Elokuva-analyysi II, 1 Elokuvan kokonaisuuden hahmottamisen perusteita.

Esitys aiheesta: "Elokuva-analyysi II, 1 Elokuvan kokonaisuuden hahmottamisen perusteita."— Esityksen transkriptio:

1 Elokuva-analyysi II, 1 Elokuvan kokonaisuuden hahmottamisen perusteita

2 Keskeiset kysymykset Muoto: Miten osatekijät suhteutuvat kokonaisuuteen ja miten ne ohjaavat katselua? Mitkä ovat keskeiset kokonaisuutta jäsentävät tekijät? Mitä muotoa luovia periaatteita on erotettavissa? Jos dramaturgia on hallitseva tekijä, miten se toimii näissä suhteissa? Tyyli: Miten elokuvallisia keinoja on käytetty enemmän tai vähemmän systemaattisesti? Miten tyyli ohjaa katsojan huomiota suhteessa tarinaan teemoihin ja AV- ominaislaatuun? Mihin se sitä ohjaa ja mistä pois? Tulkinta: Mitä merkitysulottuvuuksia teoksesta on löydettävissä suhteessa erilaisiin konteksteihin ja viitekehyksiin?

3 Mihin analyysissa pyritään? Uusformalismi: elokuvan analysoiminen prosessina, joka synnyttää katsojassa tiettyjä vaikutelmia Historiallinen poetiikka: elokuvan ja elokuvallisten keinojen tarkastelu suhteessa historiallisiin normeihin Ideologiakritiikki: elokuvan ilmentämien yhteiskunnallisten suhteiden ja roolimallien analyysi Hermeneutiikka: odotushorisonttien välinen dialogi: mitä tämä on merkinnyt oletetulle kohdeyleisölleen – mitä tämä merkitsee minulle/meille?

4 Merkitysten tasot Referentiaaliset merkitykset: diegeesis, eli fiktiivinen maailma henkilöineen, niiden suhde todelliseen maailmaan Eksplisiittiset eli suoraan, kirjaimellisesti esiin tuodut merkitykset – ja miten katsojan suhtautumista niihin ohjataan? Implisiittiset merkitykset eli teemat Symptomaattiset merkitykset, eli psykologiset ja sosiaaliset tekijät (oireet), joista tekijät eivät ole olleet tietoisia

5 Merkityksen lajit elokuvissa Ihmemaa Oz ja Marja Pieni Diegeettiset – referentiaaliset Kuvitteellisen maailman hahmottaminen suhteessa todellisuuteen: 30- luvun Kansas Ihmemaa Ozissa vs. fantasiamaailma; Kaupungistuva, kulutusyhteiskunnan alkutaipaleella oleva, moraalisia uhkakuvien täyttämä Suomi Marja Pieni –elokuvassa. Eksplisiittiset Julkisanottu tai muuten ilmeinen merkitys: ”There’s no place like home!”, arkinen kotimiljöö on arvokkaampi kuin kiehtova fantasiamaailma – vaikka molemmissa toteutuu tietty moraalinen järjestys; modernissa yhteiskunnassa kaunis, romanttinen, itsekeskeinen nainen omaa monenlaisia mahdollisuuksia, mutta korruptoituu henkisesti jos ei osaa ottaa huomioon toisia ihmisiä

6 Implisiittiset Aikuistumisen kynnyksellä oleva haaveiluun taipuvainen tyttö saattaa haluta paluuta lapsuuden satumaailmaan, mutta kasvaakseen henkisesti hänen on hyväksyttävä arkitodellisuutensa ja siihen liittyvät velvoitteet; työväenluokkaisuus näyttäytyy tervehenkisempänä kuin tuhoon tuomittu maalainen maailma tai moderni pinnallinen kulutuskulttuuri. Symptomaattiset Yhteiskunnassa, jossa inhimillisiä kysymyksiä arvioidaan rahassa, koti ja perinteiset arvot korostuvat ihmisyyden perustekijöinä, joihin lajityyppielokuvat vetoavat; kylmän sodan aikaisessa poliittisessa ilmapiirissä luokkakantaisuus tuottaa tiettyjä yhteiskunnallisia luokkia ja ilmiöitä kritisoivia tai ihannoivia teoksia

7 Taustakonstruktiot Taustakonstruktiot ovat ennakkokäsitysten perusteella muodostuvia käsitteellisiä horisontteja ja taustoja katselijan tajunnassa, jotka tekevät elokuvan ymmärrettäväksi Esteettisiin käytäntöihin suhteutuvat taustakonstruktiot – yleiset taiteelliset normit ja käytännöt – elokuvaesteettiset käytännöt ja normit Todellisuussuhteinen taustakonstruktio – mitkä todellisuuden aspektit ja piirteet ovat teoksen kannalta relevantteja ja mitkä jätetään syrjään? – miten realistinen motivaatio suhteutuu muihin motivaation lajeihin? Miten nämä taustakonstruktiot suhteutuvat toisiinsa?

8 Todellisuussuhteen suhteen analysoija voi väittää vain tuovansa esiin elokuvan todellisuussuhteen – millaisena tekijät maailman ja ihmiset esittävät tulkita, eli osoittaa mitä teos hänen mielestään kertoo ihmisen tilasta eri konteksteissa ja tulkinnallisissa viitekehyksissä ja mikä on tämän relevanssi hänen otaksutulle omalle yleisölleen harjoittaa ideologiakritiikkiä, l. osoittaa miten elokuva ilmentää symptomaattisesti sosiaalisia suhteita tai psykologisia komplikaatioita.

9 Kokonaisuuden hahmottamisen perusteita Muoto syntyy elokuvan tarinan, teemojen ja tyylin kokonaisuudesta. Ykseys: osatekijät palvelevat kokonaisuutta. Mikään teos ei kuitenkaan ole läpikotaisin organisoitu – kollaasi edustaa kontrastoivaa esteettistä periaatetta. Muodon kaipuu: tarve kokea teos käsitteellisesti ja elämyksellisesti mielekkäänä kokonaisuutena. Merkityksen kaipuu: taipumus etsiä kulttuurin tuotteista joko käyttötarkoitukseen liittyviä tai symbolisia merkityksiä. Teoksen hahmottamista ohjaavat monentasoiset konventiot – yleiset kulttuuriset, taiteenlajille tyypilliset, lajityypilliset tai elokuvakohtaiset. Teos voi myötäillä niitä tai mennä niitä vastaan Vaihtelevassa määrin teos itse ohjailee vastaanottoaan.

10 Robert Scholes (Semiotics and Interpretation) Much of literary competence is based upon our ability to connect the worlds of fiction and experience (s. 32). Major literary works are all comments on their own form, on the generic tradition of traditions from which they begin (s. 33). To the extent that a work of literature points toward our experience as living human beings, we may value it for what we call its ‘truth’ or ‘rightness’ – which is not a specifically formal quality but a matter of the fit between a message and existential content (s. 34). Using our common critical terminology, it is possible to say that a narration is more fictional as it emphasizes the events narrated, more lyrical as its emphasizes its own language, and more rhetorical as it uses either language or events for some persuasive end (58).

11 Klassinen elokuvan rakenne Klassisen kerronnan 3-4 ‘näytöksen’ malli – Lähtötilanteen esitteleminen, tapahtumien liikkeelle lähtö ja päämäärän asettaminen (set up); – Päämäärän tavoittelu ja sen tielle tulevat esteet(complicating action ) – Jokin uusi tekijä avaa mahdollisuuden päämäärän saavuttamiseksi tai muuttaa sitä (development) – Toiminnan huipentuma, ongelmien ratkaisu ja reaktiot siihen (climax) Näytökset alkavat juonen solmukohdissa (plot point tai turning point): tapahtumien kulussa tapahtuu merkittävä käänne tai suunnanmuutos, muutos päähenkilön päämääränasettelussa Kristin Thompsonia mukaillen

12 Alku ja ekspositio Aivan alku ja sen johdatteleva funktio Onko ekspositio – keskitetty – hajautettu Keskittämisen tai hajauttamisen dramaturgiset syyt Millä keinoilla ekspositio toimii? – näyttäminen – kertominen – metaforat, metonymiat – transtekstuaaliset tai intertekstuaaliset viitteet

13 Keskikohta ja kehittely Kuinka tarinaa, teemoja ja tyyliä kehitellään? Miten odotuksia vahvistetaan tai kumotaan? Yksittäisten kohtausten merkitys tarinan eteenpäin viemiselle ja teemojen sekä tunnelmien käsittelylle Mitkä ja millaiset seikat kohoavat etualalle? Miten tarinainformaatiota säännellään elokuvassa kokonaisuudessaan ja tarinan eri käänteissä? Mitä tiedämme eri vaiheissa henkilöistä ja heidän suhteistaan? Kuinka luotettavaa tuo tieto on? Jännityksen ja yllätysten välinen suhde? Paralleelit ja kontrastit henkilöiden, tapahtumien ja toimintalinjojen välillä

14 Loppu ja sulkeuma Luodaanko tarinallinen sulkeuma? – Kuinka vahva? Miten? Laukeavatko tarinan myötä syntyneet jännitteet – miten? Ratkeavatko tarinaa generoineet ongelmat ja mysteerit? Millä tavalla lopputilanne eroaa alkutilanteesta eri henkilöiden kannalta? Luodaanko temaattinen sulkeuma? – Kuinka vahva? Miten? Minkälaisen moraalisen kannanoton loppu ja mahdollinen sulkeuma synnyttävät? Avoimen lopun synnyttämä vaikutelma ja merkitys?

15 Lopetukseen suhteen voidaan (Bordwellia mukaillen) olettaa että referentiaaliset ja tietyt hieman abstraktimmat ongelmat tulevat selvitetyiksi. juonellisesta avoimuudesta huolimatta voidaan osoittaa temaattinen ratkaisu. merkityksiä on löydettävissä nimenomaan teoksen avoimuudesta. juonellisesti sulkeutuva teos jääkin temaattisesti avoimeksi.

16 Kerronnan luonne Kerronnan itsetietoisuus tietävyys kommunikoivuus Tietävyyttä ja kommunikoivuutta rajoittavat (tarina)maailman rajallinen tunnettavuus ulottuvuus syvyys

17 Tarinan seuraamisen keskeiset kysymykset Kumpi on hallitsevampi tekijä, itse tarina vai tapa jolla se kerrotaan? Mitä kerrotaan, mikä jätetään kertomatta ja minkä kertomista vain viivytetään? Vallitseeko katsojan ja henkilöiden havaitsemisen, tietämisen, ymmärtämisen, tuntemisen ja arvomaailman välillä yhtäläisyys vai epäsuhta? Minkä merkityksen ja relevanssin katsojan voidaan olettaa antavan kulloisillekin tiedoilleen tarinasta, mukaan lukien aiempien käsitysten uudelleenarviointi sekä odotusten muuttuminen tarinan jatkon suhteen?