LUENTO I. Historiapolitiikka: käsite, historia ja sisältö

Esitys aiheesta: "LUENTO I. Historiapolitiikka: käsite, historia ja sisältö"— Esityksen transkriptio:

1 LUENTO I. Historiapolitiikka: käsite, historia ja sisältö
LUENTO I. Historiapolitiikka: käsite, historia ja sisältö. Marina Vituhnovskaja-Kauppala

2 Historiaa jo monta vuosisataa käytetään ja käytettiin poliittisiin tarkoitusperiin
historia on hyvin tärkeä instrumentti kansakunnan (erityisesti n.k. ”nuoren”, vastasyntyneen kansakunnan) identiteetin rakentamisen väline; historiaa käytetään monien valtioiden poliittisten tekojen perustelemiseksi ja puolustelukseksi; historiallisista ”rakennelmista” usein tulee ”kuvitellun tulevaisuuden” projekteja kuten esimerkiksi fasistisessa Italiassa tulevaisuuden esikuvana käytettiin Rooman valtakuntaa.

3 Esimerkki siitä, miten ”kuvitellun tulevaisuuden” projektissa käytetään historiallisia malleja. Fasistisessa Italiassa tulevaisuuden esikuvana käytettiin antiikin Rooman imperiumia. Monien lainakäyttäytymismuotojen joukossa oli myös ns. ”roomalainen tervehdys”

4 Roomalainen fasces ja fasces italialaisen fasistipuolueen symbolina

5 Richard S. Wortman: Scenarios of Power: Myth and Ceremony in Russian Monarchy from Peter the Great to the Abdication of Nicholas II. Princeton University Press 1995 & 2000. Wortmanin monografiassa kerrotaan, että jokainen Venäjän imperiumin keisareista, Pietari Suuresta alkaen, loi oman kansallisen myyttinsä, johon uskoi itsekin ja jonka mukaan toteutti politiikkansa.

6 Ilmoitus Nikolai II ja Aleksandra Fjodorovnan kruunauksesta, joka on kirjoitettu 1600-luvun fontilla ja koristeltu 1600-luvun ornamenteilla

7 Juhlan symboliikan avulla pyrittiin näyttämään, että:
6.– : kruunajaisperiodi Juhlan symboliikan avulla pyrittiin näyttämään, että: uusi valta pyrkii ottamaan mallia Venäjän ”kultakaudesta”, 1600-luvun perinteistä ja yhteiskunnallisista rakenteista, jolloin väitetysti (valtiovallan toimesta) vallitsi sopusointu tsaarin ja kansan välillä; itsevaltius on ainoa valtiojärjestys, joka voi olla olemassa Venäjällä

8 Moskovan zemstvon väliaikainen puinen kruunajaispaviljonki
Moskovan zemstvon väliaikainen puinen kruunajaispaviljonki. Arkkitehti Fjodor Šehtel

9 Tverin alueen poliisi- ja tulipalo-osaston kruunajaispaviljonki teltoilla koristeltuna

10 Nikolai II:n luoman kansallisen myytin ytimenä oli 1600-luvun Venäjä
Nikolai II:n luoman kansallisen myytin ytimenä oli 1600-luvun Venäjä. * * * Kuvassa: Nikolai II tsaari Aleksei Mihailovitšin ( ) puvussa ja Aleksandra Fjodorovna Aleksei Mihailovitšin ensimmäisen vaimon mekossa.

11 7. ja pidettiin nk. ”Talvitanssiaiset”, joihin hoviylhäisön piti saapua 1600-luvun puvuissa. Kuvassa tanssiaisten vieraita

12 Historian ajatusrakennelmien käyttöä poliittisia tarkoituksia varten kutsutaan ”historiapolitiikaksi” (engl: „The politics of memory“, saksaksi – „Geschichtspolitik“). - Tämä termi ilmestyi 1980-luvun alussa, kun Saksassa alettiin uudelleen käsitellä maan roolia toisessa maailmansodassa; - ”historiapolitiikka” on pikemminkin ominaista pluralistisille yhteiskunnille, joissa ei ole niin vahvaa ideologista monopolia, kuin autoritaarisille tai totalitaristisille maille.

13 The Convolutions of Historical Politics
The Convolutions of Historical Politics. Edited by Alexei Miller and Maria Lipman. Budapest: Central European University Press,  2012.

14 Historiapolitiikan instrumentit:
1. Maan johtohenkilöiden julistukset, puheet jne. 2. Symboliset representaatiot, kuten monumentit, juhlat, näyttelyt jne. 3. Mediaprojektit 4. Oppikirjat ja koulujen opetusohjelmat 5. Massakulttuuritoimenpiteet

15 17. maaliskuuta 1991 pidettiin yleisneuvostoliittolainen kansanäänestys Neuvostoliiton säilyttämisestä. Kysymys: ”Pidättekö te välttämättömänä Neuvostoliiton säilyttämistä uudistettuna suvereenien tasavaltojen liittona?” 80% kansalaisista otti osaa; vaaleja ei järjestetty pääosissa Viroa, Liettuaa, Latviaa, Georgiaa, ja Moldovaa. ”Kyllä”  512  eli 77,85% ”Ei”  303  eli 22.15%

16 8. joulukuuta 1991 Belovežin metsässä, neuvostohallituksen residenssi Viskulissa Valko-Venäjällä, neuvostotasavaltojen johtajat allekirjoittivat sopimuksen, jolla muodostettiin (IVY -Itsenäisten valtioiden yhteisö), mikä johti myöhemmin vuodenvaihteessa Neuvostoliiton lakkauttamiseen. Ei oltu luotu mitään sovittelulautakuntaa, eikä rajaongelmista keskusteltu.

17 IVY- itsenäisten valtioiden yhteisö

18 Uusien valtioiden synty edellytti uudenlaisen kansallisen identiteetin rakentamisen prosessia;
Sen yhteydessä alkoi ”valtiollisen historian rakentamisen” prosessi; Lähtöpisteeksi tuli neuvostohistorian uudelleenarviointi ja sen torjunta pois omasta historiasta; Kansallisen historiallisen mytologian luomisen prosessi (mytologia tässä tapauksessa ymmärretään ei kielteisessä vaan tieteellisessä mielessä); Niiden rooli on suuri: yhtäältä ne legitimoivat valtion, ja toisaalta yhdistävät ja mobilisoivat yhteiskuntaa.

19 TAPAUS «KANSANMURHAT”
TAPAUS «KANSANMURHAT”. Jos Länsi-Euroopan kollektiivisen muistin keskuselementtinä on Holocaust, niin entisissä kommunistisissa maissa on tendenssi sijoittaa keskuspaikalle muisti omista kansallisista uhreista. ”Kansallisen Holocaustin” luominen.

20 Vuosina гг. Neuvostoliitossa oli nälänhätä, jonka syynä oli maatalouden kollektivisointi ja ’kulakkien’ vaino. Noina vuosina nälkään kuoli noin henkeä

21 Kazakstanissa 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa kehitettiin kansallisen kansanmurhan konsepti, jonka perustana oli vuosien 1931–33 nälänhätä.

22 Vuonna 2012 Kazakstanissa pidettiin nälkävuosien 80. muistovuosi. 1. 6
Vuonna 2012 Kazakstanissa pidettiin nälkävuosien 80. muistovuosi Astanassa paljastettiin muistomerkki.

23 Ukrainan Holodomorin konseptin perusideana on, että tämä nälänhätä oli tietoisesti ukrainalaisia vastaan suunnattua politiikkaa. Vuonna 2006 Ukrainan parlamentti tunnusti Holodomorin kansanmurhaksi. Kuvassa: Holodomorin muistomerkki Kiovassa.

24 Holodomorin memoriaali ja museo Kiovassa

25 Vuonna % Ukrainan kansalaisista oli sitä mieltä, että Holodomor on ”kansanmurha, jonka bolševikkivalta suuntasi Ukrainan kansaa vastaan”; 13 % kansalaisista ei koskaan ollut kuullut tästä; Vuonna ,4 % oli sitä mieltä, että Holodomor oli järjestetty tarkoituksellisesti, ja yli 63 % oli sitä mieltä, että kyseessä oli kansanmurha.

26 Azerbaidžanissa pidetään kansanmurhana Hodžalyn kaupungin (Vuoristo-Karabah) azeriturkkilaisten asukkaiden joukkomurhaa, jonka suorittivat armenialaiset 25.– Sen uhreina oli 613 henkeä.

27 Vuoristo-Karabahin sota: konflikti Azerbaidžanin sisällä sijaitsevalla armenialaisten asuttamalla Vuoristo-Karabahin alueella vuosina 1988–1994.

28 Armenialaisten kansanmurha on Osmanien valtakunnassa vuonna 1915 toteutettu yli puolentoista miljoonan armenialaisen kuolemaan johtanut joukkotuho. * * * 15. huhtikuuta 2015 Europarlamentti julisti 24. huhtikuuta armenialaisten kansanmurhan uhrien eurooppalaiseksi muistopäiväksi.

29 Tsitsernakaberd, armenialaisten kansanmurhan memoriaali Jerevanissa, 1967

30 Baltian maat pitävät kansanmurhana NKVD:n teloituksia, joukkokarkotuksia Siperiaan ja kollektivisointia omilla alueilla; Vuonna 2005 Virossa julkaistiin ”Valkoinen kirja”, jossa neuvostopolitiikkaa Viroa kohti kutsutaan kansanmurhaksi.

31 Jedwàbnen joukkomurhan (1941) muistomerkki
Jedwàbnen joukkomurhan (1941) muistomerkki. Jedwàbnen joukkomurha oli heinäkuussa 1941 tapahtunut pogromi, jossa huomattava osa puolalaisen  Jedwàbnen kylän  juutalaisväestöä  murhattiin.

32 Jan Tomasz Gross, politiikan professori New Yorkin yliopistossa
Jan Tomasz Gross, politiikan professori New Yorkin yliopistossa. Hänen kirjassaan ”Naapurit: juutalaisen pikkukaupungin tuho” (Sąsiedzi: historia zaglady żydowskiego miasteczka) todistetaan, että Jedwàbnen juutalaisten kuolemasta oli vastuussa ei saksalainen Einsatzgruppe, vaan heidän puolalaiset naapurinsa. Kirjan julkaiseminen herätti suuria ristiriitoja Puolassa.

33 Władysław Pasikowskin elokuvan ”Tähkät” (Pokłosie) mainosjuliste
Władysław Pasikowskin elokuvan ”Tähkät” (Pokłosie) mainosjuliste. Elokuvan (2012) juoni perustuu Jedwàbnen tapahtumiin.

34 Jos entisissä Neuvostoliiton tai neuvostoblokin maissa historiapolitiikan tärkeimpänä suuntauksena on oman kansan historiallisen muistin muotoilu uhriksi joutuneeksi kansaksi, niin Venäjän tapaus on erilainen. Postsosialistisessa vaiheessa Venäjän historiapoliittiset suuntaukset muuttuivat kahdesti: Perestroikan alusta Jeltsinin kauden loppuun saakka tehtiin Venäjän ja Neuvostoliiton historian täydellinen uudelleenarviointi; koko neuvostoperiodi sai kielteisen arvioinnin; 2000-luvun alusta historiapolitiikan päämääräksi tuli yhteiskunnallisen konsensuksen löytäminen historiasta.

35 ”Memorial”-seuran hallituksen jäsen Aleksandr Daniel: ”1990-luvun alussa monien Venäjän liberaalipoliitikkojen aatteellisena päähaasteena oli, että meidän kuuluu unohtaa mahdollisimman pian neuvostomenneisyys, unohtaa tuo kauhea, musta aukko. […] Tämä suhtautuminen neuvostomenneisyyteen palasi meille bumerangina 1990-luvun lopussa ja iski meidän otsaamme”

36 Nyky-Venäjän valtiovallan historiapolitiikan päämäärät:
löytää yhteiskunnallinen konsensus historiasta; luoda Venäjän menneisyydestä myönteistä kuvaa; kuvata vallanvastaisia kansannousuja negatiivisessa sävyssä; löytää maan historiasta myönteisiä hahmoja, jotka näyttäisivät, miten ”parhaat voimat” taistelivat maan yhtenäisyyden puolesta.

37 2001: pääministeri Mihail Kasjanov väitti, että nykyiset historian oppikirjat eivät anna riittävän heroistista kuvaa maan menneisyydestä; 2003: presidentti Vladimir Putin sanoi: ”Oppikirjojen täytyy […] kasvattaa ylpeyttä omasta historiasta, omasta maasta. […] Aikanaan historioitsijat panostivat kaikkeen negatiiviseen, sillä tehtävänä oli tuhota entinen systeemi. Nykyään meillä on toisenlainen, luova tehtävä.”

38 Trikolor eli trikolori - Venäjän federaation kansallinen lippu, jota hyväksyttiin Alhaalla - Moskovan tsaarin lippu, ”Yleistetyn” Venäjän historian version symbolit: ”liberaalis-demokraattinen” trikolor (hyväksytty vuonna 2000) ja vähän muutettu neuvostoajan hymni (hyväksytty vuonna 2001).

39 Vladimir Putinin taipumus historiantutkimukseen: vuonna 2011 hän ”löysi” Tamanin lahdesta kaksi 500-luvun amforaa; vuonna 2010 hän kävi Novgorodin arkeologisissa kaivauksissa.

40 Vladimir Putin laskeutuu sukelluskellossa Mustameren pohjalle tutkiakseen antiikinaikaisen laivan jäännöksiä,

41 Vladimir Putin ja patriarkka Kirill näyttelyssä ”Ortodoksinen Venäjä (Rus’). Romanovit”. 2013.

42 Vladimir Putin ja patriarkka Kirill näyttelyssä ”Ortodoksinen Venäjä (Rus’). Minun historiani. Rjurikovitšit”

43 Helmikuussa 2013 Vladimir Putin antoi käskyn luoda yhtenäinen historian oppikirja. Luotiin työryhmä duuman puhemiehen johdolla, jonka tehtäviin kuului oppikirjan konseption luominen. Putin piti työryhmän työtä omassa henkilökohtaisessa kontrollissaan. Alimmaisessa kuvassa: työryhmän istunto tammikuussa 2014 Putinin johdolla.

44 Venäjän historiallisen seuran istunto vuonna 2013
Venäjän historiallisen seuran istunto vuonna Seura luotiin vuonna 2012, sen puheenjohtajaksi valittiin Duuman puheenjohtaja Sergei Naryškin.

45 Kesällä 2014 yhtenäisen historian oppikirjan konseptio oli valmis
Kesällä 2014 yhtenäisen historian oppikirjan konseptio oli valmis. ”Konseptioon” on valittu ns. ”Venäjän historian vaikeita kysymyksiä” (kysymyksiä, joista ei vielä ole saavutettu yhteiskunnallista konsensusta). Yksi noista ”vaikeista kysymyksistä” on ”Monarkian romahduksen ja bolshevikkien valtaantulon syyt, seuraukset ja arvoitus”.

46 5. marraskuuta 2014 Vladimir Putin kävi katsomassa ”Venäjän nykyhistorian museon” näyttelyä, joka on omistettu Venäjän kansalaissodalle. Tämän jälkeen hän tapasi nuoria historiantutkijoita ja historianopettajia.

47 Putin tapaamisessa nuorten historiantutkijoiden ja -opettajien kanssa: ”Monissa maissa tehdään yrityksiä ’vaihtaa yhteiskunnan koodia’, ja seurauksena kirjoitetaan maiden historiaa uudelleen niin, että se vastaisi ’jotain geopoliittisia intressejä’.” ’Sen estämiseksi pitää tukea asiantuntijoita, jotka sekä objektiivisesti tutkivat historiaa että tekevät siitä arvioita.’

48 Kiovan Rus’ Ukrainan ja Venäjän historiapolitiikan riitakapulana

49 Itäslaavit ja heidän naapurinsa 700-800-luvuilla

50 ”Lavrentin kronikka” (Лаврентьевская хроника) vuodelta 1377, jonka osana on ”Nestorin kronikka”.

51 Nestorin kronikan kertomus Kiovan Rus’in luomisesta:
Tulevan Rus’in valtion alueella asui erilaisia slaavilaisia heimoja, joista luoteeseen, pohjoiseen ja koilliseen elivät suomalais-ugrilaiset heimot: vatjalaiset, vepsäläiset, merjalaiset, muromalaiset, permiläiset ja mordvalaiset; V. 862 alueella oli sisällissota, jossa heimot kiistelivät ja taistelivat keskenään; ja ne päättivät kutsua ruhtinaita varjageilta, jotka asuivat meren takana; Tshuudilaiset, sloveenit, krivitshit ja vepsäläiset sanoivat varjageille: "Meidän maamme on iso ja rikas, mutta siinä ei ole järjestystä. Tulkaa hallinnoimaan meitä”; Saapui kolme veljestä sotajoukkojensa kanssa. Vanhin heistä oli Rjurik, joka alkoi hallita Novgorodissa, toinen, Sineus (suomeksi Siniviiksinen) Valgetjärven rannalla ja kolmas, Truvor, Izborskissa.

52 Kiovan Rus’in alueen kasvu ”Nestorin kronikan” mukaan

53

54 Ruhtinas Rjurik, legendaarinen Kiovan Rus’in valtion perustaja (monumentissa ”1000-vuotias Venäjä” Novgorodissa). Valmistettu vuonna 1862.

55 ”Varjagi”-ruhtinaiden nimet Nestorin kronikan mukaan:
Rjurik (Rørik), kutsuttu Novgorodin ruhtinaaksi vuonna 862; Oleg Viisas (Helg), Kiovan ensimmäinen ruhtinas, kuollut 912; Igor’ (Ingvar), hänen poikansa, ; Olga (Helga), kuollut 969, Igorin vaimo ja myöhemmin leski; Svjatoslav ( ), Igorin ja Olgan poika, Kiovan ja Novgorodin ruhtinas;

56

57 Laatokanlinna (Aldeigja, Aldeigjuborg), yksi vanhimmista Kiovan Rus’in asutuskeskuksista; kaupunki perustettiin 700-luvulla, nykyaikaan säilyneen linnan rakentaminen alkoi 1100-luvulla

58

59 Olhavanjoki

60 ”Laulava Odin” (Odin -  skandinaavien ylijumala) Staraja Ladogan arkeologisista kaivauksista löydetty esine. Nykyään Eremitaasin kokoelmissa

61 Rjurikin gorodištšessa (gorodištše – asuinpaikan jäännös) Novgorodin vieressä järjestetään vuodesta 1975 arkeologisia kaivauksia; monet luvun löydöistä ovat viikinginsotilaiden sotavarusteiden ja vaatteiden jäännöksiä, tuohikirjeitä, arabialaisia, bysanttilaisia ja länsieurooppalaisia kolikoita, saksanpähkinöitä, skandinavialaisia ja balttilaisia esineitä.

62 ”Normanniteorian” synty 1700-luvun puolivälissä: ”varjagit” olivat viikinkejä. Muutamia normanniteorian kannattajien argumentteja: Rus’ – varhaisislantilaisista sanoista Róþsmenn tai Róþskarlar (soutajat) – Ruotsi; Rus’iksi kutsuttiin bysanttilaisissa ja länsieurooppalaisissa kronikoissa normanneja.

63 Kiovan Rus – termiä ei käytetty silloin, kun itse valtio oli olemassa
Kiovan Rus – termiä ei käytetty silloin, kun itse valtio oli olemassa. Valtiota kutsuttiin Rus’:iksi, tai Russkaja zemlja; Termi otettiin laajasti käyttöön historioitsijoiden piirissä 1800-luvulla; ensimmäisenä sitä alkoi käyttää teoksissaan Moskovan yliopiston professori Sergei Solovjev (1820—1879), joka loi ”pääkaupunkien vaihdon” konsepti; Hänen konseptinsa mukaan itäslaavien valtion ensimmäisenä pääkaupunkina oli Novgorod, toisena Kiova, kolmantena Vladimir ja neljäntenä Moskova. Näin samassa valtiossa vaihtuivat vain pääkaupungit, ja sen mukaan tutkija vaihtoi valtion nimeä.

64 1800-luvun lopulla, kun alkoi hahmottua ja kasvaa ukrainalainen kansallinen liike, ilmestyi uusi Kiovan Rus’in historian konseptio. Historioitsija, ideologi ja poliitikko Mihail Gruševski kehitti uuskäsitteen ”Ukraina-Rus’”: ukrainalaiset ovat Kiovan Rus’in asukkaiden ainoat suorat jälkeläiset; venäläiset puolestaan ovat suomalais-ugrilaisten heimojen jälkeläisiä; ukrainalainen ja venäläinen kansa ovat etnogeneettisesti erilaisia, ja niiden kehityksen tiet olivat erisuuntaisia; Näin Gruševski yritti perustella ukrainalaisten roolia ainoana Kiovan Rus’in perijänä, ”loi” eräänlaisen vanhaukrainalaisen valtion kuvan.

65 Ukrainalais-venäläinen konflikti historiapolitiikassa:
Ukrainan puolesta: Kiovan Rus oli ”ukrainalaisen kansan ensimmäinen itsenäinen valtio”. Kiovan Rus’in ”kansallistaminen; Presidentti Petro Porošenko puheessaan Tšernigovin yliopiston opiskelijoiden edessä : ”Silloin, kun Tšernigovissa jo muutamien sadan vuoden aikana oli olemassa kirkkoja, Moskovassa oli vain suota”; Venäjän puolelta: termi ”Kiovan Rus” käytetään yhä vähemmän; Wikipedian artikkeli ”Kiovan Rus” korvattiin artikkelina ”Muinaisvenäläinen valtio”; Interaktiivinen näyttely ”Ortodoksinen Venäjä (Rus’). Minun historiani. Rjurikovitšit” kertoo Kiovan Rusista Venäjän historian alkuvaiheena.

66 Kiovan Rus:in rajat nyky-Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän rajojen kanssa

67 Ukrainalainen arkeologi, akateemikko ja Ukrainan Tiedeakatemian Arkeologisen instituutin johtaja Pjotr Tolotško

68 Akateemikko Pjotr Tolotško:
Kirjassani ”Varhaisvenäläinen kansanryhmä” («Древнерусская народность») minä, perehtyen moniin tosiasioihin, päädyin yksiselitteiseen johtopäätökseen: Kiovan Rus:in koko periodin aikana 800-luvulta 1200-luvun puoliväliin muotoutui yhtenäinen kansanryhmä yhtenäisten perinteiden ja mentaliteetin kanssa. Kaikki kronikoiden tekijät, kaikissa maan osissa, eivät ajattele ”omien” ruhtinaskuntien (Kiovan, Vladimirin tai Polotskin) käsitteinä, vaan yhtenäisenä etnonyymina ”Rus”. (etnonyymi -heimon tai kansan nimi).

69 Johtava venäläinen lingvisti, akateemikko Andrei Zaliznjak:
Lingvistisen materiaalin analyysi osoittaa, että kielen puolesta Kiovan Rus:in alue jakautui kahdeksi osiksi. Yhtenä osana oli luoteisosa, nimittäin Novgorod ja Pihkova niille kuuluneineen hyvin laajoine alueineen. Siihen kuuluivat nykyiset vologdalaiset, arkangelilaiset ja permiläiset alueet sekä pohjoinen Valkovenäjä. Tämä oli yksi murre. Toisena osana oli Etelä (tuleva Ukraina), Keskusalue (tuleva Venäjä) ja Itäalue (nykyisen eurooppalaisen Venäjän itäosa). Tämä oli toinen murre.

70 Arkeologisia kaivauksia Novgorodissa

71 Tuohikirje. Pelkästään Novgorodista on löytynyt tähän mennessä jo yli tuhat tuohikirjettä

72 Tuohikirje 1100-luvulta. Rukouksia

73 Venäläinen eeppinen runous ”bylinat” luotiin luvulla ja löydettiin Venäjän pohjoisalueilta 1800-luvun puolivälissä. On olemassa kaksi bylinojen sykliä: Kiovan ja Novgorodin syklit.

74 Genetic heritage of the Balto-Slavic speaking populations: a synthesis of autosomal, mitochondrial and Y-chromosomal data PLOS ONE, Sept 2, 2015 Venäläinen käännös: