Suomen teatterihistoria 1890-luvulta vuoteen 1918

Suomalainen Kansanteatteri 1887–99 Aspegrénit erosivat Suomalaisesta Teatterista 1887 ja perustivat koko maata palvelevan kiertueteatterin Kouluttivat uuden näyttelijäpolven Yksityisteatterille ei myönnetty julkista tukea

Svenska Inhemska Teatern 1894 Suomenruotsalaiset näyttelijät perustivat koko maata palvelevan kiertueteatterin Osa taiteilijoista otettiin Ruotsista Suuria vaikeuksia päästä julkisen tuen ja tunnustuksen piiriin Tärkein tukialue Turku; muutti 1919 nimensä Åbo Svenska Teateriksi

Suomalainen Maaseututeatteri 1899 Seisomassa: Aapo Pihlajamäki, Kosti Elo, Simo Osa, Robert Reino, Aleks Tamminen, Iivari Paatero, Vilho Laakkonen, Kalle Halonen, Anna Torvinen, Aino Vuorio, Kaarlo Silanen Istumassa: Tilda Raitio-Vuori, Rosa Pulkkinen, Paula Nikulainen, Hilda Martin, Aura Innanen, Albert Kerttula, Aino Halonen, Aili Itkonen, Aaro Itkonen Perustettiin Suomalaisen Kansanteatterin (1887–99) ja Uuden Teatterin (1897–99) pohjalle näiden toiminnan vakiinnuttamiseksi; osakeyhtiö, jonka kotipaikka Viipuri, mutta toimintasäde koko maan ”maaseutukaupungeissa”

Kasimir Leino (1866–1919) Esteetikko, runoilija, näytelmäkirjailija, teatterikentän uudistaja, ohjaaja, teatterinjohtaja Suomalaisen Teatterin ohjaaja 1895–96 Suomalaisen Maaseutu-teatterin johtaja 1899–1903 Suomen Näyttämön perustaja ja johtaja 1903–04

Tampereen Teatteri 1904 Suomen Näyttämön toimintaidean jatkaja: Länsi-Suomea palveleva kiertueteatteri Muuttui jo 1910-luvulla Tampereen paikallisteatteriksi Perustaja näyttelijä, näytelmäkirjailija, teatterinjohtaja Kaarle Halme (oik.)

Kaarle Halme ja Hilma Rantanen Bergbomin teatterista 1901 eronnut näyttelijäpari, aktiivisia teatterikentällä 1912 asti: Helsingin Työväenteatteri, Suomalainen Maaseututeatteri, Tampereen Teatteri, Kansan Näyttämö Puheilmaisun uudistajia ja opettajia Halme myös näytelmäkirjailija ja elokuvaohjaaja Rantanen myös Tallinnan Estonia-teatterin ja Uuden Teatterin (1916–17) johtaja

Kansanteatterit Folkteatern 1899 sulautettiin 1907 Svenska Teaterniin Kansan Näyttämö 1907 johtajina Kaarle Halme ja Mia Backman (oik.) Työväenteatterit kansanteattereina

Työväenteatterit nousivat 1890-1920-luvulla palkkasivat usein johtajia osa kehittyi puoliammattimaisiksi ohjelmisto viihteellistä, aatteellista vaadittiin työväenjärjestöistä loivat paikallisteatteriverkon perustan

1890-luvun kirjailijoita Uusi kirjailijapolvi astui 1890-luvulla esiin

J. H. Erkko (1849–1906) Runoilija ja näytelmä-kirjailija Kansallisromanttiset näytelmät 1890- ja 1900-luvulla: Aino (1893) Kullervo (1895) Pohjolan häät (1902)

K. A. Tavaststjerna (1860–98) Ruotsinkielinen näytelmäkirjailija 1880- ja 1890-luvulla ”Ensimmäinen suomenruotsalainen kirjailija” Näytelmiä käännettiin

Arvid Järnefelt (1861–1932) Näytelmäkirjailija, tolstoilainen Historialliset aatedraamat 1800- ja 1900-luvun vaihteessa Symbolismin merkki-teos Kuolema (1903) kv. kirjailija

Kansallisteatterin johtajakriisi Kaarlo ja Emilie Bergbomin jälkeen useita johtajia ja apulaisjohtajia ennen kuin Eino Kalima (pääjohtaja 1917) vakiinnutti asemansa Kuvassa Eino Kalima, Joose Mikkola, V. A. Koskenniemi, Maila Talvio

Jalmari Finne Kriitikko, kirjailija, ohjaaja, teatterinjohtaja Bergbomin apulainen 1896–1904 Suomalaisen Maaseutu-teatterin johtaja 1904–07 ja 1913–14 Suosi musiikkiteatteria Satiirit, hist. draamat

Johannes Linnankoski (1869–1913) fennomaaninen toimittaja uusromanttinen näytelmäkirjailija raamatunhistorialliset draamat: Ikuinen taistelu, Simson ja Delila tukkilaisromantiikka: Laulu tulipunaisesta kukasta (1905)

Maiju Lassila (1868–1918) Toimittaja, liittyi 1916 sosialisteihin ja tapettiin 1918 Käytti useita salanimiä Kansankomediat suosittuja teatteriohjelmistoissa: esim. Nuori mylläri (1912); romaani Tulitikkuja lainaamassa (1910) dramatisoitiin tuoreeltaan

Eino Leino (1878–1926) Kriitikko, runoilija, näytelmäkirjailija Aktiivinen teatteri-keskustelija 1890-luvun lopulta 1910-luvulle Historialliset ja kalevalaiset näytelmät ”Pyhän draaman” ohjelma 1900- ja 1910-luvun taite

Alexander Uexküll-Gyllenband Baltiansaksalainen filosofi, Ida Aalbergin aviopuoliso Pyrkimys teatterinuudistajaksi Suomessa 1910-luvulla (”Ida Aalberg -teatteri”) Esikuva Konstantin Stanislavski ja Moskovan Taiteellinen Teatteri

Svenska Teaternin kansallistaminen 1916 Svenska Teatern muuttui suomenruotsalai-seksi kulttuurilaitokseksi Suomenruotsalaisia näyttelijöitä koulutti Nicken Rönngrenin (oik.) johtama oppilaskoulu Teatterinjohtaja 1916-19 tanskalainen Adam Poulsen (vas.)

Mikael Lybeck ja Runar Schildt Suomenruotsalaisia näytelmäkirjailijoita Lybeck liittyy symbolismiin: Ödlan (Sisilisko 1910) Schildt Svenska Teaternin apulaisjohtaja 1913–15 Suuri haave (1923), Hirsipuumies (1924)

Maria Jotuni (1880–1943) Moderni näytelmäkirjailija, tarkka sarkastinen kyyninen armoton ihmiskuva Miehen kylkiluu (1914) Kultainen vasikka (1918) Tohvelisankarin rouva (1924) aiheutti kulttuuriskandaalin Klaus, Louhikon herra (1943) Huojuva talo (1963) postuumisti julkaistu romaani

Elli Tompuri Kansallisteatterista 1906 eronnut näyttelijä Omat tähtikiertueet Berliinin Lessing-teatterin näyttelijä 1908–10 Vapaa Näyttämö 1919–21

Aarne Orjatsalo Kansallisteatterista 1904 eronnut näyttelijä Tampereen Teatteri, Tampereen Työväen Teatteri osallistui työväenteattereiden profiilin muokkaamiseen Osallistui 1918 sisällissotaan punaisten puolella, maanpaossa 1918–29