Johdanto Tämä on nettiversio kasvatustieteen päivillä pidetystä powerpoint esitelmästäni Mitä termit varhaiskasvatus ja esiopetus tarkoittavat?

Esitys aiheesta: "Johdanto Tämä on nettiversio kasvatustieteen päivillä pidetystä powerpoint esitelmästäni Mitä termit varhaiskasvatus ja esiopetus tarkoittavat?"— Esityksen transkriptio:

1

2 Johdanto Tämä on nettiversio kasvatustieteen päivillä pidetystä powerpoint esitelmästäni Mitä termit varhaiskasvatus ja esiopetus tarkoittavat? (Härkönen 2003b). Tähän nettiversioon on lisätty suullista puhetta vastaavia dioja, joten esityskin on pidentynyt. Esitelmä perustuu laajaan tutkimukseeni (Härkönen 2003a), jossa analysoitiin kolmenkymmenen vuoden aikana Suomessa julkaistujen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen keskeisten oppikirjojen ja kolmen artikkelin sisältämiä varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen määritelmiä. Analysoidut teokset on mainittu tutkimuksen lähdeluettelossa (Härkönen 2003a, ). Mainittujen teosten tarkat kontekstuaaliset tiedot ovat tutkimuksen liitteessä 1 (emt., ) sekä mallintamisen tulokset tutkimuksen liitteessä 2 (emt., ). Tässä esityksessä mainittavien muutamien muiden henkilöiden teosten lähdetiedot löytyvät mainitun teoksen lähdeluettelosta. Yksi kuvio (kuvio 21) viittaa tekijän tutkimukseen Esiopetus ja esiopetussuunnitelma varhaiskasvatuksen viitekehyksessä (Härkönen 2002). Lähteet diassa 43.

3 Johdantoa edelleen: Tutkimuksessa (Härkönen 2003a) siis tutkittiin varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen keskeisten oppikirjojen ja kolmen artikkelin sisältämiä varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen määritelmiä. Määritelmät analysoitiin ja mallinnettiin ensimmäisen tason laajempaan ja toisen tason tiivistettyyn muotoon. Tässä esitelmässä olevat kuviot ovat kyseisiä tiivistettyjä t-malleja. Aluksi esitän tutkimuksen tavoitteet, aineiston ja analyysin, joitakin esimerkkejä yhden, kahden ja kolmen ulottuvuuden (ekstension) malleista ja omien tutkimusten tuottamia uudistuksia määritelmiin. Lopuksi esitän tutkimuksen antamia viitteitä meneillään olevassa opettajankoulutuksen tutkintorakenneuudistuksessa tehtävään varhaiskasvatuksen ja samalla esiopetuksen ydinainesanalyysiin.

4 Tutkimuksen (Härkönen 2003a) ongelmat:

5 Aineisto ja aineiston analyysi
Aineisto: 12 suomalaista varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen yleisoppikirjaa ja 3 artikkelia (ks. Härkönen 2003a, ), jotka käsittelevät varhaiskasvatuksen määrittelyä. Aineisto kattaa kolmenkymmenen vuoden aikajakson. Kyseessä on teksteissä olevien määritelmien sisällön analyysi ja kahden tasoinen mallintaminen. Malli on todellisuuden yksinkertaistettu ja idealisoitu kuvaus. Karvonen 2003a (ks. Härkönen 2003a, 72): ”Intensio eli sisältö: ne kriteerit tai tunnusmerkistö jota kulloinkin pidetään voimassa.” ”Ekstensio eli sovellutusala. Mitkä oliot maailmasta kelpaavat käsitteen mukaisiksi eli täyttävät intensiossa annetut kriteerit.” ”Ihmiset havainnoivat maailmaa käsitteiden tai siis intensioiden läpi. Tunnistavat maailmasta intensioiden mukaisia asioita. Maailman oliot jakautuvat eri tavoin.” Härkönen (2003a,72): ”Tieteelliset päätelmät varhaiskasvatuksesta ovat riippuvaisia siitä, millaisia ilmiöitä (olioita) luetaan kuuluviksi varhaiskasvatus-käsitteeseen.”

6 Seuraavan kuvion selityksiä:
Kuvio (1t) perustuu varhaiskasvatuksen määritelmiin, joissa varhaiskasvatus-käsite on tarkoittanut yhtä ekstensiota, ulottuvuutta, joka on käytäntö (lähteet: ks.Härkönen 2003a, 263). Mallin keskeisimmät kriteerit, intensiot, ovat hoito, kasvatus ja opetus. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännön kasvatusilmiössä on oltava näitä kolmea elementtiä, jotta ylimalkaan olisi kyse varhaiskasvatuksesta. Lisäksi niiden tulee kietoutua yhteen ja niissä on vallittava vuorovaikutuksellisuus. Todettakoon tärkeä asia, että kaikissa tekstien määritelmissä on mainittu ikä, mutta en toista sitä kuvioissa. Ikä vaihtelee hieman, mutta tavallisesti varhaiskasvatuksella tarkoitetaan alle kouluikäisten lasten kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Joissakin määritelmissä varhaiskasvatuksella halutaan tarkoittaa 0-8-vuotiaiden lasten kasvatusta. Esiopetuksella on tarkoitettu samaa kuin varhaiskasvatuksella tai rajattu 3-6-vuotiaisiin tai pelkästään 6-vuotiaisiin.

7 Varhaiskasvatus käytäntönä hoito kasvatus opetus ne kietoutuvat yhteen
vuorovaikutusluonne KUVIO 1t. Varhaiskasvatus-käsitteen tiivistetty yhden ulottuvuuden käytännön malli.

8 Seuraavan kuvion selityksiä:
Kuviossa 3t varhaiskasvatus-käsite tarkoittaa kahta ekstensiota, käytäntöä ja tiedettä (lähde: ks. Härkönen 2003a, 263). Käytännöllä on kolme intensiota: perushoito, kasvatus ja opetus. Toisin sanoen varhaiskasvatuksessa on oltava nämä kolme tekijää, jotta se ylimalkaan on varhaiskasvatuskäytäntöä. Tieteen on omattava teoriaa ja tutkimusta, jotta olisi kyse varhaiskasvatuksesta tieteenä. Todettakoon, että tieteenkin ekstensioon sisältyy kohderyhmän ikärajaus, varhaiskasvatusikäisiin lapsiin kohdistuva tiede ja tutkimus. Tämä on voimassa kaikissa määritteissä, vaikka sitä ei ole toistettu kuvioissa. Tässä kuvion 3t osoittamassa tulkinnassa nuoli osoittaa, että määritelmän mukaan käytäntö ja tiede ovat molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa keskenään.

9 Varhaiskasvatus tieteenä teoria tutkimus
Varhaiskasvatus käytäntönä perushoito kasvatus opetus KUVIO 3t. Varhaiskasvatus-käsitteen tiivistetty kahden ulottuvuuden tiedemalli.

10 Seuraavien kuvioiden selityksiä: Kuviot 5t, 7t, 9t, 11t, 13t ja 15t (lähteet: ks. Härkönen 2003a, ) tuovat esiin varhaiskasvatus-käsitteeseen kolme ekstensiota, ulottuvuutta. Kaikissa on käytännön ulottuvuus. Käytännön intensioissa on muutosta. Hoito mainitaan kaikissa paitsi yhdessä mallissa, kasvatus mainitaan kaikissa, mutta kuviossa 15t se merkitään vuorovaikutukseen kehityksen ja kasvamisen kanssa. Opetus-käsite muuntuu seuraavasti: keksivä oppiminen, opetus, oppiminen, opetus vuorovaikutuksessa oppimisen kanssa. Tärkeitä lisäkriteereitä on nähtävänä kuvioissa. Varhaiskasvatuksen tiede-ekstensio on kaikissa mainituissa malleissa. Kielellinen ilmaisu vaihtelee: tieteellinen perusta, tutkimusalue, tiede, tieteellinen ja akateeminen. Kuviossa 9t mainitaan keskeisimmät tieteen intensiot; ne ovat samat kuin yleisen kasvatustieteen, mutta varhaiskasvatuksen alueeseen sovellettuna. Kaikissa määritelmissä tieteen intensiot eivät tule laajasti esiin; kuviossa 11t esittäytyvät vain ekstensiot ilman intensioita.

11 Kuvioiden selitykset jatkuvat: Kyseessä ovat edelleen kuviot 5t, 7t, 9t, 11t, 13t ja 15t (lähteet: ks. Härkönen 2003a, ). Kolmas, myöhimmin mukaan tullut ulottuvuus liittyy varhaiskasvatuksen alan koulutuksiin, koulutusohjelmiin ja oppiaineeseen. Kriteereissä ilmaistaan yhteyttä kahteen muuhun ulottuvuuteen, käytäntöön ja tieteeseen. Kuvioissa 13t ja 15t yhteyttä käytäntöön ei ole mainittu. Varhaiskasvatus-käsitteen ulottuvuuksien väliseen yhteyteen on kiinnitetty huomiota muissa paitsi kuvioissa 11t ja 15t. Perusteellisimmin yhteyksiä on kuvattu kuviossa 9t: Perustan muodostaa varhaiskasvatuksen käytäntö, se vaikuttaa tieteeseen, ja oppiaine muodostuu käytännön ja tieteen - tässä teorian - vuorovaikutuksesta.

12 Akateeminen koulutusohjelma
tieteellis-ammatillinen Varhaiskasvatuksella on tieteellistä perustaa perusteorioita (keksivän oppimisen teoriat) kasvatustavoitteet teorian asemessa tutkimus Varhaiskasvatuksen käytäntö kasvatus keksivä oppiminen vuorovaikutuksellisuus KUVIO 5t. Varhaiskasvatus-käsitteen tiivistetty kolmen ulottuvuuden kasvatus tieteellinen malli.

13 Varhaiskasvatus tutkimusalueena
ei itsenäinen tieteenala pohjatieteiden hyväksikäyttö systemaattista tietovarastoa on tutkimus teoria yleisesti rajoittunutta tiedekäsitys: jatkuva muutos Varhaiskasvatus oppiaineena yhteydessä tieteeseen yhteydessä käytäntöön Varhaiskasvatus käytäntönä hoito ja perushoito kasvatus opetus hoito, kasvatus ja opetus muokattava lasten omaksi toiminnaksi KUVIO 7t. Varhaiskasvatus-käsitteen tiivistetty kolmen ulottuvuuden avara malli.

14 Varhaiskasvatus tieteenä
kasvatustieteellisyys, didaktiikka teorianmuodostusta tutkimusmetodiikkaa tutkimuskohde käsitejärjestelmä kehittymässä Varhaiskasvatus oppiaineena strategiana teorian ja käytännön vuorovaikutus Varhaiskasvatus käytäntönä hoito ja perushoito kasvatus opetus ne yhteydessä toisiinsa niiden pedagoginen tehtävä erilainen toiminnassa kehittyminen vuorovaikutusluonne KUVIO 9t. Varhaiskasvatus-käsitteen tiivistetty kolmen ulottuvuuden didaktis pedagoginen malli.

15 Varhaiskasvatus oppiaineena Varhaiskasvatus käytäntönä
Varhaiskasvatus tutkimusalueena Varhaiskasvatus oppiaineena Varhaiskasvatus käytäntönä hoito kasvatus opetus KUVIO 11t. Varhaiskasvatus-käsitteen tiivistetty kolmen ulottuvuuden ns. perinteinen malli.

16 Tieteellinen varhaiskasvatus
tutkimus Varhaiskasvatus oppiaineena ja opetusalueena akateeminen oppiaine perustuu tieteelliseen tutkimukseen Varhaiskasvatus käytäntönä hoito kasvatus oppiminen KUVIO 13t. Varhaiskasvatus-käsitteen tiivistetty kolmen ulottuvuuden moderni malli.

17 Akateeminen varhaiskasvatus
tieteenala tutkimusala Varhaiskasvatus oppiaineena akateemisuus Varhaiskasvatus käytäntönä perushoito kasvatus kehitys, kasvaminen opetus oppiminen KUVIO 15t. Varhaiskasvatus-käsitteen tiivistetty kolmen ulottuvuuden akateeminen malli.

18 Seuraavan kuvion selityksiä:
Kuviossa (17t) kuvataan erityisesti esiopetus-käsitettä (lähde: ks. Härkönen 2003a, 150, 266). Tässä mallissa esiopetuksella tarkoitetaan lähinnä 6-vuotiaiden opetusta, joskin esiopetuksen käytäntöön katsotaan kuuluvan hoito, kasvatus ja opetus. Määritelmässä esitetään uusi käsite opettelu, jonka katsotaan opetuksen kanssa saavan aikaan oppimista. Mallissa esiopetus ankkuroidaan hyvin lähelle alkuopetusta. Esi- ja alkuopetus on kasvatustieteen osa ja tieteellinen perusta löytyy didaktiikan tieteenalasta. Tutkimuskohteena on opetus. Didaktiikkatieteen käsitteistö kuljetetaan alkuopetuksen kautta esiopetukseen. Mallissa on kolme ulottuvuutta: esi- ja alkuopetus kasvatustieteen osana, opettajankoulutuksissa ja esiopetus didaktisena käytäntönä. Ulottuvuuksien keskinäisiä suhteita ei määritelmässä ole esitetty, joten ne jäävät irrallisiksi.

19 Esi- ja alkuopetus kasvatustieteen osana
esi- ja alkuopetuksen didaktiikka osana didaktiikan tieteenalaa osana kasvatustiedettä soveltavaa tutkimuskohteena opetus Esi- ja alkuopetus opettajankoulutuksissa yleisdidaktiikka ainedidaktiikka ikäkausididaktiikka kehityspsykologinen aines Esiopetus didaktisena käytäntönä hoito kasvatus opetus, opettelu oppiminen KUVIO 17t. Esiopetus-käsitteen tiivistetty kolmen ulottuvuuden didaktinen malli.

20 Kahden seuraavan kuvion selityksiä:
Kuvioissa 18t ja 19t olevissa malleissa varhaiskasvatus-käsite ja esiopetus-käsite esittäytyy jälleen kahden ulottuvuuden kautta. Vastaava oppikirja on kuitenkin varsin uusi, vuodelta (Lähde: ks. Härkönen 2003a, , 266.) Kuviossa 18t puhutaan varhaiskasvatustieteestä eli tieteellisestä varhaiskasvatuksesta. Tieteen ulottuvuuden kriteereinä mainitaan lähtökohtatieteeksi kasvatustiede sekä muutama yleinen kriteeri; käsitteistön maininta puuttuu. Varhaiskasvatusta (käytäntöä) ei eritellä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen tai muun kriteerin suhteen. Tieteen ja kasvatuksen suhde on yksisuuntainen: tiede vaikuttaa kasvatukseen mutta ei päinvastoin. Kolmatta ulottuvuutta, oppiainetta tai koulutusohjelmaa, ei mainita tässä mallissa. Kuviossa 19t on esiopetuksen perustaksi todetaan varhaiskasvatustiede; ei esimerkiksi didaktiikkaa kuten kuviossa 17t. Tässä mallissa esiopetus on kaikkea varhaiskasvatusta, se asettuu varhaiskasvatuksen sisään monipuoliseksi ilmiöksi. Määritelmissä voisi miettiä ekstensioiden suhteita ja ottaa kantaa myös oppiaineeseen/koulutukseen.

21 • kasvatus • kasvatuskäytäntö
Varhaiskasvatustiede eli tieteellinen varhaiskasvatus varhaiskasvatustiede oma erityisalueensa kasvatustieteiden piirissä tutkimus teoria tutkimuskohde on olemassa Varhaiskasvatus • kasvatus • kasvatuskäytäntö KUVIO 18t. Varhaiskasvatus-käsitteen tiivistetty kahden ulottuvuuden uudistuva malli.

22 Esiopetuksella tieteellinen perusta varhaiskasvatustieteessä
tieteellinen tieto teoreettista perustaa Esiopetus kaikkea varhaiskasvatusta esiopetus sisäänrakennettu varhaiskasvatukseen varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa esikoulua opettamista tukemista ohjaamista perushoitoa arkipäivän toimintaa löytämistä kasvamista oppimista yhteistyöprosessia KUVIO 19t. Esiopetus-käsitteen tiivistetty kahden ulottuvuuden uudistuva malli.

23 Seuraavan kuvion selityksiä:
Kuviossa 20t käsitellään esiopetusta tarkoittaen 6-vuotiaiden opetusta, vaikka tekijä (Hakkarainen 2002) haluaisi laajentaa varhaiskasvatuksen aina 8-ikävuoteen asti (lähde: ks. Härkönen 2003a, 162, 266). Mallissa on kolme ekstensiota, joskin katson niiden asettuvan ikään kuin sisäkkäin. Niitä ei ole teoksessa eikä määritelmissä eroteltu selkeästi, mutta kyseisistä alueista on tekstiä. Esiopetuksen tiedeperusta painottuu tulkintani mukaan tässä mallissa kehityspsykologiaan ja psykologiaan, mutta käsittää myös didaktiikan ja ”kehityspedagogiikan” (Pramling 1994; ks. Härkönen 2003a, 159). Kyseessä on jonkinlainen tieteiden integroitu symbioosi. Koulutuksissa katsotaan tarvittavan tieteellisempää kehityskäsitystä, joista voi saada ”käyttöteorioita”. Tässä ilmenee jotenkin teorian ja käytännön yhteys. Mallissa kuvataan myös esiopetusta (käytäntöä itseään). Mallissa kaikki kolme ekstensiota voidaan ikään kuin painaa sisäkkäin, jolloin saadaan tieteellisesti analysoitua kuvausta käytännöstä, tai ne voidaan erottaa näkyviin, jolloin havaitaan paremmin teorian, koulutuksen ja käytännön erillisyys.

24 Esiopetuksessa tiedeperusta
kehityspsykologia psykologia didaktiikka  ”kehittävä didaktiikka” ”kehityspedagogiikka” Opiskelijat opiskelevat esiopetusta koulutuksissa ”tieteellisempi” kehityskäsitys ”käyttöteoriat” kehityksestä Esiopetus Hakkarainen: ”kehittävä didaktiikka”: juonellinen toiminta, tarinat, draama, kuvallinen ja motorinen ilmaisu, projektit, leikki erityisen tärkeä opettaja leikkimaailmojen rakentaja, ohjaaja viidennen dimension toimintaympäristö Pramling: ”kehityspedagogiikassa” aikuinen seuraa lapsen ajattelua ja sitä mitä tapahtuu, ei tarkkoja metodeja, vain didaktisia periaatteita KUVIO 20t. Esiopetus-käsitteen tiivistetty kolmen ulottuvuuden kehittävä malli.

25 Yhteenvetoa edellisistä kuvioista:
Edellisten kuvioiden ja mallien mukaan oppikirjojen ja artikkeleiden määritelmissä ja käsitteissä käyvät ilmi varhaiskasvatus-käsitteen ja myös esiopetus-käsitteen ekstensiot eli alat (ulottuvuudet) ja niiden intensiot eli kriteerit sekä myös joitakin kriteerien välisiä suhteita ja varsinkin ekstensioiden välisiä suhteita. Ekstensioita on esiintynyt malleissa yhdestä kolmeen. Määritelmien epämääräisyys ja vähäinen suhteiden ilmaisu aiheuttaa ongelmia varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kriteerien käsittämiselle.

26 Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen määritelmien kehittäminen
Tutkimusteni pohjalta olen jo kauan hahmottanut varhaiskasvatusta ja esiopetusta systeemisenä ilmiönä. Viimeisimmissä tutkimuksissa (Härkönen 2002, 2003a) on osoitettu, että systeemisyys koskee sekä käytäntöä, oppiainetta kuin tiedettä. Näitä yhdistäväksi tekijäksi olen löytänyt varhaiskasvatus- ja esiopetusajattelun. (Härkönen 2003a, 222.) Ajattelun merkityksen oivallus perustuu filosofipedagogien (esim. Fröbel, Steiner, Montessori, Freinet, Dewey, Neill, Malaguzzi jne) kasvatusnäkemysten analyyseihin ja saatuihin tutkimustuloksiin. Ajattelun merkitys on löytynyt myös lähiajan suomalaisista esiopetuksen teksteistä ja henkilöiden haastatteluista (seuraavassa).

27 Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen määritelmien kehittäminen
Kuvio 21 perustuu tutkimukseeni Esiopetus ja esiopetussuunnitelma varhaiskasvatuksen viitekehyksessä (Härkönen 2002). Useita tutkimuksia, kirjoituksia ja haastatteluja analysoimalla päädyin tutkimuksessa puumalli-kuvioon (emt.,81), jolla on yhtymäkohtia edellä esitettyihin malleihin: esiopetuksen ekstensiot ovat käytäntö, oppiaine ja tiede, mutta lisäksi olen löytänyt esiopetusajattelun. (Mainittakoon yksityiskohtana, että oppiaineista kuviossa mainitaan vain ns. akateemiset aineet, koska aineistona olleissa yleistä mielipidettä kuvaavassa kirjallisuudessa oppiaineista eli sisältöalueista puhuttaessa esimerkkinä tavallisesti käytettiin vain näitä aineita, ei koko aineiden skaalaa). Kuviossa 21 näkyy myös suomalaisen esiopetuksen pohjaaminen varhaiskasvatukseen ja sen periaatteisiin, joista koostuu olennainen ominaisuus, monipuolisuus. Teoksessa on haluttu osoittaa, että suomalainen varhaiskasvatus ja esiopetus on lapsiin monipuolisesti vaikuttavaa. Lisäksi on haluttu esittää kannanotto siitä, että esiopetustamme ei pidä kaventaa eikä yksipuolistaa.

28 KUVIO 21. Esiopetus ja esiopetussuunnitelma varhaiskasvatuksen viitekehyksessä.

29 Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen määritelmien kehittäminen
Seuraavissa kuvioissa kuvaan tutkimusteni (Härkönen 2003a, ) pohjalta tuottamiani varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen malleja. Ne pohjautuvat alkujaan filosofipedagogien, kuten esimerkiksi Fröbel, Steiner, Montessori, Freinet, Neill, Dewey, Malaguzzi, kasvatusajattelun analysoinnissa saatuihin oivalluksiin heidän näkemystensä keskeisistä kategorioista ja niiden välisistä suhteista. Keskeiset uudet käsitteet ovat kasvatusajattelu ja systeemisyys. Kasvatusajattelu on tarkennettavissa varhaiskasvatus- ja esiopetusajatteluksi. Systeemisyys on ominaispiirre, joka kuvaa sitä, miten kasvatus muodostaa kokonaisuuden eri osista. Laatimiani malleja olen arvioinut myös suomalaisen varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden kirjoittamien näkemysten kautta. Nämä tekstit kuuluvat lähihistoriaan, kolmeenkymmeneen viimeiseen vuoteen, kun taas historian pedagogit kuuluvat lähimpään pariin sataan vuoteen, joskin samalla aivan nykyaikaan ja virallisesti suomalaiseenkin kasvatukseen mm. opetussuunnitelmien kautta.

30 Seuraavien kahden kuvion selityksiä:
Kuvioissa varhaiskasvatus- ja esiopetusajattelu kohdistuu kaikkiin ekstensioihin ja niiden kriteereihin erikseen, mutta myös kahden tai kolmen tai neljän (ajattelu mukaan lukien) ulottuvuuden yhtäaikaiseen käsittelyyn ja niiden välisiin suhteisiin. Puun varsi kuvaa tieteellistä tutkimusta, joka kohdistuu tieteen, käytännön, oppiaineen ja ajattelun systeemiseen kokonaisuuteen tai mihin tahansa yksittäiseen ilmiöön tai niiden muodostamaan mahdolliseen yhdistelmään. Yhdistelmät ovat yhden, kahden, kolmen tai neljän tekijän kombinaatioita. Edellisten seikkojen ilmeneminen on kuvattu tapahtuvan elämän kontekstissa sitä tarkemmin tässä rajaamatta.

31 KUVIO 22. Varhaiskasvatus-käsitteen neljän ulottuvuuden systeeminen malli.

32 KUVIO 23. Esiopetus-käsitteen neljän ulottuvuuden systeeminen malli.

33 KUVIO 24. Esiopetus-käsitteen suhde esiopetuksen opetussuunnitelmaan.

34 KUVIO 25. Varhaiskasvatus-käsitteen suhde varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmaan.

35 Viitteitä varhaiskasvatuksen ydinainesanalyysiin
Seuraavissa dioissa esitetään muutamia - ei kaikkia - tärkeitä asioita, joita tutkimusteni pohjalta voidaan asettaa pohdittaviksi suunniteltaessa varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen ydinainesta opetussuunnitelmien uusiksi sisällöiksi. Vokke-keskusteluissa puhutaan varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta. Mitä silloin tarkoitetaan? Kaikilla diskurssiin osallistuvilla on käsityksensä, ja niiden julkilausuminen on tarpeen. On aivan eri asia, jos varhaiskasvatuksella tarkoitetaan vain käytäntöä tai jos sillä tarkoitetaan tiedettä ja käytäntöä tai jos lisäksi sillä tarkoitetaan oppiainetta. Entä ajattelun, käsitysten ja tulkintojen sekä systeemisyyden osuus? Myös sillä, mitä katsotaan kuuluvan kunkin mainitun käsitteen sisään, eli mitkä ovat ekstensioiden kriteerit, on olennainen merkitys .

36 Lisää ydinainesanalyysiin liittyviä kysymyksiä
Kysymykset voisivat kulkea seuraavien mielestäni aiheellisten esimerkkien kaltaisesti: Onko hoito esiopetus-käsitteeseen kuuluva intensio vai ei? Sen tulee olla, muutoin ei ole kyse varhaiskasvatuksesta. Miten määritellään opetus-, opettelu- ja oppiminen-käsitteet ja niiden suhteet? Mitkä ovat hoidon, kasvatuksen ja opetuksen merkitykset ja keskinäiset suhteet? Millainen on varhaiskasvatustieteen tieteellisyyden intensio: mitkä kriteerit vaaditaan sekä mitkä niistä täyttyvät ja mitkä eivät? Millainen suhde varhaiskasvatuksella ja esiopetuksella on mihinkin tieteen alaan? Miten varhaiskasvatuksen käytäntö ja tiede ovat suhteessa toisiinsa? Miten käytännön ja tieteen suhde ja sisällöt vaikuttavat oppiaineeseen/koulutukseen/ydinaineksiin?

37 Varhaiskasvatuksen oppiaineen, opetussuunnitelman / koulutuksen ydinaines (1/4)
Varhaiskasvatuksen ydinainekset muodostuvat keskeisten käsitteiden ymmärtämisen ja niiden toteuttamisen avulla. Niitä ovat ekstensio, intensio ja systeemi. ekstensiot ovat:varhaiskasvatuskäytäntö, varhaiskasvatusoppiaine, varhaiskasvatustiede, varhaiskasvatusajattelu. intensiot (kriteerit, ominaisuudet, suhteet) ovat: lasten ikä (0-7-v): varhaisuus ja esiopetusikäisyys; institutionaalisuus; vuorovaikutuksellisuus (aikuinen-lapsi); hoito, kasvatus ja opetus (ne vuorovaikutuksessa toisiinsa, ne on muokattava lapsen toiminnaksi, niiden kunkin pedagoginen tehtävä on erilainen); toiminnallisuus systeemi: kokonaisuuden ja keskenään vuorovaikutuksessa olevien osien vuorovaikutus

38 Varhaiskasvatuksen oppiaineen, opetussuunnitelman / koulutuksen ydinaines (2/4)
* Mikä on ensisijainen systeemin osa? Mikä on perusilmiö, lähtökohtailmiö? Varhaiskasvatuksen intensioiden analyysi antaa seuraavanlaista vastausta. *Lähtökohta on varhaiskasvatuksen todellisuus, käytännön varhaiskasvatusilmiö, elämä varhaiskasvatuksessa. Sen kokonaisvaltainen tuntemus on oleellinen peruslähtökohta niin tieteen kuin koulutuksen ja ajattelun rakentumisessa. Kasvatuskäytännössä on kriteereitä: mm. kasvatuksen vuorovaikutuksellisuus ja toiminnallisuus. Kasvatus-käsite tarkoittaa aina vuorovaikutusta: siinä on lapsen/lasten ja aikuisen/aikuisten osuudet kokonaisuudesta. Lapsen kehitys, toiminta, oppiminen sekä aikuisen kasvatustietoisuus ja toiminta ovat tärkeitä. Hoito, kasvatus ja opetus sekä niiden muokkaaminen lapsen omaksi toiminnaksi ovat kasvattajan tehtäviä. Asioiden systeemisyyden tiedostaminen antaa ymmärryksen kasvatuksesta.

39 Varhaiskasvatuksen oppiaineen, opetussuunnitelman / koulutuksen ydinaines (3/4)
*Oppiaine on yksi ekstensio (varhaiskasvatus-käsitteen sovellusala), sen tulee olla systeemisessä suhteessa muihin ekstensioihin: varhaiskasvatuksen käytäntöön, varhaiskasvatustieteeseen ja varhaiskasvatusajatteluun. *Varhaiskasvatuksen oppiaine onkin laaja: Sen tulisi sisältää varhaiskasvatustieteeseen kuuluvat asiat ja tiede on vuorovaikutuksessa käytäntöön, sen tulisi sisältää käytännön tuntemusta ja siihen perehtymistä, sellaistakin, josta ei ole tutkimusta, sen tulisi sisältää tulkintateoreettinen näkemys erilaisista näkemyksistä, ajattelutavoista ja käsityksistä. Tarkemmin kriteereihin perustuen olennaisia asioita ovat lapsen kehityksen ja oppimisen tietämys sekä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen tietämys. Nämä sisältävät mm. kasvatusfilosofian, pedagogiikan, didaktiikan, menetelmällisen ja sisällöllisen osan (siis esim. sisältöalueet, oppiaineet). Mahdollinen profilaatio ja tiedejaottelu muuntaa ilmiön hahmotusta.

40 Varhaiskasvatuksen oppiaineen, opetussuunnitelman / koulutuksen ydinaines (4/4)
*Opetussuunnitelma on vain asiakirja, joka ei sinänsä määrää ydinainesta. Opetussuunnitelman tulee sisältää oleelliset osailmiöt ja niiden väliset suhteet varhaiskasvatuskäytännöstä, vastaavasta tieteellisestä tiedosta, tutkimuksesta ja teoriasta sekä vastaavasta ajattelun ulottuvuudesta. Opetussuunnitelma osoittaa myös yhteiskunnan salliman opiskelun ajan, syvyys- ja laajuusasteen. Uusimmat merkitsemistavat ovat opintopisteitä yms. * Koulutus on laajempi käsite ja sisältää alueita, jotka ovat yhteydessä varsinaiseen varhaiskasvatus-käsitteeseen ja sitä vastaavaan systeemiin. Mm. varhaiskasvatustieteen lähitieteenalat, yhteiskunnan tuntemukseen, hallintoon ja yleissivistykseen kuuluvat sisällöt ovat näitä osia koulutuksessa.

41 Muutamia tärkeitä haasteita varhaiskasvatuksen laiminlyötyjen alueiden huomioimiseen
varhaiskasvatuksen käytännön tuntemusta tulisi lisätä kaikille tahoille, erityisesti sellaisille, jotka vaikuttavat suoraan varhaiskasvatuksen ilmiöön. Tieteen ja oppiaineen sekä ajattelun sisältö on oltava yhteydessä elämänläheiseen todellisuuteen, sen muutosmahdollisuuksiin ja rajoituksiin perushoidon, hoidon sekä hoivan osuutta on nostettava, koska nämä alueet eivät ole saaneet niille kuuluvaa huomiota oppikirjoissa ja teksteissä eikä myöskään oppiaineissa samoin kaikkein pienimpien lasten arvo ja tarpeet on tunnustettava; nämä alueet ovat jääneet liian vähälle huomiolle kirjallisuudessa ja oppiaineissa, siten myös alan koulutuksissa

42 Muutamia tärkeitä haasteita varhaiskasvatuksen kehittämiselle
kasvatus- ja opetus-käsitteiden yksityiskohtaisempi analyysi on vielä tarpeen, lisäksi niiden ja hoidon keskinäiset suhteet olisi määriteltävä ennen opetussuunnitelmien suunnittelua varhaiskasvatuksen käytännön asema kokonaissysteemissä tulisi selvittää teoriaopetuksen ja harjoittelujen suhteen esiopetuksen asema varhaiskasvatuksen systeemissä selvitettävä teoreettisesti osien ja kokonaisuuden systeemisyyden tiedostaminen voi johtaa uuteen, eheään, monipuoliseen, kehittyvään ja luovaan tieteeseen merkitysten semioottisen tulkinnallisuuden anti varhaiskasvatukselle voi avata aivan uuden tason näkemystä ja ymmärrystä. Uudet ytimet löytyvät perusilmiön, käytännön, uudenlaisten ja kehittyneiden tulkintojen kautta.

43 Lähdeteokset: Härkönen, U. 2003a. Mitä termit varhaiskasvatus ja esiopetus tarkoittavat? Savonlinnan opettajankoulutuslaitos. Joensuun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia 86. Härkönen, U. 2003b. Esitelmä valtakunnallisilla Kasvatustieteen päivillä Helsingissä : Mitä termit varhaiskasvatus ja esiopetus tarkoittavat? Sisältää johtopäätöksiä varhaiskasvatuksen ydinainekseen. PowerPoint-esitys. Koordinaattorit professori Juhani Hytönen ja professori Mikko Ojala. Härkönen, U Esiopetus ja esiopetussuunnitelma varhaiskasvatuksen viitekehyksessä. Joensuun yliopisto. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos. Kasvatustieteiden tiedekunnan selosteita 84. Teoksia myy: Joensuun yliopiston kirjasto / Julkaisujen myynti PL 107, Joensuu, p , fax: , Yhteystiedot: Ulla Härkönen Savonlinnan opettajankoulutuslaitos PL 55, Savonlinna; p tai ; kotisivut: