Saksa 1920-luvulla Ekspressionismi
Ekspressionismi taidesuuntauksena alkoi n teatterin ja maalaustaiteen tyylinä; eri Euroopan maissa, mutta erityisesti Saksassa (edelläkävijänä esim. Edward Munchin Huuto) reaktio realismia vastaan; sisäinen emotionaalinen todellisuus ulkoisen ilmiasun sijaan
Ekspressionismi maalaustaiteessa Die Brücke ja Der Blaue Reiter
Heckel: Kaksi miestä pöydän ääressä, 1913
Kirchner: Omakuva sotilaana
Ekspressionismi elokuvaan: Tohtori Caligarin kabinetti (1920) Helmikuu 1920: Berliinissä saa ensi-iltansa elokuva, jota pidetään välittömästi jonain ehdottomasti uutena elokuvassa: Tohtori Caligarin kabinetti tyylitellyt lavasteet, jossa oudot vääristyneet rakennukset on maalattu teatraaliseen tyyliin kankaisille taustakulisseille näyttelijät eivät pyri realistiseen esittämistapaan; sensijaan he turvautuvat vääntyneisiin, tanssimaisiin liikkeisiin Kriitikot: muiden taiteiden ekspressionistinen tyyli on tullut elokuvaan
Robert Wiene: Das Kabinet des Dr. Caligari (1919/20)
Cesaren kujanjuoksu kuolemaan Tohtori Caligarin kabinetti
Robert Wiene:Das Cabinet des Dr. Caligari Saksa 1919/20
Elokuvallinen ekspressionismi: tyylipiirteitä Painopiste näyttämöllepanossa: ”Lavasteet näyttelevät” Vääristely ja liioittelu Teemat: menneisyys, eksoottiset paikat; fantasia, kauhu Sisäiskertomukset
F.W. Murnau: Nosferatu - eine Symphonie des Grauens, Saksa 1921/22
Artur Robison: Schatten (1923)
F.W. Murnau: Tartuffe, 1925
Fritz Lang: Siegfried (1924)