Oppimisen tulevaisuus 2030

Esitys aiheesta: "Oppimisen tulevaisuus 2030"— Esityksen transkriptio:

1 Oppimisen tulevaisuus 2030
Oppimisen tulevaisuus 2030 –barometrin pääsivuilta ja (haastajabarometri) löytyvät tuoreimmat tiedot. Kansikuvassa iPadia sormeilee Dima, kaksivuotias poika Pietarista, jonka äitiä ja isää ei tiedetä muuta kuin äidin tautien (HIV ja hepatiitit) kautta. Jos hyvin käy Dima siirtyy eläkkeelle töistään – joita voimme vain arvailla – vuoden 2080 paikkeilla siis 50 vuotta barometripaalun tuolla puolen. Ratkaisuaan odottavia aikakausiteemoja!

2 Hesarin pääkirjoitus 13.8.2012 Nyt koulunsa aloittavat työskentelevät vielä vuonna 2075!

3 Oppimisen ja opetuksen tulevaisuudesta
Yleissivistävän koulun uudistaminen OKM:n KESU Perusopetuksen tuntijako (VNP ) Opetussuunnitelmien uudistamisen tiekartta Oppimisen tulevaisuus 2030-barometri Delfoi –metodin barometrimurre (tubaro) Yleissivistävät koulut: perusopetus ja lukio Freireläisiä ajan teemoja Tarkoitus: hyvä elämä vai hyvä tulos? Strategia: lahjakkuus vai tasa-arvo? Taktiikka: kokonaisena vai osina? Merkitys: oma vai yhteinen? Driver: kilpailu vai yhteistyö? Merkitys: kilpailu vai yhteistyö? Systeemi: ohjaus vai itseorganisoituminen? Ympäristö: sulautettu vai erillinen? eDelfoi ja barometrin tulevaisuus Barometrin tulevaisuus: jaettuun ja osallistavaan palveluun 2013 eDelfoi 4.0, open source 10:00-10:30 Taustoitus 10:30-11:00 Ajan teemat 11:00-11:30 eDelfoin käyttöopastus

4 Aluksi Oppimisen tulevaisuus 2030 -barometri Osaava opettaja 2010-2020
Linturi, Hannu & Rubin, Anita (2011) Toinen koulu, toinen maailma. Oppimisen tulevaisuus s. ISBN , Linturi, Hannu, Rubin, Anita, Airaksinen, Tiina (2012) Lukion tulevaisuus, Toinen koulu, toinen maailma. ISSN-L (Otavan Opiston Osuuskunta), ISSN (verkkojulkaisu) Osaava opettaja Toisen asteen ammatillisen koulutuksen opetushenkilöstön osaamisalueet (Paaso) Autenttinen ympäristö Barometriympäristö Uusi eDelfoi Kalvot

5

6 OPS-tiekartta 1 TEHTÄVÄ KESKUSTELU TOIMIJA 2/2012
Opetussuunnitelmien perusteiden yleiset linjaukset Miten maailma koulun ympärillä muuttuu? Miten muutokset vaikuttavat koulutyöhön? Miten koulu vaikuttaa muutokseen? Millaista osaamista oppilaat tarvitsevat opintoja jatkaessaan ja myöhemmin elämässä? Miten toimien koulu parhaiten tuottaa tulevaisuuden sivistystä ja osaamista? OPH, alueelliset viritystilaisuuudet (ELY), perustetyön kommentointi 1/2013 Esi- ja perus-opetuksen sisältö- ja oppiainekohtainen valmistelu, opettajien täydennyskoulutus Miten kunnan toimintakäytänteet sekä kunkin koulun toimintatavat ja arki edistävät oppimista ja tulevaisuudessa tarvittavia taitoja? Miten oppilaat ovat mukana suunnittelussa – miten he oppivat vaikuttamaan ja ottamaan vastuuta ympäristöstään? Miten kunnassa/koulussa otetaan huomioon oppilaiden erilaisuus? OPH, kommentointi 2/2013 Luonnos esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiksi Miten esiopetus ja nykyinen esiopetuksen opetussuunnitelma toimivat? Mitkä ovat vahvuutemme ja keskeiset kehittämistarpeemme? Miten esiopetus ja nykyinen esiopetuksen opetussuunnitelma toimivat? Mitkä ovat vahvuutemme ja keskeiset kehittämistarpeemme? OPH, paikallista ops-työtä tukevat tilaisuudet, ops-kommentointi 1/2014 Luonnos perusopetuksen ja lisäopetuksen opetussuunnitelman perusteiksi Miten perusopetus ja nykyinen opetussuunnitelmamme nyt toimivat? Millaiset ovat mahdollisuudet lisäopetukseen? Entä mahdollisuudet perusopetukseen valmistavaan opetukseen? Mikä opiskelussa on olennaista hyvän oppimisen ja ihmisenä kasvun kannalta? Miten sen pitäisi näkyä opetussuunnitelmissa?

7 OPS-tiekartta 2 TEHTÄVÄ KESKUSTELU TOIMIJA 2/2014
Esi-, perus- ja lisä-opetuksen opetus-suunnitelman perusteita koskevat viralliset lausunto-pyynnöt Miten Opetushallituksen luonnos perusopetuksen ja lisäopetuksen opetussuunnitelman perusteiksi muuttaisi alueen/kunnan/koulun toimintaa sekä perusopetusta ja lisäopetusta? Mikä siinä on innostavaa ja mihin se haastaa? OPH, kommentointi 1/2015 Opetushallituksen järjestämät ohjaustilaisuudet Miten opetussuunnitelman laadinta saadaan parhaiten palvelemaan arjen koulutyön kehittämistä? Miten kaikki asianomaiset saadaan työhön mukaan? OPH, kunnat: paikallisen opetussuunnitelman laadinta 2/2015 Miten työn etenemistä arvioidaan?  Mistä voidaan saada palautetta? Auttaako yhteistyö muiden kuntien kanssa? Millaista tukea voidaan saada oppilailta, huoltajilta ja eri yhteistyötahoilta? OPH, kunnat ja koulut: paikallisen opetussuunnitelman laadinta 1/2016 Paikallista opetus-suunnitelmaa koskeva päätös ennen Miten päätöksentekoprosessi hoidetaan? OPH, kunnat 2/2016 Uusien opetus-suunnitelmien mukainen opetus käynnistyy koko maassa. Miten paikallisesti tuetaan uusien opetussuunnitelmien toimeenpanoa? Miten uusien perusteiden toteutumista seurataan ja arvioidaan? Kunnat, OPH

8 Mitä, miksi ja miten? Katsotaan riittävän kauas jotta intressien vaikutus laimenee Nuuskitaan käännepisteitä ja paradigmamurroksia (laadullinen ennakointi) Tähyillään ajopuita, liukumia ja valumisia käytäntöihin, joita kukaan ei kerro haluavansa Etsitään systeemisiä malleja, vuorovaikutuksia, relaatioita ja vipuvaikutuksia Lietsotaan, laajennetaan ja ylläpidetään argumenttien markkinoita Käynnistetään dialogeja ja osallistetaan toimijoita (oppijat, vanhemmat, koulut, kunnat) Metodeiksi open source, open data ja open argument Miksi barometria tarvitaan ja miten sitä voi käyttää.

9 Tulevaisuudentutkijan käsitys (kulttuuri)evoluutioista
Tulevaisuudentutkijan käsitys (kulttuuri)evoluutioista. Ympäristömuutos on jatkuva ja loppumaton kuin Puuskankosken kohina. Se on synnyttänyt kaikki instituutiot ja aikanaan ne kaikki myös lopettaa tai vähintään perusteellisesti muuttaa. Sosiaalisten ja yhteiskunnallisten muutosten ja muuntautumisten kohdalla ei ole kyse siitä, etteikö niitä tapahtuisi vaan mitä, miten ja milloin. Muutosten valinta ja ajoitus on “kelpoisuuden” kannalta ratkaisevaa ja siinä auttaa sekä historian taju että tulevaisuuden ymmärrys. Saatamme myös lukea aikaa väärin ja tehdä ratkaisuja, jotka vievät Argentiinan tai Kreikan tielle. Useimpien syvien lamaantumisten taustalla vaikuttavat väärät uskomukset. Haetaan trendikehityksen takaa epäjatkuvuuksia Heikot signaalit - muutoksen ensioire Trendimurtumat - kiista-keskustelu-ratkaisu -dialektiikka Laadullinen lähestymistapa - kommentit, argumentit, dialogi Prosessinäkökulma - seuranta, laajentaminen, keskustelut, muisti

10 Jim Dator 17.8.21012 JokuVeli valvoo –seminaari
Jim Dator on maailman tunnetuimpia tulevaisuudentutkijoita maailmassa. Hänen kotipesänsä ja luomuksensa on Hawaijilla sijaitseva tulevaisuudentutkimuskeskus Jim Dator JokuVeli valvoo –seminaari Hawaijin Tutu

11 OPH:n tubaro Toiminta, yhteisö, koulu (Otava) Tieto, taito, Oppiminen
Oppimisen tulevaisuus 2030 –barometri rakennettiin neljän teeman ympärille. Perusopetuksen arvoja, päämääriä ja tavoitteita selvitti Tulevaisuuden tutkimuskeskus (Anita Rubin), koulun ja oppimisen toimintaympäristöä Demos (Tommi Laitio) ja itse oppimista (tieto, taito, oppiminen) sekä sen instituutioita (toiminta, yhteisö, koulu) Otavan Opiston Osuuskunta (Hannu Linturi). Neljä ”pelikenttää” Barometrin teesien muodostamisen yhteydessä käytiin läpi oppimisen ja koulutuksen tulevaisuudennäkymiä käsittelevää kirjallisuutta ja tuntijakotyöryhmän asiantuntijakuulemisten sisältöjä. Tulevaisuusdiskursseja Niiden pohjalta työstettiin yhdessä Opetushallituksen asiantuntijoiden kanssa systeeminen malli, joka asemoi oppimisen tulevan kehityksen neljään muutosteemaan: (1) arvot, merkitykset ja tavoitteet, (2) oppiminen, tieto ja taito, (3) toiminta, tilanne ja yhteisö, ja (4) toimintaympäristö. Kullekin teemalle luotiin tulevaisuusteesiä selitteineen siten, että 1- ja 4 -teemat kohdistettiin ns. ulkopaneelille ja I2- ja I3 -teemat sisäpaneelille. Ensimmäisen kierroksen kyselyt liitteessä 2. Arvot, päämäärät ja tavoitteet (Tutu) Toiminta- Ympäristö (Demos)

12 Tulevaisuusteesi (Delfoi-tekniikka)
ULKOISTETTU OPETUS ”Kunnat lakkauttavat opettajien vakanssit ja ostavat opetuspanokset keikkaopettajafirmoilta. Palkkiot on sidottu opetussuoritteisiin, opettajan osaamiseen, maineeseen ja kykyyn neuvotella sopimuksensa.” Selite Vuonna 2030 kollegiaalisesti opettajainhuoneisiin organisoitunut opettajakunta on purkautunut, kun mahdollisuudet toimia perinteisiä kansallisia ja kansainvälisiä rajoja - organisaatio, kieli, luokka, koulu, koulumuoto - ylittäen ovat lisääntyneet. Opettajat tarjoavat osaamistaan rajojen yli ja kilpailevat keskenään niin hinnalla kuin osaamisen laadulla. Samalla kuntien taloustilanne ja kustannussäästöt ovat johtaneet siihen, että pysyvien opettajavakanssien määrä on vähentynyt. Kukin väite esitellään ja käsitellään samalla kaavalla. Ensin kuvataan tulevaisuusteesi selitteineen samassa muodossa kuin sitä on kysytty. Toiseksi tulokset esitetään graafisessa muodossa sekä todennäköisenä ja toivottavana tulevaisuutena. Määrällistä kuvausta seuraa laadullisena aineistona panelistien kommentteja teesin puolesta ja vastaan. Ennen teesin sanallista yhteenvetoa näytetään ristiintaulukoitu grafiikka, joka visualisoi vastaukset nelikenttään, jossa toisena akselina on todennäköinen ja toisena toivottava tulevaisuus. Oikealla ylhäällä ovat vastaukset, joissa tulevaa kehitysnäkymää pidetään sekä todennäköisenä ja toivottavana, vasemmalla alhaalla vastaavasti päinvastoin.

13 Teesi ja kiistakysymys
ei-todennäköinen ja toivottava todennäköinen ja toivottava ei-todennäköinen ja ei-toivottava todennäköinen ja ei-toivottava Jakaumat voi pelkistää nelikentäksi kahden muuttujakriteerin suhteen. Kiinnostavaa on tietysti “iskemä” ja sen hajaantuma koordinaatistoon. Aikasarjatarkastelussa !iskemä” lähtee liikkeelle. Todennäköinen ja toivottava tulevaisuus 2030

14 Argumentaatio Puolesta Vastaan
Kilpailu tulee myös kouluihin, ja tulokset ratkaisevat. Huonot palveluntuottajat karsiintuvat ja opetuksen ostajat määrittelevät tavoitteet. Ei kuulu reaalimaailmaan perusopetuksessa. Pieni koululainen tarvitsee oman ja pysyvän opettajan, joka voi rauhassa keskittyä kasvatukseen ja opetukseen vailla "suorituspaineita". Väittämä on kovin arvolatautunut, mutta idea sisällä ihan hyvä. Itse en usko 2030 meille kellekään yhteen professioon (esim. vain ope) tai yhteen malliin – palkkatyö ja yrittäjyys lomittuvat ja värjäytyvät. Tämä on hyvä tulevaisuudenkuva! En kannata missään tapauksessa. Ruotsissa on esimerkkejä, joissa koulujen tuottama voitto menee pääomasijoittajille. Koululaitoksen pitää olla yhteiskunnan peruspalvelua, ei yritystoimintaa! Ostettujen opetuspanosten kohdalla on suuri riski opetuksen laadun ja toisaalta pysyvien opettaja-oppilaskontaktien säilymisen kannalta. Toisaalta ostetut opetusjaksot voivat parhaimmillaan nostaa oppilaiden opiskelumotivaatiota ja todella rikastuttaa oppimisympäristöä ja tilanteita. Stor risk för att skolan därefter skulle vara mycket ojämlik och inte kunna garantera en likvärdig grundutbildning för alla. Mindre orter skulle lida mest. Finlands befolkning skulle än mera koncentreras till Nyland och huvudstads-regionen samt några få andra större orter ! Icke önskvärt - skulle medföra betydligt större samhälleliga problem. Argumentit eli perustelut erilaisille tulevaisuuksille on Delfoin pääsaalis. Tavoitteena on saada asiantuntijat ja asianosaiset argumentoimaan ja kommentoimaan, jotta “iskemäsiirtymät” perustuisivat rationaaliseen ajatteluun ja vuorovaikutteisesti muodostettuun ymmärrykseen siitä, mikä on hyvästä. Erilaisia argumenttityyppejä: ideologinen, instituutionaalinen (traditio), kokemusperäinen, systeeminen (vaikutuspremissi), paradigmaattinen (muutos), …

15 Teesien kolmijako Kukin väite esitellään ja käsitellään raportissa samalla kaavalla. Ensin kuvataan tulevaisuusteesi selitteineen samassa muodossa kuin sitä on kysytty. Toiseksi tulokset esitetään graafisessa muodossa sekä todennäköisenä ja toivottavana tulevaisuutena. Määrällistä kuvausta seuraa laadullisena aineistona panelistien kommentteja teesin puolesta ja vastaan. Ennen teesin sanallista yhteenvetoa näytetään ristiintaulukoitu grafiikka, joka visualisoi vastaukset nelikenttään, jossa toisena akselina on todennäköinen ja toisena toivottava tulevaisuus. Oikealla ylhäällä ovat vastaukset, joissa tulevaa kehitysnäkymää pidetään sekä todennäköisenä ja toivottavana, vasemmalla alhaalla vastaavasti päinvastoin. Väiteanalyysin lopuksi kukin väite sijoitetaan johonkin seuraavista kolmesta teesikategoriasta: Näkemykset ja argumentit tulevasta kehityksestä polarisoituvat oppimisen kannalta keskeisessä asiassa kiistakysymykseksi. Käsitykset tulevasta kehityksestä jakautuvat moniksi tulevaisuuspoluiksi, jotka on mahdollista ja tarpeen ottaa keskusteltavaksi Tulevaisuusteesistä ollaan suhteellisen yhtä mieltä. Kehityskysymys nousee siitä, milloin ja millä tavalla muutos tapahtuu. Väitteiden luokitus voi muuttua barometrin seurannan aikana. Suuri yksimielisyys kaukaisesta asiantilasta saattaa lähetessään kuumentua kiistakysymykseksi tai vaatia keskustelua toteutettavan vaihtoehdon muodoista. Teoreettinen kehityskulku on kuitenkin se, että kiistakysymysvaihe eli vastakkainasettelu käynnistää kehityksen, jonka seurauksena paradigma muuttuu tai löydetään kolmas tie, jossa ei ole kyse kummastakaan alkuperäisestä vastakohdasta. Useimmiten vastakkainasettelu jatkuessaan johtaa kommentointiin, argumentointiin ja keskusteluun, jossa näkökulmat moninaistuvat ja rikastuvat. Sosiaalisissa muutoksissa on kulttuurisia hitausvoimia, jotka johtuvat vanhojen intressien, osaamisten ja instituutioiden asemien puolustamisesta. Hitausvoimia voi pitää myös hyödyllisinä voimina, joiden tehtävä on säilyttää traditiosta se, mikä on aikaa kestävää. Vähitellen evolutionaarinen muutospaine näkyy myös mielipiteiden konsensuksena, joka on ensin mahdollista saavuttaa jostain riittävän kaukana olevasta tulevaisuudentilasta. Kiistakysymykset kuten kaikki tulevaisuuskysymykset syntyvät tässä hetkessä ja tilassa, mutta niiden käsittely ja ratkaiseminen on paljon helpompaa tulevaisuudessa kuin nykyisyydessä saati historiassa.

16 RATKAISUKYSYMYS TAPAHTUU EI IKINÄ
Voimakas iskemäkeskittymä mittarin jompaankumpaan laitaan. TAPAHTUU EI IKINÄ

17 Ratkaisuteesejä II OPPIMINEN:
I TAVOITTEET: ei teesiä II OPPIMINEN: jatkuva oppiminen, sosiaalinen media, itseoppiminen III KOULU: ainejakoisuus, opetustiimi, oppimisympäristö, relevantti tieto IV YMPÄRISTÖ: koulu toimintakeskuksena Kiinnostavia lähtötuloksia oli mm. sosiaalisen median laaja hyväksyntä (huom. Sometu), ilmiöpohjaisuuden kannattaminen ja oppimisympäristöajattelun laajeneminen.

18 DIALOGIKYSYMYS KIRJO “LUMIKKI JA KÄÄPIÖT”
Ilmiötä lähestytään monesta suunnasta ilman väkeviä intohimoja ja polarisaatioita. KIRJO “LUMIKKI JA KÄÄPIÖT”

19 Dialogiteesejä I TAVOITTEET: II OPPIMINEN:
näyttö, aika, nollatoleranssi, alueet, uskonto, osallistuminen II OPPIMINEN: metataidot, slow learning, lahjakkuus, kotikoulu III KOULU: ympäristön kehittäjä, opettaja sivistysagenttina IV YMPÄRISTÖ: eläkeläiset, EU-integraatio, tiedonvälitys kollektiiviäly Dialogiteeseistä ajankohtaisia ovat mm. opinnollisten näyttöjen ulottaminen yleissivistävään koulutukseen, osallistavat toimintatavat, metataidot ja yksilöllinen opiskelijan ohjaus sekä koulun ja opettajuuden muutos

20 KIISTAKYSYMYS POLARISAATIO “KAMELI”
Kiistakysymyksessä käsuitykset todennäköisestä ja/tai toivottavasti eroavat jyrkästi toisistaan. Argumentti-tasossa se näkyy tunnepitoisena ja kuuntelemattomana ilmaisuna. Parhaat aikamatkat käynnistyvät kiistoista! POLARISAATIO “KAMELI”

21 Kiistateesejä I TAVOITTEET: oppimisen tulos, kieli, demokratia
II OPPIMINEN: ryhmämuotoinen oppiminen III KOULU: opettajakoulutus, oppivelvollisuusikä, virtuaalimaailma IV YMPÄRISTÖ: opetuksen ulkoistaminen, ilmastonmuutos Kiinnostavia kiistakysymyksiä ovat mm. pohdiskelu tehtävästä (vrt. Aristoteleen teon teroria), ryhmäoppimisesta, virtuaalimaailmojen hyödyllisyydestä ja opetuksen ulkoistamisesta.

22 Teesien spiraaliliikettä voi tarkastella kehillä, jossa matka alkaa kiistojen ulkokehältä (signaloi ympäristömuutoksia ja niiden mahdollisuuksia) keskustelualueelle - jossa argumentaatio on rikkaimmillaan – jossa kypsyy päätös haluttavasta ja mahdollisesta. Esimerkkitaululle on sijoitettu kolme perusopetuksen mittaria: I Koulu ja oppiminen, II Koulu ja yhteiskunta, III Oppiminen ja yhteiskunta.

23 Lukion tulevaisuusosumat!

24 Paolo Freire ja ajan teemat
Teemat ilmaisevat kussakin ajassa ratkaistavia tehtäviä ja ongelmia. Ihmisen humanisaatio riippuu siitä, kuinka hyvin hän kykenee ratkaisemaan oman aikakautensa teemat ja integroitumaan ajan henkeen. Aikakaudet täyttyvät sitä mukaa, kun ihmiset käsittävät sen teemat ja ratkaisevat sen tehtävät. Aikojen murroksessa vaihtuvat paitsi teemat myös ajan järki. - Paolo Freire 1970-luvun alussa Katolisen papin, filosofin ja kasvatustieteilijän puolirunollinen kuvaus kulttuurievoluutiovoimista.

25 “Koulun pirulliset dilemmat”
Jatkuvuus vastaan muutos (traditio vs tulevaisuus) Julkinen vastaan yksityinen (valtio vs perhe) Yhteis- vai rinnakkaiskasvatus (integraatio vs segregaatio) Systematiikka vai spontaanisuus (suunnitelma vs tilanne) Erilaistuminen vai samuus (eheys) (erillinen vs yhteinen) Luonto vai sosiaalisaatio (tulla itsekseen vs tulla ihmiseksi) Vapaus vai pakko (kiinnostus vs välttämätön) Tuntijaot herättävät aina Muutos-jatkuvuus –akselin. Perusasetelma on ollut lähes muuttumaton 1890-luvulta lähtien. Vain latina on poistunut ja saksa vaihtunut englantiin. Toki OPS:iin on tullut koko ajan lisää ja se on laajentunut aineista perusteisiin ja sisällöt ovat ähkymäisesti runsastuneet. Salmisen mukaan OPS on aina ideologinen, harvoin sen yhteydessä keskustellaan esimerkiksi sivistyksen sisällöistä. Toinen OPS-jako liittyy keskittymiseen kontra hajautumiseen (vapaus – pakko, systematiikka – spontaanisuus). Suomen kouluhistoria on siinä määrin perifeerinen ettei meille ehtinyt pesiytyä merkittävää yksityiskoula Englannin malliin. Tosin oppikouluvaiheessa yksityisiä kouluja oli runsaasti, mutta niillä ole selkeä yhteisöllinen perusta. Suurin osa niistä mielihyvin kunnallistui heti kun se oli mahdollista. 90-luvulla hajautettiin, mutta sitten tuli kiire ottaa askeleita takaisin. Pakko-vapaus –akselilla on säätely ja kontrolli, joiden suhteen pelottavat koulutoimen tarkastukset ovat korvautuneet (tulos/suoritus)arvioinneilla. Sama kehitys koskee opiskelijoiden puuhia. Vapaus-teemaan liittyy kotikoulu ja meillä sitä merkityksellisempi yksityiskoulu-toiminta. Feeniks-koulu on uusin yrittäjä. Ruotsissa on runsaasti yritysomisteisia lukioita ja peruskouluja. Yhdysvalloissa Minnesotassa on kehitetty Charter-kouluja, joiden vaikutuksista on ristiriitaisia tuloksia. Seuraako valinnanvapaudesta aina eriarvoisuutta? Rinnakkain-erillään –vastaparin suhteen Suomi on rinnakkain-maa. Tukholmasta lainattu yhteiskoulu oli meillä menestys alusta alkaen. Samuutta on tuotettu paitsi teollisilla ideoilla kristillisellä kasvatuksella. Systematiikka-kehityksessä kävimme lähellä DDR:ää. Luontevaa kun koulumme on paljossa velkaa Preussilta. Nykyhybrikseen kuuluvat laatujärjestelmät ja muut kotkotukset, joiden kuormittamina opettajat hädin tuskin ehtivät opettamaan kasvatuksesta puhumattakaan. “Joka paikkaan tarvitaan asiantuntija.” Salmisen ajatus seurailee vanhaa maalaisviisautta: “Porsas ei kasva mittaamalla.” Martti Hellström Koulu on kulttuurimme tärkeimpiä instituutioita ja koulukasvatus yksi eniten keskustelua aiheuttavista yhteiskunnallisen toiminnan areenoista. On mahdotonta kuvitella mitään länsimaata ilman koululaitoksen tarjoamaa sivistystä, jatkuvuutta ja suhdetta perinteeseen. Nykyään koululaitos on kiperien haasteiden edessä: yhteiskunnalliset muutokset ja taloussuhdanteiden ailahtelut pakottavat sen yhä mutkikkaampien eturistiriitojen ja paineiden kohteeksi. Koulua pitäisi kehittää alituisesti, ja kiireesti. Sen pitäisi pystyä vastaamaan aina vain paremmin esimerkiksi työmarkkinoiden, monikulttuurisuuden ja muuttuvien kasvatusihanteiden vaatimuksiin, jotka voivat kuitenkin olla keskenään hyvinkin erilaisia. Kirjassaan Koulun pirulliset dilemmat Jari Salminen tarkastelee näitä nykyisiä ristiriitaisia haasteita, koululaitoksen historiassaan kohtaamia jännitteitä sekä yleistä koulun kehittämisen kysymystä. Salminen esittelee koulun seitsemän pirullista dilemmaa, joiden ympärille koulu aina rakentuu. Kirjassa selviää, mistä koulussa oikein on kysymys, ja miksi siihen kohdistetut vaatimukset osoittautuvat valitettavan usein perin lyhytnäköisiksi. Teos tuo koulua koskevat ajankohtaiset kysymykset kiintoisalla ja yleistajuisella tavalla kenen tahansa tutustuttaviksi. Kasvatustieteen dosentti Jari Salminen toimii Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella didaktiikan yliopistonlehtorina. Tutkijana hän on erikoistunut kasvatus- ja kouluhistoriaan, josta on julkaissut monografioita ja artikkeleita. Erityinen tutkimusintressi on kohdistunut yksityisten koulujen kehitykseen ja asemaan yhteiskunnassa. Politiikkaradio Koulun pirulliset dilemmat. Mikä on koulu? Mitä on kasvatus? Onko koulun opetussuunnitelma ideologiaa? Mitkä ovat koulun seitsemän pirullista dilemmaa? Jari Salminen kertoo Sakari Sirkkasen haastateltavana muun muassa, pitäisikö suvivirsi kirjoittaa uusiksi. Opetusministeri Jukka Gustavsson kommentoi puhelimitse Hyvinkään viikonloppuista tragediaa sekä kertoo, voiko olla olemassa sosialidemokraattista opetussuunnitelmaa. - Jari Salminen (2012) Koulun pirulliset dilemmat. Teos. Helsinki.

26 Koulun pirullisten dilemmojen ratkaisu?
“Rauhallisesti eteenpäin!” “Rauhallisesti ja harkiten hyökäten eteenpäin!” (toim. toim. lisäys) “Luen kirjaa niin, että koulu on systeemi, kompromissi,  jota pitää koossa etujen ja paineiden ”kauhun tasapaino”. Maailma koulun ympärillä muuttuu ja muutos kiihtyy. Kouluun kohdistuu tyytymättömyyttä ja  vaatimuksia kaikilta: poliittisilta päättäjiltä, ideologisilta, uskonnollisilta ja edunvalvonnallisilta ryhmittymiltä, hallinnolta ja sen virkamiehiltä, asiantuntijoilta, ammattilaisilta, kansalais-järjestöiltä, oppilailta ja heidän vanhemmiltaan. Muutospuheen sävy muuttuu yhä velvoittavammaksi  Koulu on yhteiskunnallisten toiveiden pohjaton tynnyri,  kaikkeuden keskus, kaikkien ongelmien ratkaisu yhtä aikaa.” (Martti Hellström Martti Hellström: Luen kirjaa niin, että koulu on systeemi, kompromissi,  jota pitää koossa etujen ja paineiden ”kauhun tasapaino”. Maailma koulun ympärillä muuttuu ja muutos kiihtyy. Kouluun kohdistuu tyytymättömyyttä ja  vaatimuksia kaikilta: poliittisilta päättäjiltä, ideologisilta, uskonnollisilta ja edunvalvonnallisilta ryhmittymiltä, hallinnolta ja sen virkamiehiltä, asiantuntijoilta, ammattilaisilta kansalaisjärjestöiltä, oppilailta ja heidän vanhemmiltaan. Muutospuheen sävy muuttuu yhä velvoittavammaksi  Koulu on yhteiskunnallisten toiveiden pohjaton tynnyri,  kaikkeuden keskus, kaikkien ongelmien ratkaisu yhtä aikaa. Keskenään  ristiriitaisia haasteita Salminen kutsuu pirullisiksi dilemmoiksi.  Vaikka ne ovat ääripäitä,   niitä yritetään kouluissa toteutta yhtä aikaa tasapainoillen- vaikka tehtävä on mahdoton. Koulu ja opettaja joutuvat suodattamaan toisilleen vastakkaisia vaatimuksia, etsimään kompromisseja ja suojelemaan omaa hallintakykyään. Nämä dilemmat voivat itseasiassa olla se jännitekenttä, joka pitää koulun kasassa. Niiden vuoksi koulujen muutos on ehkä niin vaikeaa.  Niitä ei voi ratkaista tai poistaa  tiedon avulla - ne ovat arvoratkaisuja.   Niiden kanssa on vain elettävä - Jari Salminen politiikkaradiossa

27 Tämän ja lähitulevan ajan ratkaistavia (dialektisia?) teemoja
Tarkoitus: hyvä elämä vs hyvä tulos Strategia: lahjakkuus vs tasa-arvo Taktiikka (metodi): kokonaisena vs osina Merkitys: oma vs yhteinen Driver: kilpailu vs yhteistyö Systeemi: ohjaus vs itseorganisoituminen Ympäristö: sulautettu (autenttinen) vs erillinen Barometri nostaa esiin joukon metadiskursseja, jotka jossain mielessä ovat ikuisia ja sellaisena lopullisesti ratkaisemattomia. Siitä huolimatta kunakin aikakautena ne on ratkaistava sen ajan teemoja ja haasteita vasten. Klassisen dialektiikan mukaan se merkitsee synteesiä, sellaista sekä-että –ratkaisua, joka ratkaisee siinä ajassa olevan kehitystehtävän. On kohtuullisen subjektiivista, että olen merkinnyt vihreällä ne vastinparit, joiden kohdalla juuri tällä hetkellä kannattaa hakea tasapainoa. Teemoja voi pitää myös tsekkauskriteereinä, joita vasten hahmoteltuja ratkaisuja voi testata! Otetaan esimerkiksi lahjakkuus vs tasa-arvo. Charles Handy pelkisti aikoinaan opetuksen yhden lauseen opiksi. “Kerro oppilaalle missä hän on hyvä.” Kaikki muu hoituu sen jälkeen itsestään.

28 Teemoja ja teesejä MITTARI TARKOITUS STRATEGIA TAKTIIKKA MERKITYS
DRIVER SYSTEEMI YMPÄRISTÖ I KOULU Oppimis-tulokset Metataitojen arviointi Ainejakoisuus Monialainen opetustiimi Oppivat ryhmät Koulu ympäristönsä kehittäjänä Koulusta toimintakeskus II YHTEIS-KUNTA Demokratia Tiedonvälitys Osallistuva oppiminen Kollektiivinen älykkyys Älymani-pulaatio Euroopan integraatio Ilmaston-muutos III OPPIMINEN Itseoppiminen Lahjakkuus Relevantti tieto Alueellinen tasa-arvo Sosiaalinen media Oppi-velvollisuus Virtuaali-maailma IV LUKIO Tarkoitus Tehokkuus Tiedon tuottaminen Valinnaisuus Lukioverkko Globaalisuus Teesien luokittelua teemoihin.

29 I Koulu ja oppiminen 2030 Ensimmäisen mittarin teesipilvi. Opetussuunnitelmakehittäjille tie on auki ainejakoisen koulun kehittämiseen, “opettajainhuoneen” uudelleenorganisoimiseen sekä koulun nostamiseen kylän keskelle! Painittavaa on edelleen siitä, miten opettajat koulutettaan, miten ryhmäoppimista edistetään ja miten aikaansaadaa oppimistuloksia vai ovatko ne itse asiassa prosessaja?

30 ratkaisu Ainejakoisuus 2012 (2010) Peruskoulun "lukujärjestys" jakautuu suhteellisen tasan ainepainotteisen (väline- ja harjoitusaineet) ja toiminta-painotteisen (ilmiöt, projektit, teemat) opetusohjelman välillä. ”Maailma ei ole oppiainejakoinen” SELITE: Ongelmaperustainen (Problem Based Learning) ja muut ainerajat ylittävät opiskelumetodit ovat lisääntyneet ammatillisessa koulutuksessa. Samansukuisessa "ilmiöpohjaisessa opetuksessa ja opiskelussa oppimisen lähtökohtana ovat kokonaisvaltaiset, todellisen maailman ilmiöt. Ilmiöitä tarkastellaan aidossa kontekstissaan, ja niihin liittyviä tietoja ja taitoja opetellaan oppiainerajat ylittäen. Lähtökohta poikkeaa perinteisestä oppiainejakoista koulukulttuurista, jossa usein opeteltavat asiat on hajotettu suhteellisen pieniksi ja irrallisiksi palasiksi." (Ilmiöpohjaisuus) Vuonna 2030 temaattinen, ilmiöitä eri yhteyksissään käsittelevä opetuksen ja oppimisen tapa on työntynyt tasavoimaisena ainejakoisen rinnalle perusopetuksen kaikilla luokka-asteilla. Kommenteissa asetutaan enimmäkseen tukemaan teesiä, mutta varoitellaan menemästä äärimmäisyyksiin. Argumenteissa erot vaikuttavat suuremmilta kuin asteikkovastauksissa, vaikka useimmiten painotetaan kultaista keskitietä. ”Tarvitaan sekä ilmiöpohjaista opetusta (esim. isommat monialaiset harjoitustyöt ja projektit) että niihin valmistavaa yksittäisten aineiden opetusta. Kumpikaan ei sulje toisiaan pois vaan täydentää toisiaan.” Panelistit tunnistavat, että koulutuksen eri vaiheissa ja sisällöissä tarpeet ja mahdollisuudet ovat erilaiset. ”Välineaineita täytynee opettaa myös erikseen, jotta perusasiat tulevat hallintaan, mutta kokonaisuuksien ymmärtäminen edellyttää asioiden käsittelyä kokonaisuuksina.” Tiedotusvälineitä povataan opetusvälineeksi oppiainerajat ylittävään kokonaisuuksien hallintaan. ”Media (televisio, lehdet, radio) ja kaikki sähköiset tietolähteet netissä on otettava jatkuvaksi osaksi oppimista.” Muutos on väistämättömänäkin paneelin enemmistön mukaan pitkä ja työläs kulkea. ”Suunnitteluvaiheessa suurin este on opettajien opetussuunnittelutyöperinne ja ainejakoisuudessa roikkuminen. Toteuttamisvaihe voi olla myös vaikeaa joillekin opettajille; asian toteutus yhdessä ei aina helppoa.” Argumentointi asteikon molemmissa päissä on osin ristiriitaista. Ainekeskeisyyden aste voi luonnollisesti vaihdella eri kouluasteilla, mutta kiinnostavaa on, että asiantuntijat sijoittavat painotuksen eri vaiheisiin. Yksi vapauttaa oppiaineista jo ala-asteella ja toinen vasta yliopistossa. Paneeli pitää tulevaisuusväitettä sekä todennäköisenä että toivottavana. ”Maailma ei ole oppiainejakoinen.” Vain muutama panelisti on eri mieltä: "On käsittämätöntä, että tällaista ajetaan perusopetukseen". Ne jotka äänestivät todennäköinen, perustelevat asiaa siltä kannalta, että vuosi 2030 on riittävän kaukana, jotta tällainen muutos ehtii tapahtua ja että asiaa ajetaan tähän suuntaan. Kiistakysymyksen olennainen kysymys saattaakin olla ajoitus ja se, että muutokselle raivataan hallinnollista ja mentaalista tilaa. Tulevaisuusteesin osalta vallitsee suuri yksimielisyys, jolloin tulevaisuuskysymys luokittuu keinokysymykseksi (Metodi). Linkit Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 Perusopetuksen tuntijako (OPM) Aikuisten perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 Toimivatko nykyinen tuntijako ja opetussuunnitelman perusteet? Opetushallitus selvitti kyselyn avulla rehtoreiden ja opetuksen järjestäjien näkemyksiä perusopetuksen tuntijaosta ja opetussuunnitelman perusteista. Yli tuhat rehtoria ja lähes 200 opetuksen järjestäjien edustajaa vastasi ja otti kantaa. Mitä mieltä kunnissa ja kouluissa ollaan nykyisestä tuntijaosta? Ohjaavatko 2004 perusteet sopivasti ja millainen on niiden vaikuttavuus? Mitkä ovat perusopetuksen vahvuudet ja mitkä taas suurimmat kehittämistarpeet? Yhteenvetoraportti kyselyn tuloksista on nyt julkaistu.

31 ratkaisu Ainejakoisuus 2012 (2010)

32 ratkaisu Ainejakoisuus 2012 (2010) Asetelma ei ole ristiriidaton.

33 Suomen Kuvalehti 10.8.2012, Uhanalainen (Pauliina Penttilä, Hannu Kyyriäinen)

34 KESUn työelämäpainotus, järjestelmätasolla toisen asteen erillisyys (ks. Lukiomittari), oppilaitosmuotojen väliset relaatiot, jatkumot

35 Avainkompetenssit (OECD)
1. Työkalujen vuorovaikutteinen käyttö (kieli, tieto, teknologia) 2. Vuorovaikutus heterogeenisten ryhmien kanssa 3. Autonominen toiminta ylioppilaskirjoitusten historian ja yhteiskuntaopin kokeissa pärjäsi hyvin, jos on päivittänyt osaamistaan seuraamalla laajasti yhteiskuntaa ja mediaa.” Tätä mieltä oli Munkkiniemen yhteiskoulun lehtori Petri Sarjanen syksyn reaalista Helsingin Sanomien haastattelussa (HS ). "Sellaiset oppilaat pärjäävät, jotka ovat valinneet mahdollisimman paljon valinnaisia, soveltavia ja syventäviä kursseja." Jos lehtoria uskoo niin enää ei riitä pelkkä muistipänttääminen ylioppilaskirjoituksissakaan! Saman päivän Helsingin Sanomissa oli toinenkin uutinen, joka signaloi samansuuntaista. Lääketieteellisten tiedekuntien haut uusitaan. Viime vuodet on päntätty Galenoksen lääkärin “raamattua” yksin ja preppauskursseilla, mutta se meno on nyt loppu. Uudet pääsytestit eivät perustu jatkossa ollenkaan kirjoihin, eivät edes lukion kurssikirjoihin. Testit pohjataan kemian, fysiikan ja biologian lukiokurssien ainekohtaisiin oppimistavoitteisiin, jotka on kuvattu vuoden 2003 opetussuunnitelman perusteissa. Olennaista on, että testi nojaa opetussuunnitelman tavoitteisiin, ei mallisisältöihin. Oppija ei voi hakea oikeusturvaa siitä, että sitä tai tätä asiaa ei ollut kirjassa. Oikeusturva pitää rakentaa oman pään sisään. Miksi muutoksiin sitten mennään? "Tavoitteena on hakijoiden tasa-arvo", sanoo valintakokeen kehittämistyöryhmää johtava dosentti Jorma Paranko Turun yliopistosta. Muitakin syitä on. Opintojen alku viivästyy. Koulutukseen päässeissä on tuoreita ylioppilaita ollut vuosi vuodelta vähemmän. Tänä vuonna lääkärikoulutukseen valituista saman vuoden ylioppilaita oli alle viidennes ja hammas- ja eläinlääketieteessä vielä vähemmän. "Galenoksen ympärille on syntynyt mittava valmennuskurssi- ja kirjallisuustuotanto, mikä tekee pyrkimisestä kalliin ja pitkän prosessin", Paranko jatkaa. Olettaa sopii, että uudistuksella tavoitellaan myös tehoja itse koulutukseen ja oppimiseen. Itseohjautuvan oppimisen kykyjä tullaan mittaamaan myös yllätyksillä, joita järjestetään kokeessa jaettavan lisäaineiston ja siihen perustuvien tehtävien avulla. Uutiset kertovat siitä, että muistinvaraisen pänttäämisen arviointi ei enää riitä oppimisen laatujärjestelmäksi eikä tulevan oppimisen ennustajaksi. Signaalit ovat tuhansille nuorille merkityksellisiä. Jos oppimisen - kuten myös opetuksen - strategiana on suorittaa pakolliset kurssit parhain arvosanoin optimiajassa, niin tehtävä on kannattanut rajata mahdollisimman tarkasti oppikirjaan ja opettajan luentoihin. On hyväksytty “oikeusnormi”, ettei koulun (lukion) tenteissä lipsuta oppikirjan ja opetetun ulkopuolelle. Tavallista on ollut päinvastoin rajata ja tärpätä oppikirjastakin joitakin osia vähemmän tärkeinä pois. Tälle opetus- ja oppimistavalle voi ennustaa kovia aikoja. Miten sitten kannattaa jatkossa opiskella? Aivan ensimmäiseksi kannattaa poisoppia ajatus oppimisesta kaurapuurona ja kalanmaksaöljynä. Hyödyllistä, vahvistavaa ja ahdistavaa! Tyhjennettyyn muistitilaan voi kalustaa sopivasti avointa ja uteliasta mieltä ja herkkyyttä innostumiseen ja kokeilemiseen. Opettajiin pätevät samat neuvot. Pelkkä avomieli ei riitä. Monimutkaisessa maailmassa tarvitaan tukku taitoja - kuten kieli-, kommunikaatio- ja teknologiaosaamiset - jotka on edelleen kamppaillen ja sitkeydellä valloitettava. Pohdittu yhdistelmä tällaisia avaintaitoja on listattu parissakin vakavasti otettavassa paperissa. EU on tehnyt kahdeksan avaintaidon listan ja OECD omansa. Tämän tarkastelun pohjaksi otetaan jälkimmäinen, jota kehitellään myös Opetushallituksessa. Kompetenssilla (valmiudella) tarkoitetaan yleensä sitä, että ihmisellä on asian hoitamisessa, tehtävän suorittamisessa tai ongelman ratkaisemisessa tarvittavat asenteet, tiedot ja taidot sekä kyky käyttää niitä luovalla ja tilanteen vaatimalla - usein vuorovaikutteisella - tavalla. OECD:n DeSeCo-tutkimuksessa määriteltiin kuusi vuotta sitten kolme laaja-alaista avainkompetenssinippua. Ensimmäisen komponentin mukaan ihmiset joutuvat tulevaisuudessa käyttämään yhä enemmän erilaisia informaatioteknologian välineitä ja sosiokulttuurisia tekniikoita ollakseen vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Toiseksi ihmisten on osattava toimia rakentavassa kanssakäymisessä hyvin erilaisten ihmisten ja kulttuurien kanssa. Kolmanneksi yksilöt joutuvat ja pääsevät yhteisöjenkin jäseninä aiempaa enemmän vastuuttamaan itsensä omasta elämästään ja sen valinnoista. Tiivistetysti kyseessä ovat kyvyt kieleen, kommunikaatioon ja reflektiivisyyteen. Kukin kompetenssi on monien yksittäisten kykyjen nippu, jotka vuorostaan jaetaan kolmeen alakohtaan.

36 Osaamiset suunnittelua organisoimaan
Työkalut kieli tieto teknologia Ryhmät suhteet yhteistyö ratkaisu Hallinta isokuva suunnittelu arviointi Nykykoulu tekee töitä lähinnä työkalujen kanssa. Murroseroosio on kalvanut kaksi muuta, jotka aikaisemmin syntyivät sosialisaation kautta itsestään siinä määrin kuin tarvittiin. Kun pääsuunta oli operoida samuuksilla ei syntynyt painetta erilaisten ryhmien huomioonottamiseen tai maailmankuvan kyseenalaistamiseen. A. Työkalujen vuorovaikutteinen käyttö (kieli, tieto, teknologia) 1 A Kyky käyttää kieltä, symboleita ja tekstiä vuoro-vaikutteisesti 1 B Kyky käyttää tietoa ja informaatiota vuorovaikutteisesti 1 C Kyky käyttää teknologiaa vuoro-vaikutteisesti B. Vuorovaikutus heterogeenisten ryhmien kanssa 2 A Kyky tulla hyvin toimeen toisten kanssa 2 B Kyky tehdä yhteistyötä toisten kanssa 2 C Kyky hoitaa ja ratkoa risti-riitoja C. Autonominen toiminta 3 A Kyky muodostaa kokonaiskuva ja toimia sen mukaan 3 B Kyky suunnitella ja toteuttaa elämän-suunnitelmia ja henkilökohtaisia projekteja 3 C Kyky puolustaa oikeuksia, pyrkimyksiä, rajoja ja tarpeita.

37 Viimeiset sata vuotta kouluinstituutioiden käytäntöä on muokannut yliopistoista alas valuva tarkentuva ja lisääntyvä ”ainejakoinen” tiedon luomisen, ylläpidon ja kehittämisen systeemi. Suomen kuvalehden koulupuu on siitä hieno kuvaus. Se on nerokas ja systemaattinen malli, josta on seurannut useita toisiaan ruokkivia itseorganisoivia prosesseja. Niitä yhdistää sama driving force. Kaivamalla syvemmälle ja rajatummin löydetään parhaat malmiot! Sen kehitystä luova käyttövoima on yhden näkemyksen mukaan kulutettu loppuun ja toisenlaiset ajatukset alkavat organisoida ajatteluamme ja vähitellen myös instituutioitamme ja vihdoin organisaatioitamme.

38 Kokeiluja osaamis-pohjaiseen opetus-suunnit-teluun
Otavan Opiston menoillaan ja tuloillaan olevat oppimiskokeilut sijoitettuna osaamispohjaiseen karttaan.

39 Ammatillisen koulutuksen dynamiikka syntyy vuorovaiktuksesta muuttuvan työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Kiinnostavia ovat pyrkimykset kuvata eräänlaista ammatillista yleissivistystä kuten tässä mallissa, jossa ydintaidot perustellaan toimintaympäristön keskeisillä muutostrendeillä. Lähde on arvostettu yhdysvaltalainen tulevaisuudentutkimuskeskus Institute for the Future

40 III Oppiminen ja yhteiskunta 2030
Koulu instituutiona rauhoitti itsensä pois “pahasta maailmasta” yli sata vuotta sitten. Nyt se tekee paluuta sinne. Syitä on monia. Vähimmin ei vaikuta se, että oppimisen tosipelikenttä on ollut siellä aina. Koulun ja luokan ovi on raottunut verkkoon ja verkostoihin kuten kaikissa muissakin instituutioissa. Oppimisympäristöt rikastuvat ja somettuvat. Oppia saa muillakin tavoilla kuin opettajaa seuraten. Opettajan rooli ja asenne on murroksessa. Kalanmaksaöljyltä maistuu vielä virtuaalimaailmallisuus ja uhka kollegiaaliselle opettajuudelle.

41 dialogi Lahjakkuus 2012 (2010) Koulun päätavoite on tasa-arvon sijaan jokaisen lapsen lahjakkuuden esillekaivaminen ja tukeminen. Entä sekä että? SELITE: Älykkyys ja luovuus ovat saman asian kaksi eri puolta tai synonyymejä, samoin kuin lahjakkuus ja innovaatiokyky. Howard Gardnerin moniälykkyysteorian mukaan kahdeksan älykkyyden eri tyyppiä ovat kielellinen, matemaattis-looginen, musiikillinen, avaruudellinen ja visuaalinen, visuaalinen, intrapsyykkinen (kyky ymmärtää itseä) ja interpsyykkinen (kyky olla vuorovaikutuksessa) älykkyys sekä kyky ymmärtää luontoa. Moniälykkyysteoria ei tarkoita sitä, etteikö yhdellä tavalla lahjakkaalla ihmisellä voisi olla älykkyyttä myös toisessa lajissa. Gardnerin mukaan kysymys on pikemminkin kulttuurista, joka arvostaa tai painottaa eri älykkyyden lajeja eri tavoin. Länsimaissa painotetaan nykyisin erityisesti matemaattista ja kielellistä lahjakkuutta, mutta tämä painotus on muuttunut vuonna Silloin korostuvat erityisesti vuorovaikutuskyvyt ja kyky ymmärtää ja tuottaa kuvia. Zygmunt Bauman (1993) sanoo, että nykyisessä ajassamme modernin ja postmodernin välinen ristiriita ilmenee esimerkiksi siten, että pyrimme korostamaan yhtaikaa pyrkimyksen heterogeenisuutta ja homogeenisuutta. Toisaalta arvostamme, arvotamme ja korostamme yksilöllisiä erottuvuuksia ja individualistisia toimintamuotoja ja pyrimme toisaalta samanaikaisesti niiden hallintaan ja kollektivisoimiseen esimerkiksi erilaisten normalisointi-, legitimaatio- ja määrittelykeinojen avulla. Edellinen toimintamalli on Baumanin käsitteiden mukaisesti postmoderniin kulttuuriimme kuuluva ilmiö, kun taas jälkimmäinen pyrkimys on modernin yhteiskunnan ja Valistuksen ideaaleista lähtevän tasa-arvon tavoitemalli. Molemmat ovat voimassa tässä ajassa ja todellisuudessa, eikä kumpikaan ole hänen mukaansa toista tärkeämpi. Ilmiöllä on vaikutusta siihen, miten ymmärretään ja tullaan ymmärtämään yksilöiden väliseen tasa-arvoon ja erilaisuuteen liittyvät uhat ja mahdollisuudet. Teesi ei ollut helppo sulateltava. Vastaajien määrä jäi kolmannen kierroksen yhteisen osion kysymysten toiseksi pienimmäksi. Individualistinen, jokaisen yksittäisen oppilaan omista tarpeista ja lahjakkuuksista lähtevä ohjaava ja mentorimainen opetus nähtiin sekä todennäköisenä että toivottavana (68% molemmat). Silti joka viides ei osannut kertoa mielipidettään väittämän toteutumisen todennäköisyydestä. Samaa teemaa käsittelevä kysymys esitettiin hiukan erilaisessa muodossa ulkopaneelin toisella kierroksella ja siellä nousivat esille samankaltaiset teemat kuin kolmannella kierroksella. Jakaumat eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia, koska asioita kysyttiin eri tavoin. Kommenttien mukaan suurin osa panelisteista ei halua nähdä tasa-arvoa ja lahjakkuuksien tukemista vastakkaisina asioita, vaan ennemminkin niin, että molemmat ovat tärkeitä. Suomalainen koulu ei hevillä laske irti pitkästä tasa-arvon perinteestään. Vastauksissa korostui kautta linjan ajatus siitä, että yksilöllisen lahjakkuuden tukeminen ei saa sulkea moniarvoisuutta, yhteisöä ja yhteisöllisyyttä pois. Tasa-arvo nähtiin samanlaisuuden ja samanlaiseksi kasvattamisen asemesta erilaisten ihmisten väliseksi oikeudenmukaisuudeksi. Aihe johti panelistit pohtimaan syvemminkin sitä, mitä tasa-arvo todella on, ja miten sitä voidaan koulussa tulevaisuudessa toteuttaa, samoin kuin sitä, mitä merkitsee lahjakkuus ja kuinka sitä voi tukea. Kommenteissa kiinnitettiin huomiota myös siihen, ettei riitä että tuetaan oppilaita siinä, missä he ovat vahvoja. Heitä on tuettava myös niissä asioissa, joissa he ovat suhteellisesti heikompia. Tästä näkökulmasta esitettiin useita erilaisia tavoitteita tai tarpeita. Ensinnäkin tasa-arvon toteuttaminen edellyttää sitä, että kaikki oppijat erilaisista lähtökohdista huolimatta saavuttavat ainakin tyydyttävän tieto- ja taitotason yhteiskunnassa ja elämässä selviytymistä varten. Toiseksi todettiin, että on haastavaa määritellä sitä, missä vaiheessa lahjakkuuden erityisyyttä pitäisi alkaa korostaa, saati että sitä miten tämä prosessi vaikuttaisi muuhun painotukseen. Nykyisin järjestelyin yhtälö ei toteudu ilman huomattavaa lisäresursointia. Kommenteissa ei juurikaan mietitä sitä, miten lahjakkuuden tukeminen koulussa toteutettaisiin. Liian varhainen painotus lahjakkuuden kehittämiseen johtaa vaikeuksiin myöhemmin: "Missä on absoluuttinen viisaus joka mittaa lapsen arvon pienenä ja päättää älykkyysrakenteen. Kylmää moinen ajatus." Jos lapsen lahjakkuus ja älykkyyden taso määritellään tai edes nimetään liian varhain, lapsesta voi tulla "lahjakkuuteensa liittyvien odotusten vanki." Kolmanneksi, kaikki eivät ole monilahjakkuuksia. Jollain alueella lahjakas saattaa kaivata paljonkin tukea jollain toisella alueella jotta hän voisi kehittää ja ennen kaikkea hyödyntää lahjakkuuttaan parhaalla mahdollisella tavalla: "Vahvuuksien lisäksi pitää tukea myös heikkouksia. Muutoin sosiaalisesti heikko muusikko ei löydä yleisöänsä eikä mestarivisualisti pysty kommunikoimaan verbaalisesti ideoitaan." Ja neljänneksi, hyvässä koulussa tavoitellaan muutakin kuin pelkästään lahjakkuuksien korostamista. Elämässä on muutakin arvokasta kuin lahjakkuuden tasoon liittyvä menestyminen. On tärkeää kannustaa niitä, jotka eivät välttämättä ole ulkoa päin mitattavilla mittareilla lahjakkaita: "Liian voimakas "synnynnäisten" lahjakkuuksien korostaminen vie pohjaa hankittujen ominaisuuksien arvostukselta. Kuitenkin surkeinkin laulaja voi loputtomasti kehittää laulutaitoaan, vaikka ei konserttilavoille koskaan ylläkään. Useimmat ihmiset pystyvät kehittämään lähes mitä tahansa taitoja ainakin mukavalle harrastusasteelle ja oppimaan sen parissa koko ajan uutta. Koulun pitäisikin kannustaa systemaattiseen itsensä kehittämiseen – yhdessä muiden kanssa. Pelkästä lahjakkuudesta ei juuri ole iloa. Superlahjakkaankin on opittava työntekoa ja lahjojensa kanavointia yhteisön hyväksi – muutoinhan lahjakkuutta ei edes tunnisteta.” Millaisia sitten olisivat ne asiat, joita monilahjakkuuden nimissä pitäisi tukea? Osa panelisteista luettelee taitoja ja tietokokonaisuuksia. Puhutaan elinikäisen oppimisen edellyttämistä osaamiskokonaisuuksista: vuorovaikutustaidot, kuvanlukutaito, medialukutaito, mielikuvien tuottamisen taito, kyky kuvata merkityksiä, matemaattiset taidot, muiden kunnioittamisen taito. ”Minusta tuntuu, että vuorovaikutustaidoilla on aina ollut kysyntää. Kuvien tuottamisen arvostuksen nousuun en kovin paljon jaksa uskoa, koska välineet tulevat yhä helpommin kaikkien saataville. Uskon, että mielikuvien tuottaminen muuttuu yhä keskeisemmäksi – merkityksen avaaminen yksinkertaisten mallien kautta. Tähän pääsee tarinoiden tai diskreetin matematiikan kautta. Toivottavana pitäisin ennen kaikkea empatian arvon nousua ja kykyä kuvata merkityksiä yksinkertaisilla malleilla. Gardnerin jäsentelyssä tämä ehkä liittyy matemaattisen kyvyn lisäksi vuorovaikutustaitoihin ja hypoteettisesti mukaan esitettyyn eksistentiaaliseen kykyyn ja luonnonymmärrykseen.” Vastauksissa korostettiin myös sitä, että opettajat tarvitsevat sekä tukea että uudenlaisia työkaluja erilaisten temperamenttien, oppimistyylien, persoonallisuusprofiilien ja ehkä myös kulttuuriin liittyvien tapojen ja uskomusten kanssa työskentelyyn. Yksi ratkaisu voi olla nykyistä yhteisöllisempi työtapa. "Tiimiopettajuus ja nykyisen 45/75 minuutin oppituntijaon purkaminen olisi keinoja päästä siihen, että useampi opettaja voisi toimia ohjaajana ryhmässä, jossa voitaisiin jakautua lahjakkuuksien ja luontaisten oppimistyylien ja kiinnostusten mukaan työskentelyryhmiin. Kuitenkin kaikki tekisivät töitä saman ilmiön ympärillä." Lähteet Bauman Z. (1993) Postmodern Ethics. Blackwell. Oxford UK & Cambridge USA. Gardner H. (1993) Multiples Intelligences: New Horizons. New York: Basic Books. Gardner, H. (2004) Changing minds: The art and science of changing our own and other people's minds. Boston: Harvard Business School Press. Howard Gardnerin kotisivu

42 dialogi Lahjakkuus 2012 (2010) Lahjakkaiden – mitä se ikinä tarkoittakaan – ja “lahjattomien” – vielä hämärämpi ilmaus – välisellä ulapalla seilaavat suuret ideologiat. Se on osaltaan sokeuttanut näkemästä sitä, että olennaista onkin se, että ihmiset kauttaaltaan ovat omanlaisiaan ja oppisivat paremmin, jos se osattaisiin ottaa huomioon. Pullonkaulaksi on muodostunut resursinen ajattelutapa, jonka mukaan eriaistaminen ja henkilökohtaistaminen on enemmän resursoijan kuin itse “erilaisen” omionaisuus. Oppiminen ei ota tullakseen ilman kätilöä. Kun lahjakkuus ja tasa-arvo laitetaan vastakkain – kuten väitteessä puolittain tehdään – vastaaja asetetaan puntariin, jossa vasta kunnon keskustelu saattaa eri näkemykset yhteyteen keskenään. Koulun uudistus on omiaan jakamaan vastaajia jäsenkirjan mukaan.

43 dialogi Lahjakkuus 2012 (2010) Monet asiantuntijat tuntevat tarvetta asettaa ehtoja väitteelle. Toivottavuuden edellytys on se, ettei pelata nollasummapeliä, jossa yhden tukeminen on toiselta pois.

44 kiista Oppivat ryhmät 2012 (2010) Luokkien tai luokattoman mallin asemesta oppilaista muodostetaan pysyviä 6-8 hengen ryhmiä, jotka oppivat yhdessä. Koulu ennen pitkää matkii vallitsevaa organisoitumisen muotoa SELITE: Vuonna 2030 työelämä on organisoitunut lähes kauttaaltaan tiimipohjaiseksi ja koulun eri oppisisällöt läpäiseväksi tehtäväksi on muodostunut ryhmämuotoiseen työskentelyyn valmentaminen. Lähtökohtana on määritelmä, jonka mukaan "tiimityöllä tarkoitetaan työskentelyä pysyvässä ryhmässä tai tiimissä, jolla on yhteinen tehtävä ja jolla on mahdollisuus suunnitella itse työtään. Ryhmä määritellään kahden tai useamman ihmisen muodostamaksi jatkuvasti keskenään vuorovaikutuksessa olevaksi yhteisöksi tai joukoksi, jolla on yhteiset tavoitteet." ( Tilastokeskus) Teesin voi ymmärtää niin, että yksilöllisen oppimisen päälle on kerrostumassa oppimista, jossa oppiva subjekti on ryhmä (tiimi) tai yhteisö. Mikään organisaatio ei oppimispsykologisessa mielessä voi luonnollisesti oppia, mutta menestyä se voi. Työ- ja yrityselämä sekä havainnot vaikkapa sosiaalisesta pääomasta ovat nostaneet esiin kehittymismahdollisuuksia, joita voi sekä opettaa että oppia. Työelämässä lisääntyy tiimi- ja prosessipohjainen tekemisen tapa, jossa erilaiset osaamiset ohjataan täydentämään toisiaan. Toiminta organisoituu tavallaan juuri päinvastoin kuin perinteisessä koulussa. Luokkamuotoisessa koulussa kaikki oppivat samaa asiaa samaan aikaan samassa tilassa. Työssä oppiminen tapahtuu usein juuri päinvastoin. Kukin tekijä tekee ja oppii erilaista, vaikkakin yhteisen tavoitteen ja suunnitelman mukaan. Yhdessä - ei vain rinnakkain - tekeminen on olennaista eikä se läheskään aina vaadi samassa tilassa ja ajassa olemista. Kannanotot ryhmämuotoiseen oppimisen organisoimiseen ovat barometrille otollisesti laajakirjoisia ja osin polaarisia. Molemmissa asteikon päissä on arvokkaita havaintoja siitä, mikä voisi olla mahdollista ja siitä mistä ei kannattaisi missään tapauksessa luopua. Monella asiantuntijapanelistilla on epäilyksiä ryhmäoppimisesta. ”Tätä on jotenkin vaikea hahmottaa. Jos sattuu huonoon ryhmään tai dynamiikka ei toimi, voi tästä tulla painajaismainen juttu. Yksi dominoi, muut kuuntelee tyyliin tms.” Lapsi ei ole pieni aikuinen. Siksi ehkä deweylainen ajatus siitä, että mallinnetaan aikuisten yhteiskunta ja opitaan sitten siinä, ei yksinomaisena toimi. "Tiimioppiminen ja yhteistoiminnallinen oppiminen ovat varteenotettavia pedagogisia ratkaisuja. Kuitenkaan niiden varaan ei voida pelkästään koulutusta rakentaa. Tulevaisuuden yhteiskunnassa tiimitaidot ja yhdessä oppiminen ovat keskeisiä elementtejä. Myös tieto voi olla kollegiaalista." Monissa kommenteissa näkyy jälkiä oppivien organisaatioiden ”disipliineistä”, joissa korostetaan yhteisiä tavoitteita ja lähtökohtia (shared vision, mental models) sekä yhteisöllistä ja kokonaisvaltaista toimintatapaa (team learning, systems thinking). Paneelista muistutetaan, että yhteisömuotoinen oppiminen aina perustuu sen jäsenten yksilölliseen oppimiskykyyn ja osaamiseen (personal mastery). Ryhmäytynyt työmuoto innostaa panelisteja pohtimaan sosiaalista rakentumista monelta kulmalta. "Kokonaan ei kannata laittaa nuoria pieniin ryhmiin, jotka eivät muutu. Mutta monia töitä voisi tehdä entistä enemmän pienissä ryhmissä, jotta nuoret valmistautuisivat tulevaisuuteen ja siellä oleviin toimintamalleihin. Lisäksi myös ohjattavuus paranee, jos ryhmät ovat pienempiä ja opettajalla/vertaisohjaajalle/mentorilla on enemmän aikaa yksilölle. Tällaisessa tilanteessa nuoret opettavat myös toisiaan." Monen mielestä ryhmäytyminen ei sovi vielä ensimmäisellä kouluportaalla, mutta ”ehkäpä jo toisella asteella valmiudet tähän malliin ovat hahmottuneet!” ”On asioita, joissa isot ryhmät ovat OK (jalkapallo 3 hengen joukkueissa aika tylsää) ja pienet jossain toisessa eli enemmänkin tarvepohjaisesti kuin itsearvona. Pahimmillaan tämä on lauma- ja ryhmätyhmyyttä.” Tärkeä kysymys on, "miten pysyvästä on kyse? Ala-asteella pysyvä ryhmä on hyvä turvallisien ja pysyvien ihmissuhteiden vuoksi. Yläasteella ryhmät voisivat vaihdella esim. eri oppilaiden mukaan." "Ehkä tiimejä muodostetaan aine/kokonaisuuskohtaisesti eri koulujen oppilaista?" Pysyvät ryhmät tuntuvat useimmista liian totaaliselta ratkaisulta. Peruskoulun jälkeisissä opinnoissa saattaa lisääntyä myös epäsymmetrinen ja hajautunut ryhmätoiminta. "Luovan työn osalta on jo nähtävissä että tällainen pysyvä samoissa tiloissa työskentelevä tiimi on korvautumassa geograafisesti hajaantuneilla vaihtuvilla virtuaalitiimeillä eli verkostomaisemmalla työskentelyllä." ”Erilaiset projektit ja "ilmiöiden tutkimiset" varmasti ajavat opetusta tähän suuntaan.” Saattaa olla, että koulu alkaa ennemmin tai myöhemmin matkia sitä organisoitumisen muotoa, joka on yleisimmin yhteiskunnassa käytössä luvun vallitseva organisoitumismalli oli tehdas. Suurien työläismäärien tehdashallit ovat Suomesta lähes kadonneet. Halleissa jauhavat koneet ja iso osa tuotannosta on ulkoistettu alihankkijoille. Teollinen malli organisoi sen sijaan edelleen tuotantoeläintaloutta. Halleja asuttavat nykyään naudat, siat ja kanat. Aivan tuulesta temmattu ei ollut yhden panelistin toteamus: "kasvatussikala-ajattelussa" tehokkuuden keskeisenä määritteenä on euro". Useimmat panelistit luultavasti voivat yhtyä asiantuntijatoivomukseen, "että oppilaat muodostavat vaihtelevia ryhmiä, joissa he oppivat erilaisia ryhmätyö- ja muita sosiaalisia taitoja. Kuitenkin on tärkeää, että oppilaat voivat kokea liittymisen ja ryhmäänkuulumisen vahvana. Se on tärkeää terveen itsetunnon ja minäkuvan rakentamisessa. Toivottavasti oppilaat pääsevät itse vaikuttamaan oppimisprosessiinsa entistä enemmän ja muokkaamaan oppimistapoja oman ryhmän/ryhmien kanssa.” Ryhmän muodostaminen saattaa erään panelistin mukaan muodostua kompastuskiveksi. ”Millähän perusteella yhteisö määriteltäisiin ...? Oppimistason perusteella, erityislahjakkuuden perusteella, "tykkäämis- ja toisten kanssa toimeen tulemisen perusteella" vai ihan sattumanvaraisesti. Kaikkiin ryhmittelyihin liittyy omat hyvät ja huonot puolensa! Mutta varmasti ajattelemisen arvoinen asia, jos ei lähesty ajatusta joko-tai –periaatteella.” Linkit The Fifth Discipline (esim. Schools that learn. A Fifth Dsicipline Fieldbook for Educators, Parents and Everyone Who Cares About Education) Jyväskylän yliopiston Osaava –opettajien ryhmämuotoinen täydennyskoulutus .

45 Oppivat ryhmät 2012 (2010) kiista
Kyseessä on puolittainen paradigmamurros, vaikka yksilöoppiminen ei mihinkään katoa vaikka sen päälle alkaa institutionaalistua kollektiivisen oppimisen muotoja. Työ- ja kansalaiselämässä “joukkuepelit” tarjoavat jo nykyään useimmille parhaat kicksit. Tässä talossa ryhmäoppimisen ideaa on kokeiltu bänditoiminan kautta. Niissä se on luonnostaan kaikeaa toimintaa ohjaava ja organisoiva idea.

46 Oppivat ryhmät 2012 (2010) kiista
Jakaumassa alkaa olla merkittävää kaatoa toivottavuuden suuntaan. Teesi on kypsymässä dialogiseksi.

47 "Jos haluat kulkea kovaa, mene yksin
"Jos haluat kulkea kovaa, mene yksin. Jos haluat kulkea kauas, mene yhdessä." Suomi, perhesuhteiden kehitysmaa (juttu Hesarissa sunnuntaina ) Helsingin Diakonissalaitoksen ohjelmajohtaja Antti Elenius pitää afrikkalaisesta sanonnasta:  "Jos haluat kulkea kovaa, mene yksin. Jos haluat kulkea kauas, mene yhdessä." "Yhteisöllisyydessä on kyse ihmisten ja erilaisuuden sietämisestä, eikä se ole helppoa. Se rakentuu kunnioittamalla vanhempia.” "Suomalaiset ovat hyviä julkisessa elämässä, mutta eivät yksityisessä. Nepalissa asia on päinvastoin", sanoo nepalilainen Bhola Dahal. "­Tärkeää on yhteisön harmonia ja perheen tuki. Jakaminen ja välittäminen perheessä, sukupolvien tuki ja isovanhemmat", hän sanoo. ”Isoäitien hoitamista lapsista tulee hyviä ihmisiä. Lapset oppivat huolehtimaan nuoremmistaan. He kuulevat tarinoita, jotka innostavat mutta kertovat myös vaikeuksista.” Nepalilaisen sanonnan mukaan illalla saapuva vieras on kuin jumala. Se tarkoittaa, että vieraat on ravittava ruoalla ja rakkaudella. Pyyteetön vieraanvaraisuus on tie ihmisten hyvinvointiin, Dahal uskoo. - Afrikkalainen sananlasku

48 IV Lukion tulevaisuus 2030 Lukion opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen odottaa vuoroaan vielä nykyisen hallituksen aikana. Kun perusopetustyön suunnittelu pääsee täyteen vauhtiin valtioneuvosto antanee kehystoimeksiantonsa. Lukion uudistamistarpeesta ollaan laajalti yhtä mieltä, Arviointineuvosto ja OKM:n asettama kehittämisryhmä ovat sanoneet samansuuntaiset sanansa. Muutosvalmius näkyy myös barometripaneeliston näkemyksissä. Sekä opettajuuden uudistumiseen että monipuolistuvan arvioinnin toteutumiseen uskotaan leveästi. Enemmän pohdintaa ja tuntemuksia herättää valinnaisuus ja tavat, joilla yleissivistystä tulevaisuudessa aikaansaadaan. Huoli lukioverkon kattavuudesta ja luonteesta käy ilmi panelistien kommenteista.

49 Yritys pelkistää olennaisinta kehityshaastetta
Yritys pelkistää olennaisinta kehityshaastetta. Näytämme olevan matkalla suljetusta avoimeen ja hieman vähemmän ilmeisesti yksintekemisestä yhdessätekemiseen. Mitä se merkitsee?

50 Ks http://envisioningtech.com/education/

51 Kerstin Cuhls, Human-technology boundary shifts – or cooperartion
Kerstin Cuhls, Human-technology boundary shifts – or cooperartion? JokuPoika valvoo –seminaari Eccerobot: Forest Walker: E-Legs: Wirbelsturm: Ambient Intelligence: VI-Bot: BMBF-Foresight-Prozess: BMBF: Fraunhofer-ISI: Zukunftsfelder neuen Zuschnitts Etablierte Zukunftsfelder:

52 Tubaron jatko AIKA TEHTÄVÄ 2/2012
Siirto eDelfoi 4.0 –alustalle ( eBarometri-ympäristön luominen Oppimisen tulevaisuus 2030, seurantaraportti 2012 1/2013 eBarometrin avaaminen ( Seurantamittaus 2013 2/2013 eBarometrin kytkeminen OPS-työhön Mittarien tarkistaminen Oppimisen tulevaisuus 2030, seurantaraportti 2013 1/2014 eBarometrin laajentaminen (koulut, kunnat) Seurantamittaus 2014 2/2014 eBarometrin mediallistaminen (artikkelit, keskustelut) Oppimisen tulevaisuus 2030, seurantaraportti 2014 1/2015 eBarometrin syventäminen (tutkimukset) Seurantamittaus 2015

53 eDelfoi htpp://edelfoi
eDelfoi htpp://edelfoi.fi : avoimen lähdekoodin ohjelmisto, joka mahdollistaa erilaisiä kyselyitä ja Delfoi-menetelmän mukaisia prosesseja. Seuraavaksi lyhyt demo siitä, miten ohjelmistoa voi käyttää barometrin kaltaiseissa tutkimusasetelmissa.