoa, miksei myös velvollisuus uskoa ole sitä? Jumalan armo ei ainoastaan tule uskon kautta osaksemme, vaan Jumalan armo myös lahjoittaa meille uskon. Näin pelastus on kokonaan Jumalasta.

Lyhyt kertomus Augustinuksesta: vapautuminen synnin kahleista Jumalan suvereenista armosta.

Augustinus (354-430) Augustinus oli piispa jota pidetään suurimpana kirkkoisänä. Augustinus kertoo kirjassaan ”Tunnustukset” oman elämäkertansa. Augustinuksen äiti oli kristitty ja hänen isänsä kääntyi juuri ennen kuolemaansa. Augustinus sai kristillisen kasvatuksen mutta kääntyi varhain pois siitä seuraamaan gnostilaista Manikealaisuutta. Augustinus opiskeli retoriikkaa.

Augustinuksen kääntymys Augustinus kohtaa oman pahuutensa Augustinuksella oli heikko luonne naisten suhteen. Augustinus varasti päärynöitä silkasta varastamisen ilosta. Augustinus tajusi ettei ihminen ole kontrollissa vaan että korkeammat voimat hallitsevat häntä. Ihminen voi saada levon vain löytämällä Jumalan, mutta paha ihminen etsii lepoa kaikista muista lähteistä. Ihminen ei voi ansaita pelastusta omilla teoillaan eikä tehdä mitään sen eteen. Room. 7:14-15: ”Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.”

Augustinuksen kääntymys Augustinus tulee uskoon lukiessaan Roomalaiskirjeen 13.luvun jakeet 13-14, jotka sanovat: ”Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät." Ihminen ei pysty muuttamaan eikä pelastamaan itseään, mutta Jumala pystyy. ”Käske mitä tahdot, annat mitä käsket.”

Pelagiolaiskiista.

Pelagiolaiskiista. Pelagius oli askettinen munkki Irlannista joka oli niin tunnettu kovasta itsekuristaan että sai vastustajansakin mykistymään. Pelagius paheksui kristittyjen moraalitonta elämää ja syytti siitä Augustinuksen perisyntioppia, jonka mukaan ihmistä hallitsee synti ja että hänellä ei ole vapaata tahtoa. Pelagius alkoi opettaa Augustinuksen opetuksia vasten, ja pian kiivas väittely syttyi heidän välillänsä.

Pelagiolaiskiista. Pelagius opetti, että syntiinlankeemus ei ole turmellut ihmistä vaan että ihmisellä on vapaa tahto. Kristus ei tullut sovittamaan meidän syntejämme vaan antamaan meille hyvän esimerkin. Ihmiset omat teot määrittävät hänen iankaikkisen kohtalonsa.

Pelagiolaiskiista. Augustinus opetti, että ihminen on synnin turmelema eikä voi tehdä mitään hyvää ellei Jumala sitä hänessä vaikuta. Augustinus opetti, että Jumala on ennaltamäärännyt ihmisen iankaikkisen kohtalon ennen aikojen alkua. Augustinus opetti, että ihminen ei pysty ansaitsemaan pelastusta vaan hän tarvitsee Kristuksen sovitustyötä ja Jumalan vaikuttavaa armoa. Augustinus puolusti ajatustansa sillä, että kristityt rukoilevat toisten pelastumisen puolesta.

Keskiaika. Augustinuksen opetus hyväksyttiin Orangen (v.529) kirkolliskokouksessa. Kirkko myöhemmin omaksui Semi-Pelagiolaisen kannan, joka on sekoitus Augustinuksen ja Pelagiuksen opetuksia. Toisin kuin Pelagius, he opettivat että ihminen tarvitsee Kristuksen sovitustyötä pelastuakseen, että ihminen tarvitsee Jumalan edeltäkäyvän armon kääntyäkseen Kristuksen puoleen, ja että ihminen on luonnostaan turmeltunut ja paha.

Keskiaika. Toisin kuin Augustinus, kirkko hylkäsi ennaltamääräämisopin, sen mukaan edeltäkäyvä armo mahdollistaa ihmisen kääntymisen vapaasta tahdosta mutta ei takaa sitä, ja että ihminen tarvitsee omia meriittejä ja ansioita Kristuksen sovitustyön lisäksi. Ihmisen pelastus oli siis periaatteessa synergistinen Synergismi tarkoittaa että pelastus on Jumalan ja ihmisen välinen yhteistyö. Jumala auttaa ihmistä mutta ihmisen omilla teoilla ja valinnoilla pelastus varmistetaan.

Reformaatio. Uskonpuhdistajat omaksuivat Augustinuksen käsityksen pelastuksesta, jonka mukaan pelastus on yksin Jumalan työ. Luther kirjoitti kirjan ”Sidottu ratkaisuvalta” vastineeksi Erasmuksen kirjalle joka käsitteli ja puolusti vapaata tahtoa. Erasmus argumentoi että Jumalan käsky edellyttää kykyä noudattaa sitä. Luther argumentoi Jumalan ennaltatietämisen pohjalta että ihmisen kohtalo on määrätty iankaikkisuudessa.

John Calvin (1509-1564)

Calvin Calvin oli toisen sukupolven uskonpuhdistaja, joka vaikutti Genevessä. Calvin painotti Jumalan suvereenisuutta ja majesteettiutta ja sen pohjalta argumentoi että pelastus on täysin Jumalan armosta. Calvin näki Jumalan armon merkityksen koskettavan enemmän kuin pelkästään valintaoppia tai uskon syntymistä vaan näki sen hallitsevana teevana kaikissa kristityn elämässä ja pelastukseen liittyvissä osa-alueissa. Calvinin teologia ns. Reformoitu uskonpuhdistusliike jota johti hänen jälkeensä Theodore Beza.

Jacobus Arminius (1560-1609)

Jacobus Arminius. Jacobus Arminius astui näyttämölle Reformoidun liikkeen sisällä. Aluksi hän puolusti kiivaasti ennaltamäärämissopia ja muitakin Reformoidun teologian opinkohtia. Theodore Beza oli hänen opettajansa yhdessä vaiheessa. Myöhemmin alkoi epäilemään Reformoidun teologian opinkohtia Hänen mielestänsä ennaltamäärämisoppi teki Jumalasta sadistisen tyrannin ja painotti rakkautta Jumalan hallintavallan sijaan.

Jacobus Arminius. Arminus halusi kehittää teologian joka ei ollut lakihenkinen muttei myöskään riistänyt ihmiseltä vapautta ja vastuuta. Hänen jälkeläisensä tiivistivät ns. Remonstranttien opetukset 5. opinkohtaan, joihin Kalvinistit kehittivät omat vastineensa Dortin kirkolliskokouksessa (1618-19).

Kalvinismin ja Arminiolaisuuden 5. opinkohtaa. Täydellinen turmeltuneisuus. Ehdoton valinta. Vastustamaton armo. Rajattu sovitus. Pyhien kestävyys. Täydellinen turmeltuneisuus. Ehdollinen valinta. Vastustettava armo. Rajaton sovitus. Pyhien kestävyys/uskosta luopumisen mahdollisuus.

Kysymyksiä Johtaako oppi turmeltuneisuudesta tai pelastumisesta armon kautta moraalittomuuteen? Pelastuuko ihminen yksin uskon kautta? Onko teoilla merkitystä? Voiko olla varma pelastuksestansa ja miten? Voiko olla varma siitä että pelastusta ei ikinä tule menettämään vai voiko uskosta luopua? Onko ihmisellä vapaata tahtoa hyvän ja pahan välillä, tai vapaata tahtoa uskoontulossa? Onko Jeesus kuollut kaikkien puolesta vai vain valittujen? Onko Jumala yhtä armollinen kaikille vai onko armo rajattu?