Peitelty osinko ja voitonjako YRITYSVEROTUKSEN ERITYISKYSYMYKSIÄ-LUENNOT 11.1. – 28.1.2016 Aalto yliopisto, Kauppakorkeakoulu Dosentti Pauli K Mattila.

Esitys aiheesta: "Peitelty osinko ja voitonjako YRITYSVEROTUKSEN ERITYISKYSYMYKSIÄ-LUENNOT 11.1. – 28.1.2016 Aalto yliopisto, Kauppakorkeakoulu Dosentti Pauli K Mattila."— Esityksen transkriptio:

1 Peitelty osinko ja voitonjako YRITYSVEROTUKSEN ERITYISKYSYMYKSIÄ-LUENNOT 11.1. – 28.1.2016 Aalto yliopisto, Kauppakorkeakoulu Dosentti Pauli K Mattila OTT Pauli K Mattila

2 Osinkoverotus TVL 33 a § (30.7.2004/716)(30.7.2004/716) Julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatu osinko Julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadusta osingosta 85 prosenttia on pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa. (30.12.2013/1237).(30.12.2013/1237) TVL 33 b § (30.7.2004/716)(30.7.2004/716) Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatu osinko Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadusta osingosta 25 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttia verovapaata tuloa siihen määrään saakka, joka vastaa varojen arvostamisesta verotuksessa annetussa laissa (1142/2005) tarkoitetulle osakkeen verovuoden matemaattiselle arvolle laskettua kahdeksan prosentin vuotuista tuottoa. Siltä osin kuin verovelvollisen saamien tällaisten osinkojen määrä ylittää 150 000 euroa, osingoista 85 prosenttia on pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa. (30.12.2013/1237)(1142/2005)(30.12.2013/1237) Edellä 1 momentissa tarkoitetun vuotuisen tuoton ylittävältä osalta osingosta 75 prosenttia on ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa. (30.12.2013/1237)(30.12.2013/1237)

3 Esityksen jäsentely 1.Peiteltyä osinkoa koskeva normisto ja sen tausta 2.VML 29 §:n anatomia * VML 29.1 § * VML 29.2 § * VML 29.3 § * VML 29.4 § * VML 29.5 § 3. Peitellyn osingon erityistilanteita 3.1. Osuuskunnat ja peitelty osinko 3.2. Keskinäiset yhtiöt ja peitelty osinko 3.3. Sijoitetun vapaan oman pääoman palautus ja peitelty osinko 3.4. Peitellyn osingon suhde peiteltyyn voitonsiirtoon 4. Lopuksi

4 Mistä peitellyssä osingossa on kysymys Peitellyllä osingolla tarkoitetaan osingonjaon muotovaatimukset sivuuttaen tapahtuvaa osakeyhtiön varojen siirtämistä osakastaholle tavalla, joka todelliselta luonteeltaan on voitonjakoa. Verojärjestelmän kannalta varojen peitelty jakaminen merkitsee yleensä samalla myös välttymistä osingonjaon veroseuraamuksilta. Peitellyssä osingossa on usein kysymys laittomasta varojen jakamisesta. OYL 13 luvun 1 §:n ensimmäisessä momentissa on lueteltu 4 eri kohdassa lailliset jakotavat, joihin ei peitelty osinko aina mahdu. Peitelty osinko merkitsee usein juuri yhtiön varojen vähentymistä. Tästä huolimatta peitellyksi osingoksi katsottu varojenjako johtaa käytännössä harvoin OYL 13 luvun 4 §:ssä tarkoitetun palauttamismenettelyn piiriin. Vaikka peiteltyä osinkoa voidaan usein pitää laittomana jakona, laiton OYL:n mukainen jako ei välttämättä ole peiteltyä osinkoa, jos osakeyhtiön varojen jaossa on noudatettu OYL:n varojenjakoa koskevia menettelysäännöksiä.

5 Säännöshistoria 1.Ensimmäinen säännös peitellystä osingosta oli vuoden 1943 TOL 30 §:n. 2.Toinen säännös, joka vastasi edellistä, oli vuoden 1958 VerL 57 §:ään. 3.Kolmas muoto oli vuoden 1995 VML 29 §:ään. 4.Neljäs muoto oli vuoden 1998 VML 29 §:n uudistus, jossa asiallinen muutos oli yhtiöveron hyvitysjärjestelmän ulottaminen myös peiteltyyn osinkoon ja sanonnallinen puoli oli lähinnä säännöksen modernisointia. 5.Viides muutos tehtiin 2005, kun silloin luovuttiin yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä, mikä pakotti samalla muuttamaan myös peitellyn osingon verotuksen. Säännöksen soveltamisalaa ei muutettu. Peitellyn osingon veronalaiseksi määräksi otettiin 70% ja se säädettiin ansiotuloksi (luonnolliset henkilöt). 6.Kuuden muutos tehtiin 2014, kun pietellyn osingon veronalaiskeksi määräksi vahvistettiin 75%. Soveltamisalaan ei tehty muutoksia.

6 Miksi normistoa on muutettu Keskeiset syyt muuttaa peitellyn osingon verotusta ovat olleet: * osakeyhtiölain muutokset, * eriytettyyn tuloverojärjestelmään siirtyminen ja * yhtiöveron hyvitysjärjestelmään siirtyminen ja siitä luopuminen. Tarkoitus on ollut tasapainon etsiminen avoimen osingon ja peitellyn osingon verotuksen välille. Peitellyn osingon verotuksen kantavana voimana on ollut turvata jaetun voiton kahdenkertainen tai osin kahdenkertainen verotus. Kun lukuisat osinkoveromuutokset ovat välillä lieventäneet tai kokonaan poistaneet kahdenkertaisen verotuksen ja joskus taas lisänneet kahdenkertaista verotusta, on ollut johdonmukaista aina tarkistaa myös, miten peitellyn osingon verotusta tulee vastaavasti tarkistaa. Tarkistukset ovat koskeneet sitä, miten ankarasti peiteltyä osinkoa on verotettava. Muutoksia ei varsinaisesti ole tehty peitellyn osingon soveltamisalaan, minkä vuoksi osin hyvinkin vanha oikeuskäytäntö on edelleen suurelta osin ”käypää kamaa”. Uudistuksia koskevissa lainsäädäntöasiakirjoissa on todettu, että sanonnallisista muutoksista huolimatta tarkoitus ei ole muuttaa oikeustilaa

7 VML 29.1 § ”Peitellyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, jonka osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi osakkuusaseman perusteella tavallisesta olennaisesti poikkeavan hinnoittelun johdosta tai vastikkeetta.” Kaikki hinnoittelupoikkeamat, joiden seurauksena yhtiön varallisuutta siirtyy osakkaalle, voivat olla peiteltyä osinkoa. Soveltamisedellytyksenä ei ole tahallinen hinnoitteluvirhe. Peitellyn osingon kulkusuunta on aina yhtiö > osakas. Jos kulkusuunta on päinvastainen, kysymys ei ole peitellystä osingosta. Tyypillisiä VML 29.1 §:n mukaisia tilanteita ovat: * hinnoittelupoikkeamat (ali-/-ylihinnat), * yhtiön osakas käyttää hyväkseen yhtiön varallisuutta ilman vastiketta ja * yksityistalouden menoja maksetaan yhtiöstä (ehkä yleisin tilanne) Verotus- ja oikeuskäytännöstä löytyy lukuisia ratkaisuja, joissa peitellyn osingon dilemmaa on jouduttu pohtimaan tilanteissa, joissa taustalla on yritysmuodon muutos (yksityisliike tai henkilöyhtiö muutettu osakeyhtiöksi), osakeyhtiön purkautuminen, sisäiset osakekaupat, ristiinmyynnit ja taseyhtiökaupat.

8 Osakas ja omainen VML 29.1 §:ssä peitellyn edun saajaksi mainitaan osakas tai tämän omainen. Osakkuus edellyttää yhtiön osakkeiden omistamista. * Omaisen käsite on ratkaistava aina tapauskohtaisesti. Omainen voi olla muukin kuin lähisukulainen. Osakas voi olla myös entinen osakas (KHO 1985 II 605), kuten myös Suomessa rajoitetusti verovelvollinen. * Osakkuuden tulee olla niin merkittävä, että sen perusteella on voitu vaikuttaa edun antamiseen. Laissakin todetaan, että etu on annettu ”osakkuusaseman perusteella”. Suuren pörssiyhtiön pienosakas ei voi vaikuttaa antamiseen eikä hänen täten voida katsoa saaneen peiteltyä osinkoa (näin esim. KVL 19/1997 ja 101/1998). Peitellyn osingon antajana voi myös olla ulkomainen yhteisö (HE 26/1998 s. 12).

9 Samat edut muille yms. Jos yhtiön osakas on saanut samanlaisen etuuden kuin yhtiön koko henkilökunta, etua ei voida katsoa saadun osakkuusaseman perusteella. Käytännössä tällaisia tilanteita voi tulla vastaan osakastyöntekijöiden työsuhteeseen liittyvien etujen kohdalla. VML 29 §:n muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että palkkakirjanpidossa palkkana käsitellyt luontoisetujen luonteiset suoritukset katsotaan palkaksi (HE 26/1998 s. 9). Epätavalliset etuudet (esim. vapaa-ajan asumisjärjestelyt ja vene-edut) sen sijaan joudutaan arvioimaan tapauskohtaisesti riippumatta niiden kirjaamistavasta. Palkkaa tai ylipalkkaa voidaan harvoin pitää peiteltynä osinkona, koska palkan kokonaisverotaso on pääsääntöisesti korkeampi kuin avoimen voitonjaon. Jos palkka on maksettu ilman työsuoritusta, palkka voidaan katsoa peitellyksi jaoksi.

10 Peitellyn edun saanti välillisesti Peitellyn edun ei tarvitse tulla suoraan osakkaalle. Etu voidaan kanavoida osakkaan henkilöyhtiölle (esim. KHO 1985 II 603). Samoin saajana voi olla osakkaan hallitsema toinen osakeyhtiö (sisaryhtiö), kunhan voidaan katsoa, että etu on jo kanavoitunut osakkaan hyväksi. Näin katsottiin tapahtuneen, kun koroton laina asunto-osakeyhtiölle oli alentanut osakkaalta perittävän vastikkeen määrää (KHO 1985 I 54). Kun korottaman lainan muodostaman edun ei katsottu tulleen vielä verovuonna osakkaalle, korottomuutta ei voitu pitää peiteltynä jakona ja lisätä lainan antajan tuloon (KHO 1985 I 55). Peitellyn edun antajana voi olla konsernissa muukin yhtiö kuin juuri se, jota osakas omistaa. Näin KHO 1985 II 604, jossa edun antoi tytäryhtiö emoyhtiön osakkaalle. Periaatteessa peiteltyä osinkoa voi esiintyä myös puhtaissa konsernisuhteissa, mutta käytännössä se on harvinainen ilmiö.

11 Olennainen hinnoittelupoikkeama VML 29.1 §:n mukaan hinnoittelupoikkeaman tulee olla olennainen. Vain vähäinen ero oikeustointen osapuolten käyttämän ja verotuksen toimittajan käyväksi hinnaksi katsoman arvon välillä ei oikeuta verotuksen toimittajaa ottamaan verotuksen perusteeksi käyväksi hinnaksi katsomaansa arvoa. Hallituksen esityksen mukaan olennaisuusvaatimus on tulkittava verovelvollisen oikeusturvaa edistävästi (HE 26/1998 s. 8). Vaatimus olennaisesta hinnoittelupoikkeamasta tulee esille lähinnä tilanteissa, joissa käypää hintaa ei voida yksiselitteisesti määrittää esimerkiksi luotettavan vertailuhinnan avulla. Jos hinnoittelupoikkeama on riidaton ja ilmeinen, (esim. pörssiarvopapereiden kaupoissa), peitellyn osingon säännöstä voidaan soveltaa, vaikka käytetyn hinnan ja markkinahinnan ero on suhteellisen pieni.

12 VML 29.2 § ”Peitellyllä osingolla tarkoitetaan myös omia osakkeita hankkimalla tai lunastamalla taikka osakepääomaa, vararahastoa tai ylikurssirahastoa alentamalla osingosta menevän veron välttämiseksi jaettuja varoja.” Normaalimenettely VML 29.2 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa on luovutusvoittoverotuksen soveltaminen osakkaan saamaan vastikkeeseen. VML 29.2 §:n tarkoittamissa peitellyn osingon tilanteissa ei ole kysymys hinnoittelupoikkeamista. Mikäli yhtiö hankkii tai lunastaa omia osakkeitaan olennaisesti ylihintaan, ylihintaa voidaan pitää VML 29.1 §:n mukaisena peiteltynä osinkona. Loppuosan arvioinnissa joudutaan ottamaan kantaa siihen, onko koko järjestelyyn ryhdytty osingosta menevän veron välttämisen tarkoituksessa. VML 29.2 §:n mukainen arviointi muistuttaa läheisesti VML 28 §:n mukaista tulkintaa. Itse asiassa koko VML 29 § on yksi kulma veron kiertämisen estämistä koskevassa normiarsenaalissa.

13 Omat osakkeet OYL:ssa Yhtiön omista osakkeista on säädetty OYL:n 15 luvussa. Yhtiö voi päättää hankkia omia osakkeitaan (hankkiminen) tai osakkeenomistajan on luovutettava osakkeitaan yhtiölle vastikkeetta tai vastiketta vastaan (lunastaminen). Omien osakkeiden hankkiminen tapahtuu usein vapaalla omalla pääomalla, mutta mahdollista on myös käyttää sidottua omaa pääomaa. Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, että yhtiöllä on oikeus tai velvollisuus hankkia tai lunastaa yhtiön osakkeita (OYL 15 luvun 10 §). Tällöin on myös määrättävä osakkeista maksettava vastike tai sen laskennassa käytettävä peruste. OYL 18 luvussa on säädetty vähemmistöosakkeiden lunastamisesta. Nämä lunastustilanteet eivät tule arvioitaviksi peitellyn osingon kannalta, koska niissä lunastukseen oikeutettu tai velvoitettu ei ole itse yhtiö vaan yhtiön enemmistöosakas.

14 Esimerkki veroseuraamuksista Taustaoletukset: Osakkeet on hankittu hintaan 100. Yhtiö on tehnyt hyvää tulosta ja osakkeen käypä arvo on 200. Yhtiö päättää hankkia osakkeet tähän käypään hintaan ja tarkoitukseen käytetään yhtiön voittovaroja. 1.Mikäli hankkiminen menee normaalin luovutusvoittoverotuksen piiriin, vero on 30 (voitto 100 ja pääomatuloverokanta 30). 2.Jos vastaava erä olisi jaettu avoimena osinkona ja osinko olisi pääomatuloverotuksen ja yrittäjähuojennuksen (TVL 33.1 b §) piirissä, vero olisi 15 (osinko 200, josta veronalaista pääomatuloa 25% ja verokanta 30). 3.Jos hankkiminen katsotaan peitellyksi osingoksi, veronalaiseksi ansiotuloksi katsottaisiin 75 (75% peitellystä osingosta 100). Osakkaan henkilökohtainen ansiotuloverokanta ratkaisisi, mikä olisi tämän vaihtoehdon verotaso. Vero voisi olla näistä vaihtoehdoista kevein tai ankarin. Verokannalla 40 vero olisi sama 30 kuin luovutusvoittoverotuksessa

15 Lieventävät ja raskauttavat tunnusmerkit Verotus- ja oikeuskäytännössä on syntynyt VML 29.2 §:n tarkoittamissa tapauksissa vakiintuneita tulkintaperinteitä. Peitellyn osingon olemassaolo ratkaistaan kokonaisarviointina useiden lieventävien ja raskauttavien tunnusmerkkien perusteella. Merkitystä on esimerkiksi sillä, miten lunastus vaikuttaa osakkaiden keskinäisiin omistussuhteisiin: 1. Lunastaminen kaikilta osakkailta samassa suhteessa viittaa peiteltyyn osinkoon (esim. KHO 1989 B 553). Sama koskee lunastusta pääosakkaalta siten, että hänen määräävä asemansa säilyy (KHO 1971 II 578). 2. Lunastukseen on suhtauduttu sallivasti, jos samalla lunastetaan kaikki osakkeet, olipa kysymys vähemmistö- tai enemmistöosakkaasta. Etenkin vähemmistöosakkaan ulosostamiseen suhtaudutaan myönteisesti (KHO 1978 II 606 vaikka yhtiö ei ollut useisiin vuosiin jakanut osinkoa).

16 Verohallinnon ohje sukupolvenvaihdoksista Sukupolvenvaihdostarkoituksessa tapahtuviin lunastuksiin säännöstä sovelletaan vain harvoin (KHO 2003:59). Verohallinnon ohjeessa 15.5.2013 Yrityksen sukupolvenvaihdos verotuksessa Dnro A67/200/2013 on todettu asiasta mm. seuraavaa: * jatkajan osuus yhtiössä kasvaa merkittävästi, * luopuva osakas menettää hankkimisessa ja mahdollisissa muissa samanaikaisissa luovutuksissa enemmistöosakkuutensa, * lunastus-/ostohinta enintään käypä arvo ja * jatkajat ryhtyvät hoitamaan yhtiötä aktiivisesti

17 Vielä pari näkökohtaa VML 29.2 §:n mukaisessa tulkinnassa vaikuttaa myös se, mikä merkitys varojen jaolla on yhtiön toiminnan kannalta. Jos yhtiö supistaa toimintaansa ja myy tarpeettomaksi käyvää käyttöomaisuuttaan, näin kertyneitä yhtiön toiminnalle ylimääräisiä varoja on voitu jakaa osakkaille ilman peitellyn osingon veroseuraamuksia, vaikka lunastus kohdistuisikin kaikkiin osakkaisiin tai pääosakkaaseen tämän aseman muuttumatta (KHO 30.5.1973 T 2362). Ks. myös KVL 23/2015. Osingonjaosta pidättäytyminen tai yhtiön vuosivoittoihin nähden vähäisen osingon jakaminen voivat viitata siihen, että varat on tarkoitettu myöhemmin jaettavaksi lunastushinnan muodossa osingosta menevän veron välttämiseksi. Säännöllinen osingonjako alentaa peitellyn osingon riskiä (KHO 1978 II 603). Verosta välttymistarkoitukseen viittaa myös osakepääoman vuorottainen korottaminen rahastoannilla ja osakkeiden lunastaminen sen jälkeen (KHO 1971 II 578). Osakepääoman alentaminen, vaikka yhtiöllä on jakamattomia voittovaroja, voi olla vaarallinen yhdistelmä (KHO 1981 II 530).

18 VML 29.3 § ” Jos on ilmeistä, että yhtiö on jakanut 1 momentissa tarkoitettua peiteltyä osinkoa, on yhtiön verotuksessa meneteltävä niin kuin olisi käytetty käypää hintaa ja osakkaan veronalaiseksi tuloksi katsottava käyvän hinnan ja käytetyn hinnan erotus.” VML 29.3 §:ssä on säädetty miten verotusta oikaistaan, jos kysymyksessä on hinnoittelupoikkeama. Oikaisuista on säädetty erikseen yhtiön ja osakkaan verotuksessa. Sanonnallisesti osakkaan verotusta koskeva maininta hintaeron katsomisesta veronalaiseksi tuloksi ei ole kaikilta osin onnistunut, koska ylihintatapauksissa tämä erotus on mahdollisesti ilmoitettu veronalaiseksi pääomatuloksi luovutusvoittona.

19 Esimerkki oikaisusta Oletus: Osakas myy yhtiölleen osakkeet hintaan 200, kun niiden oikea käypä arvo on myyntihetkellä 150 ja osakkeiden hankintameno on 100. Osakasta verotetaan luovutusvoitosta 50 (150 – 100) ja peitellystä osingosta 37,5 (0,75 x 50). Osakas on mahdollisesti ilmoittanut luovutusvoitoksi 100. Kiristynyt pääomatuloverotus huomioon ottaen ei ole mahdotonta, että peitellyn osingon verotus keventää osakkaan verotusta. Näin käy, jos peitellyn osingon määrä on suhteellisen pieni ja osakkaan ansiotulojen verokanta alhainen.

20 Lisänäkökohtia oikaisuista Oikaisut tehdään aina osakkaan verotukseen, vaikka peitellyn edun olisi saanut hänen omaisensa. Peitellyn osingon palauttaminen yhtiölle ei ole estänyt verotukseen tehtävää oikaisua (KHO 1983 II 559). Tilanne on arvioitu toisin, jos peitellyn osingon kauppakohde (auto) on lainvoimaisella takaisinsaantipäätöksellä palautettu konkurssipesään (KHO 1991 B 547). Alihintaisessa luovutuksessa saatu peitelty osinko lisätään osaksi hyödykkeen hankintamenoa osakkaan myöhemmässä luovutusvoittoverotuksessa. KHO:n ratkaisussa 1968 II 567 katsottiin, että osakasta ei voitu verottaa peitellystä osingosta, kun hän oli myynyt osakeyhtiöstään kirjanpitoarvoon yhtiön ostaman vaihto- omaisuuden ja alihinta oli realisoitunut sittemmin liiketulona. Näin oli varmaankin tarkoitus estää alihinnan tuloutuminen kahteen kertaan. Ei ole varmaa, arvioitaisiinko tilanne vielä tänään samalla tavalla, koska liiketulo (jaettava yritystulo) voi olla pääomatuloa ja peitellyn osingon tulolaji on ansiotulo.

21 Oikaisu, kun osakas käyttänyt yhtiön omistamaa hyödykettä 1. Hallituksen esityksessä 26/1998 on otettu tähän käytännön ongelmaan kantaa seuraavasti: * yhtiön omistaman hyödykkeen käypää hankintamenoa ei sellaisenaan katsota osakkaan peitellyksi osingoksi, * yksityiskäyttötilanteissa tulisi soveltaa käypää vuokra-arvoa, * jos hyödyke ollut yksinomaan osakkaan käytössä tai varattuna tämän käyttöön, yhtiön tuloon tulisi lisätä käyvän hintatason mukainen perimättä jätetty vuokra, * jos hyödyke on ollut kummankin käytössä, peitellyksi osingoksi tulisi katsoa osakkaan käyttöä vastaava suhteellinen osuus kokonaiskäytöstä ja * jos esimerkiksi vapaa-ajankiinteistö on verovuonna todistettavasti ollut yhtiön käytössä kahden viikon ajan, osakkaan käytössä neljän viikon ajan ja muun osan käyttämättömänä, osakkaan käytön osuudeksi voidaan katsoa 2/3 käyvästä vuosivuokrasta.

22 Yhtiön verotuksen oikaisu voi olla erilainen kuin osakkaan verotuksen oikaisu VML 29.3 §:ssä ei ole tyhjentävästi säännelty oikaisutoimenpiteiden sisältöä. Jos osakkaan yksityiskäyttöön tarkoitetusta hyödykkeestä on aiheutunut yhtiölle enemmän kuluja kuin VML 29.3 §:n mukaan voidaan lisätä yhtiön tuloon, voidaan yhtiön tulosta rasittavat kulut säännöksen estämättä muiltakin osin lisätä yhtiön tuloon EVL 7 §:n nojalla. Etua ei aina arvosteta samalla tavalla yhtiön ja osakkaan verotuksessa. KHO:n ratkaisussa 1990 B 559 katsottiin, että huviveneen poistoa ei voitu sellaisenaan ottaa huomioon osakkaan verotuksessa, vaikka veneestä oli tehty yhtiössä 30 prosentin poisto.

23 Vielä pari näkökohtaa oikaisuista Yhtiön verotuksessa tuloon lisätään alihinnan muodossa osakkaalle annettu etu. Oikaisu voidaan tehdä myös EVL 30 §:n mukaiseen käyttöomaisuuden yhteiseen menojäännökseen. Peitellyn osingon jakamisesta johtuvia menoja ei pidetä EVL 7 §:n mukaisina vähennyskelpoisina menoina. Ylihintatilanteissa saadun hyödykkeen hankintamenoon ei lueta mukaan maksettua ylihintaa. Jos yhtiö ei ole tehnyt ylihinnan osalta verotuksessaan kulukirjauksia, maksettu ylihinta ei johda välittömästi tulolisäyksiin yhtiön verotuksessa. Näin esimerkiksi KHO 14.1997 T 28, jossa oli kysymys käyttöomaisuuteen kirjatuista tytäryhtiön osakkeista, kun maksettu ylihinta ei ollut pienentänyt yhtiön verovuoden tulosta.

24 VML 29.4 § ”Jos varojen jakaminen 2 momentissa tarkoitetussa muodossa on ilmeisesti tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi, on jaetut varat tältä osin katsottava osakkaan veronalaiseksi tuloksi” VML 29.4 § ei ole kovin informatiivinen. Todennäköisesti yhtiön osakas on jo itsekin ilmoittanut osakkeiden luovutuksessa mahdollisesti syntyneen luovutusvoiton veronalaiseksi tulokseen pääomatulona. Peitelty osinko verotetaan kuitenkin luonnollisen henkilön verotuksessa ansiotulona. Verotus voidaan oikaista vain osakkaan osalta, mutta ei yhtiön osalta. Tämä on luonnollinen ratkaisu, koska VML 29.2 §:n tarkoittamissa tapauksissa yhtiölle ei aiheudu verotuksessa vähennyskelpoisia kuluja eikä yhtiöltä jää saamatta veronalaista tuloa.

25 Koko hankintahinta ei ole peiteltyä osinkoa Verotuskäytännössä on ollut horjuvuutta siinä, luetaanko omien osakkeiden hankkimisen yhteydessä saatu luovutushinta kokonaisuudessaan peitellyksi osingoksi vai vain se osa, joka ylittää osakkeesta yhtiöön maksetun määrän. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä (VaVM 13/1998) on esitetty seuraava kanta: ” Ehdotetut verotusmenettelylain 29 §:n 4 momentin mukaan mm. osakkeita lunastamalla osingosta menevän veron välttämiseksi jaetut varat on "tältä osin katsottava osakkaan veronalaiseksi tuloksi". Myös lunastustilanteita nykyisin koskevan 29 §:n 2 momentin mukaan "on jaetut varat tältä osin katsottava osakkaan veronalaiseksi tuloksi". Näin ehdotus ei siten merkitse muutosta nykytilaan eikä 29 §:n 4 momentti puolla tulkintaa, jonka mukaan lunastushinta olisi kokonaisuudessaan peiteltyä osinkoa.” Valtiovarainvaliokunnan käsityksen mukaan koko luovutushintaa ei siis tule katsoa peitellyksi osingoksi, vaan pelkästään se osa luovutushintaa, joka ylittää osakkeesta yhtiöön maksetun määrän.

26 VML 29.5 § ”Mitä 1 momentissa säädetään osakeyhtiöstä ja sen osakkaasta, sovelletaan vastaavasti muuhun yhteisöön sekä sen osakkaaseen tai jäseneen.” Yhteisön käsite on määritelty TVL 3 §:ssä. Sen kohdassa 4 on yhteisöksi mainittu osakeyhtiön lisäksi muun muassa osuuskunta, säästöpankki, keskinäinen vakuutusyhtiö, aatteellinen ja taloudellinen yhdistys sekä säätiö. Käytännössä säännöstä harvoin sovelletaan muihin kuin osakeyhtiöihin. TVL 4 §:ssä määritellyt yhtymät eivät voi jakaa peiteltyä osinkoa, mutta voivat kyllä olla peitellyn jaon saajina. Peitellyn osingon jakajana voi olla myös ulkomainen yhteisö, mutta kysymys on poikkeuksellisesta ilmiöstä.

27 Osuuskunnat ja peitelty osinko VML 29.5 §:n selkeä sanamuoto osoittaa, että osuuskunnat kuuluvat VML 29 §:n soveltamispiiriin. Osuuskuntien (kuluttaja- ja tuottajaosuuskunnat) tarkoitus ei ole voiton tuottaminen vaan jäsenten taloudenpidon edistäminen omakustannusperusteisella hinnoittelulla, minkä vuoksi VML 29.1 § ei luontevasti sovi osuuskuntiin. VML 29.2 §:n mukaiset transaktiot eivät myöskään sovellu näppärästi osuuskuntiin, vaikka näillä voi uuden osuuskuntalain mukaan olla myös osakepääomaa ja osakkeita.

28 KHO 2011:103 KHO 2011:103: A Oy harjoitti hankinta- ja materiaalitoimintoyhtiönä muun muassa tavarakauppaa, siihen liittyvää maahantuontia ja vientiä, huolintaa, kuljetusta, tuotteiden pakkaustoimintaa, valmistamista ja valmistuttamista. A Oy:n osakkeet omisti neljä suomalaista vähittäis- ja tukkukaupan alalla toimivaa yhtiötä, joista mikään ei omistanut yli puolta yhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. A Oy myi kaikki varsinaisessa toiminnassaan tuottamansa palvelut ja tuotteet osakkailleen. A Oy:n ja sen osakkaiden tekemän ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan A Oy oli tarkoitus muuttaa osuuskunnaksi. Yhtiön osakkaista tulisi osuuskunnan jäseniä siten, että osuuskunnassa A Oy:n omistus- ja äänivaltasuhteet säilyisivät osakkaiden välillä. Osuuskunta tulisi myymään tuotteita ja palveluita jäsenilleen sekä ulkopuolisille asiakkaille. Hakemuksen mukaan osuuskunnan myynti jäsenille hinnoiteltaisiin omakustannushintaan lisättynä voittomarginaalilla, joka olisi pienempi kuin osuuskunnan myydessä tuotteita ja palveluita ulkopuolisille asiakkaille. Osuuskunnan myynti ulkopuolisille hinnoiteltaisiin markkinaehtoisesti käypään hintaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että osuuskunnan myydessä hakemuksessa kuvatulla tavalla tuotteitaan ja palveluitaan jäsenilleen alhaisemmalla hinnalla kuin osuuskunnan ulkopuolisille asiakkaille, jäsenet eivät saa käyvän hintatason alittavan hinnan johdosta verotusmenettelystä annetun lain 29 §:ssä tarkoitettua peiteltyä osinkoa. Ennakkoratkaisu verovuosille 2010 ja 2011. VML 29 § 1 momentti, 3 momentti ja 5 momentti

29 KHO:n päätöksen perustelut ” Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 1 kohdan säännöksestä ilmenee lainsäätäjän tarkoituksena olevan, että osuuskunnan suorittamaa ylijäämänpalautusta kohdellaan verotuksessa eri tavoin kuin osakeyhtiön jakamaa osinkoa. Ylijäämänpalautuksen vähennyskelpoisuudesta seuraa, että osuuskunnan jäsenen tässä muodossa saamaan etuun on tarkoitettu kohdistuvan yhdenkertainen verotus. Jäsenten ollessa verovelvollisia elinkeinonharjoittajia omakustannushinnan perimisestä jäseniltä seuraa, että säästö alhaisemmasta hinnasta tulee verotetuksi jäsenen tulona, kun korkeampaa hintaa käytettäessä sama tulo tulisi verotetuksi osuuskunnan tulona. Tähän nähden ei ole perusteltua kansallisen verojärjestelmän kannalta tulkita verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n 1 momenttia niin, että osuuskunnan tulisi kantaa jäseniltään sama hinta kuin muilta asiakkailta. Verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n säännöstä voidaan sinänsä soveltaa myös osuuskuntiin. Säännös tulee niin osuuskuntien kuin osakeyhtiöiden osalta sovellettavaksi järjestelyihin, joissa jollekin osakkaalle tai jäsenelle annetaan poikkeuksellisia etuja.”

30 Muuttuiko tilanne 2015 alkaen? Muuttiko uusi ylijäämänpalautuksen supistunut vähennyskelpoisuus osuuskuntien aseman peitellyn osingon suhteen? Uudessa verovuodesta 2015 alkaen sovellettavassa EVL 18.4 §:ssa on olennaisesti suppeampi ylijäämänpalautuksen vähennyskelpoisuus kuin vanhassa EVL 18.1 §:n 1 kohdassa. Merkittävä ero liittyy ns. vieraskaupan perusteella syntyneen ylijäämän palautukseen, jota ei uuden säännöstön mukaan enää voida vähentää ylijäämänpalautuksena. Toinen merkittävä ero on siinä, että ns. kuluttajaosuuskunnat eivät voi enää hyödyntää vähennysoikeutta. KHO:n päätös perustui ajatukseen, että kysymyksessä ei voi olla peitelty osinko, koska normijärjestelmä johti yhdenkertaiseen verotukseen. Koska peitellyn osingon verokohtelun on tarkoitus turvata kahdenkertaisen verotuksen toteutuminen, tätä turvaamistarvetta ei ollut. Nyt tästä KHO:n päätöksestä voidaan johtaa vain päättely, että uudessakaan verojärjestelmässä ei synny peiteltyä osinkoa tilanteissa, joissa normijärjestelmä johtaa yhdenkertaiseen verotukseen. Enempää tästä ratkaisusta ei saa irti.

31 Uusi TVL 53 §:n 9 kohta Tärkein osuuskuntien asemaa peitellyn osingon mahdollisena jakajana kuvaava normi on uusi verovuodesta 2015 alkaen sovellettava TVL 53 §:n 9 kohta, joka kuuluu seuraavasti: Veronalaista tuloa ei ole: ” luonnollisen henkilön osuuskunnasta jäsenyyden perusteella elantomenojen vähentymisenä saama etu, joka muodostuu ostoista käypää hintaa alempaan hintaan, joka ei alita osuuskunnalle hyödykkeiden tai palveluiden tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia”. Viimeistään tämä säännös ahdistaa peitellyn osingon liikkumavaran osuuskunnissa hyvin rajoitetuksi. Peitellyn osingon alaan näyttäisivät jäävät lähinnä vain poikkeukselliset edut. Sellaisina voidaan pitää transaktioita, jotka eivät kuulu osuuskunnan varsinaiseen suoritetuotantoon.

32 Keskinäiset yhtiöt ja peitelty osinko OYL 1 luvun 5 §:n mukaan yhtiön toiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Voiton tuottaminen voi tapahtua suoraan yhtiössä tai välillisesti yhtiön osakkaiden toiminnassa. Keskinäisissä yhtiöissä yhtiö itse ei pyri voiton näyttämiseen, vaan voitto tai muu taloudellinen etu on tarkoitus näyttää osakkaiden toiminnassa näiden voittomarginaalia nostaen tai kuluja vähentäen. Tämä tapahtuu siten, että keskinäinen yhtiö luovuttaa suoritteensa osakkailleen omakustannushintaan, jonka oletetaan alittavan käyvän markkinahinnan.

33 Miksi kysymys ei ole peitellystä osingosta? Keskinäisten yhtiöiden toimintaperiaate törmää näyttävästi VML 29 §:n ja 31 §:n ilmaisemien periaatteiden kanssa. Osakeyhtiöiden tulisi aina käyttää markkinaehtoista hinnoittelua tehdessään oikeustoimia osakkaidensa kanssa. Keskinäisiä yhtiöitä ei kuitenkaan veroteta peitellystä osingosta. Tämä perustuu: * osin nimenomaisiin lainsäännöksiin ja * osin vakiintuneeseen verotus- ja oikeuskäytäntöön. TVL 53 §:n 1 kohdassa on todettu, että veronalaista tuloa ei ole etu, jonka verovelvollinen on saanut omaan tai perheensä tarpeeseen käytetystä asunnosta, joka hänellä on asunto-osakeyhtiön tai muun asunto- tai kiinteistöyhteisön osakkaana tai jäsenenä ollut käytössään käypää vuokraa alemmasta vastikkeesta. Saman pykälän 2 kohdassa on vastaavasti todettu, että veronalaista tuloa ei ole asunto- tai kiinteistöyhteisölle sen osakkeenomistajien tai jäsenten saama etu huoneistoista, joihin heillä on yhtiöjärjestyksen tai osuuskunnan sääntöjen nojalla hallintaoikeus.

34 Mankala-periaate Vakiintunut verotus- ja oikeuskäytäntö koskee ns. Mankala-periaatetta. Periaate muodostui 1960-luvulla KHO päätösten 1963 B I 5 ja 1968 B II 521 myötä. Periaatteen toimivuus on todettu myös suoraan valtiovarainvaliokunnan mietinnössä (VavM 13/1998). Periaatteella tarkoitetaan omakustannusperiaatteella toimivan keskinäisen voimalaitosyhtiön omakustannushinnoitteluun liittyvää vero-oikeudellista käytäntöä. Mankala-periaatteella toimivien voimalaitosyhtiöiden omistajat, eli osakkaat, vastaavat toiminnan kustannuksista ja saavat vastineeksi sähköä omistusosuutensa suhteessa omakustannushintaan. Mankala-periaatteella toimivien keskinäisten voimalaitosyhtiöiden erityisestä verovapaudesta ei ole nimenomaista säännöstä. Verovapauden soveltuminen perustuu annettujen ennakkotapausten varaan ja vakiintuneeseen verotuskäytäntöön. Uupuvasta normipohjasta huolimatta Mankala-periaate on varsin vankalla pohjalla. Myös EU:n parlamentissa ja komissio ovat tutkineet asiaa.

35 Svop-palautus ja peitelty osinko OYL 8 luvun 2 §:ssä on kuvattu osa niistä tavoista, joista sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto (svop) voi syntyä. Säännös ei siis ole tyhjentävä luettelo. Olennaista on, että vapaan oman pääoman rahasto voi syntyä hyvin erilaisissa tilanteissa. OYL 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa on todettu vapaan oman pääoman jakaminen ja sen rinnastuminen läheisesti voitonjakoon (osinkoon). Vapaan oman pääoman jakaminen verotetaan pääsääntöisesti osingon tavoin, mutta tietyin nykyisin laissa tarkasti kuvatuin edellytyksin jakaminen voidaan verottaa luovutushintana (TVL 33.3 a §, 33.6 b §, 45 a §, TVL 46 a §, EVL 6.8 a § ja MVL 5.1 §:n 15 kohta). Vapaan oman pääoman rahaston jaossa ei voine olla kysymys VML 29.1 §:n mukaisesta hinnoittelupoikkeamasta.

36 Svop-jako ja VML 29.2 § Voidaanko katsoa, että vapaan oman pääoman rahaston jakamiseen on ryhdytty osingosta menevän veron välttämiseksi? Jos jakaminen verotetaan pääsäännön mukaisesti, eli osinkona, tästä ei voi olla kysymys. Esitettyä kysymystä on mielekäs vain niissä tilanteissa, joissa jakaminen verotetaan luovutushintana. Vapaan oman pääoman rahaston jakaminen luovutusvoittoverotuksen piirissä koskee vain tilanteita, joissa jaon kohteena ei ole voittovaroja. Täten kysymys ei voi olla voittovaroihin kohdistuvan osingonjaon muuntamisesta luovutushinnaksi. VML 29.2 §:ssä on luettelo peitellyksi osingoksi katsottavista varojen jakamisista. Luettelo koskee sidotun oman pääoman eriä (osakepääoma, vararahasto ja ylikurssirahasto). Tämä lisäksi luettelossa on mainittu omien osakkeiden hankkiminen ja lunastaminen, joihin voidaan käyttää myös vapaan oman pääoman eriä. Jos yhtiö hankkii omia osakkeita svop- rahastossa olevilla varoilla, jako voidaan katsoa peitellyksi osingoksi. Muissa tilanteissa en pitäisi mahdollisena, että svop-jako sellaisenaan voisi olla peiteltyä osinkoa, koska VML 29.2 §:ssä olevaa luetteloa voidaan pitää tyhjentävänä.

37 Svop-jako, VML 29.2 § ja VML 28 § Yhtiöt ovat muuntaneet ylikurssirahastojaan vapaan oman pääoman rahastoiksi ja jakaneet varat edelleen rahastojakona omistajilleen. Jos varojen jakaminen suoraan ylikurssirahastosta olisi täyttänyt VML 29.2 §:n tunnusmerkit, jakaminen voidaan katsoa sellaiseksi myös rahastosiirron jälkeen. Tämä edellyttää kuitenkin mielestäni VML 28 §:n käyttämistä apupoikana; rahastosiirtoon on ryhdytty peitellystä osingosta menevän veron välttämistarkoituksessa. Näyttövelvollisuus veron kiertämisen tarkoituksesta on asetettava tiukaksi. Edellä on todettu, koske myös vastaavia siirtoja osakepääomasta ja vararahastosta. Osakepääomaa voidaan korottaa vapaan oman pääoman rahastosta tehdyllä siirrolla. Jos osakepääomaa tämän jälkeen alennetaan jakamalla varoja yhtiön omistajille, jakoon voidaan soveltaa peitellyn osingon verotusta. Näin etenkin, jos varojen jako suoraan vapaan oman pääoman rahastosta olisi verotettu osinkona. Tällöinkin avuksi tarvitaan VML 28 §. Yhteenvetona vapaan oman pääoman rahastojen jakamisesta peiteltynä osinkona voidaan todeta, että tällainen rahastojako ei voi olla peiteltyä osinkoa ilman, että samalla voidaan soveltaa VML 28 §:ää. Omien osakkeiden hankkiminen vapaan oman pääoman rahaston varoilla voi myös täyttää peitellyn osingon tunnusmerkit ilman VML 28 §:n apua.

38 Peitellyn osingon suhde peiteltyyn voitonsiirtoon Suomen verojärjestelmä perustuu verovelvollisten erillisyyden periaatteelle myös konserneissa. Konserniverotuksen kokonaisuutteen kuuluu läheisesti konserniavustusjärjestelmä sekä konsernituen vähennyskelvottomuus (EVL 16 §:n 7 kohta). Tähän samaan kokonaisuuteen liittyy myös peiteltyä osinkoa koskeva sääntely. Näiden säännösten ratio on tosiasiallisesti sidoksissa siihen, että etuyhteydessä tehdyt liiketoimet hinnoitellaan markkinaehtoisesti (ns. markkinaehtoperiaate). Edelleen tähän kokonaisuuteen liittyy VML 31 § (siirtohinnoitteluoikaisu)

39 VML 31 § VML 31 §:ssä säädetään veroviranomaisen oikeudesta oikaista verotusta (siirtohinnoitteluoikaisu), jos etuyhteyssuhteessa olevien osapuolten välisessä liiketoimessa on sovittu tai määrätty ehdoista, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu, ja verotettava tulo on tästä syystä jäänyt pienemmäksi tai tappio on muodostunut suuremmaksi kuin se olisi ollut, jos hinnoittelu olisi ollut markkinaehtoista. Veroviranomainen voi tällöin toimittaa verotuksen niin kuin markkinaehtoperiaatetta olisi noudatettu. Liiketoimen osapuolten katsotaan olevan etuyhteydessä toisiinsa, kun liiketoimen osapuolella on toisessa osapuolessa määräysvalta tai kolmannella osapuolella on yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa määräysvalta liiketoimen molemmissa osapuolissa (VML 31.2 §).

40 Yhtäläisyyksiä ja eroja Kumpaankin (VML 29 ja 31 §) liittyy veronkorotuksen mahdollisuus (VML 32 §). Antajan verotuksen oikaiseminen VML 31 §:ssä verotus oikaistaan siten, että ”lisätään tuloon määrä, joka olisi kertynyt ehtojen vastatessa sitä, mitä toisistaan riippumattomien välillä olisi sovittu” ja VML 29 §:ssä verotus oikaistaan siten, että ”on yhtiön verotuksessa meneteltävä niin kuin olisi käytetty käypää arvoa”. Tältä osin säännökset näyttäisivät johtavan samaan lopputulokseen. Saajan verotuksen oikaiseminen VML 31 §:ssä ei lainkaan säädellä tätä oikaisua, mutta Suomen sisäisissä liiketoimissa siirtohinnoittelutilanteissa tehdään vastaoikaisu (VML 75 § ja seurannaismuutos). VML 29 §:ssä sen sijaan on normit myös näihin oikaisuihin. Tämän lisäksi verotuskäytännössä on katsottu, että peitellyn osingon tilanteissa alihinnan muodossa syntynyt etu lisätään yhtiön osakkaan hankkiman hyödykkeen hankintamenoon. Kumpikin säännös näyttäisi sääntelevän samanlaisia tilanteita.

41 Soveltamisalueiden eroja 1. Aluksi arvioidaan, miten säännösten soveltamisalat eroavat tilanteissa, joissa kumpikin näyttäisi soveltuvan. Kumpikin säännös soveltuu Suomen rajojen yli kulkevissa järjestelyissä, mutta tällöin on poikkeuksellista, että ilmiöön sovellettaisiin peitellyn osingon säännöstöä. Peitellyn voitonsiirron pääsovellusalue taas on juuri rajat ylittävissä operaatioissa. VML 31 §:ssä edellytetään osapuolten välillä määräysvaltaa, mikä taas ei ole vaatimuksena VML 29 §:n soveltamiseen. Peitelty osinko voi koskea vain tilanteita, joissa rahanarvoinen etuus siirtyy yhtiöstä sen osakkaalle (tai tämän omaiselle), kun peitelty voitonsiirto voi kulkea kumpaankin suuntaan.

42 Soveltamisalueiden eroja 2. VML 31 §:n soveltamisalaa rajaa se, että osakeyhtiön ja sen henkilöosakkaan väliset luovutukset, joissa osakkaan verotuksessa sovelletaan TVL:n säännöksiä, eivät ole VML 31 §:ssä tarkoitettuja liiketoimia. Niihin voidaan soveltaa VML 28 §:ää ja/tai 29 §:ää. Hieman yleistäen voitaisiin todeta, että markkinaehtoisesta hinnoittelusta poikkeaminen osakeyhtiön henkilöosakkaan hyväksi on peiteltyä osinkoa, kun taas yhteisöosakkaan saamana sama hinnoitteluvirhe oikaistaan siirtohinnoitteluoikaisuna. VML 31 §:n soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu osuuskunnat, keskinäiset kiinteistöyhtiöt ja voittoa tavoittelemattomat yhtiöt (Mankala-yhtiöt). Peitellyn osingon verotukseen tulisi lähtökohtaisesti suhtautua kriittisesti, jos samaan lopputulokseen olisi päästy myös konserniavustusta käyttäen. Peiteltyyn voitonsiirtoon perustuva siirtohinnoitteluoikaisu ei sen sijaan väisty, vaikka samaan lopputulokseen olisi mahdollista päästä avoimella konserniavustuksella HE 107/2006 s. 20.

43 Merkittävä ratkaisu KHO 2009:70 s. 1 Asiassa oli kysymys siitä, onko konsernin sisäisen alihintaisen osakkeiden luovutuksen johdosta luovutuksensaajan tuloon tehtävä lisäys, jonka vaihtoehtoisiksi perusteiksi oli esitetty VML 29 § ja 31 §. Tarkastelussa oli kaksi eri luovutusta. Ensimmäisessä oli kysymys osakkeiden myynnistä alihintaan suomalaiselle emoyhtiölle myyjän ollessa ruotsalainen tytäryhtiö. Toisessa oli kysymys tilanteesta, jossa suomalainen tytäryhtiön luovutti alihintaan ulkomaisen samaan konserniin kuuluvan yhtiön osakkeet konserniin kuuluvalle toiselle ulkomaiselle yhtiölle. Kumpikin luovutus täytti konsernin sisäisen alihintaisen luovutuksen tunnusmerkit. KVL katsoi, että VML 29 §:n ja 31 §:n säännökset olivat toisensa poissulkevia ja että VML 31 §:llä oli etusija. Kun kumpaankaan luovutukseen ei kuitenkaan voitu soveltaa VML 31 §:ää, myöskään VML 29 § ei tullut kysymykseen. VML 31 §:n soveltuminen estyi, koska osakkeiden luovutus alihintaan ei ollut johtanut ensimmäisessä luovutuksessa emoyhtiön eikä toisessa luovutuksessa tytäryhtiön verotettavan tulon jäämisestä pienemmäksi kuin se olisi ollut, jos luovutus olisi tehty käypään hintaan. Luovutusten kohteena olivat osakkeet, jotka olisi voitu myydä verovapaasti EVL 6 b §:n nojalla (käyttöomaisuuteen kuuluvat osakkeet). -jatkuu

44 KHO 2009:70 s. 2 KHO torjui ajatuksen, että VML 31 §:n säännös voisi estää VML 29 §:n soveltamisen. Kun osakkeiden osto alihintaan ruotsalaiselta tytäryhtiöltä ei kuitenkaan ollut tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi, luovutukseen ei voitu soveltaa myöskään VML 29 §:ää (osinko tytäryhtiöltä olisi ollut verovapaata tuloa). Sisaryhtiöiden välisessä luovutuksessa alihinnasta koitunut etu ei ollut tullut emoyhtiön hyväksi. Myöskään tähän ei täten voitu soveltaa peitellyn osingon verosäännöstä.

45 Yhteenveto VML 29 ja 31 §:n suhteesta KHO:n ratkaisun jälkeen on selvää, että VML 29 § ja 31 § ovat tasavertaisia. Kumpikaan ei mene suoraan toisen edelle ja toisella ei ole automaattisesti väistämisvelvollisuutta. Kumpaakin säännöstä sovelletaan omien tunnusmerkkiensä mukaisesti. Jos kumpikin säännös näyttäisi soveltuvan, normeista valitaan tilanteeseen paremmin sopiva oikaisukeino. Peitellyn osingon tilanteissa korostuu osingosta menevän veron välttäminen ja peitellyssä voitonsiirrossa tuloksen järjestely. Kun edun saajana on luonnollinen henkilö, todennäköinen oikaisunormi on peitellyn osingon VML 29 §, kun taas konsernin sisäisissä järjestelyissä luonteva oikaisunormi on VML 31 §. Peitellyssä osingossa edunsaaja on yhtiön osakas, peitellyssä voitonsiirrossa etua on haettu markkinaehtoisesta hinnoittelusta luopuneen yhtiön verotukseen.

46 Lopuksi 1. Peitellyn osingon verotus kuuluu osana siihen raskaaseen aseistukseen, jolla lainsäätäjä on pyrkinyt estämään verotuksen kiertämistä. Järein yleisase on VML 28 §, jonka kantama eri suuntiin on kattava ja tuhovaikutus näyttävä. Täsmäaseina toimivat VML 29 § ja 31 §. Lisäksi veronkierron tarkasti kohdennetussa torjunnassa voidaan käyttää EVL 52 h §:ää, joka koskee yritysjärjestelyjä. Kohta normistoon tulee uusi EVL 6a §:n 9 momentti, joka koskee yhteisöjen välisiä osinkoja, joiden verovapaus voidaan poistaa väärinkäyttötilanteissa. Aseistus täydentyy vielä EVL 16 §:n 7 kohdalla, joka koskee konsernituen vähennyskelvottomuutta. Veron kiertämisen estämiseksi on säädetty myös TVL 33 b §:n 3 momentti, joka koskee työperusteista osinkoa.

47 Lopuksi 2. Peitellyn osingon normistoa on ajan saatossa vatuloitu uuteen asentoon, kun toimintaympäristössä on tapahtunut muutoksia. Tärkein taustatekijä on osinkoverotus. Peitellyn osingon verotuksella pyritään turvaamaan jaetun voiton kahdenkertainen tai nykyisin paremminkin osin kahdenkertainen verotus. Peitellyn osingon verotus saattaa olla useassakin tilanteessa edullisempi kuin avoin voitonjako. Peitellyn osingon verotuksen sääntely on edelleenkin perusteltua. Maailma on kuitenkin muuttunut niin paljon, että normisto vaatisi jo myös rakenteellista uudistamista. Aluksi voitaisiin pohtia, olisiko mahdollista rajoittaa VML 29 §:n soveltaminen vain luonnollisten henkilöiden (ja kuolinpesien) saamiin peiteltyihin etuihin. Yhteisöjen verotuksessa voisi hyvin riittää VML 31 §:n tarjoama suoja veronsaajille. Näissä transaktioissa ei ole tarvetta erityiseen osinkojen kahdenkertaisen verotuksen suojeluun, koska osingot ovat pääsääntöisesti saajilleen verovapaata tuloa (EVL 6 a §)..