Roolit Roolit liittyvät vuorovaikutukseen (sosiaalipsykologinen näkökulma) Rooli=yksilön omaksuma toimintatapa tietyllä hetkellä tilanteessa, johon liittyy.

Esitys aiheesta: "Roolit Roolit liittyvät vuorovaikutukseen (sosiaalipsykologinen näkökulma) Rooli=yksilön omaksuma toimintatapa tietyllä hetkellä tilanteessa, johon liittyy."— Esityksen transkriptio:

1 Roolit Roolit liittyvät vuorovaikutukseen (sosiaalipsykologinen näkökulma) Rooli=yksilön omaksuma toimintatapa tietyllä hetkellä tilanteessa, johon liittyy muita ihmisiä (Moreno 1977) Sosiaalisia rooleja määrittävät biologiset (vauva, lapsi, äiti, jne) ja sosiaaliset seikat Roolissa on kollektiivinen ja yksityinen puoli, rooleilla on myös vastaroolit Yksilö samaistuu rooliinsa, mutta hänellä voi olla eri rooleja eri ryhmissä, rooli on myös henkilökohtainen kokemus Rooli on osaidentiteetin ulkoinen vastine, väline jonka avulla toimitaan toisten kanssa (rooli= käyttäytymistaipumus /identiteetti=kokemus) Roolin osatekijät: Intrapsyykkisiä tekijöitä ovat uskomukset ja tunteet Interpsyykkiset tekijät ovat tilanteet, käyttäytyminen ja sen seuraukset ROOLITYYPIT Sosiaalisten roolien ohella on laadullisesti toisenlaisia rooleja (Moreno): Psykosomaattiset roolit (nousevat tietoisuuteen esim. sairauksien aikana) Psykologiset roolit (persoonallinen tapa, esim. hauskuuttaja) Henkiset roolit (kokonaisvaltaisia, eettinen merkitys korostuu, esim. kasvattaja/opettaja) Roolien kehitysasteet: ylikehittyneet/alikehittyneet/normaalisti kehittyneet; alkioroolit (puuttuvat, syntymättömiä, mielikuvituksessa); vääristyneet (yllykkeenä kateus, pettymys yms.

2 Ryhmän jäsenten rooleja (Koppinen & Pollari )
Tehtävän suorittamiseen liittyviä rooleja: aloitteentekijä tiedottaja mielipiteen kirjaaja, kokoaja täsmentäjä tarkkailija kriitikko Ryhmää ylläpitäviä rooleja: rohkaisija mukaan vetäjä kompromissien tekijä sovittelija tunteiden tarkkailija yhteisymmärryksen testaaja

3 Rooliristiriidat Rooliristiriidat häiritsevät ryhmien toimintaa ja sitovat yksilöiden energiaa Ennaltaehkäisy rakenteellisilla järjestelyillä Persoonallisia selviytymisstrategioita: ”pois” (välttely), ”vastaan” (uhmakkuus), ”kohti” (hoitajana, terapeuttina yhteisössä) Ristiriitojen ehkäisy ja ratkaisu työnohjauksen ja koulutuksen avulla, lisäämällä roolitietoisuutta, kommunikointia rooleista ja odotuksista Roolitietoisuus= kokemuksen ja ymmärryksen avulla tietoisuus roolien merkityksestä Roolitietoisuuden lisääminen edellyttää riittävää aikaa ja sopivaa tilannetta roolien tutkimiseen ja jäsenten suostumista ”kohtaamiseen” (=hetki, jolloin jäsenet eivät suojaudu rooleihinsa)

4 Ryhmäroolit ja niiden suhdemuodostelma
Yksilön roolin ottoon vaikuttavat persoonalliset tekijät ja toisten odotukset Ryhmässä olevien roolien, ryhmäroolien kautta muodostuu jäsenten väille suhdemuodostelmia, se voi olla Reaktiivista = yksilö vastaa enimmäkseen toisen käyttäytymiseen omalla roolillaan (dominoija, myötäilijä, kapinallinen, vetäytyvä…) Proaktiivista = hallittua, itsestä lähtevää, itsenäistä toimintaa Ryhmäroolit ovat melko pysyviä tapoja suhtautua vuorovaikutukseen Roolit sekä ”valitaan” että ”annetaan” yksilölle ryhmässä, ryhmä antaa jäsenilleen juuri sellaisia rooleja, joihin heillä on taipumus Kaikki yksilön roolit eivät aina aktivoidu ryhmissä, jos ryhmä ei anna esim. dominointihaluiselle valtaa, ei hän voi dominoida Ryhmärooli kuvaa myös yksilön statusta ryhmässä

5 Vuorovaikutuskaavat Ryhmissä muodostuneet rooli-vastarooli -asetelmat muodostavat melko pysyviä vuorovaikutuskaavoja Yksilön vuorovaikutuskaavat voivat olla (Clayton 1994; Clayton 1982): Patologisia kaavoja Rooli-vastarooli -asetelmat, jotka aiheuttavat yksilölle kärsimystä (esim. alemmuudentunteet) Selviytymiskaavoja Sellaiset rooli-vastarooli -asetelmat, joiden avulla yksilö pyrkii selviytymään ahdistavista ryhmätilanteissa (dominointi, vetäytyminen, huumori…) Yksilöityneitä kaavoja Rooli-vastarooli -asetelmat, joissa yksilöä on ratkaissut sisäiset ristiriitansa ja ihmiset kykenevät kohtaamaan ja hyväksymään ryhmätilanteissa toisensa Ristiriitaisuudet eivät ole kadonneet, mutta niiden kanssa on opittu tulemaan toimeen

6 Suhdejärjestelmät Ryhmän sisäiset rakenteet muodostuvat jäsenten välisistä suhteista, suhdejärjestelmistä Viralliset suhdejärjestelmät Muodostuvat niistä asemista, jotka ovat perustehtävän mukaisia, virallisia, esim. johtaja/ohjaaja/esimies Työrakenne koostuu osallistujien työrooleihin kuuluvista tehtävistä, joista muodostuu kokonaisuus Epäviralliset suhdejärjestelmät Muodostuvat ryhmädynamiikan tuottamista asemista, vuorovaikutussuhteita, jotka jäsenet itse valitsevat Jos epävirallinen suhdejärjestelmä ohittaa virallisen, on kyse johtajuuden ongelmasta

7 Kommunikaatiosuhteet ja valta
Kommunikaatiosuhteet paljastavat ryhmän toimintatavat yhteydenpidon ja kommunikointitavat Fyysinen ympäristö määrittää myös kommunikaatiosuhteita, ympyrä mahdollistaa tasavertaisen kommunikoinnin, mutta ei takaa sitä Valta on suhde, ei muuttumaton ominaisuus Valta = vastarinnan määrä, jonka vallassaolija on voittanut tai = riippuvuuden määrä, jota tunnetaan vallassaolijaa kohtaan (Rainio & Helkama 1974) Hierarkkinen kommunikaatiomuoto Verkkomainen, hajautettu kommunikaatiomuoto Keskitetty kommunikaatiomuoto